Mekotus

Tarttui niiltä antiikkimessuilta vähän muutakin mukaan kuin se Grapponia ja Kobra. Sinne oli vaatemyyjäkin lähtenyt mukaan, ja sille osastolle tuli sitten jumitettua kun muu anti ei oikein ilahduttanut.

Myyjällä oli Creamin vaatteita joista tykkään. Osa Creamin vaatteista on liian röyhelöisiä ja tyhmän (lue arsen) värisiä. Nyt kuitenkin natsasi ja harmaa, collegeneuloksesta tehty takki lähti matkaan. Huivin sain kaupan päälle.

Passaa talvella mekoksi ja sitten keväämmällä voipi käyttää takkina. Tähän olisi kiva hankkia semmonen alumekko. Vimassahan niitä olisi, oiskohan yhtään alessa? Normihinnalla ovat jotenkin tyyriitä, noinniinkuin alumekoksi.

Juhlittiin

Heti aamusta paistettiin synttärisankarin toiveen mukaisesti tiikerikakkua ja sille kaveriksi suklaamuffinsseja.

Muffinssien päälle vähän töhnää = vispattua kermaa ja sulatettua suklaata (röh, röh miten hyvää!).

Järjesteltiin kynttilät.

Sitten mussuttettiin, herkuteltiin ja maiskuteltiin.

Juhlien jälkeen sankaria väsytti ja hän simahti olkkarin lattialle. Niinhän niissä juhlissa saattaa käydä.

Kaikkea sitä

Pari viikkoa sitten kun olimme Lumoavassa kehräämässä, niin pari lankakerää huuteli ja suorastaan uhitteli kaupan hyllyllä. Vähän kyllä ihmettelin koskapa kummalliset pätkisvärjätyt omituisine kuvioineen eivät millään muotoa ole niitä omimpia. Niin siinä kuitenkin kävi että otin ne mukaani ja pistin puikot heilumaan. Ja sieltähän tuli paljon kamalampaa kuin uskalsin odottaakaan

Kevätoksennus
Lanka: Fabel Print
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: no johan on

Monesti olen miettinyt että miksi tämmösiä värityksiä tehdään? Mitä liikkuu värjärillä päässä? Onko se käynyt jossain huonompilaatuisessa buffee lounassa ja sitten velloo mahassa? Senkö se on tähän maalannut? Mitä? Minen ymmärrä. Oli miten oli, nyt mulla on sikarumat sukat. (Tai voihan ne nyt toki paljon rumemmatkin olla, veikkaan että löytyy myös niitä joita voi katsella vain paperipussi päässä.) Vaikka rumat ovatkin, niin pitänyt kyllä olen. Sekä sen verran rehvakkaalla tuulella että taidan tehdä toisetki samaisesta langasta, eri värityksellä vain. Tehdään oikein semmoinen eeppinen ja lyyrinen teos! Seuraavanahan on vuorossa luonnollisesti kesä.

Tuli käväistyä antiikkimessuillakin. Siellä oli jotenkin vaisu tunnelma, mummut eivät tapelleet Arabian kannuista. Eikä ollut sitä hittiä, joka olisi löytynyt joka pöydältä. Viime keväänä se oli Aurinkopullo. Ostin kaverin Grapponia-pullolle, tällä kertaa ruskeana. Siippa osti Kobra-puhelimen. On kuulemma aina halunnut semmoista. Pitäisiköhän vetää puhelinpiuhat?

Se seinä on muuten nyt vapautettu tapetista. Enää toinen seinä jäljellä. Sitten on se olkkari, ei kuitenkaan puhuta siitä just nyt. Ja sen jälkeen keittiön työtasot, välitila ja suuri kysymys mitä tehdään lattioille. Ei puhuta niistäkään nyt. Menen kyhnäämään takankylkeen ja ehkä potkasen Aapramin käyntiin.

Kyllä se siitä

Kuukausi sitten kärvisteltiin erä takin kanssa, purettiin ja muristiin. Kärsittiin jonkin asteisesta kehonkuvan vääristymisestä, koskapa oli tehty ihan liian pieni. Nyt on sitten tikutikuteltu suurin osa uudestaan ja nyt näyttää suunnitelmien mukaiselta.

Tein etukappaleista n. 10 senttiä leveämmät ja kauluksen resorin neuloin isommilla puikoilla, jolloin resori ei vedä kasaan.

Seuraavaksi pitäisi neulasta hihat ja sitten helmaan semmonen tuplafrilla. Sitä tässä pohdin että paljonko frillaan pitäisi laittaa silmukoita. Onko ok jos poimin reunasta silmukat ja seuraavalla kierroksella tuplaan ne? Tuleeko tarpeekisi hulmua vai pitääkö seuraavalla kierroksella lisätä vielä puolet lisää, vaiko taas tuplat? Ja olisiko se toinen frilloista esimerkiksi vaaleampi harmaa vai mikä? Ja miten sen frillan reuna menee, rullautuuko, onko ainaoikeaa tai jotain muuta pintaneuletta. Pitäisikö sekin neuloa isommilla puikoilla? Tämmösiä kysymyksiä mulla.

Niin ja se pitsipallo on sitten kuivunut. Vähän piti pähkiä että päästetäänkö pallosta ilmat kerralla vai pikkuhiljaa. Ensin vähän jännistin ja tein vain pienen reiän ja pallon tyhjetessä irrotin palloa pitsistä. Pitsi oli tosi tiukassa palloa vasten ja pelkäsin että pitsi romahtaa kasaan. Sitten rohkaistuin ja posautin ilmat kerrasta pihalle. Seurasi kauhia rysäys ja ilmapallo oli riekaleina. Pitsipallo pysyi kuitenkin kasassa!

Nyt pitäisi käydä lamppukaupassa ostamassa valonlähde sisälle ja tarvitaan varmaan sähkömiestäkin, joka fiksaisi katossa olevan virtalähteen kuntoon. Kokeiltiin jo taskulampun kanssa miltä se näyttäisi valon kanssa ja voi vitsit miten makeat kuviot siitä tulekaan seinille! Pitää vielä rapsutella noita liisterikalvoja pois pitsireikien välistä.

Kiitos kaikille tapetinpoisto-operaatiossa kannustaneille. Sitä on samaa on vielä jäljellä n. 2 neliötä plus sitten toinen vastaavan kokoinen seinä. (Eikä puhuta mitään siitä että myös olkkari odottaa tapetin poistoa.) Irrotusaine on loppu joten tänä iltana ei pääse repimään. Liekö se sitten onni vai onnettomuus.

Rymsteerausta

Eilen illalla rymsteerattiin. Otetiin nokka kohti uusia tuulia.

Välillä oli kyllä kurssi hakusessa. Raahattiin iso umpitamminen rulokaappi toiselta puolelta huushollia toiselle, vain todetaksemme ettei toimi. Sitten sama juttu takaisin toiseen suuntaan. Nosteltiin kirjoja, telkkaria, kaappia ja hyllyä. Välillä piti istua alas, pyyhkiä hikeä ja tuumata, kun mikään ei tuntunut toimivan. Välillä piti jopa käydä kaupassa ostamassa liisteriä.

Siitä se sitten kuitenkin, pikkuhiljaa. Ongelmallisemmat olivat vitriinikaapit, joissa on erinäisiä kokoelmia Muumi-mukeista alkaen. Kaapit kun ovat olleet sellaisella paikalla ettei esineitä näe. Jos omistaa silmää miellyttäviä esineitä, niin pitäisihän ne nähdä, sillä silloinhan ne ovat siinä tehtävässä missä niiden pitääkin olla: tuottamassa iloa.

Sinänsä hassua että kun vaihtaa kahden huonekalun paikka keskenään niin koko homma vaan tuntuu pelittävän paremmin. Ei ehkä täydellisesti mutta paremmin.

Toinen mukava ihme on se etten ole vielä onnistunut tappamaan esikoita. Olen ilmeisesti löytänyt kauhun tasapainon kastelussa. Ehkä.

Alakerrassa kaikki siis suht hyvin. Yläkerrasta löytyykin sitten se kauhugalleria. Siellä roikkuu esimerkisi se syy, miksi sitä liisteriä piti lähteä hakemaan lisää.

Samoin se mun orjapiiskurityömaa. Laskujen mukaan olen repinyt tuota tapettia nyt n. viisi tuntia. Puolessa välissä ollaan! Jee! Ja sitten kun tämä seinä on valmis, löytyy vielä toinen saman kokoinen seinä. Uh, oh...

Lämmintä ylle

Tämmönen siitä kaulurista sitten tuli ja pitääpä sanoa että tykkään kovasti. Lämmittää mukavasti ja näyttää sekä tuntuu kivalta ja väritkin ovat aikaslailla mellevät.

Lämmike
Lanka: itse kehrättyä, käsinvärjättyä BFL-villaa, n. 360 grammaa
Puikot: 4 mm
Fiilis: tämän on vallan mainio!

Mallineule on 2 oikein, 2 nurin joustinta. Joustinta neulotaan 8 kerrosta ja sitten yksi kierros nurin. Nurjan kierroksen jälkeen neulotaan 2 nurin, 2 oikein joustinta. Sitten taas nurja kierros ja 2 o, 2n joustinta jne. Kun korkeus on mieluinen, itse tein 8 joustinraitaa, kavennetaan nurjalla kierroksella jokaisessa nurjan joustimen kohdassa silmukka pois. Seuraavalla kierroksella joustimen pystyraidat eivät mene enää samalla tavalla lomittain, mutta se nyt ei niin haittaa. Jatkossa tehdään samanlaiset kavennukset jokaisella nurjalla kierroksella. Joilakin kierroksilla pitää tehdä yksi kavennus enemmän tai vähemmän, jotta luku pysyy neljällä jaollisena. Sopiva määrä kavennuksia selviää sovittamalla. Pään pitää mennä läpi. Sitten voi vielä neuloa jonkun pätkää ilman kavennuksia, jotta saa sopivan mittaisen kauluksen. Jos lankaa on tarpeeksi paljon, voi kauluksesta tehdä vaikka käännettävän.

Alareunan leveys on n. 120 cm, silmukkamäärä tällä paksuudella 220 silmukkaa. Muistaakseni. Lanka on navajokerrattua, olisko suurinpiirtein Isoveljen paksuista, mutta huomattavasti kuohkeampaa. Vyyhdit olivat vähän erisävyisiä, joten neuloin raidottaen eri vyyhdeiltä. Pittää varmaan neuloa toinenkin tämmöinen lämmike, on sen verran kätevä käytössä. Lämmittää harteita ja kaulakin pysyy lämpöisenä.

Ravelryssä on esitelty mitä komeapia kehruu-stasheja, laitetaanpa kuvaan minun oma vaatimaton:

Salkussa on merinosilkkiä, merinoa ja bfl:ää ja salkun edessä merinoa. Myönnetään että kuvasta puuttuu rukilla oleva, sekä luonnonväriset eli 100 g kainuun harmasta karstalevynä, 200 g kainuun harmasta karstanauhana sekä isot letit luonnonruskeaa corriedalea, jotka on alustavasti luvattu Tainalle. Niin ja se pinkki silkki. Missähän se muuten on?

Kummallista

Kävin tänään kahdessa lankakaupassa mutten ostanut lankaa grammaakaan. Tuumasin etten tartte. Vähän huolestuttaa tämmönenkin mahdollisuus ettei tartte, ettei halua. Outoa.

Tosin kovin paljon kamalasti ei kannata huolestua, sillä lauantaisella Titityy-lankakauppareissulla mukaan tarttui useampikin gramma. Vaikkapa tämmöisiä pikku palleroita.

Aika suloisia? Ja kun on ostanut palleroita niin niistä pitää sitten neuloakin palleroita.

Kehrättävääkin olisi, värit ovat ainaskin niin houkuttelevat että! Lauantaina sitten kehrätään porukalla Lumoavassa Langassa.

Ps. Se käsin kehrätystä oleva juttu on valmis, palataan siihen kun on jotain valon kaltaista ainesosaa ilmassa. Ja siitä purkutakista on nyt neulottu uudelleen ensimmäinen etukappale. Jei!

Siitä se lähti

Tässä eränä iltana pengoin lanka-arkkua. Oli joku epämääräinen tarttis-tehdä-jotain-fiilis, semmoinen joka yleensä johtaa eriasteisiin katastrofeihin. Pyörittelin käsissäni yhtä jos toistakin vyyhtiä ja koitin kuunnella mitä ne puhuisivat vai ovatko vallan mykiksi heittäytyneet. Saattaisihan se itelläkin olla vähän leukaperät tiukalla jos olisi viettännyt useamman tovin jossain pussukassa arkkuun suljettuna.

Pari vyyhtiä kerin kerälle ja kokeilin erilaisia pintaneuleita. Mutta ei oikein syntynyt sen kummosempaa visiota. Yhtä käsinkehrättyä pyörittelin vähän pidempään. Itte kehrätyn kanssa on aina se dilemma, että siitä pitäisi saada aikaiseksi jotain elämää suurempaa. Kun ei voi vaan neuloa. Tyhmähän se on niin ajatella, tiedetään.

Päätin sitten saada edes jotain suht järkevää aikaiseksi ja tikutin sitä erästä jota tässä taannoin purettiin reippaanlaisesti.

Sitten eilen illalla kun töistä kotiuduin ja olin saanut tehtyä taas kerran sitä aivan kamalan pahaa ruokaa, jos poikasilta kysyttäisiin, niin sitten se iski. Siitä käsinkehrätystä, tehdään semmonen kauluri joka peittää hartiat. Siihen semmoista yksinkertaista pintaneuletta ja vuorotellen eri keriltä raidottaen, kerät kun ovat vähän eri sävyisiä. Käyttölankaa se käsinkerättykin on ja hukkaanhan se menee jos sitä jossain arkussa vuodesta toiseen säilyttelee.

Ja voi pojat, tää lankahan on ihan tehty tätä vermettä varten! Lanka on navajokerrattua ja suht paksua. Sen olen autuaasti unohtanut mitä villaa tää oli, merinoa ei ainakaan. Nelosen puikoilla pistelen menemään, mutta vitosetkin olisivat kyllä pelittäneet. Kohta pitäisi miettiä miten kavennetaan kaulaa varten, mutta laskeskellaan sitä sitten vähän myöhemmin. Nyt ei huvita laskea, nyt neulotaan!

Vuoden ensimmäinen

Hyvää alkanutta vuotta 2012! Saas nähdä mitä vuosi tuo tullessaan.

Palataanpa siihen saapas-asiaan. Sain heti sapiskaa kun ei ollut kuvia joten nyt: kuvia olkaat hyvät.

Mustat, polvitaipeeseen pitkät, nyörillä ja vetoketjulla. Hyvin tiiviisti pohjetta pitkin menevät, mikä tietty vähän asettaa ehtoja alle puettaville jutuille. Vähän mietin hankkivani farkkuleggarit, mutta ne eivät näytä enää olevan kuuminta hottia, jos luotetaan silmämääräiseen arvioitiin tavaratalon nuoriso-osastolla. Tai olisi siellä ollut Dieselin leggarit, hintalapulla 100 euroa. Ihanan kallista?

Viime vuoden viimeisenä päivänä aloitetut kämmekkäät ovat valmistuneet tämän vuoden ensimmäisenä päivänä.

Kensington Mitts 
Malli: Annie Modesitt, Jane Austin Knits -lehdestä
Lanka: Cashbah, Pumpkin sävyssä, n. 60 g
Puikot: 3 mm
Koko: silmukkamäärä toiseksi pienimmän koon mukaan
Muuta: malliin verrattuna noin puolet lyhyemmät
Fiilis: jep jep

Cashbah on hankittu ensimmäisellä reissullani Titityy-kauppaan. Silloin se sijaitsi siellä Kilpisenkadullako se nyt oli. Vyyhtiä on säilötty huolella ja aina siitä on pitänyt tulla jotain, ei vaan ole sitten tullut. Mutta nyt tuli ja hyvä että tuli. Väri on kiva, lanka on ihana eikä tämä mallikaan hullumpi ole. Lankaa jäi aikalailla saman verran tähteeksi, joten voisi tehdä toiset, melkein samanlaiset, mutta vähän erilaiset. Tuo hevosenkenkäpitsi on aika kiva.

Tuota Jane Austin Knits -lehdeä suosittelen lämpöisesti, siinä oli aika monta toteuttamisen arvoista neuletta. Niitä Jane Austin artikkeleita en kuitenkaan taida jaksaa lukea. Sen sijaan haen alakerrasta suklaakonvehtirasian ja lähden Tylypahkaan, moi!