Puu pystyyn

Ensimmäisenä adventtinahan voi jo laittaa joulukuusen? Eikö voikin? Minä ainakin laitoin. Vaaleanpunaista ei sitten löytynyt, joten päädyttiin valkoiseen, jossa on vähän hopeaa seassa. Ja täytyypä todeta että se ehkä passaa vielä paremmin joulupallokokoelmani kanssa.

Pari uuttakin koristetta on oksille päässyt kuten tämä pöllö. Se oli niin symppis! Saattaa olla että tämmöinen samalainen pöllö tekee eräässä toisessa kodissa harmaasta arjesta vähän värikkäämpää? Pöllön lisäksi oksilla on myös pieniä sieniä.

Sekä toinenkin pöllö.

Kuusi toimii vähän kuin joulukalenterina, se saa uuden koristeen joka päivä joulua kohti mennessä. Pitäisi muuten kaivaa koristelaatikko esille. Se on jossain vaatehuoneen kätköissä.


Mitään erityistä mainitsemisen arvoistahan ei ole valmistunut. Yhdet sukat vain, ja nekin jo viikko sitten. Lankana Regiaa Kaffe Fassett värissä. Semmoset perussukat. Ei niistä mitään sen suurempaa saagaa saa aikaiseksi.

Pitäisi mennä takaisin repimään tapettia seinästä. Ei vain ole erityisen houkuttelevaa puuhaa. Njääh.

Paskartelun puolelle

Ei pitäisi liikaan härnätä onnettaria, se askartelu kun niin helposti lipsahtaa paskartelun puolella. Varsinkin kun mennään paperin ja kuumaliiman kanssa touhumaan. Siinä on äkkiä palovamma sormessa ja tukassa liimahöytylöitä.

Lehtipisteethän ovat tähän aikaan vuodesta pullollaan erinäisiä joululehtiä, joiden vinkeillä saavutetaan Se Täydellinen Joulu. On ruokaohjeita ja juomia. Jälkiruokia ja kaikenlaista näpräysvinkkiä. Siinä jouluaattona on sitten kinkun kanssa kypsanä myös talouden naishenkilö, joka äitinä tunnetaan.

No, minäkin päätin vähän puuhata julpysseliä. (Kerrottakoon sivuhuomautuksena että "jul pyssel" ja "pyntat til julen" ovat henkilökohtaisia suosikkejani ruotsalaisista termeistä ja niitä voi hokea vaikka kymmenen kertaa peräkkäin ja silti on hilpeä mieli.) Pittäähän taloudessa nyt semmonen käsinväkerretty tuutti olla, josta tursuaa jotain käsittämättömän ihania joulunamusia. Itsetehtyjä toki nekin.

Siitä pähkäilemään että minkäs mallinen pala se pitää paperista leikellä. Sitten sakset kouraan ja seuraavaksi kuumaliimaa. Kohta onkin tukka liimattu kiinni paperiin ja sormista sinkoilee epämääräisiä liimahöytylöitä, jotka tarttuvat kaikkeen mahdolliseen. Urheasti jatketaan. Neulan ja langan avulla kreppipaperia vekille. Siten taas kuumaliimaa ja tällä kertaa saadaan se sormikin poltettua.

Sitten tuutti on valmis. Se herättää epäilyksiä. Se on kokoa sanko. Sinne mahtuisi puoli kiloa niitä käsin näprättyjä jouluherkkuja. Kovin hirveästi ei mielikuvitusta tartte käyttää nähdäkseen miltä se näyttäisi kuusen oksalla. Vähänhän siinä mieli lamaantuu. Se on herkkää näin joulun alla. Täydellinen Joulu on vielä saavuttamatta.

Eipä kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon. Katotaanpa voisiko semmoisen tuutin virkata! Siihen sitten kivat hörsylät vaikka pitsistä ja joku nappirykelmä koristeeksi! Voi miten hyvä idea! Kaivellaan lankaa ja koukkua sekä todetaan että silmuuntuvaa puuvillalankaa on ihan kamala virkata. Raivotauti meinaa iskeä. Aika pian kuitenkin huomataan että tekeleestä ei todellakaan tule tuuttia. Siitä tuleekin hattu pöllölle! Voi miten hyvä idea sekin.

Sitten onkin  hyvä siivota työpöytä ja vetää henkeä. Askarteluonni on lähtenyt tästä talosta. Suuntaa kohti Mäntylää. Siellä sitä kuulemma kaivataan.

Loppukevennyksenä isomman pojan tekemä pöllö. Allekirjoittanut teki oksan. Nyt on Hama-helmet loppu, pitäisköhän hankkia lisää?

Puuhakkaana

Lauantaina yleensä vaan lötkötän, nukun päiväunet ja hädin tuskin saan pyjamia vaihdettua päivävaatteisiin. Eilinen oli poikkeus. Kurvattiin aamulla kauppaan maaliostoksille. Kotona maalattiin yhdistetty työ,- peli- ja leikkihuone. Siellä oli ennen inhat vaalean persikan väriset seinät. Nyt on valkoiset ja paljon parempi näin. Illalla leivoin vielä kuusi pellillistä pullaa ja tein aamua varten leipätaikinan valmiiksi. Vähänkö siis ahkera emäntä!

Eikä siinä vielä kaikki. Myös pöllöjä on tehty. Ensi yksi.

Sille kaveri.

Ja sitten se vähän niinkuin liirasi...

Yksi pääsi huoneentauluksi Nurkkaan, muistuttamaan Tärkeistä Asioista. Ettei unohdu.

Puuha-Nurkka

Tervetuloa minun Nurkkaan! Paikka tunnetaan myös askartelu-paskartelu Nurkkana, mutta koskapa täällä ei, ainakaan vielä, ole menty paskartelun puolelle niin puhutaan pelkästä Nurkasta.

Olen haaveillut omasta värkkäyspaikasta jo useamman vuoden. Että olisi paikka johon saisi kaikki materiaalit sekä tila, jossa voisi värkätä ilman että kamoja pitää olla jatkuvasti keräämässä pois jonkin muun asian takia. Nyt minulla on oma tila ja se on kuulkaas niin kiva juttu että! Nurkka sijaitsee meidän huushollin yläkerrassa, aulaksi sitä kait kutsuttaisiin. Tilaa on semmoinen 2x2 metriä ja se on oikein kiva koko.

Pöytänä on Ikean lasikantinen pöytä ja siinä on pukkijalat. Lasin alle voi laittaa esille kaikkea pientä kivaa.

Hyllynä on Ikean Expedit hylly, jossa on 5x5 lokeroa. Hyllyyn on lastattu likipitäen kaikki kässäarsenaali. Ja vähän muutakin. Toki langat ovat edelleen pääosin lanka-arkussa.

Tiesin kyllä että minulla on paljon kankaita, mutta määrä kyllä hieman yllätti. Suunnitelmissa on ollut jo pitkään tilkkutäkin tekoa, mutta en ole vielä saanut täyttä häkää päälle. Jospa ne varastot siitä pienenisivät. Sittenhän voi vaikka hankkia lisää...

Täällä minä siis puuhaan ja pitää myöntää että ideaa pukkaa vähän turhankin hurjaa tahtia. Kuvien ottohetkellä oli tekosessa alusta ompelukoneelle. Lasilevyn päälle kun ei viiti konetta suoraan nostaa, niin päätin tekasta sille jonniinmoisen alustan. Puikkoina 10 milliset ja lankana trikookudetta. Katsotaans mitä syntyy!

ps. Tässä huushollissa on luvassa kehruumiittiä, Ravelryn kehruuryhmässä asiasta enemmän.

Paitaa pukkaa

Tästä on tullut otsikoiden suhteen oikea p-kuukausi, joten jatketaan samoilla linjoilla. Muutenkin tää kuukausi on jotenkin p. Iso P.

Lauantaina aamulla päättelin silmukat pojan isompaan Robottipaitaan. Juu, siitä tuli vähän turhankin iso. Olen kuitenkin huomannut että lapsilla on taipumus kasvaa. Jonain päivänä tämäkin on liian pieni.

Robottitanssi
Malli: minun oma, ohjeen voipi ladata tuosta sivupalkista
Lanka: Drops Lima, (hih), 8 kerää punaista ja 2 kerää harmaata
Puikot: 4 mm (tosin neuloin hihan vahingossa 4,5 millisillä, vähänkö pro!)
Koko: tuolle 122 senttiselle, tosin aika reilu
Fiilis: kiva lanka!

Isomman pojan villapaidat olivat säälittävästi kutistuneet. Hihoista oli tullut 3/4 hihoja eikä pituuskaan paljoa napapaidalle hävinnyt. Silmukkaa vaan puikolle. Lima on ehdottomasti kiva lanka neuloa ja neulos on mukavan tuntuista. Langan nimi tosin saa aikaan erittäin vakavia lapsetuskohtauksia.

Koskapa lanka on paksumpi kuin ohjeessa käytetty lanka, loin silmukat pienemmän koon mukaan sekä muutenkin seurasin suurinpiirtein pienemmän koon silmukkamääriä. Pituutta tein lisää. Sekä unohdin pari kirjoneuleraitaa ja semmosia. Menevät taiteilijan vapauden piikkiin. Tällä viisiin leveydestä tuli sentin parin suurempaa kokoa leveämpi. Pituutta mulkkasin kokeilemalla pojan päälle. Ja kaitpa se on vaan hyvä että sekä helmassa että hihassa on pari senttiä ylimääräistä ettei ole heti joulun jälkeen liian pieni.

Poikakin taisi tykätä paidastaan, sanoi että onpa lämmin. No varmasti! Ja se helmakin oikeni höyrytyksen jälkeen, vau!

Olisi erinäisiä projekteja kesken ja muutama jonka voisin aloittaa. Katotaan nyt mille alkais. Kävin taas kerran Lumoavassa lunastamassa kuukauden aasiakas tittelin vaihtamalla aiemmin vakaasti päätetyn värin toiseksi. Ei ollut ensimmäinen kerta. Toivottavasti jotakuinkin viimeinen. En voi luvata!

Pöllöilyä, yhä vaan

Täällä ollaan ihan pöllönä. Niissä on nyt jotain tiettyä joka vetoaa ja kovasti. Myös minuun. Haluaisin kovasti jonkun ihanan pöllöfiguurin. Ebaystä jo löytyikin, mutta myyjä oli sitten rajoittunut Ameriikan sisälle. Höh. Pitää jatkaa etsintöjä.

Tämän kertaiset pöllöt ovat neulahuovutettuja. Ostin kaksi erikokoista styroksimunaa. Leikkasin pohjasta viipaleen pois, niin pysyy paremmin pystyssä. Sitten vaan neulalla tiku-tikuttamaan villaa styroksin pintaan. Olen käyttänyt joskus aiemmin superlonia täyteaineena, ja täytyypä todeta että se on paljon mukavampi.

Isompi pöllö on n. 10 cm korkea ja pienempi n. 5 cm. Ja molemmat vietiin heti käsistä kun valmistuivat. Jos olisin oikein varoissani ostaisin semmoisen Oiva Toikan Riihipöllön.

Aiemmin oli puhetta siitä Pinterestistä. Menin ja avasin itelleni Twitter-tilin. Sinne en aio piipittää mitään, mutta sainpahan Pinterestin auki. Sieltä löytää sillä oikealla nimelläni, jos haluaa käydä kattomassa.

Pöllöilyä

Selattiin pienen kanssa Pinterestistä ja Ravelrystä pöllöjä. Pieni teki tilauksia. Sunnuntaiaamuna kello seitsemän se kömpi minun viereeni ja alkoi luetella tilauslistaansa. Sanoin etten minä niin montaa pöllöä voi tehdä. Yksi kerrallaan, kuului vastaus. Ja tunnin kuluttua minä istuin virkkaamassa pöllöä. Pieni kävi tutkimassa säännöllisin väliajoin (= 5 min. välein) milloin on valmista. 


Kun aikansa oli virkkuukoukun kanssa pelmuutettu niin pöllö valmistui ja siitä tuli aika herttainen pikku pöllö. Pienikin kelpuutti sen heti leikkeihinsä.

Ohje pöllöön löytyy Ravelrystä. Lankana oli ruskeaa Seiska Veikkaa ja jotain tuntemattomia suuruuksia. Koukkuna 4 millinen. 

Tässä vielä yhteisposeeraus Nupsun ja Kupsun kanssa.

Eikä tässä vielä kaikki, tänä iltana on valmistunut kaksi pöllöä lisää. Niistä sitten enemmän kun satun olemaan kotosalla valoisaan aikaan.

Pipo päässä pakkasella

Paitsi ettei sitä pakkasta ole ihmeemmin nähty. Eikä siten pipojakaan liiemmin. Hyvähän se on kuitenkin varustautua. Ehkä se talvi joku päivä tulee. 

Rikke Hat
Malli: Sarah Young, ohje löytyy täältä
Lanka: omin pikku kätösin kerättyä superwashmerino-nylon sekoitetta
Puikot: 3,5 ja 4,5 mm
Fiilis: no jopas

Myö pitkätukkaset kyllä tiijetään miten hankalaa sopivan pipon, myssyn tai muun pääasusteen löytäminen on. Jos hiukset ovat esim. jollain sykeröllä, niin miten ne tungetaan jotain uimalakkia muistuttavan pipon alle? Ei niin mitenkään. Pääasusteessa pitää olla tilaa jotta tukka mahtuu.

Siksipä Rikke myssy saapi ihan viisi tähteä. Se on tarpeeksi iso mutta napakka. Ei tipahda silmille mutta tukan saa tungettua sisälle. Lisäksi nopsa neulasta. Eniten aikaa taisi mennä sopivien puikkojen metsästämiseen. Suosittelemme lämpimästi. Nyt vaan pakkaskelejä oottelemaan.

Pienenä loppukevennyksenä: Tiedättehän ne paahtoleipiin ja ties mihin ilmaantuneet Jeesuksen kasvot? Meillä löytyi naama jugurttipurkin kannesta. Ei näytä olevan erityisen ihastunut vallitseviin olosuhteisiin.

Pöllö istu puussa

Onpa ihana että kamat ovat vihdoinkin aikalailla paikoillaan, ja kotona voi vaikkapa ihan vaan olla. Toki olkkarin järjestys pitänee vielä muuttaa kun se ei tunnu hyvältä, mutta sen kerkää sitten joku toinen päivä. Juuri tällä hetkellä olen lopen kyllästynyt kanniskelemaan tavaroita ympäriinsä sekä ylipäätään kaikenlaiseen järjestelyyn.

Nurkkaan pitää hankkia kunnon valo. Nyt siellä on katossa rappujen lamppu, jonka valo on vähintääkin huono millekään tarkemmalle näpertämiselle. Huonosta valosta huolimatta testasin Nurkkani ominaisuuksia ja kas, kas, pari pöllöä putkahti maailmaan.

Pieni omi heti itselleen ensimmäisen ja risti sen Nupsuksi. Ei siinä sitten auttanut kuin väsätä toinenkin pöllö. Siitä tuli vähän tyttömäisempi.

Ohjeen pöllöihin löysin Pinterestin kautta. Mainio paikka, olen ajatellut liittyä sinne itsekin, mutta liittymiseen tarvitaan Facebook-tili. Joten jäi sitten tekemättä. Jos kuvallista innoitusta kaipaa, niin tervemenoa selaamaan.

Kuvissa olevat pienet sienet ovat Haaparannan Icasta. Olivat niin söpöjä etten voinut vastustaa. Niiden isoveljet roikkuvat keittiön ikkunalla.

Pikkuhiljaa

Eilen aamulla nousin ylös puoli seitsemän. Seuraavan kerran istuin alas illalla puoli yhdeksän. Siinä välissä tuli käytyä kaupassa, asennettua lamppua, koottua muutama hylly, yksi pöytä, järjesteltyä sitä ja tätä ja tuota, pestyä pyykkiä, öljyttyä työtasoa, laitettua ruokaa ja mitä vielä. Oli aika naatti olo. Tänään olikin hyvä mennä töihin lepäämään. Eipähän ainakaan tarvinnyt kantaa mitään.

Tänään saapui kotia Nurkan hylly. Ilta menikin sitä kootessa kunnes päästiin siihen riemukkaimpaan vaiheseen eli hyllyn täyttöön. Pikkuhiljaa se täyttyy. Sitten Nurkka alkaisi olla valmis. Suurin piirtein ainakin.

Jospa täällä olisi jo loppuviikosta kaikki tavarat paikoillaan. Toivoa sopii.