sunnuntaina, elokuuta 28, 2011

Hortonomiuutisia

Oli silloin aiemmin se väärä hälytys. Nyt on tosi kyseessä:

Nyt jännätään ihan tosissaan keriääkö. On sillä kuitenkin semmoiset viisi viikkoa aikaa.

Kesäkurpitsakin on intoutunut uuteen kasvuun. Viime viikolla näytti siltä että tämän kesän kurpitsat olivat siinä. Mutta ähäkutti kattimatti!

Dahlian hihaan on myös puhjennut kukka.

Tosin vielä pitää vähän miettiä että onko se nyt noin vai ei. Jotenkin kuitenkin.


torstaina, elokuuta 25, 2011

Kokoontumisajot

Näin se homma toimii:




Nyt kun vihdoin ja viimein sain tuon animaation toimimaan täällä bloginkin puolella :)

tiistaina, elokuuta 23, 2011

Hyvää ja huonoa

Hyvää on se että Dahlia edistyy ja näyttää tulevan ihan järjellistä kokoa. En purkanut, kun päätin että se on sopivan pituinen.

Sitten ne huonot jutut, päästetäänpä kädet irti helmasta:

Helma rullaantuu pitkät pätkät, kuva ei näytä koko totuutta, oikeasti se lempottaa ihan miten sattuu. Pelastaako pingotus ihan varmasti tämän epäkohdan? Pelastaahan?

Etukappaleiden sileä oikea on tylsää. Tyl-sää. TYL-sää. Tyl-SÄÄ.

Ja viimeinen huolenaihe: riittääkö lanka? Onkohan sitä vielä se yksi vyyhti jäljellä kaupan hyllyssä? Jookos? Muuten taitaa tulla itku.

sunnuntaina, elokuuta 21, 2011

Inkkarit kanottiin!



Takaraivoon jäi kaihertamaan uusimmassa Interweavessa ollut Dahlia-takki. Ensin piti tietty hommata lehti. Vierailu Akateemisen hyllyllä tuotti vesiperän. Myyjä kertoi, että lehden pitäisi olla hyllyssä seuraavana päivänä. Ajauduin mutkan kautta lehden verkkosivuille ja huomasin, että lehteä voi ostaa myös e-lehtenä. Muutaman minuutin kuluttua oli lehti ladattuna ja ohjeen sivut printattuina.

Pari päivää aiemmin olin visiteerannut Lumoavan uudessa kaupassa hypistelemässä. Tarkoituksena oli ostaa Merisockia. Sitäkin tuli ostettua kuten myös Cascaden Heritage Silkkiä, joka oli ihanan tuntuista ja väristä. Aikomuksissa oli tehdä vaikka joku huivi. Mutta siten vertailin lankaa Dahlian ohjeessa käytettyyn lankaan ja siitä ei kauaa kulunut siihen, kun olin jo tekemässä pientä mallitilkkua. Tiheys meni eri puikkokoosta huolimatta nappiin ja siitä se sitten lähti.

Heksagonit siirrettiin tuosta vaan telakalle, ja Dahlian pitsikuviota syntyi vaudilla. Maanisella sellaisella. Tällä hetkellä on takakappale valmis. Päätin, että teen sen ensin, neulon ylä- ja alakappaleet ja yhdistän saumat. Sen jälkeen vasta etukappaleiden puolelle. Kunhan saan vielä muutaman sentin kädenteitten molemmille puolille, voin sovittaa takkia kunnolla. Vielä on vähän epätietoisuutta kokoasian tiimoilta. Pitsi kun pitää pingottaa, eikä oikein voi olla varma minkä kokoiseksi se sitten asettuu. Välillä kun mittailee niin tulossa on soputelttaa, toisella mittauksella makkarankuorta.

Tälle illallehan on luvassa oikea neulemaraton, kun Frodo taas koittaa tuhota Sormusta.

tiistaina, elokuuta 16, 2011

Siunattu hulluus

Pitää myöntää ettei kaikki muumit ole laaksossa, eikä murot kulhossa. Valot on päällä, muttei ketään kotona, ja lepakoitakin on päässyt pesitymään vintille. Mutta minkäs teet?

Neulot tietysti hexagonin.

Kirjot siihen sienen.

Toiseen teet pienen ketun.

Kolmanteen pienen pöllön.

Sitten teet lisää ja lisää ja lisää....ja jotain päivänä The Beekeeper's Quilt on sinun. Tai siis minun. Minun. Minun! (Tähän hullun tiedemiehen naurua.)


sunnuntaina, elokuuta 14, 2011

Viimeinen päivä

Tänään on ollut kesäloman viimeinen päivä. Vähän haikea fiilis. En millään tahtoisi palata arkeen, varsinkin kun tulevalle viikolle on luvattu kesäistä keliä. Tällä viikolla kun on tarvittu villasukkia ja sateenvarjoa.

Sen verran olen loman loppumetreillä toimeentenut että pesin olkkarin ikkunat. Tosin vain ulkoa. Lisäksi olen kerännyt herukoita ja ommellut soljet Lintu-takkin. Joten valmista, olkaat hyvät:


Royal Bird
Malli: oma
Lanka: Catania, tummaa magentaa, vaaleaa ja tummaa harmaata sekä tummaa keltaista
Puikot: 3,5 mm
Kuviot: vanhasta Novita-lehdestä sekä omasta päästä
Solki: Nappi-Kikka
Fiilis: voe tokkiinsa

Takki sai alkunsa siitä että näin lankakaupan hyllyllä upean värisiä Catania puuvillalankoja. Kotimatkalla pyöräillessäni pohdin mitä värejä, mitä kuvioita ja ylipäätään, mitä siitä langasta voisi tehdä. Useampi matka siihen vaadittiin, kunnes ajatus purskahti ilmoille sukkina.

Loppumetreillä aloin miettiä kiinnitystapaa. Napit tuntuivat jotenkin tylsiltä eikä ne metallisoljetkaan oikein napanneet. Nappi-Kikassa näin nahkasoljen, joka jäi takaraivoon. Kokeilin muitakin remeleitä, palasin sitten kuitenkin takaisin Kikkaan. Solki oli kiltisti odottanut minua siellä.

Soljen kiinnittäminen ei sitten ollutkaan niin helppo nakki. Ensin yritin käsin, mutta neulapa ei halunnutkaan mennä läpi. Koneen alle koko hökötys. Ensin liimasin soljen paikoilleen ja sitten temppuilin koneen kanssa. Ei ihan helppo homma silläkään. Paikoillaan kuitenkin ovat. Ei katota ommelta liian läheltä.

Pitää sanoa että tykkään tämänkaltaisesta tekemisestä. Aluksi on pieni aavistus mitä voisi olla tulossa. Sitten otetaan värejä ja kuvioita fiiliksen mukaan ja annetaan mennä. Ei mietitä liikaa. Toki pidetään järki päässä, mutta muuten ei rajoiteta. Tehdään niinkuin tuntuu. Ainoa surullinen juttu on sitten se kun vaate on valmis. Tekeminen kun oli niin mukavaa.

Samalla tuli kerrottua myös palstan kuulumiset.

torstaina, elokuuta 11, 2011

DIY: Pensastuki

Kävin rautakaupassa katsastamassa herukkapensaalle tukea. Eihän niitä sitten ollut. Myyjäkin vain kohautteli hartioitaan ja jatkoi matkaansa. Jäin siihen sitten miettimään, miten sen tuen sitten tekisi. Katse osui harjanvarsiin, joita oli montaa eri pituutta ja paksuutta. Toinen pää oli sopivasti viistottukin. Niitä aikani pyöriteltyäni, otin kahdeksan ja takasin kotia.

Ja eikun hommiin. Juuttasin neljä vartta pensaan ympärille, sopivan matkan päähän toisistaan ja pensaan rungosta. Kukin varsi juutattiin n. 40 cm syvyyteen. Yksi oli vähän hankala, koska optimaalisella kohdalla oli kivi. Kun pystytuet olivat paikoillaan, oli vaakatukien kiinnittämisen vuoro. Siihen rienti maanmainio nippuside avuksi. Harjanvarsi kun voi haleta jos siihen ruvetaan naulaa naputtamaan. Yksi nippuside oli liian lyhyt, joten laitoin kaksi peräkkäin ja sitten kiristämään vaakatukea paikoilleen. Siitä vaan yksi kerrallaan koko pensaan ympärille. Vaakatuki aina alakautta, oksat ylös nostaen.

Valmista tuli puolessa tunnissa, ja nyt pensas on hieno. Oksiakaan ei tarvitse leikata, koska vaakatuki on sen verran korkealla. Nyt loputkin marjat saavat valoa eivätkä laahaa maassa. Niin ja jos haluaa Strömsöö fiiliksen niin maalaa ja koristelee
kepit paljeteilla ennen paikoilleen laittoa. Harjanvarret eivät toki ikuisia ole, mutta eiköhän ne tuossa useamman vuoden mene.


Tarvikkeet:
8 harjanvartta
16 nippusidettä

Kustannus:
11,60 euroa

Aika:

30 min.

Vaikeustaso:
Helppo

keskiviikkona, elokuuta 10, 2011

Laiska töitään laskee

Todettakoon kuitenkin että puuhassaan pitää.

Lintu-takkiin tuli ajatus. Nyt on etureunoja neulottu ja sopiva remelikin löydetty. Harmi että remeleitä oli vain yksi. Tällä kuitenkin mennään.

Titityystä hankitut Madelintoshit ovat muotoutumassa Old Rose Wrapiksi. Sanoinko jo että lanka on aikas mehukasta? Ja vie minut todennäköisesti vararikkoon?

Suurin työmaa kuitenkin odottaa takapihalla. Mustaherukkapensaassa on ihan valtava sato. Tänään keräsin viiden litran kattilan täyteen, ja kuitenkin näyttää siltä ettei pensaaseen ole koskettu. Pensas on aikamoinen Rölli-peikko ja se kaipaa leikkaamista. Osa oksista laahaa maata ja on kasvattanut jo juuretkin. Vähän sitä jo harvensin ja totesin että pitää ostaa uusi tuki. Vanha kun on aivan liian pieni ja matala. Saas nähdä kuinka paljonko pensasta raaskii leikata. Elän semmoisessa käsityksessä että seuraavan vuoden sato kärsii jos rajusti leikkaa.

Ai niin, se riikinkukko ja kana saivat kuin saivatkin jälkikasvua. Kuten linnunpojatkin yleensä, tämäkin lensi pian pois pesästään ja muutti Haukiputaalle.

Ja vielä semmonen juttu, että Porttiin ilmoittautuminen alkaa sunnuntaina 14.8. kello 12.

torstaina, elokuuta 04, 2011

Tweet tweet

Eilen illalla hinku virkata lintusia kävi liian suureksi ja piti ryhtyä puuhaan. Ensiksi syntyi koreileva riikinkukko.

Tartteehan kukko kaverin, joten sitten tuli vaatimattomampi kana.

Pitäisiköhän vielä tehdä jälkikasvu?


Ja tuo lasten kengurupallo on tuolla ihan vaan tasoittamassa kuvakompositiota. Ihan harkittu juttu.

keskiviikkona, elokuuta 03, 2011

Palstalla

Kävin viemässä kurkuille vettä, ja jo kaukaa näkyi että ensimmäinen auringonkukka on auennut.

Minulla on kahtaa eri lajiketta olevia auringonkukkia. Toiset ovat puoleen reiteen ja toiset polven alle. Pikkasen on taitanut kuivuus verottaa koska muutama kukka on nuupahtanut täysin. Tai sitten niihin on iskenyt joku tauti.

Parsakaaliin on ilmestynyt kookkaampia kukintoja. Pitää vaan olla tarkkana sadon korjaaminen kanssa koska ne puhkeavat kukkaan ennenkuin kissaa ehtii sanoa. Ovat aivan älyttömän hyviä kun paistaa voissa pannulla! Mulle ei meinaa jäädä mitään koska herra 4-vee vetää niitä kaksin käsin. Ensi vuonna laitan parsakaalia tuplasti.

Kesäkurpitsatkin venyvät vauhdilla. Eilen tein kesäkurpitsakeittoa, ja olipa se hyvää! Pienemmät kurpitsat ovat aivan ihanan makeita ja maistuvat parhaiten ihan vaan semmoisinaan. Myös voissa paistetut kuutiot ovat namia. Mikä voissa paistettu nyt pahaa olisi?

Ja ne kurkut, siellä on pari pientä tuloillaan. Nyt vaan tarvittaisiin sitä sadetta etteivät kuivu kasaan.

Se superjättipotti on tietenkin maissi, tämmöisiä tähkiä puskee lehtien välistä. Mahtavatkohan keritä?

maanantaina, elokuuta 01, 2011

Ajatusta odotellessa


Siinä se takki nyt pötköttelee ja odottaa, milloin saan vision napituslistasta. Tai mikä tulee ylipäätään olemaan kiinnityssysteemi. En ehkä halua nappeja enkä solkia. Semmoiset nahkaremmit voisivat olla vaihteeksi kivat. Pitää tuumata. Josko se siitä kirkastuisi. Tänään kun on ollut vähän maanantai. Olen aina luullut ettei se voi lomalla iskeä. Iskipä kuitenkin.