maanantaina, helmikuuta 28, 2011

Haastemies kävi


OulunKouluKunnan osakas vastaanottaa esitetyn haasteen ja vastaa että:

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin blogin pitämisen kuusi vuotta sitten. Startti tapahtui hiljaisena työpäivänä loppiaisen tienoolla. Avasin bloggerin tilin ja kokeilin miten se toimisi. Huutelin viereiselle työpöydälle että mikäs tämän mun blogin nimi nyt sitten olisi. Sieltä tuli salamana vastaus että Neulova Narttu, nimihän on suomennos Stitch 'n bitch -kirjasta. Pari näpytystä vielä, ja sitten oli blogi auki. Ja jännitti niin peijjakkaasti!

2. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi pidon?
Ennen oman blogin perustamista olin muutama viikko takaperin löytänyt käsityöblogit ja blogit ylipäätään, olivat silloin vielä aikas uusi juttu. Kunnes sitten selvisi että oma blogi on helppo laittaa pystyyn, niin päätin että minäkin haluan kohkata kässäjutuistani. Oikein vouhottaa.

3. Mitä käsittelet blogissasi?
Blogini on ollut alusta alkaen neulontapainotteinen käsityöblogi. Toki täällä on pölisty niin virkkaamisesta, ompelusta, huovutuksesta, kehruusta, leivän leipomomisesta, maatöistä, viljelystä...ja mistä kaikesta. Yksi lapsikin on kerinnyt matkan varrella syntymään, vietti juuri 4-vuotissynttäreitään. Näillä linjoilla täällä tullaan edelleenkin pysymään. Toki elämässäni tapahtuu paljon muutakin, mutta ne asiat eivät ole tämän blogin heiniä. Myöskään maailmanpolitiikan arkipäivästä on turha odotella postauksia.

4. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Kummallinen kysymys. No, tämä on maailman ainoa blogi, jossa kerrotaan minun tekemisistäni. Eikös se riitä tekemään tästä erityisen ;) Niin ja täällä käy ihan mahottoman mukavia kommentoijia!

5. Miten haluaisit blogiasi muuttaa?
Minusta tämä tuntuu hyvälle näin. Toki jos saisin tehtyä edes yhden postauksen, jossa ei olisi kirjoitusvirhettä, niin olisihan se hienoa! Lisäksi olen aikamoinen fiilispilkuttaja...olen kuitenkin oppinut esimerkiksi että ruveta tekemään - alkaa tehdä, lisäksi sanan ja eteen tulee pilkku jos lauseitten tekijä on eri. Tai jotenkin silleen se meni.

Tätä tunnustusta piti kait toimittaa etiäpäin, mutta nyt laiskottaa, menen kehräämään. Mukavaa maanantai-iltaa! (Neljäpäiväälomaanneljäpäiväälomaan...)

torstaina, helmikuuta 24, 2011

Friday on my mind

Täältä konsolidointiperiaatteiden keskeltä ilmottaudutaan että hengissä ollaan. Sinnitellään vielä huominen, ja sitten koittaapi viikonloppu. Aikamoista haipakkaa, etten sanoisi. Toki siinä viikonlopun alkuhumussa usein käy niin että nukahdan sohvalle kesken Hauskojen kotivideoiden ja sitten möngin lopputekstien jälkeen poikain kanssa sänkyyn. Enkä edes herää kun siippa käy kanniskelemassa ne omiin sänkyihinsä. Villejä nämä keski-ikäistyvien perjantai-illat!

Kaikiesta huolimatta olen kerinnyt vähän neulomaankin. Tessin ihanaiset sukat ovat edistyneet siihen vaiheeseen että ensimmäinen sukka on valmis! Ta-daa! Eihän se vauhti kovin päätä huimaa 2,5 millisten ja Heritagen kanssa. Varsinkin kun ihan en vielä oppinut mallikertaa...Vähän kikkailin omiani ohjeen kanssa. Tessin ohjeessa tehdään pohjelevennyksiä joka toinen, mutta minä päätin tehdä joka neljäs kerros.

Samoin resorin tein 1 kiertäen oikein, 1 n joustimella ja sitten neulalla päättelin silmukat. Se olikin eka kerta ja olipa muuten hankala homma. Tavasin ompelupäättelyn ohjetta Interweaven kirjasta ja täytyypä todeta että oli niin hankalasti selitetty ja kuvatkin olivat niin kummallisia että olin niin pihalla kuin vain voi olla. Joskus puolen välin tienoolla vasta älysin (kait) miten se piti tehdä. No, ihan jees siitä sitten kuitenkin tuli. Pitää kuitenkin vielä pujotella kumilankaa, jotta pysyvät kunnolla ylhäällä. Oikein kiva malli, Tessille iso käsi!

Ja käsistä puheenollen: olen ratkuttanut lapasten puutetta ja nyt niitä on tehtailtu. Ekana neulasin Isostaveljestä yhdet, viron villasta toiset ja nyt käsinkehrätystä kolmannet. Ja saattaa olla että teen vielä muutamat lisää. Eipähän sitten tartte nyrpistellä kuluneissa ja risoissa lapasissa.


sunnuntaina, helmikuuta 20, 2011

Kiviäkin kiinnostaa

Palataanpa sitten villan pariin. Vaikka voisi siitä leivän teostakin jauhaa, mutta siitä sitten lisää joku toinen kerta. Leivän leipomisen lomassa kun on valmistunut muutakin kuin leipää. Esimerkiksi vaikkapa paita pienemmälle pojalle.

Pieniä kiviä

Malli: oma
Lanka: Rowan Felted tweed, tumman ruskeaa n. 3 kerää, murrettua oranssia, petroolia ja avocadon vihreää, kerä kutakin
Puikot: 3,5 mm
Koko: metrin mittaiselle
Fiilis: jestapajepulis

Pieniä kiviä oli se kovan onnen paita, joka oli ensin tarkoitettu isoveljelle. Kun sitä sitten tarkemmalla silmällä mittailtiin, huomattiin ettei se oikein passanut kenellekään. Pituus oli isommalle ja leveys pienemmälle. Purin sitten kaarrokkeen pois sekä pätkät vartalo-osaa ja hihoja. Sitten kaarroke uudelleen ja nythän se toimii. Niin ja kyllä, paita on kuvissa väärinpäin, leuan alla näkyy niskan korotuskierrokset...huomasin sen vasta kuvista ja siinä vaiheessa oli enää turha maanitella pikku jätkää uudelleen kuvattavaksi.

Innostuksen malliin sain Kaffe Fassettin täpläkuvioista. Siinä mallissa täplät tosin oli tehty ihan oikeana kirjoneuleena. Lisäpontta kuvion tekoon antoi hankkimani kuvioneulekirja, jota esimerkiksi Tuulia on hehkuttanut. Kaarrokkeen kuvioiden kanssa piti hieman pähkiä, mutta hyvinhän ne menevät.

Pallojen neulominen oli sen verran kivaa, että olen tuumannut jotain toistakin neuletta tällä samalla kuviolla. Esimerkisi sellainen kolmiomallinen huivi liukuvärjätystä viron villasta. Pohjaväriksi punaista ja täplät vihreää. Punainen löytyisi omista varastoistakin. Vihreän puuttuessa taidan kiehauttaa kaakaota, ottaa vähän pullaa ja ehkä vähän urvahtaa sohvannurkkaan.

keskiviikkona, helmikuuta 16, 2011

Kauraleipäraportti

Nousin tänään aamu kuudelta leipiä paistamaan. Leipiä piti vahdata niin keskittyneesti että tuli sitten myöhästyttyä töistä. Tai ehkä se myöhästyminen johtui siitä että polkupyörä oli niin kohmeessa, on kuin ajaisi loputonta ylämäkeä. Näillä pakkasilla matka ottaa aikalailla kunnon päälle, ja Toppilan mäessä pyörää piti taluttaa. Noloa.

Palataanpa leipään. Tällä kertaa oli siis kyseessä kuumajuuren tehty kaurasekoiteleipä. Kaurahiutaleita, pellavansiemeniä, ruishapanjuurta sekä ruis- ja vehnäjauhoja. Kuten eilen kerroin niin taikina oli tuskallinen vaivattava, ranteita ja käsivarsia särkee edelleen. Ensinnäkin taikina oli iso (tuloksena kolme pyöreää leipää) ja sitten se taisi olla se kaura, joka ei muodosta sitkoa kuten vehnä. Vehnäleipää vaivatessa taikina yhtäkkiä pomppaa palloksi, joka ei enää tartu kulhon reunoihin. Tämän taikinan kanssa sitä ilmiötä ei tullut.

Mutta eipä se mitään, koska leipä on aivan valtavan hyvää! Kuori rapea ja sisus joustavaa ja huokoista. Tätä tehdään toistekin!

Ja älkää huoliko, kyllä tässä blogissa vielä palataan niihin käsitöihin. Sitten joku päivä.

tiistaina, helmikuuta 15, 2011

Mmmm

Siitä leivästä tuli ihan älyttömän hyvää! Niitä oli kaksi halon kokoista pökylää, ja toinen on jo syöty :)

Ehkä olisi voinut olla vielä hetken uunissa, jolloin kuori olisi maukkaampi, ja suolaakin olisi voinnut olla himpun verran enemmän.

Laitoin samantien toisen leivän alulle, tällä kertaa kauraleipää. Tiijä sitten mitä tapahtui, mutta sen vaivaaminen oli todellakin vaivaamista. Siinä missä vaalea leipä irtosi reunoistaan 10 minuutin vaivaamisen jälkeen ja läpäisi sitkotestin tuosta vaan, niin tästä ei meinannut tulla mitään. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen ranteet huusivat armoa, ja mietin mielessäni mitä se KitchenAid yleiskone maksoikaan.

Taikina saattoi olla liian iso käsin veivattavaksi. Jos leivästä tulee syötävää, niin seuraavalla kerralla teen puolikkaan annoksen. Nyt taikina on tuolla lepäämässä, kohta laittelen sen koreihin yöksi jääkaappiin kohoamaan. Aamulla sitten paistetaan, on silloin vielä yösähköä. Meillä on ihan karseat sähkölaskut kun hinnat taas pompsahtivat tuossa syksymmällä.

Ai niin, postipoikakin kävi:

Herkkuja nämäkin!

maanantaina, helmikuuta 14, 2011

Hurahtanut

Olen täysin hurahtanut. Kunnolla hurahtamiseen liittyy aina vierailla kielillä puhumista: Poolish, levain, starter. Hurahtamiseen liittyy myös ahkeraa sanan tutkailemista kirjasta.

Oppien pänttäämistä. Näkyjen näkemistä. Kuolaamista.

Jääkaapissa on kaksi opinkappaletta, joihin luotamme täysin. Toinen vehnästä, toinen rukiista.

Ja nämä kun suurella intohimolla, antaumuksella ja kovalla työlläkin yhdistetään...

Niin huomenaamulla meillä on tuoretta, ihanaa leipää!

torstaina, helmikuuta 10, 2011

Postipäivä on hyvä päivä

Postimies on ollut minulle suopea. Tosin olen itse saattanut pikkasen vaikuttaa siihen että postilaatikosta löytyy muutakin kuin mainospostia ja laskuja. Tosin tämä suopeus kostautuu joku päivä laskuina. Mutta eipä ajatella nyt sitä.

Viikko aloitettiin villoilla. Postipoika tuli ihan kotioven taakse paketti kourassaan. Paketista kuoriutui aivan ihanaa Wensleydale-villaa. Makeat värit ja mikä kiilto! Täytynee varmaan neuvotella Aapramin kanssa sen aikatauluista.

Toisessa paketista löytyi Dottie Angel -muistivihkoja. Nämät ovat niin kauniita että! Olisikohan minulla jottain mitä pitäisi muistaa?


Vielä on muutama paketti tien päällä, saas nähdä onko postipoika ihan hyytynyt tuonne kylmyyteen. Vähänhän se on jo hikistä tuo pyörällä ajo, mutta ei nyt vielä -27°:ssa aleta nynnyilemään ja mennä linja-autolla.

Koeponnistussukatkin edistyvät. Vähän tuli surkeita kuvia, mutta jos taipuisin vielä vähän enemmän erikoisiin kuvausasentoihin, minun pitäisi olla olympiatason voimistelija. Tämä kuvio on kyllä kiva. Visioin jo villatakkia tällä kuviolla ja nimenomaan Heritagesta neulottuna. Mutta kirjoneuletakki 2,5 mm puikoilla...hmmm.

Vielä vähän tuumaan että teenkö kavennukset niinkuin ohjeessa sanotaan vai sävellänkö jotain omiani (ja puran sitten ja teen kiltisti ohjeen mukaan). Saappaat nähdä.

Pysykää lämpiminä.

sunnuntaina, helmikuuta 06, 2011

Play it again!

Härkää sarvesta ja purkamaan. En minä sitä kaikkea kuitenkaan purkanut, kaarrokkeen vain sekä pätkän vartalo-osaa ja hihoja. Josko se siitä nyt. Parempi ois. Toisaalta tätä kuviota on sen verran kiva neuloa, ettei harmita kovin paljon kamalasti.

Laitan tähän vielä kuvan, miltä neulomus näyttää nurjalla puolella. Noitten lankajuoksujen kanssa kannattaa olla tarkkana ettei ne ole liian tiukat. Liika löperyyskin on ei-toivottavaa. Saas sitten nähdä miten ne toimivat hihoissa. Varmaan ovat ihan kamalilla lenkeillä kun pikku jätkä kiskoo paitaa päälleen.

Perjantaina kaahotin töitten jälkeen Eurokankaaseen. Olin saanut vihiä että sinne on otettu myyntiin Amy Butlerin kankaita ja sehän kyllä kiinnosti. Jos kuitenkin rehellisiä ollaan, niin vähän olin pettynyt väreistä ja sävyistä. Olen aina ajatellut että ne kankat olisivat erityisen värikylläisiä. Ei mitään pliisua, vaan VÄRIÄ. Valikoimissa oli vaalenpunaista, vaaleanvihreää, vaaleanturkoosia...kaikki kauhean vaaleita. Pöydän toisella puolella seilannut asiakas ei ollut ollenkaan vakuuttunut. "Onko nämä nyt niitä Amy Butlerin kankaita? No, mikä näissä nyt on niin erikoista?"

Pyörittelin pakkoja ees taas ja mietin mitä ottaisin. Metrihintakin oli sen verran suolainen että piti tarkkaan hankkia. Päädyin muutamaan kankaaseen, ja vasta kun ne oli leikattu, tajusin että ne olivatkin vain 114 cm leveitä. Sinänsä hyvä että näitä näkee ihan livenä. Olen monesti pyöritellyt näitä esim. Etsyssä. Siellä hankaluutena on se ettei oikein hahmota kuvioiden kokoa. Samoin on hieman hankala miettiä miltä kankaat näyttäisivät yhdisteltyinä. Mutta reippasti halvempi kanava se on kyllä ostoksia tehdä.

Kotona viikkasin ne muitten aarrekankaitten sekaan. Täytyy myöntää ettei mulla ole ihan selvää kurssia mitä näistä tulee. Joku hamonen ehkä? Mekkonen? Jottain kyllä tulee, joku päivä. Aika näyttää. Tai sitten vain varastoin niitä vitriinissä ja ihailen niitten kauneutta.

Nyt taidan kuitenkin ottaa sukankutimen ja kaivautua sohvannurkkaan. Katsella samalla kun ulkona tupruttaa lunta. Ottaa rennosti ja vältellä sunnuntai-angstia.


lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Purkutuomio

Palataanpa tähän kovan onnen paitantekeleeseen. Ei se sitten, hyvistä yrityksistä huolimatta, taipunut kenenkään paidaksi. Isommalle se on liian kapea ja pienemmälle mekko. Taisin olla niin keskittynyt tuon kaarrokkeen kavennuksiin että jäi sitten se koko asia vähän jalkoihin.

Kirjoitin ettei neulekuvio ole kirjoneuletta. Siltä se kuitenkin näyttää, mutta teknisesti ottaen ei ole sitä. Neule neulotaan raidoilla ja siinä sitten nostellaan silmukoita, jolloin syntyy kirjoneulemainen pinta. Kierroksella käytetään siis vain yhtä väriä. Laitan tähän oheen kaavion, jos joku haluaa kokeilla.

Itse tykkään kovasti tämmöisestä kuviosta, ja sitä on tosi nopsa ja helppo neuloa. Kaarrokkeessa kaventelin silmukoita siten että ensimmäinen kavennus tehtiin pallon keskellä, yksi silmukka pois ja pallon keskellä on neljän sijasta kolme. Seuraavat pallot eivät mene täysin linjassa, mutta ei sitä niin huomaa. Seuraava kavennuskierros on taas pallon keskellä, nyt pallon keskelle jää kaksi silmukkaa. Kolmas kavennuskierros on pallojen vlissä, jolloin pallojen väliin jää yksi silmukka. Seuraavan kierroksen pallot menevät vielä enemmän miten sattuu, mutta ei sitäkään nyt mitenkään erityisesti huimaa. Neljännen kavennuskierroksen tein sitten pallorivien välissä. Ja jos sittenkin vielä kavennuksia tarvitaan, niin pallorivien välissä.

Nyt vaan pitäisi keksiä mitä teen tämän paidan kanssa. Fiksuin juttu olisi ehkä purkaa kaarroke sekä pätkä vartalo-osaa ja hihoja. Siten saisin koko höskän lyhyemmäksi, ja paita kävisi tuolle pienemmälle vipeltäjälle. Tosin hihat ehkä pitää purkaa kokonaan. Täytyy kyllä myöntää etten ole purkajatyyppiä. Mutta kun lanka on ihana ja kuvio kiva sekä paita periaatteessa kaunis, niin kaitpa se vaan täytyy punnertaa?


keskiviikkona, helmikuuta 02, 2011

Hahmotushäiriöinen

Felted Tweed on ihana lanka. Se näyttää rouhealta villalta, mutta onkin pupun pehmoista. Värit ne mahtavat vasta onkin! Sitä on myös mukava neuloa. Lisäksi tykkään kovasti tästä neulekuviosta, joka ei ole kirjoneuletta.

Mutta se mistä en tykkää, on se että minulla on viimeistelyä vaille valmis vaate, joka ei ole sopivan kokoinen kenellekään. Isommalle pikkasen liian nafti, pienemmälle taas liian pitkä helma ja hihat. En näköjään hahmota noitten pikkujäppisten kokoa kun tää aina menee näin. Pitänee tuumata.