maanantaina, heinäkuuta 02, 2012

Unihiekkaa

Sitä Crystalia jäi sitten kerä ja nöttönen toista. Johonkin se oli upotettava. Toisaalta olkkarin sohvapöydällä oli keskeneräinen virkkuu, jonka päällä kissa tapasi ottaa päiväunensa. Pelasin sitten upporikasta ja rutiköyhää ja neulasin Bertalle oman peiton.
Ja kas, kas, sehän kelpasi.

13 kommenttia:

  1. Voi söpöstys!

    VastaaPoista
  2. Voihan vauvakisu! <3

    VastaaPoista
  3. On meillä kissa tai koira, niin parasta sille laitamme. Vain siten sympioosi muodostuu perheen kesken. Bertta on suloinen .

    VastaaPoista
  4. Bertta-neidin kelpaa köllötellä. Söpöliini <3

    VastaaPoista
  5. tagatha13.59

    Vitsi miten ihana karvapallo!

    VastaaPoista
  6. Bertta on oikea valokuvatähti! Ihanat ilmeet neidillä.
    En kerennyt kommentoimaan edellistä, myös Crystalista tehty pöllö oli tosi hieno!

    VastaaPoista
  7. Ilman muuta Bertta ansaitsee vähän paljettien säihkettä kun hänelläkin on säihkesilmät!

    VastaaPoista
  8. Ei taida kisuliini tuoda teille Oikeita Hiiriä, kun harjoituskappale on tuon värinen!

    VastaaPoista
  9. Suloisuuspakkaus!

    VastaaPoista
  10. Awwww, miten tyytyväinen köllöttelijä! :)

    VastaaPoista
  11. Kaikille: bertalta pieni tassullinen yläfemmoja!

    VastaaPoista
  12. Mussukkainen sai oman peiton, jee! Hienoa, että se kelpas - yleensä käy just niin, että jos tekee kissoja varten jotain, niin se on heidän mielestään ihan tylsä/tyhmä juttu ja jää käyttämättä... :-P

    VastaaPoista