perjantaina, maaliskuuta 30, 2012

Kakkutikkari

Eilen oli Hesarissa artikkeli kakkutikkareista. Näyttivät niin herkullisilta että oli pakko kokeilla.
Ja voi että! Niin hyvää ettei tiedä miten päin olla! Ensiksi siis leivotaan kuivakakku. Kun se jäähtynyt se murennellaan ja siihen sekoitetaan purkillinen tuorejuustoa. Massasta pyöritellään pallot ja ne laitetaan hetkeksi kylmään. Sulatetaan pikkasen suklaata. Tökätään tikun pää suklaaseen, tikku kakkupallon sisään ja taas kylmään.
Sitten sulatetaan lisää suklaata, juomalasissa esimerkiksi. Pallot dipataan suklaassa. Tämä oli se hankalin vaihe. Jos suklaa on liian kuumaa se valuu kaikkialle ja liian viileänä sitä ei saa levittymään. Sitten koristetta pintaan ja taas viileään hyhmimään. Tässä vaiheessa oli ihan kiva että ulkona on pikku pakkanen, siellä jäähtyivät parhaiten.
Paras hetki on vielä edessä: kun suklaa on hyhminyt niin kakkutikkarit ääntä kohti! Vaikka olekin suuri makean ystävä niin tällä kerta yksi oli tarpeeksi. Jääpähän nannaa vielä huomisellekin.

Suosittelen ehdottomasti! Täysin vaivan väärti.
Zylphiakin etenee. Noin 10 cm vielä ja vartalo-osa olisi valmis. Eilen vähän sovittelin ja hyvältä näyttää. 


tiistaina, maaliskuuta 27, 2012

Zylphia, oi Zylphia!

No ei se vielä ole valmis. Sanonpa vaan että tästä tulee hirmuisen nätti ja kaikkea parhautta. Madelintoshia (sävy Ruby Slippers ja vaikea väri noinniinkuin kuvaamisen kannalta) on mukava neuloa ja kuvioiden kasvua on hypnoottista seurata.
Se mikä huolettaa on se että tuleeko varmasti sopiva koko. Ohjeesta ei löytynyt passelia kokoa ja nyt tähdätään jonnekin m- ja l- koon välimaastoon. Ohjeessa ei ole kerrottu pituutta hartiasta helmaan ja nyt sitten on laskeskeltu, että missä kohtaa on vyötärö ja paljonko siitä olisi mahdollisesti helmaan. Puikkojenkin kanssa piti vekslata kun kolmepuolosilla tuli aika löperöä ja kolmosilla jämäkkää. Puolikoko olisi varmaan ollut hyvä, mutta tässä nyt mihinkään puikkokauppaan ennättänyt. Se on lomalaisella kiirettä. Menen takasin neulomaan. Olen liekeissä.

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2012

Räpätti

Tänä aamuna oli korvien välissä suhteellisen räpättimäinen ääni meuhkaamassa. Turpa kävi kuin Antero Mertarannalla. Se ei tuntunut olevan tyytyväinen mihinkään asiaan. Aika äkkiä kyllästyin koko tyyppiin. Istuin alas ja kysyin että mikä hätänä ja yksitellen kiitos.

Ensin sitä tuntui harmittavan ettei virkattuja ruutuja ole syntynyt. Virkkasin yhden ja kysyin että onko nyt hyvä? Suht kimeällä äänellä tuli että ne sukatkin siinä stereoiden vieressä, niistähän puuttuu vain pari kierrosta ja kärjen silmukointi. Hain sukat ja tein mitä pyydettiin. Seuraava asia kiitos.

No voisit sen toisenkin sukan kantapään korjata, oli seuraava mielipahaa aiheuttanut aihe. Okei, korjasin kantapään. Tyyppi kävi harvasanaisemmaksi. Alakerran sohvapöydän pölykerrostuman se kuitenkin keksi. Hain luutun ja pyyhin pölyt. Samalla myös telkkaritasolta. Tyyppi alkoi hyytyä. Se puuskahti että on siellä yläkerrassa aikamoiset villakoirat. Hain imurin ja eliminoin villakoirat. Päässä oli hetken hiljaista. Tyyppi tuntui ankarasti miettivän että mitäs vielä. Sitten kävi kohdahdus: ei niitä huivinkaan virkattuja ruutuja ole pahemmin näkykyt. Virkkasin yhden.

Pienenä kuiskauksena enää että muistakin sitten laskea se tiheys tällä kertaa oikein. Sitten se häipyi. Katosi. Taisi nukahtaa. Tarkoitti varmaan sitä pienen neuletta, jossa oli aika monta silmukkaa liian vähän vaikka kuinka laskin. Purin sen kurjan makkarankuoren ja kohdistin katseeni pöydän reunalla makoileviin Madelintosh vyyhteihin.
Zylphia, täältä tullaan.

lauantaina, maaliskuuta 24, 2012

Mielensä hyvittäjä

Sain Sirkkikseltä hyvän mielen haasteen kertoa kymmenen asiaa, joista tulee hyvä mieli. Aika harvoin tulee näihin haasteisiin tartuttua, mutta nyt päätin ryhdistäytyä.

Hyvän mielen tuojat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä mutta ensimmäisen, joka mieleen tulee, nyt arvaavat varmaan kaikki.

Villa. Kaikissa olomuodoissaan: kuituna, lankana ja valmiina neuleena. Se inspiroi, se haastaa. Onhan ne lampaatkin aikas ihania epeleitä.
Kevätkukat. Tulppaanin krookukset, skillat, hyasintit...you name it. Kevätkukissa varmaan viehättää eniten se että ne ovat ne enimmäiset, jotka puskevat ylös kuolleen näköisestä maasta. Ne saavat kaiken huomion kun kilpailijoita ei vielä ole. Kesällä taas kukkien runsaus on niin pyörryttävä ettei kaikkia edes huomaa.

Leivokset. Leipominen on kivaa puuhaa, eikä se pikku herkkujen syöminenkään niin kamalaa ole. Tänään kokeilin Whoopies-nimisiä leivoksia. Muh, möh, uuh, kun olivat hyviä!

Peltirasiat. Mulle voi myydä likipitäen mitä tahansa kunhan se on kauniissa paketissa, mieluiten peltirasiassa.
Vanhat lelut. Minulla on talessa muutama oma vanha lelu, Miina ja Tiina nimiset nuket. Isän tädin ompelema Rapa-Ripa nukke, Fisher-Price ukkeleita, joitain muovieläimiä ja semmosta. Lisäksi sitten erinäisiä kirppareilta haalittuja. Kuvan pupun on poika ostanut minulle tänään kirpparilla käydessään. Arveli että saattaisin pitää käyrätorvea soittavasta jäniksestä. Oikeassa oli.
Kauniit astiat. Heikkouteni. Ihmisellä voi aivan hyvin olla vaikka kuinka monta astiasarjaa. Ainakin jos minulta kysytään. Siippa voisi olla toista mieltä. Samoin keittiön kaapit. Huhtikuussa ilmestyvä Arabian Runo Neitoperho on aivan ihana. Toki se alkuperäinenkin Runo on kaunis. Samoin Paratiisi, Taika ja vaikka mikä moni muu.
Värilasi. Värilasi vaan on niin kaunista. Olisipa semmoinen oikein iso ikkuna ja sillä leveä ikkunalauta. Siihen asettelisin lasikokoelmani ja katsoisin miten auringon säde niitä valaisisi.
Pojat. Nämä kaksi pientä, minun omaa. On ne aika vekkuleita.

Liikunta. Vaikka kouluaikana liikunnan opettaja teki kaikkensa latistaakseen liikunnan riemun, olen löytänyt sen uudestaan. Käyn kaksi kertaa viikossa ohjatulla liikuntatunnilla. Toinen on bodysteppiä, jossa hiki lentää ja toinen zumbaa. Lisäksi ajan pyörällä joka arkipäivä työmatkat, joista tulee n. 18 kilometriä per päivä.

Päiväunet. Josta tulikin mieleeni että taidan juuri nyt köllähtää hetkeksi. 


Edit. korjasin leivoksen nimen. Olin kirjoittanut sen väärin ja siinä kirjoutusasussa se tarkoitti lievästi sanottuna vähän härskimpiä asioita.

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012

Täti Harmaa

Latasin joku aika sitten Brooklyn Tweedin katselukirjoja iPadille ja villiinnyin. Tiesin mitä tehdä kässämessuilta ostetulle ohuelle luonnonmustalle suomenlampaan villalle.
Stonecrop
Malli: Stonecrop, Jared Flood
Lanka: Vanhalan lammastilan suomenlampaan 2-säikeinen villalanka, n. 245 g
Puikot: 4 mm (kait, ehkä)
Koko: n. 45 x 200 cm
Fiilis: aika hyvä

Luonnonmusta on toki vähän liian tummaa pitsineulokselle, mutta kelpaa näin. Mallikerta oli sen verran suuri ja polveileva että alkumetreillä on aika monta oho - hupsis kohtaa. Ei välitetä, ei ne sieltä erotu. Kovin paljoa ainakaan. Enkä kyllä oppinut niitä mallikertoja loppumetreilläkään, mutta kyllä ne jo huomattavasti paremmin sujuivat.
Tein sen suuremman version ja huivista kyllä tuli ehkä vähän liiankin iso. Loppua kohdin tosin vähän hyydyin. Luulin huivin olevan jo valmis, mutta ohjeen mukaan olisi vielä pitänyt vääntää 28 kierrosta ennen reunapitsiä. Joten keskiosan pitsin päät eivät mene symmetrisesti kun tuo 28 tuntui ihan liian paljolta. Mutta sitäkään ei kukaan huomaa enkä minä kerro.
Suomenlampaan villa on kyllä kivaa. Siinä on semmoista rehtiä meininkiä, tuoksuineen, rasvoineen kaikkineen.
Saattaapi olla että toinenkin Jaredin huivi laitetaan puikoille. Langan kertaus on jo menossa. Katsotaanpa kuinka paljon metrejä saan aikaiseksi, joku 1300 - 1400 tarvittaisiin.

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2012

Odotusta

Keväällä huomaa odottavansa monia asioita. Sulamista, kuivumista, kasvua ja lämpöä.
Hieman murheellisesti muistelen kaikkia niitä kukkia, jotka jäivät vanhan kodin pihaan. Uusi emäntä lupasi että voin sitten keväällä käydä lapion kanssa vierailulla. Veikkaan kuitenkin ettei hän hyvällä katso jos otan kaikki kolme pionia, valkoisen särkyneen sydämen, vaaleanpunaisen patjarikon, alppiruusun, kieloja ja katajan mukaani. Sekä kaivan ne kaikki tulpaanit, posliinihyasintit, krookukset ja narsissit. Eipä taida ei.
Toisaalta, voin pistää oman uuden pihani täysin surutta uuteen uskoon, suunnitella mitä kasveja mihinkin. Kaivaa, myllätä ja tonkia oikein sydämen kyllyydestä. Kevätkukkien puutetta kyllä suren. Pitää ostaa ruukkunarsisseja ja tökkiä niitä pitkin pihoja ja korvata kevätkukkijoiden puute niillä. Tulevana syksynä lataan pihan täyteen sipuleita, joten ensi vuoden keväällä on taatusti mitä odottaa.
Palstaakin olen ajatellut, hankkinut jo siemeniäkin sekä askarrellut sanomalehdestä kylvöruukkuja. Tulossa ainakin parsakaalia, palsternakkaa, kesäkurpitsoita ja perunaakin voisi laittaa.

Ensin tosin tuon lumen pitäisi sulaa. Anna nyt mennä vaan, älä odotuta!

maanantaina, maaliskuuta 12, 2012

Testi

Juu, siinä tosiaan meni se viisi minuuttia ja langat oli levitelty keittiön pöydälle ja teekin keitetty. Sitten vaan lankaa koukun ympärille.
Syntyi heksa, joka ei sitten kuitenkaan oikein puhutellut. Haeskelin sitä japanilaista virkkauskirjaa, sitä jossa on 300 mallia. Ei löytynyt mistään. Käänsin kirjahyllyn niin olkkarista kuin yläkerrastakin. Mutta ei. Tietääkö kukaan missä se on?
Tästä suivaantuneena istuin takasin pyödän ääreen ja muistin että jossain on se silkkilangasta virkattu tyynynpäällisen raato. Raato siinä mielessä ettei se koskaan tullut valmiiksi. Kaivelin sen esille ja päästelin menemään. Reunan tekoon katsoin vähän mallia Pinterestin virkkuukuvasta. Neliö oli syntynyt ja se puhutteli. Aika kiivaasti puhuttelikin!
Pitää vielä vaan purkaa ne irti toisistaan ja kerrankin kokeilla pingottamista virkkuulappusten kanssa. Nämä kaipaavat sitä. Ai, mitä näistä tulee? En tiedä vielä. Jotain kivaa?

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Nojaa minuun

Sain hankittua nipsut ja sitten lippunauhaa asettelemaan. Sepä ei halunnut asettua. Ähersin katonrajassa ties kuinka kauan. Aina ne liput vaan olivat jotenkin tyhmästi. Eivätkä ne nipsutkaan pysyneet paikoillaan. Piti viritellä sekaan omia nipsustoppareita ja loppupeleissä ratkoa muutama lippu pois.

Sitten vielä kuvaaminen, joka ei sekään nyt oikein onnistunut. Vaikea kuvata vastavaloon jotain katonrajaa. Höh. Kivat ne kuiteskin ovat.
Eikä ne vanhat lakanat jättäneet rauhaan, vaan piti ommella vähän lisää. Ensin suikaleita yhteen, sitten rypytystä, kirjontaa ja lisää ompelua, ja kas, tyyny oli valmis!
Sopivaa tekstiä piti miettiä noin kaksi sekuntia. Mitä tyynyssä lukisi, jos se olisi Liisan Ihmemaassa? Nojaa minuun. Ja se lukee tässäkin tyynyssä.
Sisällä täytteenä on kaksi hyvin nukuttua tyynyä.
Olen tietoisesti vastustanut erään virkkuujutun kokeilua. Pelkään että se vie täysin mennessään. En tiedä kuinka kauan vielä pystyn vastustamaan. Ehkä viisi minuuttia.

torstaina, maaliskuuta 08, 2012

Nipsuja vaille valmis

Lippusiima olisi verhonipsuja vaille valmis. Ei vaan millään jaksaisi lähteä kauppaan niitä hakemaan, joten toistaiseksi lappuset saavat odotella päivää parempaa työpöydän nurkalla.
Koristelin lappuja pitseillä, nauhoilla, tilkuilla ja kirjomalla. Mietin sanoja mitä kirjoisin. Mitkä tuntuisivat hyvälle? Millä sanoilla olisi joku tarkoitus? Ja varsinkin sitä että jos sanan kirjoittaa englanniksi se tuntuu mukamas fiksummalta. Miksi se smile tuntuu jotenkin luontevammalta kuin hymyile? Onko sitä jotenkin niin englannin kyllästämä että suomalaiset sanat tuntuvat liian arkisilta? Vai onko sittenkin niin ettei sitä englanniksi kirjoitettua sanaa miellä samalla tavalla kuin suomalaista? Että siinä suomalaisessa sanassa onkin se aito tunne ja asia ja se sitten tuntuukin jotenkin....intiimiltä? Ettei uskalletakaan sanoa asiaa niinkuin se on?
Tätä samaa asiaa mietin muuten tehdessäni sitä Tilda-täkkiä, jossa oli niitä kirjottuja sanoja talojen katoilla. En vain pystynyt kirjomaan siihen talon kattoon että home. Ja sitten kun siihen kirjoitti että koti, niin koko asia jotenkin muuttui, sille tuli jotenkin syvällisempi merkitys.
Kummallinen juttu.

sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2012

Viimeinen oksu

Oksu-prokkis sai vähän nolon lopun.
Talvioksennus
Lanka: Fabel Print
Puikot: 2,5 mm

Tavoitteenahan oli neuloa vuodenaikojen värityksen mukaan printtivärjätyistä langoista neljät kamalan väriset/kuvioiset sukat, jotta voisin tyytyväisenä räkättää että kyseiset länttilangat ovat kammottavia. Kevät olikin sitä, käsittämättömiä kuvioita. Kesä oli siedettävämpi, Syksy oikeastaan ihan jees ja Talvi kiva. Että mitä tähän nyt sitten sanoisi?
Ja tunnustetaan heti perään että eilen näin jollain pikkutytöllä röyhelölangasta neulotun huivin. Se oli oikeastaan aika nätti. Keski-ikäkö se näin oirehtii?
Niitä verhojakin mietin ja testaillessa tuntui että tämän niin ihanan valon tielle tuli ihan liikaa esteitä. Pimeällähän ei ole mitään väliä kuinka paljon tavaraa sen ikkunan edessä on, valoahan kun ei ole. Mutta nyt on toisin. Piti kehitellä suunnitelma B. Se on nimeltään Operaatio Lippunauha. Testiversio on nyt teipattuna verholautaan.
Ja juu. Taitaa olla että tällä mennään. Laput laitetaan vähän kauemmaksi toisistaan, niitä koristellaan vähän lisää ja hankitaan verhonipsuja että saadaan lippunauha verhokiskoon kiinni. 

Juu, näin me tehdään.