Love is in the air

Hän on nyt valmis. Ravelryyn olen merkinnyt aloituspäiväksi 19. maaliskuuta, joten voitaneen todeta että ihan säpäkkää tahtia tuli tehtyä. Vaikka välissä oli viikkoja, joilloin täkkiin ei edes vilkaistu. Paksussa puuvillassa on etunsa: ei mene samanlaiseksi marmatukseksi kuin viime vuonna Heksiksen kanssa. Virkkaaminen on joutusaa 4,5 millin koukulla ja paloja ei tartte tehdä ziljoonaa kappaletta.

Täkissä on käytetty lankoina Rico Creative Cotton ja Drops Paris lankoja. Ricot tilasin First4Yarns -kaupasta, jossa myytiin Attic 24 Lucyn väripakettia. Se oli silloin erityisen kysytty, ja tilauksessa vierähtikin aikaa kun lanka loppui jo langan valmistajaltakin. Ricoa oli 30 kerää, josta jäi vähän jokaista väriä tähteeksi. Väripaketissa oli muutamaa väriä lukuunottamatta hyvät värit. Se sininen oli mielestäni liian kirkas ja sitten se tumma mintun vihreä oli vaikea yhdisteltävä. Luonnonvalkoinen on Parisia, sitä meni ehkä 20 kerää. Hankin sitä ensin säkillisen Villiinasta, mutten enää muista tarkkaan kerien määrää. Jotain 14-16 väliltä. Kujeesta hankin lisää keriä, ja niitä meni viisi. Rico on ihanan pehmoista, mutta säikeentyy kamalan helposti. Paris on aavituksen jämäkämpää ja pysyy hyvin kasassa. Siksi olikin mukava kuulla, että Parisia tulee myös Lumoavan valikoimiin. Tämmöisiä paksumpia, merseroimattomia puuvilloja kun on aika vähän tarjolla.

Paloja täkissä on yhteensä 130 kappaletta. Kokoa n. 140 x 170 cm ja painoa, noh, aika paljon.

Ohessa on kuva, jos Mary Olkimaiseen tapaan käy lapun teko selville, klikkaa kuva suuremmaksi. Eli ensin 4 kjs lenkki, johon 12 pylvästä. Sitten 12 kahden pylvään rypästä, joiden välissä 1 kjs. Sitten 12 kolmen pylvään rypästä, joiden välissä 2 kjs. Sitten ympyrästä tehdään neliö, tekemällä kolme pylvästä, 2 kjs ja taas kolme pylvästä samaan ketjusilmukkaväliin. Vain nurkan keskellä on kaksi ketjusilmukkaa, muissa väleissä on yksi. Viimeinen kierros menee muuten samallalailla kuin viideskin, nurkkien välissä on kolme kolmen pylvään ryhmää. Sillä kierroksella voi lappusia kiinnitellä yhteen siten että nurkassa tekee vain yhden ketjusilmukan, sitten kiinteä silmukka toisen lapun nurkkaan, sitten pylväät ja taas ketjusilmukan asemasta kiinteä silmukka viereisen lapun vastaavaan kohtaan.

Kun väriä pitää vaihtaa olen tehnyt liitoskohtaan merimiessolmun ja virkannut pylväät langanpäitten päälle ja sitten leikannut langat poikki. Siten erillistä päättelyä ei tarvita kuin viimeisen langan osalta.

Reunukseen tein samanlaista pylväsverkkoa kolme kierrosta ja viimeiseksi eri väreillä viiden pylvään viuhkoja.

Niin ja kaikki palat ovat erilaisia. Se olikin aikamoinen yllätys. Osassa on samat värit, mutta eri järjetyksessä. En suunnitellut värejä mitenkään etukäteen, osaan arvoin seuraavan väriin, osaan valitsin. Jotkut ruudut eivät ole värien puolesta niin kauhean jees, mutta sinne ne maastoituvat muiden mukaan.

Joten kaiken kaikkiaan tyytyväinen rouva hän. Tai sanotaan nyt turhia kainostelematta että tykkään ihan valtavasti! Kauhian paljon kamalasti!

Nyt tekemään viimeiset silmukat kirjoneuletakkiin. Siitäkin tykkään jo nyt hirmuisesti.

Mekkostudio

Kun ompelukoneen oli kerran kaivanut pölyjen keskeltä esille, ja se kerran toimikin, niin pitihän sitä ryhtyä ompeluspuuhiin. Kaivoin kätköistä Raijan Aitasta aikoinaan ostetun, huolellisesti säilötyn paksun pellavan ja sille kaveriksi saman väristä harsopellavaa. Visio oli muttei kaavoja.

Aikani erinäisiä opuksia plärättyäni, muistin Pitsikirjan ja siellähän se! Sanomalehtipaperia pyödälle ja mittomaan oikeita kaavalinjoja. Pieni rohkaisun keräys henkäisy ja saksimaan kangasta. Kursin luomukseni nuppineuloilla kasaan ja totesin, että pikkasen liian isoa tulossa. Kursittiin vähän uusia linjoja ja siinähän se, eikun ompelemaan. Tuloksena ehkä paras mekko hellekelille.


Helmahöytylät ovat harsopellavaa, jonka leikkaaminen ja ompelu on suhteellisen v-mäistä puuhaa. Tein sen reunoihin kapean ja tiheän siksakin. Reuna saa rispaantua, mutta toivottavaa olisi ettei koko helmakaitale rispaannu. Pitää sitten paikkoa jos ei meinaa pysyä kasassa. Ylempi hörsylä on vain etukappaleella, ja n. puolet etukappaleen leveydestä.


Mekossa on voimakas viisto sivusaumoissa kohti helmaa. Ohueen puuvillaan voisi hyvinkin laittaa lisävolyymiä helmaan esim. helman sivusaumoihin tulevilla kiiloilla. Niitä mietin tähänkin mekkoon, mutta kun kangas on paksua ja vähän jäykkää, niin päätin jättää väliin. Varastossa olisi sopivaa ohutta puuvillaa, mutta se pitäisi värjätä ensin.

Mekon inspiraatiolähteenä, tai sanotaan suoraan että kopioitua tuli, on tämä harmaa mekko. Ostin sen Torniosta Asukeidas nimisestä vaatekaupasta. Älkää antako nimen hämätä, vaan käykää siellä jos sillä suunnalla olette. Kauppa on sitä Rajalla-ostoskeskusta vastapäätä. Siellä oli todella paljon kivoja vaatteita. Vähän erikoisempia mutta hintataso silti maltillinen.

Niin ja kuvien värit ovat ihan mitä sattuu. Illalla mekko on sinertävä, aamulla punertava. Raivostuttava kuvattava.

Pitsikiviä

Jäin virkattujen kivien koukkuun. Ovathan nämät ehkä vähän älyttömiä ja tarpeettomia, mutta silti niin mieltä kiehtovia. Eikä niitä voi olla vain yksi, pitää olla monta. Tai ovatko ne sittenkään tarpeettomia, jos niistä on iloa silmälle?

Ohuen ohuen ja kovan pellavalangan jälkeen on hauska virkata paksulla puuvillalangalla. Tuntuma on niin erilainen. Täkissä on menossa reunuksen viimeinen kierros. Odotettavissa valmistujaisjuhlia.

Materiaalisia mielitekoja

Helsingin reissulla tuli käytyä Hobboksissa. Siellä oli suhteellisen vaikea hillitä ihteään. Kun käsi tavoitti hyllystä Material Obsession -kirjan, niin kirja liimantui käteen. Siinä oli vaikka mitä ihanaa, kaunista ja puhdasta parhautta.

Olenkin nyt tonkinut kangasvarastojani.

Olen haalinut kirppareilta erilaisia lakanoita, näitä voisi käyttää.

Toki kerkisin jo Etsynkin avata ja tutkia erinäisiä tilkkukauppoja. Niissä monesti iskee runsauden pula.

Hobboksista tuli hankittua myös pehmolelukirja, lasten pienoisella painostuksella.

Joten pehmojakin on ommeltu. Ensimmäisenä Robotti ja sitten Brock the Builder. Tänään pojat istuivat aamulla puoli ysiltä sohvalla kirja kourassa ja listasivat mitä seuraavaksi pitäisi ommella. Mutkun mulla olisi muita mielitekoja.

Torilla tuumaamassa

Käytiin Tainan kanssa torilla tuumaamassa. Samalla tuli vähän neulottua, virkattua ja saattoihan siinä tulla nauttittua joku olutkin. Minun täkkiin valmistui se viimeinen lappunen, ja nyt nyt sitten kiinnitellään palasia toisiinsa. Vielä taisi olla viisi lappusta kiinnittämättä. Sen jälkeen on reunuksen vuoro.

Siihen tuumaamiseen. Täältä Pohjois-Suomesta on puuttunut oma neule- ja kehruuretriitti. Sitä yritettiin keväällä viritellä, mutta se ei oikein lähtenyt lentoon. Nyt on uusi yritys, ja siitä voitte käydä lukemassa Portti 2011 -blogista. Toivottavasti saadaan tällä kertaa tarpeeksi porukkaa kasaan.

Pieni kaino vieno toive olisi että kopioisitte Portti 2011 kuvaa + linkkiä blogeihinne ja auttaisitte meitä siten mainostamaan tapahtumaa, kiitos!

Omalla maalla

Olin aivan varma että palstalla odottaa oikea rikkaruohohelvetti. Sepä oli kuitenkin yllättävän siisti. Pari tuntia, pari litraa hikeä, ja johan taas oli iskussa. Samalla poimin satoa pöytään: romanesalaattia, mangoldia, punasipulia, parsakaalia, keräsalaattia sekä - ei kurkkuja vaan - kesäkurpitsaa. En tiedä mihin ne kaksi isoa kesäkurpitsaa ovat pellolta kadonneet, lintuja en taida tällä kertaa syyttää. Otin sitten nämä kaksi pikkiriikkistä mukaan. Hyviä olivat.

Parsakaalista olisi pikkasen kysyttävää: ne kukinnot ovat aika vaatimattomat verrattuna lehtiin. Ei mitään semmosia rykelmiä kuin kaupan parsakaaleissa. Pittääkö niille tehdä jottain? Latvoa?

Vierais paikois

Käytiin katsomassa, onko kehä kolmosen sisäpuolella elämää.





Olihan siellä.

Sininen

Vaikkei se olekaan lempivärini, niin on yksi sininen asia, joka on hyvä.

Suorastaan maukas.

Kivinen tie

Ei ole loma lähtenyt putkeen. Kun pakoputki oli saatu takasin paikoilleen niin seuraavana päivänä syttyi moottorin varoitusvalo palamaan. Sitä sitten korjaamolle ihmettelemään. Saattoi olla vika, saattoi olla olemattanniin. Korjaamosetä sai valon pois. Muutama tunti siitä, ja valo syttyi uudelleen. Reissuunkin pitäisi lähteä, hotelli on varattu samoin ostettu pääsylippuja erinäisin kieputtimiin. Pikkasen meinaa harmittaa. Pitänee tukeutua Valtion Rautateihin. Noin varmuuden vuoksi.

Tämä kaikki kait syynä siihen että piti pari kiveä matkan varrelta virkata langan sisään.

Noin niin kuin pehmusteeksi.

Toki hieman ilahduttaa kirppikseltä löytyneet kahden ja kolmen litran Apila-lasipurkit.

Niihinhän voi säilöä jotain erityistä talven varalle.

Niin, ja semmonen piti vielä sanomani, että Kujeesta löytyi Parisia. Ja olipa nopsa toimitus! Kiitos!

Tasan sata

Kolmekymmentä tarvitaan vielä. Sekä aika monta kerää Dropsin Paris-lankaa luonnonvalkoisena. Pitänee aloittaa lankajahti.

Sunnuntaina meillä

Yritän rauhoittua. Kun on viikko tolkulla laukannut tuli persieen alla, kilometrinen ja aina vaan kasvava to-do-lista vaatimassa, niin on vähän hankalaa olla tekemättä mitään. Mielessä vaan pörisee että pitää, täytyy, on pakko. Että ihan ei vielä hunningolle ole päästy. Ei edes Ingvar Kampradin kauppaan, koska pakoputki tipahti Haukiputaalle.