keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011

Aikahyppy

Palataanpa ajassa kaksi vuotta taaksepäin. Leivoin silloin ensimmäisen kerran macaronsseja, enkä edes ajatellut, että se voisi olla jotenkin vaikeaa. Tuli niin priimaa kuin vain olla voi.

Eilinen mulkosilmä oli leivottu tällä samalla reseptillä. Ei voi kuin vain ihmetellä. Tai häätää se Strömpsöö-mies pois mun köökistä. Ja kyselijöille, että se mulkosilmäne maistui ihan hyvälle. Tein sille lemon curdista ja tuorejuustosta tahnan. Strömpsöö-formaattia ei ole vielä ostettu minulta. Rahakkaita tarjouksia odotellessa.

13 kommenttia:

  1. Huh huh. On tyyli muuttunut parissa vuodessa. Toisaalta tuota tyrannosaurustakin voisi olla vaikea saada uudestaan aikaan parin vuoden kuluttua...
    Voitko leipoa jotain lisää, tämä on huvittavaa ja piristää päivää! Varmaan puoli Suomea odottaa mitä uunista tulostuu seuraavaksi.

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Tyrannosaurus ilahdutti ja piristi paljon enemmän kuin hienoimmankaan kakkublogin taidokas luomus! Lisää!

    VastaaPoista
  3. mokkakissa: nyt tuli suorituspaineita! mutta kyllä ne macaronssit nyt vähän kaivertavat. oliko noitten ensimmäisten kanssa jottain aloittelijan tuuria?

    ellimelli: palaneita pullia? sokerikakkuja, joihin tuli laitettua suolaa sokerin sijasta? no, milloin mä oikein pääsen sitten oikeasti herkuttelemaan?

    VastaaPoista
  4. Anonyymi20.27

    Piparkakkutaikinasta ilman soodaa tulee melko rapeita pipareita, maku hyvä eivät nouse yhtään. Tarkemman resetin voin kertua stöpsööhön

    VastaaPoista
  5. Anonyymi20.52

    No onhan nuo nyt vähän erinäköisiä, mutta se rupisammakon näköinen oli hauska. Molemmat lienee suussasulavia.
    Laitoin kerran korvapuustien täytteeksi erehdyksessä neilikkaa. Näkö oli kuin korvapuustin pitääkin, mutta maku...
    ei perinteisen puustin maku. Eikä myöskään tuoksu.
    -äiti-

    VastaaPoista
  6. Ströpsöö-miehelle vois kertoa sellaisenkin reseptivinkin, että mokkapalojen kuorrutteeseen voi laittaa vaniljasokerin tilalta leivinjauhetta. Periaatteessa ihan syötävää, mutta vähän sellainen fiilis että olis valmis puhaltelemaan saippuakuplia...

    VastaaPoista
  7. Saapasmaan stròpsòòn keittiòssà tehtiin pikkuleipià kaikkien taiteen sààntòjen (lue netin ohjeiden) mukaan, ja kuinkas ollakaan: pikkuleivàt levàhtivàt pellille yhteensulautuen. No, ei hàtàà, voihan sità leikata mieluisia palasia ja makuhan sen ratkaisee. Tààllà on muuten kaupan pikkuleipià, joiden nimi on Brutti ma buoni (rumia mutta hyvià), joten se siità. Stròpsòòn keittiòstà nousi toissapàivànà savua: netissà roikkuminen sai aikaan parsanpalamisen kattilan pohjaan. Ettà osataan sità tààllàkin.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi1.40

    Isäinpäiväkakkuun ohrajauhoja? OP

    VastaaPoista
  9. Se edellinen oli kyllä paras postaus, aikoihin:)

    VastaaPoista
  10. Mä tein silloin aikaisemmin macarons-leivoksia sinun innoittamana. Ensimmäinen satsi meni pieleen, toinen onnistui. Pääsiäisen alla googlailin ohjeita ja kaikkialla varoitettiin siitä, kuinka vaikeaa leivosten tekeminen on ja leivontablogeissa kerrottiin, mikä kaikki voikaan mennä pieleen. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan ja moukan tuurilla taisin tälläkin kertaa onnistua. Tuntuu kyllä sellaiselta ohjeelta, että ei kannata valmistautua tekemään macaronseja sukujuhlien ainoiksi pikkuleiviksi :-)

    VastaaPoista
  11. Voi hitsit, täällähän tuli jo liuta sopivia ohjelmanumeroita! Kyllähän tästä jo ensimmäisen tuotantokauden saisi aikaiseksi :D kukahan ne tuotokset sitten mahtaisi syödä, sitä tässä pohdin. Yleensä ne kait annetaan kuvaustiimille, voisi olla ettei tässä tapauksessa kukaan haluaisi tullakuvaustiimiin...

    VastaaPoista