perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Jotain valmista, edes

Olen tehnyt tuttavuutta 1,25 millisen koukun kanssa. Vähän meinaa silmät vetää kieroon kun sen kanssa touhuaa. Pikkuhiljaa kuitenkin ollaan kavereiksi tultu. Ihan samaan tahtiin ja tasaisuuteen en kyllä pääse kuin mummo, mutta hää oli ehkä harjoitellut aika paljon enemmän.
Sain aikaiseksi pienen liinan ruokasalin pyödälle. Malli on jostain vanhasta Modasta. Pieni yllätys tosin virkkaamisen aikana oli. Olin valinnut mallin kuvan perusteella. Siitä mallinumero ja eikun virkkaamaan. Vähän mietin että ompa kumma kun virkkuukaavio näyttää aika lailla erilaiselle kuin mallikuva. Pistelin kuitenkin menemään ja puolessa välin tajusin ettei liinasta todellakaan ole tulossa sama kuin mallikuvassa oleva. Kääntelin pari sivua eteenpäin, ja kas, siellähän sen liinan kuva oli. Tosin ihan eri mallinumerolla.
Noh, mitäs pienistä, nättihän se on tämänkin. Vaikka lanka loppui kesken ja piti jatkaa toisella värillä. Noh, sekin teki liinasta nätimmän.
Sähkömieskin ilmestyi tänään ja saatiin niin valot kuin sähkötkin keittiöön. Valot ovat kyllä aikas koppavat. Tykkään kovasti. Valot ovat siis led-listat ja yhdessä listassa on kolme valopistettä. Valoihin kytkettiin katkaisija, josta ne saa kätevästi kaikki kerralla päälle. Usutin sähkömiehen myös olkkarin spottivalohässäkän kimppuun, ja nyt katossa on semmoinen tavallinen kattopistoke odottamassa lamppua.
Haaveilen semmoisesta yhdeksänhaaraisesta kristallikruunusta. Kiimingin White Housessa olisi just sopiva. Tiedä sitten kuinka painava se on, että pysyykö katossa.

Se mikä edelleenkin on kesken on Zylphia (ja ehkä pari kolme neljä muutakin juttua, mutta ei puhuta nyt niistä). Ei siitä tosin puutu enää kuin muutama kierros ja sitten kaulus. Nyt se näyttää hyvälle. Harmittaa kylläkin ne laskokset, ne olisivat olleet kivat jos olisivat toimineet.
Viikonloppuna varmaan pitäsi kylvää siemeniä. Tämän kesän palstamaksukin on jo maksettu. Tarjolla olisi parsakaalia, fenkolia, palsternakkaa ja mitähän sitä muuta vielä oli. Kuvan laventeli on Hulluilta Päiviltä. Tuoksuu aivan ihanalle.

15 kommenttia:

  1. Että me ollaan samikset!:D Arvaa, minkä kanssa tulin juuri hulluilta päiviltä? No, oman laventelipuskan kanssa tietysti... Teillä on kovasti sievää siellä kotona. Se White House on kyllä ihan huippukauppa noin niin kuin "perheshoppilun" kannalta. Loistoidea laittaa sisustuskauppa ja eräkauppa saman katon alle; sinne saa miesväkeäkin helposti kaveriksi mukaan.;)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi17.31

    Tuo ruokailuryhmä on tosi hyvän näköinen.
    Ja uusitussa valoisassa keittiössä kelpaa kokkailla.
    Onnistuneita juttuja kaikki.
    -äiti-

    VastaaPoista
  3. Näitä sinun sisustusjuttuja on ihana seurata. Kaikki on niin kivannäköistä ja sievää. Kyllä se olohuone suorastaan tarvitsee kattokruunun.

    VastaaPoista
  4. Outi: aattelin kuvan perusteella että se laventeli ja ne muut olisivat semmosia pieniä. Mutta täähän oli puska. White house ja eräkontio on kyllä aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Paitsi sitten kun pienet pojat punkeaa sisustuspuolelle. Silloin pittää olla silmät selässäkin.

    Äiti: kyllä kelpaa. Kohta menee lohi uuniin ja sitten herkutellaan

    Judiuni: kiitos! Siippa tosin haluaisi semmoisen pitsilampun olkkariinkin. Ite olisin enemmän kiiltävän perään

    VastaaPoista
  5. Nuo keittiön pöytä ja tuolit on kyllä tosi namut! Kävitkö muuten kattomassa Stockalla niitä Huntereita?

    VastaaPoista
  6. Tuo liinahan on kuin tehty noiden ihanien tuoliesi kaveriksi! Eikä yhtään huononna sitä tuo kaksivärisyys vaan päinvastoin:)

    VastaaPoista
  7. Kivan värikästä. Meilläkin on eteisen seinä tota samaa vihreää.

    VastaaPoista
  8. Aikas ihkut nuo tuolit! Tykkään, vaikkei ole meidän kodin tyylistä :)

    VastaaPoista
  9. Minsku: päätin etten raaski ostaa niitä, joten en sitten uskaltanut edes käydä kattomassa niitä. Ois ne varmaan olleet aika ihkut...

    Mustakissa: semmoista mätsäävyyttä haettiinkin :)

    Pias: tuo vihreä on kiva, sitä samaa oli meidän vanhassakin kodissa

    Siinak: kiitos, värejä on kaivattu, nyt niitä piisaa :D

    VastaaPoista
  10. Anonyymi22.58

    Tosi kivoja juttuja siellä.
    Itse tykkään 1,25 koukusta ja nelosen puikoista, enkä kuuna päivänä kutoisi pitsiä, mikä minua harmittaa. Ja se laventeli, jos olisin itse ostanut sellaisen, se olisi kuollut jo ennen kotiutumistaan. Että oon vähän kade. Mutta vain silleen vähän.
    OP

    VastaaPoista
  11. Voi että, nuo tuolit ovat kuin karkit ja aivan täydellinen yhdistelmä pöydän, mattojen ja virkatun liinan kanssa :) .

    VastaaPoista
  12. Hyvin käy nuo ihanan väriset tuolit teidän ruokasaliin. Kunpa minäkin uskaltaisi maalata noin rohkeasti. :)

    VastaaPoista
  13. Sievää ja kaunista.
    Minäpä virkkailin 1,5:n koukulla, joka on sopinut käteen jo tuolta 70-luvulta. On vieläkin vihreää väriä siinä, mikä lie lanka silloin värjännyt. Siis virkkuukoukkuhan ei sovi mulle ollenkaan, niskat jumittaa. 1,5:n puikoilla ei ollenkaan niin.

    VastaaPoista
  14. op: mun suokkarit on molemmissa tapauksissa 3 millinen. tuossa ohkasemmassa koukussa on vähän opetteleimista

    heidi: värit ovat kyllä aika karkkisia

    laura: otat vaan sudin käteen ja annat palaa! tai sitten vaan laitat jonkun räväkämmän liina pöydälle, ja jos se sitten ahistaa, niin otat pois.

    pirena: virkkuuta tulee pidettyä käsissä ihan eri tavalla kuin kudinta, mullakin menee niskat ja kädet jumiin virkkuuinnostuksen vallatessa. pahempaa on se silmien vetäminen kieroon, silmät väsyvät virkkuun kanssa.

    VastaaPoista
  15. Kyllä nyt kelpaa, kun on niin värikästä että!

    Ihanaa, että muillekkin tulee näitä ns hullunpuuskia, että pakko saada tehdä jotain:D

    Itse rupesin virkkaamaan koiralle petiä matonkuteista, kun sisko sanoi ettei se onnistu/ostaa mieluummin kaupasta, pöh!

    Olohuoneen kattokruunuunhan voit ripustaa vaikka värikkäitä kristalleja tai niitä pitsi-asioita.

    VastaaPoista