sunnuntaina, lokakuuta 28, 2012

Suuri valkoinen

Lumi satoi pari päivää sitten. Olihan se aamulla hauskan näköistä kun vastassa ei ollutkaan vain pimeää ja pimeää vaan valkoista! Vähän piti taas muistella että mitens sitä talvella pyörällä ajettiinkaan ettei ole joka nurkalla nurin.
Bertta on vähän ihmetellyt lunta mutta eipä tuo ole paljoa menoa hidastanut. Ainoa ero kesäulkoiluun on se ettei siellä ulkona olla kerrallaan niin kauaa että ulkoiluttaja kyllästyy. Pakkasella kissa haluaa oma aloitteisesti takasin sisälle. Toki vasta huolellisen heinikon tutkimisen jälkeen. Jo vaikka herra Hiiri olisi kotosalla?
Aapraminkin kanssa on riekuttu. Ensimmäinen vyyhti isosta villakasasta on valmis. Sille tuli mittaa 123 g / 254 m, eli ihan mukavan paksua minun aikaansaannokseksi. Vyyhdin vierellä oikealla puolella makoilee karitsanvillavyyhti (terveisiä Pudasjärvelle), sen strategiset ovat 60 g / 124 m.
Nyt pitäisi mennä tapettia repimään ja äänestämässäkin kait pitäisi käydä.


keskiviikkona, lokakuuta 24, 2012

Huristellen

Eilen illalla laitoin rukille Portista ostamani suomenlampaan villan. Jos rullalle menee n. 100 g säiettä, niin voidaan arvioida että kohta on vain 1 200 grammaa villaa jäljellä. Yhden rullan täyttämiseen menee kahdesta kolmeen iltaan, kun kehrää reilun tunnin tai kaksi per ilta. Tässä voikin sitten tovi viivähtää ennen kuin koko villakasa on lankavyyhteinä.

maanantaina, lokakuuta 22, 2012

Uusia tyyppejä

Viikonloppuna kävästiin keskisessä Suomessa katsastamassa uusi klaanin jäsen. Semmonen pikkuinen tyttö, joka hymyili suupielet korvissa saakka.
Hänelle tuli neulottua lapas-myssy-setti, josta en sitten tietenkään älynnyt ottaa kuvaa. Mutta myssy oli aikas hauska hänen päässään, vaikka olikin numeron kaksi liian iso.

Koskapa automatka on pitkä ja paikoitellen tylsä niin mukana oli autoneulomista. Menomatkalla syntyi pipo.

Malli on Novitan talven lehdestä. Ajauduin katsomaan netistä lehden malleja ja silmä tarttui kivan näköiseen pipomalliin, kunhan vaan ne korvaläpät jättäisi pois. Pitkätukkaisen ihmisen pipossa pitää olla tilaa, joten päälaelta pipo lömpöttää. Kuvassa tosin sattui olemaan nutttura korkealla päässä, joten lömpötystä ei pahemmin ole havaittavissa. Lankoina on Noron Silk Gardenia ja kehräämö Christinan kainuun harmasta.

Kotimatkalla taasen syntyi hyvän matkaa sukkaa. Joululahjat alkavat olla hyvällä mallilla!

Ja kun Jyväskylän lipeillä sattuu pörräämään niin pitihän Titityyssäkin käydä. Olipas Tiinalla siellä sievä pieni kauppa! Ja siellä oli vielä sitä Pip Studion talitinttitapettia, jota olen meidän olkkarin seinälle miettinyt. Mukaan tarttui muutama kerä Holst Garnia, jospa niistä vaikka jonniinmoinen huivi muotoutuisi. Kuvassa langat kellottelevat kirpparilta löydetyn säilytystarjoiluhässäkän lokerossa.

tiistaina, lokakuuta 16, 2012

Se j-sana

Huomasin tuossa kalenteria selatessa että j••••han se sieltä tulla jollottaa! Ihan on jo ovella. Se tarkoittaa sitä että pitää pistää erinäisiä pajoja pystyyn. Ensimmäisenä on tehty lapasia:
ja nyttemmin on siirrytty pääasioiden pariin. Niiden jälkeen siirrytään vastakkaiseen päähän ja urakoidaan sukkia. Aina välissä pitää kehrätä, koska kehruumojo on valtava. Hurautin rukille sitä lahjaksi saamaani karitsanvillaa. Aikas ihanaa tavaraa. Vaatii vaan vähän enemmän keskittymistä kun kuitu on aika lyhyttä. Nytkun vielä osaisi kehrätä vähän paksumpaa niin tulisi kivaa lankaa.

Viritin parvekkeelle ulkovalot, näyttävät kivalle pimeässä illassa. Unohtuu että ulkona on kylmää, sateista ja tuulista. Sisällä hurisee rukki ja takka hehkuu lämpöä. Kohtahan sitä saa sitten lämmittää glögiä ja leipoa ensimmäiset joulutortut? Voi ei, nyt se j-sana tuli sanottua!

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2012

Messuamassa

Eilisen päivän vietin Ouluhallissa käsityömessuilla kehräämässä. Olihan siellä porukkaa! Suu kävi ja lankaakin syntyi. Löytyipä yksi rohkeakin rukkia kokeilemaan ja lankaahan niissäkin käsissä syntyi. Samalla tuli huomattua että maailma on pieni: samoilta holleilta oltiin Ouluun muutettu, vuosi vain väliä.

Sanna kehräsi omalla rukillaan käytävän toisella puolella. Mokomat veikkasivat sitä rukkia mm. värttinäksi kun se on niin pieni, mikä se termi nyt olikaan, rukin korvike?

Kaikkein mieliinpainuvinta oli kuitenkin että Mallu Pudasjärveltä oli tuonnut ihan vaan kiitokseksi blogista karitsan ensimmäisestä keritsemisestä villaa. Oli jopa karstannut sen itse. Olin aivan häkeltynyt. Niin ihanaa villaa ettei mitää määrää eikä rajaa. Kiitos! Nyt mietin kuumeisesti että mitä siitä tekisin.

Vähän kolmen jälkeen laitoin pillit pussiin ja luukun kiinni. Ouluhallissa on suhteellisen voimakas ilmanvaihto, joka aina tekee tepposet niin äänelle kuin niskoillekin. Kiertelin eri kojuja. Kaikkea houkuttelevaa oli kyllä tarjolla mutta lankesin vain Lennun Pajan kojulla ihanan tummaan oranssiin lankaan, jossa oli kaikkia ällöttäviä kuituja kuten cashmiria, alpakkaa ja angoraa.
Eläinkin oli kiinnostunut messutuomisista.


maanantaina, lokakuuta 08, 2012

Toipumista

Eilinen päivä meni ihan vaan toipuessa aamuisesta. Se kissa killumassa hirtettynä puussa - kuva verkkokalvoilla oli vähän turhan liian häiritsevä. Kiitos kaikista kommenteista, luin niistä jokaisen ja moneen kertaan, mutta nyt ei paukut riittäneet vastailuun.

Itse killuja tosiaan söi kotiin päästyään ison lautasellisen ruokaa ja meni nukkumaan parit päiväunet. Illansuussa vonkusi takaisin ulos. Se ei ihmetellyt valjaita ollenkaan. Seisoa napotti paikoillaan ja kehräsi isoon ääneen kun puin valjaita, odotti kiltisti että laitoin kumpparit jalkohin ja avasin oven. Sitten häntä pystyssä ulos tutkailemaan. Käytiin polulla ja tavattiin pieni jack russelin terrieri, joka olisi kovasi halunut tutustua Berttaan. Bertan tunteet olivat vähän viileämmät. Toki tämä koiranpentu ei ollut ihan niin kaamea peto kuin se siipiään oikova sorsa. Kun kerran holleilla oltiin, päätin käydä palstan kautta mutkan. Yllätys oli suuri kun parsakaalit kukoistivat, fenkoli oli kasvanut edes jonkun kokoiseksi ja palsternakat olivat pulleita. Ajattelin ettei siellä ole mitään kun oli ollut niin kylmiä öitäkin. Aarteet syliin ja kohti kotia. Kotipihalla piti ottaa vielä kissakin kainaloon, koska se keksi olevansa Villi Eläin. Vaaniva ja hyökkäilevä sellainen.

Kotona pistin vihannekset voin kera pannulle ja täytyypä todeta etten ole koskaan syönyt niin hyvää fenkolia! Ihan toista kuin ne kaupan hyllyllä kuivahtaneet. Ensi keväänä pitää kyllä saada useampi taimi pysymään hengissä.

Viikonloppuna sain myös valmiiksi kehruun kainuun harmaksen karstanauhasta. Tuli oikein mukavaa lankaa ja suht koht paksua, n. 200 g/ 320 m. Tämän kanssa pidin vähän vauhtia, koska rukki piti saada tyhjäksi. Ensi lauantaina (13.10.) olen Oulun käsityömessuilla Oulu-hallissa kehräämässä Maakarin osastolla. Tulkaapa moikkaamaan!

Ps. Bertta tuli tietysti partsille mukaan kuvausassariksi mutta luisti sitten ihailemaan omaa valtakuntaansa.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2012

9-1 elämää

Eipä sitä arvannut minkälaiseen seikkailuun sitä joutuu kun kissan kanssa lähtee aamukävelylle. Mennä jolkoteltiin kohti merenrantaa. Poukaman kohdalla katseltiin sorsia. Kun sorsa alkoi räpistellä siipiään vedessä niin Bertta päätteli, että se on vähintääkin joku Ilmestyskirjan peto, pörhisti turkkinsa ja luikki pois. Päättelin että on aika palata takaisin kotia.

Kotimatkan verralla Bertta kävi haistelmassa ison männyn juuria, palasi minun luo ja sitten säntäsi takaisin puuhun. Muutamassa sekunnissa se oli jo ties kuinka korkealla. Minä roikuin fleksin toisessa päässä ja pistin hanttiin ettei se kiipeäisi enää sen korkeammalle. Samalla maanittelin sitä alas. No, Berttahan on hyvä kiipeilijä ja siellä se tyytyväisenä tähysteli korkeuksissa. Sitten Bertta yritti tulla alas ja siinä kaikki menikin perseelleen. Sen tassut lipesivät ja korjausliikkeitä tehdessään se onnistui saamaan narun pariin kertaan oksan ympärille ja jumissa oltiin. Bertta sai luikerreltua puoliksi irti valjaista, vain kaulan ympäri menevä remeli oli paikoillaan.

Sitten tassut lipesivät toisen kerran ja Bertta roikkui kaulastaan narussa. Siinä vaiheessa omasta suusta alkoi tulla suhteellisen paljon ääntä. Huusin apua minkä kerkisin ja keuhkoista lähti. Lähitaloissa verhot heiluivat ikkunoissa mutta kukaan ei vaivautunut edes takaovelleen kysymään mikä hätänä. Bertta pääsi takaisin jaloilleen oksan päälle. Huusin edelleen apua ja olin jo aikamoisessa paniikissa. Bertta tipahti toisen ja kolmanen kerran, ja tuntui että repeän liitoksistani kun en pysty auttamaan sitä. Jättääkkö kissa puuhun ja juosta kotia hakemaan tikkaita vai mitä tehdä? Jonkin ajan päästä lähitalosta tuli pitkien keppien kanssa vanhempi mies auttamaan. Saatiin vähän löysättyä hihnaa, niin että Bertta pääsi lähemmäksi puun runkoa ja tukevammin oksan päälle. Mies kävi vielä hakemassa oksasahan, jolla saatiin oksa poikki ja hihna vapaaksi. Bertta katsoi tilaisuutensa tulleen ja kiipesi vielä vaan ylemmäksi paksun oksan päälle.

Siihen tuli kaksi kävelyllä olevaa naista tilannetta ihmettelemään. Jätin ne vahtimaan Berttaa ja juoksin kotia hakemaan tikkaita. Kädet tärisivät ja jalat tärisivät kun varastosta tikkaita kaivelin. Sitten juoksujalkaa takaisin männyn kupeeseen. Tikkaat ovat semmoiset alumiiniset ja niitä pystyy jatkamaan. Ne ääripituuteen ja ylös. Naiset pitivät tikkaista ja minä kiipesin. Kiipesin kolmanneksi ylimmälle askelmalle, enkä todellakaan uskaltanut katsoa alas. Veikkaan että tikkailla on pituutta joku kuusi metriä.

Ja mitä tekee Bertta kun pääsen ylös? Yrittää kiertää puun toiselle puolelle. Sain irrotettua fleksin valjaista. Kissaa olikin sitten vaikeampi saada irti puusta. Se tarrasi jokaisella kynnellään kiinni oksaan. Sain sen kuitenkin revittyä irti. Hanttiin laittava kissa kainalossa ihmettelin että miten täältä nyt laskeudutaan? Kissasta tiukasti kiinni muutama askel alas ja sitten piti vaan uskaltaa siirtää sitä yhtä kättä, joilla itse oli tikkaissa kiinni. Mitä lähemmäksi maa tuli sitä enemmän alkoivat jalat täristä. Maahan kuitenkin päästiin ja ihan ehjin nahoin.

Maan kamaralla laitetiin valjaat takaisin kunnolla kiinni, samoin fleksi. Kiittelin auttajat maasta taivaisiin. Bertta tiukasti kainaloon ja kotia kohti. Tässä vaiheessa tunsin kuinka jännityksen ja stressin laukaisema migreeni hyökyi päälle. Silmissä vipatti mitä eksoottisemmat siksak-kuviot. Berttaa kantohommma lähinnä ärsytti ja se rimpuili minkä kerkisi. Minä likistin tiukemmin syliini ja kannoin sen kotia saakka. Kotona Bertta meni samantien syömään ja minä lähdin siipan kanssa hakemaan tikkaita. Vähänhän sitä hirvitti katsoa missä korkeuksissa sitä oli äsken heilunut, ei sitä siinä hetkellä niin ajatellut mitä siinä olisi itselle voinut käydä. Se, että näkee kissansa roikkumassa kaulastaan puussa, on sen verran kamalaa että on valmis tekemään mitä tahansa.

Nyt se rontti makoilee omassa pedissään. Näyttää selvinneen pelkällä säikähdyksellä. Minä taasen söin kourallisen särkylääkettä ja aurakuviot katosivat. Tosin niskahartiaseutu on aivan jumissa samoin leukaperät. Jalkojakin heikottaa. Meidän auttajat tuskin lukevat minun blogia, mutta heille kaikille kolmelle ISO kiitos. Ja niille, jotka vain katselitte verhojenne raosta ettekä tehneet yhtään mitään, niin...mitä teille nyt sitten voisi edes sanoa? Jos joku huutaa apua ja on selvästi hädissään niin voisihan sitä edes tarkastaa että mikä on hätänä? Eikö?

tiistaina, lokakuuta 02, 2012

Aapramin kaa

Rukki on rouskuttanut. Portissa viimeistelin säikeen rypäleenvioletista wesleydalesta ja aloitin ruskeasävyisen merinon kanssa. Wensleydalesta tuli sukkalankaa navajokerrattuna (100g/200 m) ja merinosta navajokerrattuna  ehkä kaulanympärille tms. (125g/400 m)
Ja kun vauhtiin oli päästy niin hujautin pitkään hyllyssä karstanauhana majailleen kainuun harmaksen säikeeksi. Toinen säie valmistuu joku toinen päivä. Pitää myöntää ettei karstanauha ole ihan sitä ykkössuosikkia, sitä pitää nyhtää ja se se on tympeää. Muutoinhan kainuun harmas on ihanaa kehrättävää. Sen kanssa yritin saada aikaiseksi vähän paksumpaa säiettä. Se on vähän hassua kun kehruu-uran alussa yritetään saada ohuempaa ja ohuempaa ja sitten jossain vaiheessa toivotaan että osaisipa tehdä paksumpaa. Edes vähän ompelulankaa paksumpaa toivottaisiin, koska Portista tarttui mukaan se pieni nyssykkäinen (1,3 kiloa) suomenlampaan villaa. Jos tuon määrän kehrään normipaksuudellani, niin taatusti kehrään sitä vielä eläkeiässäkin. Toisaalta selattuani Wool People 3 -kokoelman  voisi se Loft-langan  paksuus ihan hyväkin olla. Siinä olisi aikalailla se 100 g / 400 m. Pitää tuumata. Ja joululahjoja myös. Että jos jotain vaikka tekisi?