Tulin antaneeksi täällä blogissa julkisen uuden vuoden lupauksen: suunnitella ja neuloa lisää paitoja pojille. Lupaukset on pidettävä ja tässä tulee todiste nro 1. Lapsi halusi poseerata. Laittoi kukka-lein päähänsä kruunuksi ja poseerasi mitä villimmin...
Tasku
Lanka: hahtuvaa Määkylän puodista, vajaa kaksi kiekkoa, väri sellainen pistaasin vihreä
Puikot: 4,5 mm
Fiilis: noh, ihan ok
Sain idean taskuihin viime syksynä kun vaatekaupan ikkunassa oli villapaita, jossa oli isot, pyöreät taskut. Taskut olivat pystyssä sivusaumassa. Kotona piti viritellä että miten ne sitten menisivät ja helpothan ne oli, vaikkakin ensimmäisestä versiosta tuli täysympyrä.
Sitten vaan paidan silmukat puikoille ja neulomaan. Suunnitelmia piti muuttaa siinä vaiheessa, kun huomasin ettei tuo meidän pieni olekaan niin pitkä että sen taskut voisi laittaa pystyyn. Mutta mikäs siinä, laitetaan ne sitten vaakaan. Olisi myös voinut laittaa vaikka kengurutaskuksi. Taskunsuun resori kannattaisi neuloa ainaoikeana. Hahtuvaa kun pitää neuloa pikkasen eri otteella kuin lankaa, joten resori on turhan lörppä.
Kaarrokkeen kavennukset lähtivät vahingossa samoista kohdin, mutta kun se näytti ihan kivalta, jatkoin "virheellisesti" loppuun saakka. Mutta mikäs siinä, nyt ne ovat tuommoiset sädettäiset, joka tuo rytmiä yläosaan. Vähän olen miettinyt, että tekisin tuolle isommallekin oman paitansa, jos siihen saisin ne taskut pystyyn. Dropsin Nepal oranssina olisi aikas jees. Pittää miettiä. Olisi muitakin suunnitelmia, virta vaan on vähän vähissä. Ei oikein huvita nyt.
Kävin eilen kotiuttamassa Sytyck-kisani 4. sija palkinnon Lumoavasta Langasta:
kaksi vyyhtiä BC Garnin Silkbloom Extra Finoa ja Succaplokki Bastilli silmukkamerkkejä. Kyllä nyt kelepaa! Kiitos kaikille äänestäneille.
Aattelin pitää juhlat. Blogi täytti vuosia tuossa viikko sitten ja 700. postauskin oli näköpiirissä. Kävi sitten niin että 700. postaus olikin Kiemuran esittely. Toisaalta, olihan sekin aikamoista juhlaa. ISO KIITOS ihanista kommenteistanne! Toivon enemmän pakkasta että pääsen pitämään takkia :)
No, eihän se 701. postauskaan saa osattomaksi jäädä, joten pidetäänpä sitten arpajaiset sen kunniaksi! Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Nimettömät muistavat laittaa jokin tunnistettavan puumerkin, jotta voitto löytää perille jos tuuri käy.
Ja mitäs sitten arvottaisiin?
Villin väristä Naturwollea, kaksi vyyhteä.
Kirjavaa Handpainted Boutone villalankaa, kaksi vyyhteä (toinen keritty palloksi)
Pähkinän väristä alpakkaa kehrättäväksi, n. 100 g
Violetti-oranssia BFL-silkkiä kehrättäväksi, n. 100 g
Petrooli-violetti-valkoista merinosilkkiä kehrättäväksi, reilu 100 g
Omin käsin Aapramilla kehrättyä navajokerrattua merinosilkkiä, 450m/100g.
Siinäpä niitä. Kehruukuidut olisi tietty kiva laittaa sellaiselle, joka kehrää tai ainakin haaveilee siitä, joten sovitaan että kuidut arvotaan kehrääjäjiksi ilmottautuneitten kesken.
Arvonta pidetään viikon päästä eli tiistaina 25.1. sanotaanko että kello 20.
Edit. 25.1. klo 16. Osallistumisaika on päättynyt! Arvonta muutaman tunnin kuluttua.
Olisi aika mukavaa jos takapihalla olisi tunturi. Lisäksi toivoisin pitkää mustaa villakangashametta ja telemark-suksia. Ne jalassa voisin laskea telemarkkia tunturin rinnettä alas Kiemura-takki päälläni. Mutta kun tunturia ei nyt ole, suksista puhumattakaan, niin ollaan Kiemuran kanssa sitten muuten vaan. Ja mikäs se on ollessa.
Kiemura
Malli: Fitted Jacket with Embroidery, Norsk Strikkedegin -kirjasta, suunnittelija Kari Haugen
Lanka: Vuorelman Veto, tumman ruskea n. 400 g ja tumman keltainen n. 200g. Lisäksi kirjontaan sun muihin Vetoa, Smarttia ja 7-veljestä. Langan menekistä en ole ihan täysin varma. En muista ostinko ruskeaa lankaa neljä vai viisi kerää. Veikkaan neljää.
Puikot: 3,5 mm ja käänteisiin 3 mm
Fiilis: rouva tyytyväinen hän, mä tein sen!
Se on siis valmis! Kahden kuukauden tikuttaminen on nyt tullut päätökseen. Kun näin tämän mallin eka kertaa, oli silmät tipahtaa päästä. Miten tuo on tehty, oli ensimmäinen ajatus. Toinen, mistä saadaan ohje? Ohje löytyi kirjastosta ja sitä kiihkeästi tutkimaan. Siitä paljastui että takki todellakin tehdään vain kahtaa väriä per rivi käyttäen, jolloin se ei enää olekaan niin mahdoton. Kaikki eriväriset tiplut ja täpät tehdään silmukoita jäljitellen tai kirjaillen. Ohjeessa takki tehdään pyörönä ja steekataan sekä lopuksi sitten leikellään auki. Itse en tykkää neuleen leikkelemisestä, joten olen neulonut takin tasona. Kirjoneule nurjalla ei ole mitään tähtitiedettä. Saapahan samalla sopivaa aivojumppaa kun kääntää kuviota pelikuvaksi. Hihat on toki neulottu pyörönä aina pyöriöön saakka.
Sitten ankaraa miettimistä sopivasta langasta, jossa olisi hyvä värikartta. Lopulta päädyin Vetoon, joka oli uusi tuttavuus minulle. Olen mieltänyt sen tylsäksi sukkalangaksi, kovaksi ja karkeaksi. Sitähän se ei ollut. Vaan mukava villasekoitelanka, jota oli ilo neuloa. Vaaleampi keltainen, petrooli, vaalea beige sekä punainen ovat Smartia, tumma ja vaalea vihreä Vetoa ja pinkki on 7-veljestä.
Vartalo-osa edistyi hyvin mm. pojan uimakoulun aikana. Istuin uimahallin kahviossa, mutustin suklaata ja neuloin. Välillä kahvilasta sai aitiopaikalta seurata Kuorosodan kuvauksia. Kun vartalo-osa oli valmis, tein siihen kaikki kirjonnat. Ajattelin, että onpahan sitten valmis, eikä siihen tarvitse palata. Mutta sitten hihoja olikin tosi vaikea aloittaa. Jotenkin tuntui, että nyt on tehty kaikki viimeistelyt, eikä enää tartte neuloa. Periaatteessa hihojen neulemiseen ei mennyt paljoa aikaa, mutta kun piti sitä täällä blogissa nillittää tasaisin väliajoin, niin kyllähän siihen sitten sitä aikaa sai kulumaan.
En tykännyt alkuperäisen mallin helmasta, joten tein siihen tavallisen taitteen. Hihojen suuhun tein myös taitteen. Taitteen reunaan tein yhden petroolin värisen aaltokuvion, niin on sitten symmetrinen. Kirja piti palauttaa kesken kaiken kirjastoon, ja olin sitten unohtanut ottaa kopiot itse kirjallisesta ohjeesta, joten nappilistat ja kaulus on sitten tehty ihan ite. Nekin ovat käytännössä vain taitteet.
Huippua kuitenkin oli se että löysin Nappi-Kikasta hienot soljet kiinnittimiksi. Hienoa siitä teki sen että soljissa oli samat kuviot kuin kirjoneuleessa. Hauska sattuma oli sekin että soljet olivat tulleet edellisenä päivänä. Toki soljet tekevät tästä vielä perinteisemmän norjalaisneuleen näköisen, mutta mitäpä siitä.
Jos joku toinen tämmöistä takkia halajaa niin go for it! Malli ei ole ollenkaan niin vaikea kuin miltä se näyttää. Mallikerrassa käytettään kerraallaan vain kahtaa väriä. Ja mallikertaa toistetaan usen, joten oppii suht helposti mihin mikäkin vinkura on milloinkin menossa. Kaikki yksittäiset väripisteet tehdään silmukoita jäljitelleen. Ohjeessa vaalealla olevat kirjonnat tehtiin puolitetulla säikeella ketjusilmukkapistoilla: Kokeilin sitä muttei se oikein toiminut, joten käytin kokonaista lankaa, mutta pistin neulan aina langan halki, jolloin pistot näyttävät ketjusilmukoilta. Toki malli vaatii paljon keskittymistä ja työtä ja työtä, muttei se ole mikää mahdoton eikä missään nimessä erityisen vaikea.
Ja joo, ulkona oli aivan kamalan kylmä. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä tuonne meren jäälle kuvaamaan, mutta kun mittarissa on -15 pakkasta ja tuulee niin että tukka lähtee päästä, niin ei sinne ollut mitään asiaa.
Mikä on mahdollisuus löytää kiinnittimet, joissa on sama kuvio kuin kirjoneuletakissa?
Pitäisköhän lotota?
Tälle illalle on luvassa ompelemista.
Nappilista- ja kaulustaitteet sekä hihojen istutus. Sitten se olisi siinä. Paitsi että napit on hankkimatta, tosin niistä on jo suunnitelma.
Pieni pitää seuraa ja lukee muffinssikirjaa. Välillä nuolaisee kuvaa, jos on joku tosi herkullinen.
Aapramilla ja minulla on vakavia erimielisyyksiä. Piuha kireällä niin sanoakseni, kuvainnollisesti ja ihan kirjaimellisestikin. Ongelman ydin tai oikeammin ytimet alkavat r:llä: rullat ja remmi. Rullat ovat menneet lakkoon. Ennen hyvinkin toimineet ryppyilevät ja ovat hankalia. Remmi ei halua olla enää urautunut, vaan pomppii sinne tänne mielensä mukaan ja välillä tempaisee lyhdynkin mukaansa toisiin ulottuvuuksiin eli lattialle. Olen antanut öljyä, hellyyttä ja huolenpitoa - uhkaillutkin - mutta se mitään auta. Piti sitten ryhtyä armottomiin toimenpiteisiin. Remmiä kiristettiin ja huonot rullat laitettiin muovipussiin häpemään. Siitäkös remmi sitten vallan intoontui ja laittoi kaikki sellaiseen kuriin ja järjetykseen ettei mitään määrää eikä rajaa. Kaikki koski myös minua. Nyt oli vallalla sellainen tempo ja tahti että oksat pois.
Minulle passaisi vähän rauhallisempinkin veto, mutta nyt puhaltavat tämmöiset tuulet. Ei auta kuin vedellä lanka ristiin rullalle, niin veto vähän tasoittuu. Kaiken venkoilun jälkeen tuloksena kuitenkin oli lankaa ja ihan kivaa lankaa tulikin. Mitat ovat 80 g ja 700 metriä. Kuitu on merinoa ja glitteriä. Kuitu oli sellaisella jota ulkomaanelävät sanovat batt:ksi, minusta suomalainen karstalevy-termi ei tee oikeutta sille miten ihan pehmoista ja kaikkea hyvyyttä kuitu oli. Voisi sanoa että se oli löyhästi kääräisty topsi. Äärimmäisen ihana kehrättävä. Siis ennenkuin Aaprami kavereineen alkoi hankalaksi.
Nyt vaan mietityttää mitä teen seuraavana kehruulistalla olevan ihanaisen alpakkasilkin kanssa. Haluaisin siitä ohuen ohutta seittiä, mutta jos rukki luulee olevansa formula1, niin eihän siitä mitään tule. Taitaa mennä remmi vaihtoon...
Vyyhti lepäilee tässä kirpparilta hankitun virkatun päiväpeiton päällä, ja siitä pääsemmekin näppärästi seuraavaan aiheeseen, eli mitä löysinkään kirpparilta kun siellä eilen kävin koluamassa. Siellä nurkassa kaikean kässäsälän keskellä oli kaunis pahvinen laatikko.
Sitä sitten tonkimaan, ja sisältä löytyi kanavatyö ohjeineen, lankoineen ja kaikkineen. Joku oli jo pistellyt ensimmäiset pistot. Noin viiden (nano)sekunnin harkinta ja laatikko oli korissa. En toki vanno että tämän joskus valmiiksi tekisin, mutta on sitä kummempakin asioita sattunut.
Olisi Sytyck loppuraportin aika, eli koreografin kootut selitykset.
Kisaanhan lähdettiin uhomielellä, suuta soittaen. Mikään "teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää" -tyyppinen selitys ei nyt kelvannut. Kovaa ja korkealta. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Aikalailla alkumeterillä jo päädyttiin robotteihin. Ruutupaperia ja kynät esille, miettimään että miltäs ne robotit nyt sitten näyttivätkään. Piti ihan herran Googlelta kysyä. Sitten kun vauhtiin päästiin niin robotteja oli viisi. Se viides vaan oli sen verran tyhmä, että vain neljä kelpuutettiin loppusuoralle. Toki välillä keskusteltiin niistä Puuha Peten ohjastamista oksentelevista dinosauruksista, jotka tekivät väkivaltaa Muumipeikkoa kohtaan. Siinä sitten kävi niin että dinosaurus söi Peten ja Muumi nukahti talviunille.
Roboteilla siis jatkettiin. Langaksi nappasin Italiasta ostamani kerät koskapa niissä oli juuri se oikea petroolin sävy. Lankahan ei sinänsä mitään huippulaadukasta ole, mutta jos väri on paras ja tuntukin ihan jees, niin sillä mennään. Neuleestahan oli myös tarkoitus tehdä ohje, joten kynä kävi samaa tahtia neulomisen kanssa. Alunperin petroolin värisestä paidasta piti tulla isoveljen paita, mutta pienten mittailujen jälkeen tuli huomattua että pienemmälle menee. Tästäkös se isommainen suuttui ja vaati myös itselleen paitaa. Sinänsä hyvä koska oranssi paita passaa isommalle värinsä puolesta paremmin.
Isommassa paidassa pääsin testaamaan muistiinpanoni, jotka tuli todettua ihan toimiviksi. Siitä sitten päästiinkin seuraavaan vaiheeseen eli ohjeen kirjoittamiseen. Se oli muuten vaikeaa se. Piti miettiä miten perusteellisesti mikäkin pitää selittää. Itseäni ärsyttää jos ohjeessa selitetään kaikki niin juurta jaksaen että se vain sekoittaa. Toisaalta liian ylimalkainenkin on huono. Hyvä ohje on sellainen että sitä vain vilkaistaan ja sitten mennään. Sellainen looginen. Vaikea sanoa tuliko omasta ohjeestani sellainen, toivon niin.
Ohje on nyt käännetty englanniksi ja sitä sekä suomenkielistä versiota voi ladata myös Ravelrystä. Aikas innokkaasti niitä onkin ladattu! Mukavaa nähdä muiden versioita. Paitahan on rakenteellisesti hyvin helppo. Se mikä siinä voi tuottaa tuskaa ovat pitkät lankajuoksut kuvioiden välillä. Langat kannattaa ehdottomasti sitoa tasaisin välein ettei synny pitkiä lenkkejä.
Kokoja on vain nämä kaksi, mutta vaihtamalla langan paksumpaan tai ohuempaan pääsee seuraavaan kokoon. Samoin robotteja voi lisätä tai vähentää. Ja mikäs pakko niitä on paidan helmaan laittaa, kaulurin reunaan, pipon reunaan tai sitten tehdä paita täyteen robotteja.
Mutta palataanpa siihen uhoon. Kovaäänisesti vannoin tekeväni vielä kaksi muutakin suunnitelmaa. Se ensimmäinen kuitenkin tyssähti aikalailla alkumetreillä ja sitten kuvioihin tulikin Kiemura. Ne suunnitelmat ovat kuitenkin olemassa ja niihin aioin palata kunhan Kiemura on valmis. Tulossa siis lisää poikain paitoja, ohjeineen päivineen.
Saaplarin tarranauhat!
Ulkona paistaa aurinko. Kirkkaasti paistaakin. Eilinen räntäsade on vaihtunut kirpeäksi pakkaseksi.
Pitäisi varmaan mennä ulos meren jäälle. Taidan kuitenkin jäädä sisälle ja nauttia kun kotona on valoisaa ilman että sytyttää valot. Milloinhan viimeksi on ollut näin paljon luonnonvaloa?
Lapset ovat mummolassa, ja kotona on hiljaista. Kummallisen hiljaista. Minä vaan venyn ja vanun, enkä viitsi alkaa millekään.
Neulon muutaman kierroksen, teen tomaatti-paprikasosekeittoa ja juon teetä. Ei hiljaisuutta enää kauaa kestä. Siippa lähti juuri niitä mölyapinoita hakemaan.
Mietin, pitäisikö vaihtaa verhot. Ne sifonkiset jotka laitetaan nuppineuloilla kiinni verhotankoon kun en ole saanut aikaiseksi verhokujaa. Ne päästäisivät vieläkin enemmän valoa sisälle. Toisivat kevään tuntua.
Toisaalta eihän se mikään kevät vielä ole, yritän vain uskotella itselleni esikoiden ja tulpaanien kera. Mutten silti malta olla miettimättä, mitä kylväisin palstalleni tänä vuonna. Viimevuotinen raadanta on jo täysin unohtunut.
