sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

No katoppa

Tässä muutama päivä sitten sain Ajatuksen. Loin 490 silmukkaa ja niitä sitten neulomaan. Välillähän se vähän huimasi että mitä tästä mahtaa tulla. Ilo on ollut melkoinen, sillä näyttää tulevan juuri sitä mitä piti.

Vielä vähän pätkää ensimmäistä hihaa ja varmaan se toinenkin pitää tehdä ennenkuin voi valmiiksi julistaa. Olen sopinut itseni kanssa että tämän jälkeen neulon ne kaksi muuta puuttuvaa hihaa ja sitten saan aloittaa ihan minkä tahansa pitsihuivin.
Muutama päivä sitten myös Bertta sai Ajatuksen. Se hokasi että kun parvekkeella vähän hyppää ja pikkasen kiipeää niin pääsee katolle. Siitähän sitten seurasi parvekkeen verkottaminen. Verkottamisen aikana kissa istui oven takana ja huusi minkä kerkisi. Kun ovi avatiin, kissa tuli vähintäänkin nohevan näköisenä partsille ja hyppäsi. Voi sitä paheksunnan määrää.


lauantaina, heinäkuuta 28, 2012

Happy and glorious

Myönsin itselleni ensimmäisen ritarikunnan ansiomerkin koska jaksoin sinnitellä avajaiset tulen syttämiseen saakka. Ellukin näytti katsomossa välillä aika pitkästyneeltä.
Aamulla risteiltiin Bertan kanssa takapihan ryteikössä ja löydettiin aarteita. Pitäisi varmaan perata heinikkoa niin saataisiin enemmän satoa. En muista olenko koskaan aiemmin syönyt mesimarjoja.

perjantaina, heinäkuuta 27, 2012

Välirauha

Nyt on vähän seesteisempää tunnelmaa. Yhtään huivia ei ole aloitettu. Yksiäkään hihoja ei ole tehty. Sen sijaan tuli virkattua pipo.

Tämä siksi että Prismassa oli viimevuotisia Novita-lehtiä euron kappale. Piti ottaa ihan kaksi lehteä. Toisessa oli lippispipon ohje, ja se taas johti siihen että ostin Kodin Anttilasta Keloa. Siellä oli muuten Novitan Alpakkaa 2.50 kerä poistomyynnissä. Oli ainakin toissa päivänä.

Käynti Kontin kirpparilla taas johti siihen, että piti värkätä ystävänauharanneke, vai mikä tämä solmiamisjutun nimi nyt sitten olikaan.
Vähän oli taidot ruosteessa. Viimeksi näitä tuli tehtyä joskus 15-vuotiaana, eli masentavan kauan sitten. Ikäkriisi katsos vähän painaa. Eräänä päivänä keväällä kotimatkalla töistä tajusin, että täytän ensi vuonna 40-vuotta. Teki mieli jäädä itkemään ojan penkalle.

Samaiselta kirppikseltä löysin pussillisen käsivirkattuja pitsejä, ilmeisesti lakanaan tarkoitettuja. Aivan käsittämättömän ohuesta langasta. Näyttää vahvemmalle ompelulangalle. Pitsit ovat kellastuneet tai niissä on jotain tahroja. Uskaltaisikohan laittaa pesukoneeseen?
Seesteistä tunnelmaa lisää se että se puikoilla oleva härpäke näyttää sitten muotoutuvan juuri sellaiseksi kuin halusinkin sekä se että pojat menevät huomenna yökylään. Se että loma loppuu tuottaa, noh, ei puhuta siitä.

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012

Terveisiä Hailuodosta

Koskapa moottoritiellä muistin että kamera unohtui, niin ei sitten kuvia. Marjaniemen rannalta kuitenkin löydettiin pienen hiekkadyynin takaa kohta, johon aurinko paistoi mutta tuuli ei yltänyt. Siinä oli kiva mutustella eväitä, neuloa pari kierrosta ja vähän torkahtaa kun pojat olivat tyrskyjen seassa.
Illalla tehtiin ensimmäisen kerran sushia. Hauskahan niitä oli pyöräytellä. Seuraviin pitää muistaa laittaa vähän vähemmän riisiä, pikkaisen enemmän etikkaa ja säpäkämpiä täytteitä. Lapsetkin tykkäsivät vaikka ajatus syötävästä merilevästä vähän heitä huimasi.
Myöhemmin lämmitettiin sauna ja neulottiin Bertan kanssa kriisisukkaa. Kriisi siksi että neulemojo on aivan valtava, eikä mulla ole tarpeeksi käsiä. Puikkoja polttelisi kolme eri pitsineulehuivia, sitten sen kauan keskeneräisenä maaneen takin hihat. Puikoilla on nytten se härpäke, joka on edelleenkin vähintääkin epämääräinen, sillekin pitäisi joku tolkku saada. Siksi neulomme nyt sukkaa. Josko ne ajatukset, sekä tuleva marssijärjestys, siitä selkenisivät.

maanantaina, heinäkuuta 23, 2012

Sadetta odotellessa

Tyhjän sylin syndroomaa lievittämään piti heti laittaa sukat puikoille. Tällä kertaa malli olikin sellainen että ruutupiirustusta piti tuijottaa aikalailla tosissaan. Ei toki mitenkään vaikea, mutta tarkkana sai olla.
Pointelle
Malli: Pointelle, Cookie A.
Lanka: Väinämöinen, sävyssä kurpitsa
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: jep jep
Aika kiva, vähän voisivat olla napakammat, neulos kun venyy ja paukkuu joka suuntaan. Väri on ehdotonta parhautta.
Eilen illalla tuli niin paljon kamalasti vettä, että tänään piti käydä vähän paikkomassa takapihan keveystä. Sade kun huuhteli hiekkoja kiven välistä ja kuljetteli sitä sinne sun tänne. Nyt näyttää vähän siltä että eilisiltainen toistuu. Jos ei niitä rakeita kuitenkaan tänään?
Seuraavaksi syliin se uusin tekele, joka kyllä vaatii aika kovaa uskoa että siitä jotain tulee. Kuvia sitten kun se näyttää edes vähän joltain muulta kuin mytyltä. Bertta meni jo poikien sänkyyn nukkumaan, joten siitä ei taida just nyt olla neulontakaveriksi.


perjantaina, heinäkuuta 20, 2012

Vesireittejä

Aikalailla tasan kaksi viikkoa suht intensiivistä neulomista, välillä purkamista ja uudelleen neulontaa. Siihen päälle viikon verran erinäisiä pohdintoja, angsteja, fiksailuita ja lopullinen hyväksyntä. Watercourse on valmis.
Watercourse
Malli: Watercourse, Carina Spencer
Lanka: Knitlob's Lair Pohjan Akka, sävy vilja, menekki 678 g
Puikot: 4,5 mm
Koko: 38-40
Fiilis: polleva

Törmäsin Watercourse malliin Pinterestissä ja ihastuin heti. Sitten kun sain käsiini Pohjan Akkaa mitä ihanimmassa viljan sävyssä, niin se oli menoa. Ensimmäinen otos tosin päätyi purkuun, koska mallissa käytetty i-cord-aloitus kirrasi aikas pahasti. Toiseen versioon lisäsin muutaman silmukan ja jätin i-cordin pois. Samoin lisäsin taskuihin muutaman silmukan lisää, ne kun näyttivät jotenkin turhan pieniltä.
Kaventelin ylimääräiset silmukat pois ennen selän vekkejä, jolloin työssä oli koon 38 silmukat. Samoin lisäsin n. 10 cm pituutta helmaan ennen vekkejä. Muutoin takki on kait aikalailla ohjeen mukaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein istutetut hihat hartiasta ranteeseen, ja täytyypä todeta että pidin siitä tavasta aika paljon. Vähän pitää petrata lyhenettyjen kierrosten käännösten kanssa, jotta niistä tulisi vielä nätimmät. Alareunaan tein jälkikäteen i-cord reunuksen ja näin se toimii. Ei kiristä tai ole muutenkaan hankala.
Kerroinkin jo aikaisemmin että langoissa oli kahtaa eri värierää. Vyyhdillä ero ei näyttänyt niin isolta, mutta neulos sen sitten paljasti. Päädyin tekemään hihat eri värierästä. Ero on aikamoinen mutta olen päättänyt ettei se minua haittaa. Huppu on myös aika pieni ja siitä syystä piti vähän naamaa väännellä. Kun otin järjen käteen totesin etten varmaan koskaan tule käyttämään huppua ja toisekseen suurempi huppu on rasittava päällystakin kanssa. Joten se saa olla sellainen kuin on.
Seuraava angstin paikka oli kiinnitys. Olisin halunnut ehkä vähän modernimman kiinnitysjutskan, sellaisen puutteessa mennään tällä. Jos joskus ilmaantuu kivempi vastaan, vaihdan.

Pohjan Akkaa on kiva neuloa. Se tuntuu villalle ja jopa pikkasen tuoksuukin sellaiselle. Värit vartalo-osassa menivät tosi kauniisti, ei länttejä tai liian tasaista raitaa. Kiitos Tuulialle ihanasta langasta!

Kuvat on otettu meidän kotirannassa. Aurinko kyllä paistaa mutta tuuli oli niin kylmä että olisi voinut veikata pikemmin elokuun loppua. Ihan tuntui syksylle. Kirkas auringon paiste muuten vääristää takin sävyä. Aiemmin näytetyissä kuvissa on oikeampi kypsän viljan sävy.

Akkaa jäi yksi vyyhti tähteeksi ja veikkaan että esim. Rikke-pipo voisi olla aika kiva kaveri? Tai sitten samanmallinen jossa on tuota samaa kallistuvaa ribbiä reunassa ja muuten sileää. No höh, sellanenhan mun pitää heti mennä tekemään!

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012

Oisko se siinä?

Värkkäsin eilen Watercourse takkiin i-cord-reunuksen helmaan. Tuli ihan ok. Hakasiakin on ihmetelty ja muutamat vaihtoehdot hankittu. Laitan niistä jotkut ja jos löydän kivemmat vaihdan ne tilalle. Huppuangsti on myös selätetty, ja se saa olla semmoinen kuin on. Takkia voitaisiin siis pitää valmiina. Kunhan vähän hyörytän sitä niin puretusta langasta neulotut kohdat tasoittuvat. Koko takin kasteluhommiin en taida ryhtyä: ties kuinka kauan kestäisi että paksu takki olisi kuivunut.

Aloitin sitten heti perään sukat kun ilmassa tuntui olevan tyhjän sylin syndroomaa. Tuntuu hassulta vaihtaa paksu lanka ja nelipuoloset ohueen sukkalankaan ja kakspuolosen puikkoihin. 
Sain aikaiseksi vyyhditä ja kastella kuun alussa valmistuneet kehräykset. Vasemmalla oleva pinkki on maitoproteiinia. Peijjakkaan rasittavaa kehrättävää. Valmiista langasta ei tullut kivaa, se tuntuu kasalta painavaa muovia. Mitat ovat 100g /212 m navajokerrattuna. Oikean puoleinen taasen on tuttua ja turvallista bfl:ää. Sen strategiset on 100 g / 300 m, navajakerrattua sekin.

Kissa on ryhtynyt jakulaariksi. Puumaksi se on vähän turhan nuori. Eilen se karkasi ikkunasta katolle. Just nyt se nukkuu sun sylissä ja kehrää niin että penkki tärisee.



sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2012

Jokuntai

Loma alkaa tehdä tehtävänsä. Jos oikein pinnistän niin luulen että tänään on sunnuntai. Se mikä päivän numero on, on liian vaikea kysymys.
Uutispimento on myös aika kattava. En ole lukenut lehtiä enkä katsonut uutisia. Suurin uutinen lienee se, että takapihan kukkapenkistä löytyi kaksi Bowl of Beauty pionin kukkaa. Eikös siinä ole uutista ihan tarpeeksi?

Eilen illalla tuli käytyä palstalla viikon reissun jälkeen. Olihan siellä melkomoista. Pitänee tänään vähän jatkaa siitä mihin eilen jäin.


Eilen illalla tuli myös neulottua viimeiset silmukat Watercourse takkiin. Tänään olisi luvassa viimeistelyjä sekä pohdintoja hupusta. Kuvien perusteella odotin vähän laajempaa huppua, sellaista johon mahtuisi vaikka pää sisälle.
Myös helma saanee oman mietintätuokionsa. Saattaapi ollea että väkerrän siihen vielä i-cord reunuksen.
Pakastin pitäisi tyhjentää ja sulattaa. Näyttää sille että tänään paistetaan pipareita.

sunnuntaina, heinäkuuta 08, 2012

Takin kääntöä

Kun viime syksyllä muutimme uuteen kotiimme, tolkutin siipalle että olkkariin pitäisi hankkia Ikean Maskros-valaisin. Se isompi versio. Siippa empi ja epäröi. Jankkasin sitä pitkin talvea ja varmaan keväälläkin saatoin muutaman sanan aiheesta sanoa. Aloin pitää jo menetettynä tapauksena. Päivä pari sitten kävimme Haaparannalla. Nyt puhalsi ihan uudelta suunnalta. Siippa alkoi ite vaahdota kyseisen lampun hankinnasta. Ja sitten illalla minä laitoin 160 paperikukkasta paikoilleen. Onhan se kyllä aivan hulvattoman iso valaisin. Mutta entäs sitten. Vielä on niin valoisaa ettei kukkasten varjokuvat erotu, joten pimeneviä iltoja odotellessa.
Kyseisestä reissusta on muuten sanottava että Tornion puolella olevassa Asukeitaassa oli vähintäänkin hyvä aletako, jos mitataan silleesti että 90 euron paidan hintalapussa luki nyt 15 euroa. Mukaan lähti erinäinen määrä tavaraa. Lisäksi Haaparannan puolella olevasta Crownista löysin aivan mahtavat housut.

Palataanpa mutkan kautta takaisin aiheeseen. Meillähän on myös harrastettu tapetin repimistä. Olkkarissa on vielä tapetti seinässä, kun intoa urakan aloittamiseen ei ole ihmeemmin ollut. Kovasti on puolin ja toisin vannottu että kun tapetti on irti seinästä saatu, ei siitä sitä lajia enää tule. Vannomatta paras: nyt seinässä on kaksi Pip Studion tapetin palasta mutusteltavana. Mua puhuttelisi ehkä eniten tuo vasemman puoleinen. Siinä on semmosia kiiltäviä kuvioita, jotka näkyvät vain tietystä kulmasta katsottuna.
Ja vielä konkreettisesti takin kääntöä, vai pitäisikö sanoa vääntöä. Eilen illalla katsasteltiin jo kädenteiden aloittamista, kunnes tultiin tulokseeen että lisää pituutta kiitos. Se taasen tiesi purkamista vyötärölle saakka, siellä kun on ne vekit koristeineen takakappaleen puolella. Jospa se tästä joku päivä ihan valmiiksi asti muodotuisi. 

Langan kanssa on muuten pieni ongelma, johon olisi mukava kuulla mielipiteitä. Lankahan on ostettu Luolan penkojaisista, ja sitä oli tarjolla se määrä kuin oli. Lankaa on yhteensä 8 vyyhtiä, joista kolme on eri värjäyserää. Erien sävyero on näkyvä. Tähän mennessä lankaa on kulunut 300 g ja uskoisin että pikkasen jotakuin 400 grammalla etu- ja takakappaleet tulisivat valmiiksi. Miten se eri värjäyserä sitten kannattaisi käyttää ettei se näkyisi kovin selvästi valmiissa vaatteessa? Laitanko sen hihoihin vai huppuun? Hupun etureunat ehkä pitäisi tehdä samalla erällä kuin vartalokin?

Lopuksi vielä kissakuva. Mä en tiedä miten tuommoisessa asennossa voi nukkua.


keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2012

Vitonen silmässä

Törmäsin Pinterestissä nättiin malliin nimeltä Watercourse ja jäljitin sen edelleen Ravelryyn. Sunnuntaisissa Luolan penkojaisissa taasen tutustuin Pohjan Akka -lankaan, ja se oli sitten menoa se.

Sunnuntai-ilta meni i-cord aloituksen kanssa tuusatessa. Mutta kun se oli valmista, ei mikään enää pidätellyt. Tänään aamulla oltiin vyötärön kohdilla.

Mutta mutta. Vauhtisokeushan tässä on sitten vähän vaivannut. Tiheys on just eikä melkein, mutta takki on silti väärän kokoinen. Auts, auts ja auts. Hyvin treenattu takalistoni ei mahdu takin sisään. Vyötärö on sopiva, ehkä vähän väljäkin, joten takki on armottoman typerän näköinen kun se jää edestä alhaalta 10 cm auki. Lisäksi se tyhmä i-cord aloitus kirraa. Joten seuraavana päiväjärjestyksessä taitaakin olla purkamista. Pitänee tehdä joku kokojen 38 ja 40 hybridi. (Ohjeessa muuten käsketään ottamaan omia mittoja pienempi koko. Noinkohan se toimii?) Ja taskut teen vähän isommiksi. Ohjeen kuvissa ne nimittäin näyttävät suurilta. Minun neuleessa, höm, pieniltä.

Vähän kyllä jurppii. Pitänee rauhoittua ja ottaa vaikka mallia tuosta karvakasasta.


maanantaina, heinäkuuta 02, 2012

Unihiekkaa

Sitä Crystalia jäi sitten kerä ja nöttönen toista. Johonkin se oli upotettava. Toisaalta olkkarin sohvapöydällä oli keskeneräinen virkkuu, jonka päällä kissa tapasi ottaa päiväunensa. Pelasin sitten upporikasta ja rutiköyhää ja neulasin Bertalle oman peiton.
Ja kas, kas, sehän kelpasi.