keskiviikkona, helmikuuta 16, 2011

Kauraleipäraportti

Nousin tänään aamu kuudelta leipiä paistamaan. Leipiä piti vahdata niin keskittyneesti että tuli sitten myöhästyttyä töistä. Tai ehkä se myöhästyminen johtui siitä että polkupyörä oli niin kohmeessa, on kuin ajaisi loputonta ylämäkeä. Näillä pakkasilla matka ottaa aikalailla kunnon päälle, ja Toppilan mäessä pyörää piti taluttaa. Noloa.

Palataanpa leipään. Tällä kertaa oli siis kyseessä kuumajuuren tehty kaurasekoiteleipä. Kaurahiutaleita, pellavansiemeniä, ruishapanjuurta sekä ruis- ja vehnäjauhoja. Kuten eilen kerroin niin taikina oli tuskallinen vaivattava, ranteita ja käsivarsia särkee edelleen. Ensinnäkin taikina oli iso (tuloksena kolme pyöreää leipää) ja sitten se taisi olla se kaura, joka ei muodosta sitkoa kuten vehnä. Vehnäleipää vaivatessa taikina yhtäkkiä pomppaa palloksi, joka ei enää tartu kulhon reunoihin. Tämän taikinan kanssa sitä ilmiötä ei tullut.

Mutta eipä se mitään, koska leipä on aivan valtavan hyvää! Kuori rapea ja sisus joustavaa ja huokoista. Tätä tehdään toistekin!

Ja älkää huoliko, kyllä tässä blogissa vielä palataan niihin käsitöihin. Sitten joku päivä.

15 kommenttia:

  1. Noloako? Haloo... kyllä näillä pakkasilla on aikamoinen uroteko kulkea pyörällä töissä! (Mä menin maanantaina taksilla, hups!)

    VastaaPoista
  2. Tuo kyseinen resepti kirjasta onkin vielä kokeilematta. Taidan siis puolittaa ohjeen heti alkuunsa, jottei yleiskone hyydy vaivaamiseen. Kun vain vielä saisi taiottua jääkaappiin tilaa, että voisi kohotella leipiä yön yli.

    VastaaPoista
  3. Ihanan herkullisen näköinen leipä, voi haistaa tuoreen leivän tuoksun nenässä...
    Leipää pitäis opetella tekemään juuresta asti itse, kun ei noista kaupan leivistä ole mihinkään. Onneksi meillä on leipomo lähellä =)

    VastaaPoista
  4. Käsitöihin? Edellisestä postauksesta päätellen tämäkin ihan kuuluu kategorian alle.. :)

    VastaaPoista
  5. ellimelli: toppilan mäki kuuluu polkasta ylös asti, penkissä istumalla :)

    merruli: kannattaa kokeilla, meillä on onneksi jää-viileäkaappi, joten viileäkaapin puolelle mahtuu hyvin

    koo: juuren tekeminen on helppoa, vettä ja jauhoja ja sitten annetaan vaan olla. Välillä lisätään jauhoja ja vettä.

    VastaaPoista
  6. maiju: on onhan se tääkin tavallaan käsityötä :)

    VastaaPoista
  7. Jaatko sä meillekin nuo reseptit?
    Tai onko ne jostain saatavilla?

    Tekis mieli leipoa Hyvää leipää.

    VastaaPoista
  8. jaapa: semmonen kirja kuin Leipä. Siitä löytyy kaikki tarvittava tieto. Löytyy esmes AdLibriksestä

    VastaaPoista
  9. Ei me huolita. me odotellaan että tuo leipäinnostus tarttuisi; olisi vallan hyödyllistä ja näemmä herkullistakin. Niin että lisää vaan viljoja blogiin! Ja ihan tosi, pyörällä????????

    VastaaPoista
  10. Haa, Toppilan mäki. Pienenä tyttönä sitä ei koskaan jaksanut ylös asti. Vanhempana kyllä. Mutta että on sulla sitten työmatka, kun se Oulun ainoa mäki sattuu matkan varrelle ;)

    Oli muuten karua muuttaa aikoinaan Oulusta Kuopioon, ei ollu enää mäistä pulaa...

    Hyvältä näyttää leivät. Tulikin nälkä...

    VastaaPoista
  11. Herahti vesi kielelle :) Täytyykin kysyä löytyisikö kirjaa meidän kirjastoautolta.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi22.13

    Ihana

    VastaaPoista
  13. Anonyymi11.19

    Meilläkin on taikanan juuri uunin päällä tekeytymässä.
    -äiti-

    VastaaPoista
  14. Onpa ihanan näköistä leipää.

    VastaaPoista
  15. Meilläkin leivottiin eilen leipää. Kaljamäskistä joka oli edellisjouluista, tuli vissiin tehtyä kaljaa useampikin erä. Käsin veivasin minäkin ja meinasi voima loppua oikeasta kädestä. Oli meinaan niin tiukkaa taikinaa, ruis- ja sämpyläjauhoja puoliksi. Jätin muutenkin vähän löysemmäksi taikinan kun paistoin vuokaleipää. Niin oli perheellä kiire syömään, ettei meinannut ehtiä jäähdyttelemään. Tietäähän sen miten kuuma leipä leikkaantuu, ei mitenkään, vaan murtuu. Kyllä omatekemä leipä aina kaupanleivän voittaa. Vaan kun en ole leipuri yhtään, pakkopullaa.

    VastaaPoista