lauantaina, joulukuuta 31, 2011

Vuoden viimeinen

Otin ja purin sen takin tekeleen. Vai takakappale jäi jäljelle. Pelasin samalla siipan kanssa Boggle Flashiä, niin en edes huomannut mitä tuli tehtyä. Ei riipinyt niin paljoa. Sitten loin samantien silmukat uutta etukappaletta varten ja sitä on nyt tikutettu sen verran että kohta ollaan kainalossa. Vähän kyllä huolettaa riittääkö lanka. Yksin kaulus näyttää vievän lankaa 100 g. Katotaanpa nyt.

Käytiin tänään kaupungilla shoppailemassa koko perheen voimin. Pojilla vähän otti koville kun käytiin suhteellisen monella kenkäosastolla. Kaipaamani pitkävartiset saappaat löytyivät vihdoin ja viimein. Olen Pinterestin kautta tutustunut steampunkiin ja se on ollut sen verran avartava kokemus, että jotta notta! Kengät ovat vähän tähän henkeen, mustat ylös asti nyöritettävät. Nyt kun vielä olisi se oma kuumailmapallo tai sukellusvene niin lähtisin maailmalle seikkailemaan hullun tiedemiehen matkassa.

Reissulla kävästiin myös Akateemisen kautta, ja siellähän nökötti hyllyssä Jane Austin neulelehti. Minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja lehteä kohtaan, ajattelin että siinä olisi semmosia yltiöpäisen romanttisia hörselöjuttuja, mutta mitä vielä. Ainakin kaksi erittäin pätevää sukkamallia sekä kämmekkäät, jotka taidan laittaa puikoille just heti nyt. Langaksi valitsin huolellisesti hillottua Cashbahia. Veikkaan että se on ostettu joku neljä vuotta sitten. Aika tavaran kaupitsee. Vai miten se menikään?
 

Menen nyt neulomaan ja toivotan kaikille siellä ruudun toisella puolella lennokasta ja inspiroivaa uutta vuotta 2012! Kuva on otettu kotirannalla jouluaattona, horisontissa siintää Oulunsalon lauttarannan tuulimyllyt.

maanantaina, joulukuuta 26, 2011

Probleemia

Aika täyteläinen olo. Kaapissa on suhteellisen runsaasti jäljellä kinkkua ja erinäisiä laatikkoruokia. Suklaakakusta on puolet kadonnut. Toisaalta on aika kätevää laittaa yksi päivä ruokaa ja sitten kolmena seuraavana vain syödä. Iltaisin olen kömpinyt sänkyyn iPadin kanssa ja uppoutunut Pinterestin kautta avautuviin mitä ihmeellisimpiin maailmoihin, jotka ovat ruokkineet reippaanlaisesti mielikuvitusta. Pitäisi vielä saada se Pin nappi toimimaan. Sain neuvoja miten se nappi saadaan iPadissakin toimimaan, mutta koodaamisessa meni sitten joku kuitenkin pieleen. Noh, iltaisin laitetaan iso kasa kirjanmerkkejä ja sitten aamulla käydään ne pinnittämässä pöytäkoneella.

Syömisen ja surffaamisen lomassa on tullut virkattua erinäisiä otuksia kuusen oksille touhuamaan. Ensin syntyi koala.

Sitten pöllö.
Sitten piti tulla pupu, mutta kun lanka loppui korvissa kesken, tulikin jääkarhu.

Listalla olisi vielä nalle ja kettu.
Sitten se ongelma. Olen tikutikutikuttanut 2,5 millisillä BC Garnin Baby Alpakkaa. Eihän siinä mitään, mutta jos takin kokoisen meinaa saada aikaiseksi, niin sitä tikutikuttamista on aika paljon. No nyt ollaan siinä pisteessä että etukappaleet ovat valmiit, takakappale on valmis. Saumat on ommeltu ja isoa kaulusta on väännetty höyry päällä. Eilen sitten päättelin kauluksen silmukat ja tulin tulokseen että ei hyvä. Kaulusta pitää varmaan tikuttaa vielä joku 5 viisi senttiä lisää. No, se ei toki ole mikään ongelma. Mutta. Etukappaleet ovat liian kapeat. Niissä pitäisi olla leveyttä semmoinen viisi senttiä lisää per puolisko, että saataisiin sitä volyymiä lisää. Tästä päästään siihen että se kaulus pitäisi purkaa. Etukappaleet pitäisi purkaa. Se taas kuulostaa äkkiseltään siltä että koko projektin voisi vaikka unohtaa.

Taidan nyt ensin virkata sen nallen ja mietin kuinka kovasti haluan tämän takin valmiiksi.

perjantaina, joulukuuta 23, 2011

Joulu tulla jollottaa

Täällä ollaan aikaslailla valmiita. Puolen kilon suklaakakku on paistettu, odottelee täyteen jäähtymistä. Se piti kyllä tehdä jo aiemmin viikolla, mutta oli sitten kaikkea muuta puuhaa kuten esim. langattoman verkon luomista, jossa sanalla sanoen kuvainnollinen käämi kärysi. Nyt verkko kuitenkin toimii ja vihaset lintuset lentelevät ympäri huushollia. iPad on aikas pätevä vempele.
Kun kulhot olivat jo valmiiksi suklaassa pyöräytin vielä tryffeleitäkin. Näitä olen tehnyt joskus aiemminkin, ja olivat silloinkin äärettömän hyviä. Vaikka kuvassa näyttävätkin ihan lihapullilta. Voisi muuten vielä sulatella lisää suklaata ja tehdä niitä omia suklaalevyjä, joihin laitetaan sekaan kuivattuja karpaloita ja eri pähkinöitä. Tässä taloudessa ei akuutti suklaan tuska pääse yllättämään.
Muitakin pieniä herkkuja napostellaan, isommat herkut kuten kinkku paistetaan sitten yöllä. Imelletty perunalaatikko keikkuu hellan nurkalla. Taidan tuikata takkaan tulet, niin se saa imeltyä siinä nurkalla. Jos illan kähmyssä sitten paistasi sen kuten lanttu- ja porkkanalaatikonkin.
Sitten olisi vielä se suklaakakun täyttö. Tosin pitää häätää tämä tyyppi ensin matkoihinsa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Lempeää ja leppoisaa joulua itse kullekin! 

maanantaina, joulukuuta 19, 2011

Äidin hommat on niin kiireiset

On se tämäkin. Aamulla, ennenkuin olet saanut edes kunnolla silmiä auki, tullaan siputtamaan korvaan että pitäisi tehdä Angry Birdsejä. Niinkuin heti. Nyt. Äkkiä. Niinkuin olisi jo. Sitten virkkaat, ja pieni niskaanhuohottaja käy vähän väliä tsekkaamassa missä mennään. Ja huokaisee kovalla äänellä kun ei ole tullut kahdessa minuutissa valmista. Sitten se isompi niskaan huohottaja hoksaa mitä äiskä puuhaa ja tekee oman tilauksensa. Sitten pienempi saa omansa, ja aloitetaan isomman tilauksen kanssa. Sitten siippa tulee tuhisten suhisemaan että se seinäkin pitäisi maalata eikä vaan jottain kässäjuttuja kaiket päivät hommata. Maalataan seinä ja ruokaakin onnistutaan laittamaan. Sitten taas syyllistetään kun lintu ei ole valmis, joten takaisin sen pariin. Välillä käydään vetäsemässä toinen kerros maalia seinään ja piparitkin paistetaan. Kun lintu on valmis, esitetään uusia tilauksia lisälinnuista. Silloin suljetaan tehdas ja mennään muhimaan sohvalle eikä lotkauteta korvaa enää millekään vaatimukselle. Välillä saatetaan toki tehdä muutama kierros omia neuleita. Niitä jotka valmistuvat hitaasti. Edellä mainituista syistä johtuen. Ja koska 2,5 millisillä puikoilla ei niin nopsaan tule valmista.

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011

Muuttolintuja

Meille saapui tänään kaukaa ison meren takaa pieni parvi pöllöjä. On isä pöllö, äiti pöllö ja pikku pöllö. Vähän tässä nyt katellaan paikkoja, tutustutaan ja kotiudutaan. Onhan tämä aika pitkä muuttomatka ollut, joten ihmekös tuo jos on vähän pöllömistynyt olo.
Noin muuten olen edistynyt mitä tulee joulun suhteen. Kaikki lahjat, käsittääkseni ja laskujeni mukaan, on hankittu sekä tarvittavat postitettu. Postissa oli muutama muukin samalla asialla. Tosin se jonossa seisoskelu ei ollut ihan niin surkiaa puuhaa kuin aamulla töihin pyöräily. Vaikka aika sitkeä sissi olenkin, niin tänä aamuna teki mieli heittää pyörä ojaan ja jäädä siihen viereen itkemään. Urhoollisesti raahauduin perille saakka. Matkaan ei mennyt kuin tunti ja 10 minuuttia päälle. Yleensä talvella menee n. 40 min. Huomenna linja-autolla. Jotain tolkkua sentäs.

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2011

Villaa ylle

Jos eilinen päivä sujui kehräyksen merkeissä niin ei tältäkään päivältä villaa puuttunut. Aamulla käännettiin auton nokka kohti Merijärveä ja Kehräämö Christinaa. Ja siellähän oli - taas kerran - vaikka mitä kivoja herkkuja tarjolla! Kainuun Harmas taisi tehdä parhaiten kauppansa. Itse onnistuin saamaan sitä yhden vyyhdin, loput annoin Tainan viedä, että saa kauan kaipaamansa Harmas-paidan. Kainuun Harmasta on muuten saatavilla kohta täältä Oulustakin. Antaa puodin pitäjän itsensä ilmoitella milloin on saatavilla. Kannattaa olla kärppänä paikalla, se on ihanaa villaa.
Viime visiitillä tuli ostettua kehruukuitua. Tuli toki tälläkin kertaa, mutta nyt mukaan tarttui kaksi taljaa. Ensi kerralla sitten kokonainen lammas? Taljat päätyivät sohvalle ja todettakoon että niitten päällä oli erittäin mukava torkahtaa. Taljoissa on n. 5 senttiä pitkä kikkarainen villa ja sitä on mukava silitellä. Lämmittääkin aika mellevästi. Tuoksukin on mukana.

Tällä kertaa oli tarjolla myös värjättyjä sukkalankoja, joista tarrauduin oranssiin ja violettiin. Tuleepahan oikein rämäpääraidalliset sukat. (Värit ovat kuvissa kyllä ihan hanurista, valoisampia päiviä odotellessa.)

Ensi viikolla pitäisi ryhdistäytyä joulun suhteen. Lasten lahjat ovat kaikki hankkimatta, joulukortit on kyllä tehty, mutta postiin saakka niitä ei ole saatettu. Sitten pitäisi postipojan mukaan saattaa muutama paketti (vaatii vielä vähän puikkojen heiluttelua) ja kait sitä ruokapuoltakin pitäisi edes harkita. Kinkun olen saanut hankittua. Kaikkien sikalakohujen siivittämänä päätin ostaa luomukinkun. Vähän piti kassalla kakoa kinkun hintaa. Toivottavasti se oli sitten ihan oikeasti onnellisempi possu kuin jotkut lajikumppaninsa.

perjantaina, joulukuuta 09, 2011

Reklaameja

Ilmoitettakoon täten että tämän tätin löytää huomenna Tuiran vanhasta apteekista kehräämästä. Siellä on semmonen joulutori, jossa myydään erinäisiä käsityöläisten partikkeleita. Liihottelen paikalle joskus 10 jälistä ja Aaprami-rukin kanssa pelehdin jonnekin iltapäivä kahteen saakka. Jos liikuskelette niillä nurkilla, niin tulkaa moikkaamaan. 

Lisäksi kerrottakoon että Satu on sitonut aivan ihania kirjoja, muistikirjoksi tai mihin niitä sitten haluaakin käyttää. Aikoo kuulemma pistää oikein puodin pystyyn. Pääsin pläräämään niitä itsenäisyyspäivänä ja olisin ottanut vaikka kaikki, mutta Elvi vartioi sangen tehokkaasti.

Ja sitten itelleni tiedoksi että joulu on kahden viikon kuluttua. Joten hopi, hopi nyt!

tiistaina, joulukuuta 06, 2011

Antaa tulla vaan!

Olipa ihanaa kun satoi lunta. Tuntuu kuin ulos olisi sytytetty valot. Se loputon pimeys alkoikin jo ahdistaa. Ja olihan se kivaa että perheemme uusin pöllö näkee lunta. Onhan sen nimikin Snowy Owl.


Lumipöllö
Lanka: Novita Crystal
Puikot: 8 mm (ne kait ne oli)
Koko: sopiva
Fiilis: lapset sekosivat

Pöllömania ei hellitä. Kaivelin omia lankakätköjäni sopivan langan toivossa, muttei sieltä löytynyt tarpeeksi paksua. Olisihan se ohuemmastakin neuloontunut mutta halusin ison pöllön. Piti sitten ostosreissulla kurvata marketin lankahyllyn kautta ja ottaa Crystalia mukaan. Tuleepahan vähän blingbling-pöllö. Täytyy kuitenkin todeta että Crytalin neulominen on vähän tympeää ja niitä paljetteja löytyy nyt pitkin lattioita ja sohvan nurkkaa.
Pöllöön meni aikalailla tasan tarkkaan kaksi kerää. Kolmas piti harmillisesti korkata että sain silmät tehtyä. Silmät pitikin tehdä muutamaan kertaan että niistä tuli passelit. Musta kun on tärkeää että "ilme" on oikea. Vähänhän tämä on semmoinen tyhjyyteen tuijottaja, valot päällä muttei ketään kotona. Silti kuitenkin rakastettu. Pitääköhän sille tehdä kaveri?