maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Paskartelun puolelle

Ei pitäisi liikaan härnätä onnettaria, se askartelu kun niin helposti lipsahtaa paskartelun puolella. Varsinkin kun mennään paperin ja kuumaliiman kanssa touhumaan. Siinä on äkkiä palovamma sormessa ja tukassa liimahöytylöitä.

Lehtipisteethän ovat tähän aikaan vuodesta pullollaan erinäisiä joululehtiä, joiden vinkeillä saavutetaan Se Täydellinen Joulu. On ruokaohjeita ja juomia. Jälkiruokia ja kaikenlaista näpräysvinkkiä. Siinä jouluaattona on sitten kinkun kanssa kypsanä myös talouden naishenkilö, joka äitinä tunnetaan.

No, minäkin päätin vähän puuhata julpysseliä. (Kerrottakoon sivuhuomautuksena että "jul pyssel" ja "pyntat til julen" ovat henkilökohtaisia suosikkejani ruotsalaisista termeistä ja niitä voi hokea vaikka kymmenen kertaa peräkkäin ja silti on hilpeä mieli.) Pittäähän taloudessa nyt semmonen käsinväkerretty tuutti olla, josta tursuaa jotain käsittämättömän ihania joulunamusia. Itsetehtyjä toki nekin.

Siitä pähkäilemään että minkäs mallinen pala se pitää paperista leikellä. Sitten sakset kouraan ja seuraavaksi kuumaliimaa. Kohta onkin tukka liimattu kiinni paperiin ja sormista sinkoilee epämääräisiä liimahöytylöitä, jotka tarttuvat kaikkeen mahdolliseen. Urheasti jatketaan. Neulan ja langan avulla kreppipaperia vekille. Siten taas kuumaliimaa ja tällä kertaa saadaan se sormikin poltettua.

Sitten tuutti on valmis. Se herättää epäilyksiä. Se on kokoa sanko. Sinne mahtuisi puoli kiloa niitä käsin näprättyjä jouluherkkuja. Kovin hirveästi ei mielikuvitusta tartte käyttää nähdäkseen miltä se näyttäisi kuusen oksalla. Vähänhän siinä mieli lamaantuu. Se on herkkää näin joulun alla. Täydellinen Joulu on vielä saavuttamatta.
Eipä kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon. Katotaanpa voisiko semmoisen tuutin virkata! Siihen sitten kivat hörsylät vaikka pitsistä ja joku nappirykelmä koristeeksi! Voi miten hyvä idea! Kaivellaan lankaa ja koukkua sekä todetaan että silmuuntuvaa puuvillalankaa on ihan kamala virkata. Raivotauti meinaa iskeä. Aika pian kuitenkin huomataan että tekeleestä ei todellakaan tule tuuttia. Siitä tuleekin hattu pöllölle! Voi miten hyvä idea sekin.
Sitten onkin  hyvä siivota työpöytä ja vetää henkeä. Askarteluonni on lähtenyt tästä talosta. Suuntaa kohti Mäntylää. Siellä sitä kuulemma kaivataan.

Loppukevennyksenä isomman pojan tekemä pöllö. Allekirjoittanut teki oksan. Nyt on Hama-helmet loppu, pitäisköhän hankkia lisää?

17 kommenttia:

  1. Ai että, sinä osaat kyllä kirjoittaa! Ihan piti ääneen nauraa, sillälailla hyväntahtoisesti :D
    Paljon sitä näköjään ehtii, eikä se haittaa, vaikkei aina tuu ihan sitä, mitä alunperin suunnitteli! Muuten ei synny uusia innovaatioita, jos aina menee prikulleen suunnitelmien mukaan.
    Ja voihan tuon ison sankotötterön täyttää vaikka suklaapatukoilla, niitä ei mahdu niin paljon kuin karkkeja. Ja kun valitsee sellaisen oikein tanakan kuusen, niin kyllä sen oksat tuonkin tuutin kestää! Näyttävä tötterö!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22.18

    Ai siellä on toinen tuhertaja. Minä kun luulin, että minä olen ainoa joka saa askarrellessa liimattua hiuksensa. En tarvitse siihen edes kuumaliimaa.
    OP

    VastaaPoista
  3. Olette muuttaneet pöllölaaksoon?

    Soon metka miten välillä vaikka kuinka täydellisesti asian oot suunnitellu ni toteutus ei vaan luonaa. Onneks aina voi kokeilla uudestaan esim. huomenna. Tai myöhemmin.

    VastaaPoista
  4. Apua! Ehkä tuosta tuutista voisi tulla koiralle hattu? Siinä on tuo näyttelyruusukekin valmiina? Voivat sitten pöllön kanssa vertailla päähineitään...

    VastaaPoista
  5. No jopas. Minä kun luulin että olen ainoa. Tottahan liimapyssyllä oli vain huono päivä :)
    Minua kutkuttaisi tehdä oviseppele, saas nähdä miten tädin käy. Sunnuntai-hesarin ohjeet kun olivat niin helpon näköiset...

    VastaaPoista
  6. Askartelu tekee sinulle(kin) oikein hyvàà - saa siinà sivussa sanalaarin oikein apposen auki! Nàtti tuo joulupallo. Minun lumipalloni odottavat varmaan Suomeen pààsyà saadakseen vatsansa pullolleen vanua. Tee (vaan edelleen) jotain kivaa!

    VastaaPoista
  7. frost: voihan siihen tunkea sitten vaikka vaahtokarkkeja, nehän eivät paljoa paina :)

    op: ährääjä tosiaankin. ja vielä sitkeä semmonen. saa nopsaan paljon tuhoa aikaiseksi kun sille vaihteelle asettuu

    maija: tai sitten myöhemmin. Ja kyllä tämä joku pöllölandia on.

    mokkakissa: pittääkö ny jommata koira?

    mari: onko se paino sanoilla "helpon näköiset"? Siihen on tullut itsekin langettua muutamaan kertaan...

    lissu: kato kun vähän ärsyyntyy niin johan alkaa tekstiä tulvia! Tuo pallo oli eka ja saattaa olla että oli myös viimeinen. Se on jotenkin liian iso ja aikamoista tuhertamista.

    VastaaPoista
  8. Kiitos. :) Täällä vähän harmaa ja ankea päivä piristyi toisen ihmisparan kustannuksella. ;)

    Sinne tuuttiin voi rytätä pohjalle silkkipaperia ja sitten niitä herkkusia vain semmoinen hämäyskerros päälle, niin ei tule liikaa painoa. Hienolta se tänne asti näyttää. Valokuvasta on tietysti aina vähän vaikea arvioida tuota kokoa.

    VastaaPoista
  9. Hieno se kuitenkin on. Ehkäpä sinne voi laittaa jotain keveämpää sisälle tai käyhän se koristeesta ilman niitä karkkejakin.

    Kuumaliima kuuluu minun maailmassani samaan sarjaan kuin silitysrauta ja uuni. Hyvinä päivinä ne ovat mitä verrattomia kapineita. Huonoina päivinä taas palovammoilta ei voi välttyä, vaikka kuinka yrittäisi...

    VastaaPoista
  10. Pöllön hattu, hihhih.Kiitos, tämä postaus piristi päivää kummasti.
    Mä olen jättänyt joululehdet suosiolla kauppaan, kun tiedän miten niiden kanssa käy. Tulee se joulu kuitenkin.
    Pallo on tosi nätti :)

    VastaaPoista
  11. Voi hyvä isä!:DDD Tuo loppu, tee jotain kivaa, oli mulle jo liikaa. Mä jo ajattelinkin, miten mulla korukehysten teko onnistui aika mukavasti. Siinä oli sentäs maalaamista ja niittaamista, eikä yhtään kommellusta sattunut. Nyt ymmärrän. Mutta liinapyssyt - ne kierrän edelleen kaukaa.

    VastaaPoista
  12. Pah, liinapyssyt. Kirjoitan taas mitä sattuu. Laitan sun syyksi, kun nauratti niin paljon.:D

    VastaaPoista
  13. morso: tuopa oli hyvä idea! tuutilla on korkeutta n. 30 cm ja yläreuna halkaisijakin on semmoiset 12 senttiä

    tess: kaikki kuumat kapistukset voivat olla vihollisia. Vime maaliskuussa poltin käteni uunin vastuksiin. sihahti kuin makkara grillissä. Ja jäi aika komea arpi.

    maija: hyvä se hattu on pöllöllä olla, tyyli ennen kaikkea

    outi: liinapyssy on aika hyvä. jos semmoisella saisi sen köökin pöydän liinan pysymään paikallaan?

    tee jotain kivaa on minusta ihan hyvä kehoite. sopivan väljä.

    VastaaPoista
  14. Älä nyt, kato Täydellinen Äiti on askarrellut joulukoristeet jo juhannuksena (se kinkku on vaan enää paistamatta ja laattojen saumat hinkkaamatta hammasharjalla). Tää on ihan selvästi hattu ensi valpuriksi! Ilmiselvää hittiainesta!

    VastaaPoista
  15. Voi sinua ihanaa ja sinun ihania askarteluja ja käsitöitä! <3
    Blogissamme on sulle tunnustus.

    VastaaPoista
  16. Onneksi täydellisen joulun voi myös saavuttaa sytyttämällä kynttilän (jonka valossa tursuavat liimat yms käsityön jäljet näkyvät huonommin) ja sijoittamalla itsensä sohvalle esim. punkkulasin kera! Onnea jouluväkerryksiin, itse tulen tod.näk. polttamaan näppini ainakin piparkakkutaloa kasatessa, sitä odotellessa...

    VastaaPoista
  17. Ehdotan, että ostat tuutillisen verran lempparikarkkejas ja syöt ne kaikki ite jouluna. Sit ei harmita enää yhtään, että siitä tuli iso.

    (Ihanaa, kun joku muukin kokee suurta kyvyttömyyttä paskarteluohjeiden edessä.)

    VastaaPoista