sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2012

Koukku käy


Sain tänään neljännen lautasenalusen valmiiksi, vähän kiirettä piti kun ruoka kypsyi nopsempaan kuin koukku kävi. Tuli aikas kiva setti, sama väriteema kuin tuoleissakin.

Malli on japanilaisesta virkkauskirjasta ja siinä se palvelee lasin alusena. Kasin koukulla ja trikookuteella koko kasvaa sopivasti lautasen alle sopivaksi. Tosin tuo keltainen oli himpun verran paksumpaa ja siitä tuli aika paljon isompi kuin kavereistaan.
Trikookudetta jäi vielä sen verran että taidan tehdä muutaman ylimäärisen kappaleen, että voipi joku välillä olla pesussakin. 

Samoin juomalasin alusia pitäisi kans tehdä muutama. Musta lasinaluset ovat vähän semmosia jonniinjoutavia juttuja. Mieli vähän muuttui kun se yksi kuppi jäi kiinni pöydän pintaan. Tempasin sen irti ja siinä mukana lähti pienet palat maalia, niin harmittihan se. Hiljasempaakin ihmistä.
Näitten päälle sitten kelpaakin lastata vappuherkkuja ja mussuttaa suupielet sokerissa!


Ai, niin. Ostin uudet juoksukengät, sopivat nekin tähän värimaailmaan :)

lauantaina, huhtikuuta 28, 2012

Taitaa olla kevät

Lumen seasta pilkotti jotain. Lähemmin tutkittuna: krookuksia!
Onpa ihana että edes jotain kevätkukkia. Kun lumi suli vielä lisää huomasin lisää mustasta maasta ponnistajia, taitavat olla skilloja. Johan tässä ihan villiintyy. Vielä vähän pitää malttaa ennenkuin kaivamaan pääsee. 

Palstallakin pilkottaa maa sieltä täältä. Palstalle tosin pääsee vasta toukokuun lopulla kunhan Massikka käy siellä ensin peuhaamassa. 




Idätyspuolella taasen parsakaalit ovat itäneet ja ensimmäinen kesäkurpitsakin kääriytyy esiin. Pitäisi askarrella lisää potteja ja kylvää samettiruusut.
Kevään varmin merkki on virkkaaminen. Käytössä on olleet koukut 1.25 millisestä kasiin saakka.
Pienemmän kanssa menee ranteet muusiksi isompi taas saa olkapään vapisemaan. Valmista on kuitenkin yhtä ja toista. Palataan niihin kunhan ensin vähän parantelen selkääni. Ikkunoiden pesu ei näemmä ollut sopivaa toimintaa.

lauantaina, huhtikuuta 21, 2012

"Eikö ne vieläkään ole kasvaneet?"

Laitettiin ensimmäiset siemenet itämään. Palsternakka näemmä tarvitsee 18-25 päivää itämiseen. Siellä mun rikkaruohopellolla ei liki kuukautta odotella jonkun itämistä, jää toisten jalkoihin.
Siemeniä varten taittelin sanomalehdestä taimipotteja. Työkaluna käytetään vessapaperirullaa. Sanomalehden aukeamasta revitään vessapaperirullan korkuisia ja aukeaman levyisiä kaitaleita, jotka rullataan vessapaperirullan ympärille. Jätä rullaa muutama sentti yläreunasta näkyviin. Vedä sitten wc-rulla pois sanomalehtipaperirullan sisältä.
Laita sormet rullan sisälle ja taita pohja muutamalle vekille sormia vasten. Voit vielä painaa pohjaa pöytää vasten, jotta vekit asettuvat. Ne eivät pysy tässä vaiheessa vielä kiinni, älä huoli, multa ja vesi kyllä hoitavat homman.
Taita vielä yläreunasta sentin verran sisäänpäin ja sitten potti on valmis. Mullan laittamiseen voi värvätä esim. pikku ihmisen.
Potit ladoin vieri viereen muoviastiaan, sopivia muoviastioita ovat lihapaketit, ne missä myydään mm. jauhelihaa ja kanaa. Rasian voi potteineen päivineen vielä laittaa esim. muovisen hedelmäpussin sisään, jotta multa pysyy kosteana. Pussi kannattaa jättää raolleen, jotta taimet saavat ilmaa.
Sitten vaan odotellaan. Tosin pienen ihmisen odottelukyky on vähän sitä sun tätä. Tunnin kuluttua se tuli kattomaan potteja ja tuhahti: "Eivätkö ne ole vielakään kasvaneet!?"

perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Jotain valmista, edes

Olen tehnyt tuttavuutta 1,25 millisen koukun kanssa. Vähän meinaa silmät vetää kieroon kun sen kanssa touhuaa. Pikkuhiljaa kuitenkin ollaan kavereiksi tultu. Ihan samaan tahtiin ja tasaisuuteen en kyllä pääse kuin mummo, mutta hää oli ehkä harjoitellut aika paljon enemmän.
Sain aikaiseksi pienen liinan ruokasalin pyödälle. Malli on jostain vanhasta Modasta. Pieni yllätys tosin virkkaamisen aikana oli. Olin valinnut mallin kuvan perusteella. Siitä mallinumero ja eikun virkkaamaan. Vähän mietin että ompa kumma kun virkkuukaavio näyttää aika lailla erilaiselle kuin mallikuva. Pistelin kuitenkin menemään ja puolessa välin tajusin ettei liinasta todellakaan ole tulossa sama kuin mallikuvassa oleva. Kääntelin pari sivua eteenpäin, ja kas, siellähän sen liinan kuva oli. Tosin ihan eri mallinumerolla.
Noh, mitäs pienistä, nättihän se on tämänkin. Vaikka lanka loppui kesken ja piti jatkaa toisella värillä. Noh, sekin teki liinasta nätimmän.
Sähkömieskin ilmestyi tänään ja saatiin niin valot kuin sähkötkin keittiöön. Valot ovat kyllä aikas koppavat. Tykkään kovasti. Valot ovat siis led-listat ja yhdessä listassa on kolme valopistettä. Valoihin kytkettiin katkaisija, josta ne saa kätevästi kaikki kerralla päälle. Usutin sähkömiehen myös olkkarin spottivalohässäkän kimppuun, ja nyt katossa on semmoinen tavallinen kattopistoke odottamassa lamppua.
Haaveilen semmoisesta yhdeksänhaaraisesta kristallikruunusta. Kiimingin White Housessa olisi just sopiva. Tiedä sitten kuinka painava se on, että pysyykö katossa.

Se mikä edelleenkin on kesken on Zylphia (ja ehkä pari kolme neljä muutakin juttua, mutta ei puhuta nyt niistä). Ei siitä tosin puutu enää kuin muutama kierros ja sitten kaulus. Nyt se näyttää hyvälle. Harmittaa kylläkin ne laskokset, ne olisivat olleet kivat jos olisivat toimineet.
Viikonloppuna varmaan pitäsi kylvää siemeniä. Tämän kesän palstamaksukin on jo maksettu. Tarjolla olisi parsakaalia, fenkolia, palsternakkaa ja mitähän sitä muuta vielä oli. Kuvan laventeli on Hulluilta Päiviltä. Tuoksuu aivan ihanalle.

maanantaina, huhtikuuta 16, 2012

Maalari maalasi

Nyt oli maalikauppa auki, eikä nokka kauaa tuhissut värejä valitessa.
Vasemmalta oikealle Greippi, Mosaiikki, Barbie ja Lime. Lime värimäärityksestä voitaisiin ehkä pari sanaa vaihtaa, mutta antaapa olla koska on ihan napsakka sävy. Tosin maalipoika olisi voinut viimeisenkin purkin sekoittaa kunnolla jottei tulisi raitoja.

Maalaaminen on aika hauskaa. Vaikka esim. tasaisen pinnan maalaaminen onkin oikeastaan aika vaikeaa ja valumia tuppaa syntymään. Mutta mitäpä noista. Nyt vaan toinen kerros maalia ja hyvä tulee! Sitten pääseekin maalaamaan makkarin seinän, se on vihdoikin maalia vaille valmis.

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012

Kevätpörriäinen

Meidän olkkarissa pörisi eilen. Surisi ja hurisi kun paikalla oli yhdeksän naista ja kahdeksan rukkia.
Eteisessä oli villatemppurata, jota ei tainut yksikään lankeamatta läpäistä. (Kuvassa maitoproteiinia, corriedalea ja wesleydalea.)
Samoin köökin notkuva herkkupöytä oli aika äkkiä tyhjä. Pieni epäilys että nonpareillessa saattaa olla jotain muutakin kuin sokeria, sen verran levottomia juttuja :)

Kiitos miitistä, seuraavaan kertaan!

tiistaina, huhtikuuta 10, 2012

Hyvä idea, väärä aika

Se että saa vision huonekalujen maalaamisesta, päättää jopa käytettävät värit ja muutenkin innostuu asiasta, on erityisen hyvä juttu. Huonon siitä tekee ajoitus: pääsäismaanantaina aamulla kello 8. Siinä sitten kärvistelet kun intoa olisi muttei maalia eikä oikein mitään muutakaan tarvekalua. Maalikaupankin ovia on suhteellisen turha lähteä kolkuttelemaan.
Visio maalaamisesta on pyörinyt mielessä jo kauan mutta Homespun-kirjan kuvat olivat se piste iin päälle. Kirja lähti toissa viikolla Akateemisesta mukaan ja matkaan ja kirjaa onkin suhteellisen intensiivisesti tutkittu siitä lähtien. Kerrankin joku sisustuskirja, joka todellakin saa ajatuksen lentämään.
Maalinpuutteen vuoksi vähän virkkasin (virkkaminen on maalaamisen vertaistukitoimintaa), koskapa kirjassa esitellyt seinällä roikkuvat pitsiliinat näyttivät näteiltä. Toki on olemassa tietyt syynsä miksi harjoittelin ohuemman langan virkkaamista. Tänään ostin 1,25 millisen koukun ja se näyttää pelottavalta vastustajalta. Palataan siihen sitten myöhemmin.
Aikani kun kiertelin ja kaartelin tartuin siihen Zylphiaan ja purin kaarrokkeen pois. Nyt lasketaan ja pähkitään. Ehkä vähän ähkitäänkin. Ja varmaan huomasitte Zylphia kuvien taustalla olleen seinän? Oikein erityisesti kiinnititte siihen huomiota? Se on meidän makkarin tapeteista vapautettu seinä! Kun nyt vielä saisi paklattua, hiottua ja maalattua sen. Eipä kuitenkaan enää tapettia, jei!

maanantaina, huhtikuuta 09, 2012

No ny ois

Zylphia
Suunnittelija: Stephannie Tallent, ohje löytyy Ravelrysta
Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light, sävy Ruby Slippers, n. 350 g
Puikot: 3 mm
Koko: m
Fiilis: no melkein, muttei ihan


Tuli istuttua autossa taas sen verran että sain Zylphian valmiiksi. Malli on nätti, pitsikuvio on nätti, lanka on ihanaa, väri on bueno, mutta nuo laskokset. Hmpf. Pitää pohtia mitä niille tekisi. Eestä ne pullottaa ja takaa menevät nätisti. Liekö syynä se että tissit on etupuolella eikä selässä? Ei kuitenkaan lähetä niitten paikkaa muuttamaan. Jottain pitää ehkä kuitenkin keksiä, koska muuten paita jää pitämättä, ja se olisi sääli.

Noh, päivä ei kuitenkaan ole menetetty. Siippa lätee laittamaan motskaripyöräänsä, pojille on Alvin ja Pikkuoravat. Mullekin löytyy oma elokuva ja voin lepuuttaa silmiäni kauniissa pojassa. Tää on vähän noloa, tiedetään, mutta kauniit pojat ovat aina kauniita poikia. Oiskohan kapissa yhtään suklaata?

tiistaina, huhtikuuta 03, 2012

Korsi nokassa

Varis repii pihakoivusta tuohta ja lentää tiehensä touhukkaan näköisenä. Kohta taivaalla lentää useampikin, jotka kinaavat samasta risun pätkästä. Ajataan toisia takaa ja välillä hätistetään harakoita. Takapiha raikuu rätkätyksestä. On kevät, vaikkei se siltä vielä kamalasti tunnu.

Itekin ollaan oltu korsi nokassa, rakennettu pesää. Tai siis katsottu kun remppa-setä rakentaa. Meillä on nyt liki uusi keittiö!

Lähtötilanne oli tämä.

Kivijäljitelmätasot, joiden hyvä puoli oli se ettei roskat näkyneet. Huono puoli se sama. Kaksi allasta on ihan liikaa kun taloudessa on tiskikone. Ja nuot kanakaakelit, tähän aikaan vuodesta ne toki ovat ajankohtaiset. Että hommiin vaan!

Ensin tasot irti ja testataan että uusi taso varmasti mahtuu paikoilleen. No, mahtuuhan se kun tarkkaan mittaa.

Sitten uutta kaakelia pintaan ja odotellaan että laasti kuivuu kunnolla että päästään saumaamaan.
Saumauksen jälkeen altaan kiinnitys (ja olipa hyvä että paikalla oli naishenkilö, joka jaksoi lukea asennusohjetta, miehiltähän se ei luonnistu), hana paikoilleen ja ihailemaan.
Sähkösetä tulee pääsiäisen jälkeen asentelmaan pistorasioita sekä uudet hienot valot: led-listat jotka olivat aikas koppavat!
Voi vitsit että tykkään lopputuloksesta. Aika pienellä vaivalla kaikki syntyi. Taso on öljyttyä massiivitammea, jonka väri vaan paranee mitä enemmän öljyä siihen imeyttää. Taso kuten allas ja hanakin on Ikeasta. Kaakeleiden valmistajaa en muista. Nyt pitäisi enää pähkäillä tuleeko mikro sinne nurkkaan vai johonkin muualle ja minne laitetaan kahvin- ja vedenkeittimet. Ensin kuitenkin taidan vain ihailla. Ei enää niitä kanoja, jes!