Haaveissa vainko oot mun?

Olen huomannut haaveilevani muutamasta tietystä asiasta viime aikoina. Haaveitahan tulee ja menee, osa ihan höpölöpöä, osa järkevämpiä. Tämä kolmikko se vaan jaksaa pyöriä mielessä. Tiedä sitten saako niitä haaveita sanoa ääneen, mutta aion uskaltaa.

1. Puuhella

Puuhellasta on tullut aivan hirmuinen päähännousema. Siinä vaan on jotain sellaista että haluaisin sen aivan hirveän kauhean kamalasti. Jotenkin viehättää ajaus laittaa pieni valkea hellaan ja keitellä mitä sitten keitteleekin. Hellassa voisi olla myös uuni, vaikka sellainen uuni taitaakin hieman epätasaisesti paistaa. Kesällä hellaa ei varmaankaan tulisi käytettyä, mutta talvella se olisi oiva lämmityslisä. Kuvan kaltainen hella voisi olla aika kiva, vaikkei siinä perinteisessäkään mitää vikaa ole.

2. Kunnon puutarha ja kasvihuone

Kasvihuoneitten kohdalla sydän pomppaa ihan uusille lukemille. Ajattelen sitä kostean nihkeää ilmaa ja punaisena pullistelevia tomaatteja. Olisi ihana jos kasvihuone olisi sen verran iso että sinne voisi laittaa tuolin tai vaikka pöydän. Tai ehkä se voisi olla sellainen huvimaja tyyppinen, jossa olisi vain kukkia ja siellä voisi ottaa päiväunet. Kasvihuoneen ympärillä olisi sitten hyötypuutarha, jossa kasvaisi isoja kurpitsoja, valtavia keräkaaleja ja kukkia siellä täällä. Jotain toista kuin se minun rikkaruohohelvettini...syksyllä sinne voisi laittaa kynttilöitä ja nauttia pimeistä illoista. Kamiina voisi olla kanssa hyvä juttu? Ja keväällä kun aurinko lämmittäisi niin siellä voisi juoda kuumaa kaakaota, jossa tietenkin olisi vaahtokarkkeja!

3. Kanoja

Sellaisia ruskeita kotkottajia. Vaikka kolme kappaletta. Niillä olisi oma kanala, josta voisi aamuisin käydä keräämässä munat. Kotkot saisivat olla lämpöiseen aikaan vapaasti pihalla ja talvellakin käydä ulkona jos mielisivät. Mutta ruskeita ja ne munisivat ruskeita munia.

Semmoisista juttuista minä haaveilen. Voi kun niistä joku joskus toteutuisi!

Se juttu

Lupasin tuossa jo joku aika sitten palata erääseen Helsingin reissun tuomiseen. Jäipä sitten palaamatta. Joten palataanpa nyt.

Lankamaailmasta tarttui langan lisäksi myös valmis tuotos, joka huusi kuin sireeni nimeäni.

Se mikä tässä on kummallisinta, on se etten ole ollenkaan liivi-ihminen. En ole oikein ymmärtänyt niiden funktiota. Ja nyt minulla on tämä. Ja tykkään siitä kovasti.

Paitsi että onhan mulla se toinenkin liivi, se virkattu. Siitäkin tykkään kovasti.


Hämmentävää.

Japanilaisia kukkia

Viimeinenkin kukkanen valmistui sunnuntaina aamulla siinä rajamaastossa kun ei oikein ollut varma tuliko kääntäneeksi kellot illalla vai ei. Lanka loppui kahtaa kukkaa vaille valmista. Dementia ei onneksi ollut saanut täysin otetta koska muistin että tästä langasta oli jäänyt rullan loppu kehruusta, ja sillä lopulla oli harjoiteltu navajo-kertausta. Arkeologisten kaivausten jälkeen se löytyi ja siitä riitti kahteen kukkaan, jäi vielä 60 senttiä jäljellekin! Tosin viimeisissä terälehdissä piti vähän huijata ja tehdä vain seitsemän pylvästä kahdeksan sijaan. Lankana on siis itte kehrättyä shetlannin lampaan ja silkin sekoitetta. Taisi olla suhteella 70/30 %. Jos ihan oikein muistan niin vyyhdillä oli mittaa 910 metriä ja sitten jottain 100 gramman päälle. Virkkaaminen syö ihan tolkuttomasti lankaa.

Malli löytynee alunperin jostain japanilaisesta virkkuukirjasta, ilmeisesti useammastakin. Löytyypä omastani 300 virkkuukuviota kirjastakin, kun oikein jaksaa etsiä. Japanilainen sekin. Paloja on 54 ja mitat ovat n. 170 x 35 cm. Kuvissa huivi näyttää ihan hirmuisen isolta, mutta myönnettäköön että aluksi se tuntui vähän naftilta. Tosiasiahan on että tää on semmonen hienosteluhuivi. Talvipakkasilla tarttetaan vähän toisenlaista lämmikettä kaulan ympärille. Varmaan sopiva kaveri niille työpäiville kun talo ei muista lämmetä viidenteen kerrokseen saakka, ja ikkunoista hujuttaa niin että hiukset heiluu.

Nyt haluaisin kuitenkin ajatella keväisempiä asioita.

Vihdoinkin lauantai!

Odotin kovasti lauantaita. Ei niinkään viikonlopun vuoksi vaan siksi että voisin tehdä aamupalaksi croissantteja piimäjuuston ja kastanjatahnan kera. Olipa se hyvää! Harmi että muutkin tykkäsivät, joten en saanut mussuttaa kaikkia. Tai no, ehkä se oli hyvä niinkin.

Toinen hyvä juttu tässä lauantaissa on ollut se että aurinko on paistanut kauniisti. Ikkunassa roikkuvista kristalleista tulee pieniä sateenkaaria seinille. Otin taas esille aiemmin aloittamani neliöt ja virkkasin niitä muutaman lisää. Toivoisin että tästä tulisi joskus aikoinaan peitto. En kyllä tiedä minkämoiseen langat riittävät, jos sellaiseen sopivan kokoiseen?


Virkkaamisen(kin) kanssa joskus tuppaa lähteä mopo käsistä, kovasti haluaisin tehdä myös tämmöisen.

Kotostelua

Leipätaikina on kohoamassa. Moneskohan leipä on tulossa? Leivon leipää kaksi kertaa viikossa, kummallakin kerralla syntyy kaksi halon kokoista leipää. Hyvin tekevät kauppansa vaikkei pienin suostukaan syömään mitään minun leipomaa leipää. Ei kuulemma tykkää. Ei tosin ole maistanutkaan. Puuttuukohan mun leivästä joku e-aine? Eilen teimme kuivuneesta kannikasta köyhiä ritareita, olivatpa muuten hyviä! Lisukkeeksi vaniljavaahtoa ja mansikoita pakkasesta.

Huomenna aioin tehdä taas piimäjuustoa. Sitten lauantai aamulla herkutellaan croissanteilla, piimäjuustolla ja kastanjatahnalla. Tahnaa löytyi Stokkalta Bonne Maman merkkisenä, eikä hintakaan ollut paha: 2,30 ja jotain 370 gramman purkista. Ei paha, hyvä.

Ai niin, olenhan mä vähän neulonutkin. Viikonlopulla valmistui huivi.

Malli: Inese Andzanen Winter Sparkles Shawl
Lanka: BG Garn Silkbloom Extrafino (45 % mulberisilkkä, 55 % merinoa), 2 vyyhteä
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: jep jep

Huivi meni jo työkaverille, joka taannoin sanoi langat nähtyään että mitäs noista meinasit neuloa mulle? Vitsinä raukka heitti ja nyt sai siis huivin. Kannattaisi varoa sanojaan. Ei vaiskaan, huivi sopi hälle kuin nenä päähän, ja kynnetkin oli mokoma lakannut etukäteen juuri samalla värillä.

Tykkään kovasti tuosta reunasta. Lankaa jäi jäljellä muutama metri.

Nyt kuitenkin jatketaan tiukasti virkkauslinjalla kukkasten kanssa. Tosin näyttää siltä että lanka loppuu kesken. Olisi jätte kiva jos saisin vielä yhdeksän kukkasta, mutta saapas nähdä. Pikkasen liian lyhyt siitä taitaa kuitenkin tulla. Katotaan nyt ensin ja sitten kehitellään suunnitelma b.

Sunnuntaina

Kirpparikierrokselta löytyi kivoja juttuja.

Kukkakuvioinen iso kulho.

Käsinkirjottu pellavaliina.


Koppavat, bling bling patalaput.

Hartiat ovat jumissa, eivät tykkää virkkaamisesta. Harmittaa, koska nyt olisi kiva virkata. Pitänee nyt kuitenkin antaa koukun olla rauhassa ja puuhata muuta.

Herkkua

Tämä huusholli ei ole pelkästään kehräämö tai leipomo vaan nyt myös juustola. Tein eilen illalla ensimmäistä kertaa juustoa, ja voi pojat miten siitä tuli hyvää!

Juustossa on hyvin mieto maku ja se on pikkaisen makea. Ricotta-juusto on hyvin samanlaista. Koska juusto itsessään on mieto, niin sitä voi käyttää sekä suolaisen että makean kanssa. Testasin sitä tänä aamuna ensin artisokka-tomattitahnan kanssa, nam! Ja seuraavaksi kanelin ja sokerin kanssa, nam! Kun vielä olisi kastanjahilloa. Myydäänköhän sitä Suomessa?

Kotijuustoa on helppo tehdä itsekin. Tämä ohje löytyy maaliskuun Helsingin Sanomien Kuukausiliittestä.

3 litraa (täys)maitoa
1 litra piimää
3 kananmunaa
suolaa, n.ruokalusikallinen

Lisäksi ainakin 5 litran kattila, jotta kaikki ainekset mahtuvat.

Kuumenna maito kattilassa kiehumispisteeseen niin että maito vähän kohoilee. Sekoita sillä välin piimä ja kanamunat ja kaada seos lähes kiehuvan maidon sekaan. Sekoita seos varovasti. Jatka kuumennusta kunnes neste alkaa taas kohoilla ja pintaan tulee railoja.

Nosta kattila hellalta ja anna juustottua 10 minuuttia. Vuoraa siivilä ohuella liinalla ja nostele juustomassa reikäkauhan avulla siivilään valumaan. Siivilä kannattaa laittaa kulhon sisään, jotta neste valuu kulhoon.

Annoin juuston jäähtyä ja nostin sen sitten siivilöineen päivineen jääkaappiin. Säilytysaika ei varmasti ole kovin pitkä, mutta mikäs hyvänmakuinen se nyt kauaa säilyisi?

On siis kevät

En toki kulje Hakaniemen rantaa mutta tuuli on tyyntynyt eikä sadekaan jaksa. Kevät ilmenee vähän toisella, sangen tutulla tavalla:



Näillä on aloitettu, mutta pääkopassa surisee kaikenlaisia ajatuksia. No, hyvä että joskus surisee.

Niin ja kommenttejanne vanhoihin Novita-lehtiin oli hauska lukea, kiitos niistä. 90-luvulla ne hihat taisivat muuten tosiaankin kaikki olla niitä, mikä se termi nyt olikaan? Ei istutettuja, alaslaskettuja? Toisaalta siinä oli se hyvä puoli ettei hihaa tarvinnut tehdä kuin joku 30 senttiä :D Mutta leikki sikseen, kyllä mä tykkään enemmän istutetusta hihasta.

Noissa laittamissani malleissa on kyllä potentiaalia vielä tänäkin päivänä. Vähän eilen illalla mietin sitä keltaista palmikkoneuletta. Se houkutteli silloin ja houkuttelee vieläkin. Vähän kaposempi, vyötärömuotoiluja, istutettu hihat ja kauluksen halkio olkapäälle päin. Hmmm, siinä olisi ideaa. Mutta Irene-linjalle en lähde, joku roti sentäs. Vaikka olen minäkin neulonut sinisestä mohairlangasta, jossa oli kullankeltaisia mykylöitä siellä täällä. Tämä tunnustettakoon.

Postview

Onko previewin vastakohta postview? Oli miten oli niin nyt tulee semmoista taaksepäin kattelua. Olen moneen otteeseen haikaillut kivoja malleja mitä Novitassa oli 90-luvulla. Piti ihan kaivaa vanhoja lehtiä esiin että onko aika kullannut muistot vai mitä. Toisaalta olen väärä henkilö arvioimaan lehden nykyistä tilannetta, en ole lukenut sitä vuosiin.

Ei se muistikuva ihan väärä ollut. 1994-1997 lehdistä löytyy malleja, joita voisi ihan hyvin neuloa vielä liki 20 vuotta myöhemminkin. Kuvatkin olivat sellaisia, joita voisi kuvitella näkevänsä tämän päivän lehdissä. Huomionarvoinen seikka on se että monet kuvista oli otettu ulkomailla. Siis ihan matkustettu mallityttöjen ja vaatteiden kanssa jonnekin muualle kuin viereiseen studioon ja otettu kuvat. Ei taideta enää moisia kuvausmatkoja neulelehtiä varten järjestellä? Yläpuolella olevissa lehdissä on ne minun mielestä parhaimmat. No, on siellä aika kauheitakin, mutta keskitytään nyt niihin kivoihin.



Tämän palmikkopaidan neuloinkin. Tosin tein sen merseroidusta puuvillasta ja paitana. Ensin oli tulossa kuvan mukainen kietsu, mutta se oli sitten vähän turhan antelias. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty Novitan Alpakkaa, jota oli 12 eri värissä. Lehdissä oli Novitan lankojen värikarttoja, joiden rinnalla nykyiset ovat ihan onnettomia. Vuonna 1996 oli Floricassa 35 eri väriä. Rakastin sitä lankaa.

Kiva saaristolaisneule. Jutun yhden kuvan yhteydessä hehkutetaan kovasti ahvenanmaan lampaan villan erinomaisuudesta.


Nämäkin ovat kovin kauniita malleja, tunnistatteko muuten kuvan naisen?

Tämä on taasen lukijan lähettämä paita, josta oli tehty lehteen ihan ohjekin.


Folklore-henkeä, vai olisiko Fassett henkeä? Oli muuten pitkään harkinnassa josko neuloisi. Voisin neuloa vieläkin.


Korsnäspaita variaatio tuli sitten neulottuakin. Taisin tehdä sitä kesällä uimarannalla :D Jutussa Helsingin Villakehräämön vientipäällikkö Güliz Arifulla kertoo siinä millaisia neuleita hän tykkää tehdä ja kaikkiin malleihin on ohje. Neuleet jutussa ovat hänen suunnittelemiaan. Nykyiset vastaavanlaiset johtajat kertovat ylpeinä että osaavat neuloa tuubikaulurin...

Mutta ettei liian kultareunaista kuvaa annettaisi, niin sitten sitä kauhuosastoa. Toki täytyy muistaa että 90-luvulla oli vähän eri asiat muotia kuin nyt. Irene Usavasalo oli silloin pop. Mäkin muistan kuinka aina ootettiin että milloin se tulee kuuluttamaan Maikkarin ohjelmia ja mitä se nyt on neulonut. Sitten huokailtiin ja taivasteltiin miten ihana luomus sillä olikaan päällä. Tämä ei ole Irenen käsialaa mutta sitä samaa sarjaa.


Auts. Tästä vaatteesta oli neljä eri versioita eri tyyppisille pukeutujalle. Yhtä kamalia kaikki. Lisää kamaluuksia kyllä löytyisi, mutta säästän teidät nyt niiltä.

Hei me juhlittiin

Päivänsankari oli niin fiiliksissään ettei meinannut saada kynttilöitä sammumaan.

Nyt otamme ihan rauhallisesti lopun iltaa, oli aika villiä menoa...Huomaa uusi pöytäliina, ihan paras!

Mitähän tekis?

Etsiskelin lanka-arkustani yhtä vyyhtiä ja samalla tuli vähän järjestelyä arkun sisältöä noin muutenkin. Koskapa suhteellisen moni vastaantuleva oli itsekehrättyä, niin päätin kasata kaikki samaan kasaan.

Aika paljon, vai mitä? Varmaan pittäisi jossain vaiheessa tehdä näistäkin jottain?

Hän neuloo taas

Reilu viikko sitten käytiin eräässä peliliikkessä seuraavanlainen keskustelu. "Äiti, osta meille tämmöiset Little Big Planet -pehmot." En sitten ostanut, vaan sanoin tekeväni pojille sellaiset. Siitä lupauksesta on sitten muistuteltu suhteellisen tajaan, noin viiden minuutin välein.

Sunnuntaina Ravelryä selatessani ne pikku maanvaivat tulivat taas muistuttelemaan lupauksestani, ja siitähän oli sitten kätevä katsoa että mahtaisiko sellaiselle olla ohjetta. No, olihan sille. Latasin ohjeen, karautettiin lähi Ässä-kauppaan ostamaan ruskeaa lankaa ja sitten nitkutettiin niin maan vietävästi.

Ohjeesta on sanottava että joko en ymmärrä lukemaani tai sitten ohjeessa on virhettä toisensa perään. Jotenkin kuitenkin kallistuisin jälkimmäisen puolelle. Kavennukset menevät ihan ok, mutta likipitäen kaikki lisäykset vaativat uudelleen laskentaa. Tämä niinkuin varoituksena, jos mallille lämpenette.

Lisäksi madalsin päätä ettei siitä tulisi ihan kamalan kokoista. Samoin kaikki palat on neulottu suljettuna neuleena ja pää on neulottu vartalon jatkoksi, ettei tartte sitten saada raivotautia saumauksesta yms. viimeistelyistä.

Ja kyllä, niillä on neulotut sormet! Oi tätä askartelu-paskartelun onnea...mutta ne on nyt tehty, eikä kokoajan joku ole mussuttamassa korvan juuressa että milloin teet ne ukkelit?

Palkinto toki rapsahti kun näki miten iloisia pojat ukkeleistaan olivat sekä ihan fyysisessäkin muodossa: kirpparilta löytyi pitkään havittelemani lasikapistus. 30-40 euroa halvemmalla kuin taannoisilla antiikkimessuilla.

Pulkkamäessäkin tuli laskiaisen kunniaksi käytyä, reissu loppui siihen kun kynnin poskellani hankea metrin matkalta. Saas nähdä minkä väriseksi se tästä jalostuu.