maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Tirlirlei

Jos suupielet uhkaa mennä alaspäin, niin kannattaa kuunnella tämä:



sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Lankoja ajeluttamassa


klo 10.46 Hotelli Hirvi

klo 11.01 Konginkankaan surullinen mäki

klo 11.22 Viitasaari

klo 12.14 Pissatauko on ohi

klo 12.44 Vaskikello

klo 13.06 Kärsämäki eli turpakukkula

klo 13.34 Tärkeä risteys meille kehrääjille. Terveisiä vaan sinne Vornaan!

klo 13.49 Pohojaalaasta tiesuunnittelua: Otetahan viivotin ja veretähän viiva.

klo 14.13 Moottoritielle

klo 14.19 Ruoka-aika

klo 15.05 Kotiristeys

klo 15.16 Matkan anti: 27 lappua. Ei toki yhden ajomatkan aikana.

tiistaina, kesäkuuta 21, 2011

Aina ei voi onnistua,

eikä edes joka kerta.

Hieman nauratti kun huomasin mitä älyttömyyksiä olinkaan mennyt tekemään.

sunnuntaina, kesäkuuta 19, 2011

Yksi hyvä visio, kiitos

Kirjoneuletakin kanssa ollaan siinä pisteessä että pitäisi päättää mitä tehdä yläosan kanssa.

Tehdäänkö kaarroke? Plussaa se että kuviot jatkuisivat yhtenäisinä ilman saumaa kädentiellä. Ei ommeltavia saumoja. Miinusta se pitää miettiä kaarrokkeen kuvioihin kavennuskohdat ja paljonko niitä nyt sitten pitää tehdä? Toisaalta ei yläosan kuvioitakaan ole vielä mietitty...disain äs juu kou, juu nou.

Vai olisko se sitten istutetut hihat? Plussaa se ettei tartte miettiä kavennuskohtia. Sen kun muotoilee pään- ja kädentiet. Lisäksi istutetuilla hihoilla oleva takki istuu minulle paremmin. Miinusta se että tulee saumat kädenteille ja sitten se hihan pyöriö. Se ei vaan mene jakeluun.

Tämmösiä täällä mietitään.

lauantaina, kesäkuuta 18, 2011

Sadetta odotellessa

Pienviljelijä on jo kovasti odottanut sadetta. Ei vain näy eikä kuulu. Palstalla ollaan jo aika nuutuneita. Tänään kaupungilla tuli kovastikin vettä, mutta meillä paistoi vaan aurinko. Toki olen tietoinen, sääkarttoja tarkasti seuranneena, että huomisesta alkaen sataa vettä ja sille ei sitten loppua näy.

Omassa kukkapenkissä kuitenkin kukoistetaan. Etupihalla alkaa olla jo aikamoinen viidakko.

Alppiruusu on kukassa ja sen juurella luikertelevat jalokielot ovat villiintyneet suuriksi ryppäiksi.

Meillä olikin muutama päivä sitten aika reipas kielon tuoksu etuoven vieressä. Mikäs siinä, ihana tuoksuhan se on.

Etupihalla on myös valkoista särkynyttä sydäntä. Tuntuu olevan kaksiväristä kumppaniaan sinnikkäämpi tyyppi. Tai sitten se on paremmalla paikalla kuin takapihalla oleva rimpula.

Ei takapihallakaan huonosti mene. Tosin omenapuu ei tehnyt kuin muutaman kukan. Yleensä se on aivan valkoisenaan, mutta nyt oli varmaan alle kymmenen kukkaa. Jättilaukkojankaan ei noussut kuin yksi. Veikkaan syyllikseksi eräitä pieniä elukoita, joiden yksi edustaja istui tänä aamuna kukkapenkissä. Lähti aika äkkiä karkuun...

Ritarinkannukset, ukonkellot ja peurankellot rehottavat mikä kerkiävät, ja pioniinkin on tullut jo iso määrä nuppuja. Tosin tämän raitapöksyn pitää malttaa vielä hetki. Pionit räjähtävät kukkaan siinä 7. heinäkuuta.


sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2011

Edistystä


Hihojen välinen osa on edistynyt. Kohta ollaan samoissa kohdin hihojen kanssa. Silleen optimistisesti ajateltuna. Sitten pitääkin miettiä, mikä mahtaa olla seuraava kuvio ja millä väriyhdistelmällä. Tämmönen disain äs juu kou -juttu tämä.

Ne siivekkäät eivät anna kasvimaan olla. Siellä kaivetaan jatkuvasti, oljet vaan pölisevät. Ja jos suojapeiton saa jostain kohdasta revittyä auki, niin se myös revitään. Kurkun taimet ovat vähän väliä haudattuina katteen alle, saas nähdä saako niistä mitään satoa. Herneen siemenetkin taitavat olla jossain muualla kuin mullan alla.
Tämän vuoksi palkkasin kasvimaalle vahdin. Saas nähdä onko sekin huomenna revitty kappaleiksi.

keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2011

Tarkenee

Variksella pitää kiirettä palstalla, ja minulla variksen perässä. Kesäkurpitsakin piti pistää peiton alle piiloon, sen verran mielenkiintoinen se oli.

Huomenna pitäisi kait käydä jo ensimmäisiä flora-sukuun kuuluvia vastustajia tuhoamassa. Pellolla vaan on niin turkasen kuuma ja iniseviä, vertahimoitsevia tyyppejä on paljon. Mutta kerkiää sinne myöhemminkin.

Omalla pihapläntillä kukitaan kiihkeästi.


sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Erimielisyyksiä

Nyt tulee pitkä ja polveileva juttu, asiaankin kyllä päästään. Sitten lopuksi.

Juttu alkaa niin että eilen istutin avomaankurkut. Ne olivat semmoisissa turveruukuissa, joista repäisin reunat pois. Päätin sitten laittaa sen ruukun kaistaleen maahan, siihenhän se maatuu. Päälle kippasin sitä kallista olkikatetta. Ja avot kun oli hyvä.

Illalla oli sitten sen verran kova tuuli, ja mielessäni ajattelin kuinka oljet, ne kalliit, leviää pitkin peloja. Koska tuuli ei näyttänyt aamullakaan laantumisen merkkejä, päätin mennä pellolle kastelemaan oljet. Märkänä eivät ehkä niin laajalti leviäisi. Hämmästys oli aikamoinen kurkkujen luokse tultua, koska kaikki turveruukkujen kaitaleet olivatkin olkien päällä eivätkä alla. Hautasin ne takasin olkien alle ja kastelin sekä taputtelin oljet tiiviisti maata vasten.

Sitten tuli käytyä puutarhalla ja siellä mieleeni juolahti kysyä hallapeitettä. Sen kun voisi viritellä kurkkujen päälle, jottei oljet pölise pitkin maita ja mantuja. Hallapeitettä ei ollut, mutta tarhuri suositteli käyttämään esim. vanhoja lakanoita. Ne ajaisivat asiansa hyvin.

Sitten iltapäivällä piti lähteä näyttämään anopille tiluksia ja silloin selvisi, miksi turveruukun kaitaleet eivät pysy oljen alla. Penkissä näet istui varis tonkimassa täydellä tohinalla kurkkupenkkiä. Siellä pölisi niin oljet kuin turveruukutkin. Tämän takia meidän kasvimaalla on nyt ruusukuosiset pussilakanat.

Ja koska hihat ovat nyt hieman kärynneet kyseisen elikon kanssa, (ja lapsetkin pitävät kamalaa mekkalaa 24/7) niin on pitänyt neuloa uudet. Hihojen väliinkin tulee jottain. Kunhan tältä elikoitten kanssa telmuamiseltani kerkiän.


lauantaina, kesäkuuta 04, 2011

Valmista!

Pari viikkoahan siihen meni mutta nyt on valmista!

Mennäänpä katsomaan.

Tervetuloa palstalle! Samainen paikka on tuttu viime vuodelta, jolloin sitä nimitettiin Rikkaruohohelvetiksi. Eikä se ollut mikään hellittelynimi. Tänä vuonna kaivoin huolellisemmin, kahteen kertaan väänsin koko palstan ympäri. Rikkaruohonjuuria kertyi joku 6 kottikärryllistä. Varmaan niitä maahankin jäi, kaksi tai kolme kappaletta...

Palstalla viljellään tänä vuonna hernettä, punasipulia, parsakaalia, avomaankurkkuja, kesäkurpitsaa, mangoldia, keräsalaattia, romanesalaattia, vuonankaalta, raparperia ja maissia. Lisäksi myös auringonkukkia silmäniloksi sekä samettiruusuja.

Maissi nyt saattaa olla ihan suurta humputusta, mutta katotaan nyt. Olisihan se kiva pari maissintähkää saada.

Viime kesänä minulle mainittiin "muutamaan" otteeseen katteen käytöstä. Olen koittanut haalia katemateriaalia, mutta vähän on hakusessa. Keväällä kun haravoimme pihaa, keräsin lehtiä sekä kaikkea kukkapenkeistä tullutta räihkää. Eihän sitä kuitenkaan ollut tarpeeksi. Tänään hain Kekkilän olkikatetta. Sillä vaan on niin järjetön hinta, että parempi miettiä toisia vaihtoehtoja. Pitää lähteä joku päivä käymään tuossa merenrannalla. Siellä on joskus valtavia röykkiöitä kaislaa. Se varmaan kelpaisi ja olisi ilmaista.