tiistaina, syyskuuta 27, 2011

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Olipa aika mielenkiintoista pyöräillä tänään kotiin töistä. Välillä jo luuli että kohta ollaan Peltimiehen ja Leijonan kanssa Ozissa. Merikosken alasillallakin virta oli vaihtanut suuntaa ja nyt aallot löivät metrin korkeina mereltä päin. Kotirantakin näytti siirtyneen aika paljon lähemmäksi kotia kuin tavallisesti. Mutta en minä tänne säästä tullut lätisemään enää tähän aikaan. Vaahtoamaan lähinnä, vähän samaan tapaan kuin tuo meri tuolla.

Leena opetti meille portissa Doublefun sukkien  tekoa. Siinä kuulkaa aivot nyrjähtivät ihan uusille urille. Että sukkaa voi neuloa sillä viisiinkin.

Kotona piti sitten heti laittaa testiversio tulille, ettei saadut opit unohtuisi. Pistin jonkun määrän silmukoita puikoille ja kun kerran oli jääräpäisesti pajassa kysellyt että voiko tähän yhdistää kirjoneuletta, niin piti sitäkin kokeilla. Ja se onnistui!

Sitäkin hienonpaa oli vielä se että sukasta oli ihan järjellisen kokoinen. Myönnetään että se oli vahinko mutta silti. Käsialassa on kyllä vielä rutkasti parantamisen varaa, tekniikka on niin uusi minulle etten vielä hanskaa sitä. Tästä se kuitenkin lähtee!

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2011

Portti 2011

Tämä ovi on nyt sulkeutunut. Viikonlopun aikana oven takana tapahtui vaikka mitä kaikkea kivaa! Siellä mm. neulottiin, kehrättiin, naurettiin ja opittiin uusia juttuja ja saatiin uusia tuttuja. Mikään hiljaisuuden retriitti tämä ei todellakaan ollut.
Siellä oli myös lankameritaivas, joka aiheutti notkuvia polvia ja keveyttä lompakossa.

Perjantaina postissa saapunut Meite Muhu mustrid -kirja sai lankakavereita. 
Ainoa huono juttu oli se että Aapramin kehrä lensi täydessä vauhdilla lattialle ja halkesi. Siinä olikin ärräkoulun paikka: Rukki rikki, perkele!

Onneksi paikalta löytyi muitakin rukkikavereita, joten hunningolle ei jouduttu. Harmittaa kyllä aikaslailla. Toivottavasti saamme kehrän korjattua.
Iso kiitos kaikille porttilaisille, otetaan joku päivä uusiksi. Väsy painaa aikalailla simmua, mutta ei haittaa: oli tämä niin upea juttu!

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011

Kokoontumisajot, otto 2

Nämä ovat taas lisääntyneet:


Ja sehän on vaan hyvä juttu! Taidan mennä tekemään lisää. Eihän noita kukkia enää tarvitakaan kuin joku 50 lisää.

Muitakin jänniä juttuja: tehtiin tarjous yhdestä huushollista. Jos menee läpi, niin sitten oma lähtee myyntiin. Hui!

torstaina, syyskuuta 15, 2011

Ensi-ilta

Täällä oli jo havaittavissa pientä painostusta julkistaa Dahlian kuvat. Joten olkaapa hyvät:



Dahlia
Malli: Heather Zoppetti, Interweave Knits Fall 2011
Lanka: Cascade Heritage Silk, 400 g. Kaikki meni, jäi vain pari 5-10 cm pätkää
Puikot: 3 mm
Muuta: Ei kavennuksia hihoissa ja muutenkin aavistuksen verran lyhyemmät, pidemmät etukappaleet
Fiilis: no tulihan siitä


Aika koville se otti. Uskon kanssa meinaan. Se takakappalenn alareuna kun oli mitä oli. Siis ennenkaikkea kaikkea huonoutta. Pingotus sen sitten teki. Vähän niinkuin äiti pojan ja Tiklas miehen.  

Parasta takissa oli pitsikappaleen teko ja niissä ylä- ja alakappaleissakin vielä vähän pysyi mielenkiinto yllä. Mutta nuo etulirpakkeet. Voi hyvänen aika. Sanoinko kertaakaan että kyllästytti? Ai sanoinko? No, sanon uudestaan: Ne olivat pitkävetiset.


Etulirpakkeet ovat aika paljon pidemmät kuin ohjeessa. En tiedä kuinka pitkät, koska taloutemme mittanauhat ovat piiloutuneet. Pari viikkoa sitten yksi oli olkkarin pöydällä. Ei ole enää. Mutta jos laitan takin päälle, otan etureunasta kiinni ja laitan käden suoraksi sivulle, niin kappaletta riittää koko käsivarren pituudelta aina sormen päihin saakka. Että sen verran. Etukappaleen reunan voi vaikka heittää olalle.
Että kaipa se kitkuttaminen kannatti. Vaikka tylsistyttikin. Ja sanon vielä senkin että ne etulirpakkeet kannattaa neuloa pidemmäksi kuin ohjeessa. Miksikö? No, musta kannattaa. Ja se on hyvä syy.
Ja hihoihin en sitten tehnyt kavennuksia. Siinä syynä se että mulla oli ohuempi lanka kuin ohjeessa. Jos olisin tehnyt kavennuksia eivät kädet olisi mahtuneet hihoihin. Tosin ennen hihansuun resoria kavensin kahdeksan silmukkaa pois.



Että semmonen. Jos tykkää pitkäveteisestä sileästä oikeasta maailman tappiin saakka, Dahlia on juuri oikea neulottava sinulle. Jos neuleessa pitää tapahtua jotain, niin jätä väliin. Tapahtumia minulle kiitos. (Muhu mielessä muhien. Olisiko se Cascade kuitenkaan liian paksu? Pakkoko se on just ohjeen mukaan tehdä, hä?)

Tapahtumista vielä sen verran, että katsokaa mitä postipoika kiikutti minulle:


Ihan ehdotonta puhdasta parhautta!

maanantaina, syyskuuta 12, 2011

Kaveri keittiössä

Siitä muhulaisneuleesta innostuneena päätin kokeilla semmoisen kaksivärisen ketjusilmukkareunan luomista. Virolaisessa Käsityö-lehdessä oli siihen ohjeet takkiohjeen alussa, mutten tajunnut yhtään mitään ja sain aikaiseksi aikamoisia viritelmiä, joista sokeakin näki että metsässä ollaan. Kaivoin sitten esille Nancyn Folk Knitting in Estonia -opuksen ja tavasin siitä Kihnu-Troi aloitusta. Siinä oli kuvat ja kaikki, mutta ei niistä hullua hurskaammaksi tullut. Sitten otettiin käyttöön salainen ase nimeltä YouTube ja sieltä löytyi video. Sitä välillä taaksepäin kelaten ja ihmetellen. Pikkuhiljaa alkoi mennä jakeluun.

Videossa se täti pitää lankoja oikeassa kädessä. Minun motoriikkani ei moiseen taivu. Kun vähän aikaa tolskasin, alkoi tulla ihan oikealta näyttävää tavaraa. Kuvassa on aloituksen lisäksi pari nurjaa kierreraitaa. Nyt sitten mietiskellään sopivaa lankaa. Satakieli voisi olla aika hyvä.

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2011

Vihollinen olohuoneessa

Siinä se nyt pötköttelee. Oikea taistelutanner. Lanka riitti justiinsa eikä mitään jäänyt tähteeksi. Viimeiset kierrokset tehtiin hampaat irveessä. Odotellaan nyt kuivumista ja annetaan sitten viimeinen tuomio. Vähän kyllä on pelko persiissä ettei tämä sittenkään ole mun juttu.

Pitäisi siivota, joku on sotkenut tämän huushollin ja pahasti.

lauantaina, syyskuuta 10, 2011

Sinnillä

Dahlian loppumetrit tai oikeammin -sentit ovat käsillä. Puuduttaa. Nyt mennään ihan vaan puhtaalla sinnillä. Lankaa on tennispallon verran jäljellä ja se kaikki käytetään. Sitten etukappale on valmis. Silloin myös koko härpäke on valmis mutta tällä hetkellä on ole varma tuleeko siitä ihana. Tai edes kiva saati mitään muutakaan positiivista. Joku tässä mättää, en vain tiedä että mikä.

Vai onko syynä se että eilen kauppareissulla otin mukaani uusimman Viron Käsityölehden. Siinä oleva kirjoneule sai punttini tutisemaan. Onneksi huushollista ei löydy mitään tähän sopivaa lankaa, koska muuten ne Dahlian viimeiset sentit valmistuivat aika paljon myöhemmin. Kirjoneuleen ansiosta laitoin Viroon tilauksen Meite Muhu kirjasta. Laskun kanssa tuli kyllä sekoiltua aika rankasti, mutta josko se siitä ja kirja tulisi postissa. Tosin kuin se paketti, jota on odotettu Ameriikasta jo reilu kuukausi. Mitä lyödään vetoa että se on kadonnut?
Palstalla on lähdetty ihan uuteen nousuun. Kesäkurpitsa on aivan villiintynyt ja pukkaa  puikulaa ihan päntiöinään. Auringonkukat ovat myös päässeet vauhtiin ja koko kesän murjottanut raparperi on nyt tehnyt ensimmäiset uudet lehdet koko kesänä. Vähän on myöhäissytytteistä porukkaa mun palstalla. Noh, ei se viljelijäkään nyt ihan aina penaalin terävin kynä ole ollut. Pohtii vain että mistä tietää kun maissi on kypsää?

torstaina, syyskuuta 08, 2011

Vanhoi juttui

Kesälomalla mulle tuupattiin mukaan vanha villapaita, jonka kaulus lerpattaa. Että tee sille jottain. Haudoin paitaa pari kuukautta kunnes sain tarmon puuskan ja käytin elämästäni muutaman tunnin uudelleen neulomiseen.
Paita on alunperin tehty vuonna 1996 tai 1997, jompi kumpi. Virikettä on saatu perinteisistä norjalaisneuleista. Muutoin tämä on ihan oman pään tuotoksia. Vartalo-osassa on mustavalkoista täpläneuletta ja sivuissa lumihiutalekuvio, joka on aikas kiva vielä tälläkin vuosituhannella.

Yläosaan tein punaisella "koristenauhat" rinnan päälle, halkioon ja kaulukseen. Uuden kauluksen neuloin vähän pienemmillä puikoilla ja se tehosi lerpattamiseen. Lanka taitaa olla Nallea. 
 Ja jos ihmettelette että näyttääpä olevan hyvin kuosissaan yli 10 vuotiaaksi paidaksi, niin veikkaanpa että paita on koristanut lähinnä hyllyä. Mutta josko nyt pääsisi koristamaan käyttäjäänsä?

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2011

Kun mikään ei riitä

On taas se aika vuodesta.

Vasta kotona tajusin että olin ostanut 80 tulppaanin sipulia. 80! Mihin ne muka mahdutetaan?


Tänne takapihan ryteikköön?


Vai etupihan viidakkoon?



Epilogi:
Mahtuivat kuitenkin. Pelkään vaan että tuhosin kirjopikarililjoja, kun en  millään muista niitten tarkkaa kohtaa. Pari skillaakin saattoi mennä, mutta se nyt on semmonen leviämään ettei pari sipulia tunnu missään. Takapihan kukkapenkissä on huono multa etupihaan verrattuna. Kyseinen penkki pitäisi muutekin uudistaa. Siinä vaan on kaksi pionia ja niitähän ei sovi häiritä.

Koska tilaa löytyi, niin pitäisiköhän hankkia vielä jotain muutakin? Narsisseja? Krookuksia, niitähän voi tunkea mihin vaan!

ps. Tää bloggerin uusi tekstinjulkaisujuttu on vähän outo. Noh, kait siihen tottuu.

lauantaina, syyskuuta 03, 2011

Ajatusten lukua

Pohdin josko pienemmälle pitäisi tehdä uusi Robottitanssi-paita. Nykyinen kun alkaa olla vähän nafti.

 

Siippa sitten ratkaisi asian puolestani pesemällä kyseisen paidan pilalle. ("En minä tiedä miten se olisi pitänyt pestä!" Miten olisi villaohjelma?) Huopaantumisen kyllä ymmärrän mutta miten siihen oli tullut kaksi reikää?