sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2012

Räpätti

Tänä aamuna oli korvien välissä suhteellisen räpättimäinen ääni meuhkaamassa. Turpa kävi kuin Antero Mertarannalla. Se ei tuntunut olevan tyytyväinen mihinkään asiaan. Aika äkkiä kyllästyin koko tyyppiin. Istuin alas ja kysyin että mikä hätänä ja yksitellen kiitos.

Ensin sitä tuntui harmittavan ettei virkattuja ruutuja ole syntynyt. Virkkasin yhden ja kysyin että onko nyt hyvä? Suht kimeällä äänellä tuli että ne sukatkin siinä stereoiden vieressä, niistähän puuttuu vain pari kierrosta ja kärjen silmukointi. Hain sukat ja tein mitä pyydettiin. Seuraava asia kiitos.

No voisit sen toisenkin sukan kantapään korjata, oli seuraava mielipahaa aiheuttanut aihe. Okei, korjasin kantapään. Tyyppi kävi harvasanaisemmaksi. Alakerran sohvapöydän pölykerrostuman se kuitenkin keksi. Hain luutun ja pyyhin pölyt. Samalla myös telkkaritasolta. Tyyppi alkoi hyytyä. Se puuskahti että on siellä yläkerrassa aikamoiset villakoirat. Hain imurin ja eliminoin villakoirat. Päässä oli hetken hiljaista. Tyyppi tuntui ankarasti miettivän että mitäs vielä. Sitten kävi kohdahdus: ei niitä huivinkaan virkattuja ruutuja ole pahemmin näkykyt. Virkkasin yhden.

Pienenä kuiskauksena enää että muistakin sitten laskea se tiheys tällä kertaa oikein. Sitten se häipyi. Katosi. Taisi nukahtaa. Tarkoitti varmaan sitä pienen neuletta, jossa oli aika monta silmukkaa liian vähän vaikka kuinka laskin. Purin sen kurjan makkarankuoren ja kohdistin katseeni pöydän reunalla makoileviin Madelintosh vyyhteihin.
Zylphia, täältä tullaan.

8 kommenttia:

  1. Heh, ankara puhuttelu teki näköjään tehtävänsä :) Olisiko paikallaan todeta, että ahkeruus on ilomme?

    VastaaPoista
  2. annikainen: se päänsisällä huutaja on kyllä niin rasittava että sitä tekee vaikka mitä että se lopettaa :) ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme...mitens se nyt menikään?

    VastaaPoista
  3. Jopas siellä oli tympeä tyyppi. Vaikka lopputulema vaikuttaa kyllä kadehdittavalta, että pitäisiköhän sitä lainata tännekkin... Mutta kuule, tuleepa upean värinen tuosta sinun puserostasi, iik!

    VastaaPoista
  4. No jopa olikin loistovinkki - pitää ottaa ihan omaankin käyttöön. Josko se oma nalkuttaja lopettaisi räpätyksensä kun hetken kuuntelisi ja tekisi sitten ne harmittavat hommat pois alta :)

    VastaaPoista
  5. Outi: en viiti lainata, tarpeeksi ikävä tyyppo, ei sellaista toisille halua. Tuo lanka on aikas jees, tässä sitä neilotaan ja toivotaan että tulee ookeaa kokoa

    Inka: tää oli kyllä aika hyvä keino saada se hiljaiseksi. Onneksi sillä ei ollut mitään tämänvakavampaa listoilla. Kuten vaikka tapetin repiminen. No, se taitaa tietää että sitä en kuuntelisi

    VastaaPoista
  6. Kova olikin säkätys ja vauhtia tuli vaan oliko se tarpeen noin kamalasti sinua kurmuuttaa. Ens kerralla kysy josko vähempikin riittäis kerrallaan.

    VastaaPoista
  7. Pään sisältä tulevat äänet ovat joskus aika häiritseviä. Varsinkin kun ne tulevat oman pään sisältä. Mutta silloin ne pitää vaan selättää. Onnistuit hyvin ;)

    VastaaPoista
  8. Sirkkis: sillä taisi olla jottaon patoitumia, ilmeisesti ei ollut vähään aikaan saanut sanavuoroa tai jottain

    Tii: oman pää äänien kanssa pärjää. Sitten jos kuulee toisten päästä ääniä, niin sitten kannattaa jo huolestua :)

    VastaaPoista