lauantaina, heinäkuuta 28, 2012

Happy and glorious

Myönsin itselleni ensimmäisen ritarikunnan ansiomerkin koska jaksoin sinnitellä avajaiset tulen syttämiseen saakka. Ellukin näytti katsomossa välillä aika pitkästyneeltä.
Aamulla risteiltiin Bertan kanssa takapihan ryteikössä ja löydettiin aarteita. Pitäisi varmaan perata heinikkoa niin saataisiin enemmän satoa. En muista olenko koskaan aiemmin syönyt mesimarjoja.

10 kommenttia:

  1. Siitä hyvästä täytyy ehdottomasti jo saadakin noin komea kunniamerkki! :) Ihania marjoja!

    VastaaPoista
  2. Meskut ovat parhautta! Mummolan oja oli niitä pullollaan joskus 70-luvulla; sen jälkeen ovat jääneet aika vähiin. Tulipa nostalginen fiilis, snif.

    VastaaPoista
  3. Ompa kunnon kokoinen kunniamerkki. monet asiomerkit ovat niin pieniä että juuri erottuu, mutta tässä ei ole sitä varaa. hieno merkki!

    VastaaPoista
  4. Kyllä siitä kunniamerkin ansaitsee. Minäkin katsoin loppuun asti ja nyt väsyttää niin armottomasti ettei jaksa edes ajatella kunniamerkin tekemistä...

    VastaaPoista
  5. Herkuja tosi upeita nuo mesimarjat ja niin harvinaisia.

    VastaaPoista
  6. Anne: no vähintäänkin. Siitä maiden marssissa tuli lähinnä linnan juhlien kättely mieleen, hih!

    Outi: maistuvat aikalailla oikein makeille vadelmille. Tuolla on vielä paljon raakileita. Pitäisi käydä repimässä heinikkoa vähän vähemmälle niin varmaan kypsyisivät paremmin.

    Riikka: kyllähän kunniamerkillä pitää kokoa ja näköä olla, miksikäs niitä muuten rintapieliin laitettaisiin

    Sanna: mä sinnittelin siihen saakka kun paul mccartney otti painon esiin. Silloin luovutin ja menin nukkumaan. Aurinkokin oli jo nousemassa. Ja lapset heräsivät klo 7...

    Sirkkis: eihän se haittaisi vaikka niitä kasvaisi vähän enemmäkin. Tosin tuolla k-raudassa oli myynnissä mesimarjan taimia

    VastaaPoista
  7. Anonyymi18.09

    Ihania mesimarjoja. Niitä ei todellakaan kasva joka paikassa. Nauttikaa.
    -äiti-

    VastaaPoista
  8. Jaksoin seurata avajaisia klo 01.00. Sitten uni voitti. Olet siis mitalisi ansainnut. Simossa asuessani poimin mesimarjoja litratolkulla. Tuli ihanaa hilloa, vaikka olikin suuri työ putsata marjat. Siitä vaan on jo vuosi(kymmeniä)a.

    VastaaPoista
  9. Etsivä löytää ja eksyy...tänään löysin ihanan inspiroivan blogisi ja tästä lähtien lueskelen tekstejäsi ahkerasti.

    VastaaPoista
  10. Oi, mesimarjoja muistan syöneeni viimeksi 20 vuotta sitten. Marjasaalis näyttää kuvassa valmiiksi jo ihanalta kakulta :)

    VastaaPoista