maanantaina, helmikuuta 14, 2011

Hurahtanut

Olen täysin hurahtanut. Kunnolla hurahtamiseen liittyy aina vierailla kielillä puhumista: Poolish, levain, starter. Hurahtamiseen liittyy myös ahkeraa sanan tutkailemista kirjasta.

Oppien pänttäämistä. Näkyjen näkemistä. Kuolaamista.

Jääkaapissa on kaksi opinkappaletta, joihin luotamme täysin. Toinen vehnästä, toinen rukiista.

Ja nämä kun suurella intohimolla, antaumuksella ja kovalla työlläkin yhdistetään...

Niin huomenaamulla meillä on tuoretta, ihanaa leipää!

13 kommenttia:

  1. Tuohon kieltämättä kannattaakin hurahtaa. Kyseinen kirja on joulusta asti kulunut keittiössäni ja leipä on ollut huisin hyvää. Noin kymmenen ohjetta olen jo kirjasta testannut. Ainoastaan suosittelen laittamaan jauhoja ohjetta vähemmän jos et ole näppituntumaleipuri.Itse teen taikinan yleiskoneella, joten oikean jauhomäärän hakeminen kesti hetken.

    VastaaPoista
  2. merruli: tuskaisinta on ollut odottaa juuren kehkeytymistä. Olin jo laittamassa jauhoja veteen, kun aloin ynnäillä valmistumisaikoja. Ei sitten tullutkaan yhdessä illassa valmista :)

    Toisaalta vähän hankalaa kun mitat annetaan grammoissa. Tarkoittanee kunnollisen (lue tarkan) vaa'an ostamista

    Parmesanikeksit tuli jo tehtyä, aivan mahtavia!

    VastaaPoista
  3. Oi! Tuore leipä on niiiin hyvää! Harmi ettei blogin kautta pysty tuoksuakaan välittämään.

    VastaaPoista
  4. kirsikka: eilen illalla nukkumaan mennessä meillä tuoksui vastapaistettu ruisleipä. oli vaikeaa saada unesta kiinni :) mulla on äitiltä saatu ruisleipäjuuri ja siitä tulee leivottua siemenillä höystettyä vuokaleipää. Siitä olenkin joskus laittanut ohjeen tänne blogiini

    VastaaPoista
  5. Voi pojat! Tuosta kirjasta tulee ihan hirmusti kehuja!

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, joka pitäisi hankkia omaan hyllyynkin.

    Ruisleipää opettelin tekemään viime keväänä juuren teosta alkaen, kun törmäsin netissä juuren tekemisen ohjeeseen. Leivät ovat kerta kerralta parempia ja ihan eri luokassa kuin suurin osa kaupassa myytävistä ruisleivistä. Ei se kyllä hoppuisen ihmisen hommaa ole, mutta tosi rentouttavaa, kun elämässä on jotain hidasta tekemistäkin.

    VastaaPoista
  7. outi: törmäsin tähän kirjaan eka kertaa joku aika sitten jossain Lantlivetissä tai vastaavassa lehdessä. Ohjeet esitaikinan tekoon olivat ruotsiksi, mutta en uskaltanut kokeilla kun en ollut ihan varma ohjeen sisällöstä. Kirja oli myynnissä Akateemisessa aikas törkiään hintaan, AdLibriksesta se löytyi 1/3 hinnalla Akateemiseen verrattuna! Suosittelen lämpöisesti

    tess: omatekoinen, juureen tehty, vastapaistettu ruisleipä on sellaista herkkua että! mun ruisleipäohjeessa ainekset vain sekoitetaan ja annetaan olla. Mutta pari päiväähän siihen menee. Jos perjantain illalla aloittaa niin sunnuntaina illalla pääsee paistamaan...maistamiseen pitää odotella leivän jäähtyminen

    VastaaPoista
  8. Kiitos kirjavinkistä, varasin heti kirjastosta. Mulla on ollut jonkin aikaa tavoitteena saada aikaan vehnäleipää juuren avulla. Ihan mutu-tuntumalla ja hajanaisten tiedon murujen avulla oon kokeillu mut joku ohje vois tosiaan olla ihan kiva... on ollu nimittäin hirmuisen äkäisen hapanta leipää mitä oon aikaan saanut. Ei tosiaan mitään kaupan pullahöttöä, ei :D. Ruisleipä onnistuu paremmin.

    VastaaPoista
  9. Omatekoinen leipä on kyllä ihan parasta. Vieläkin parempaa se on, jos saa paistettua ihan puulämmitteisessä uunissa. Pitänee kaivaa juuri tuolta pakkasesta ja tehdä pitkästä aikaa oikeaa ruisleipää tai ehkä haen äiteeltä, sillä on parempi juuri, vanhempi. Juuri vaan paranee vanhetessaan.

    VastaaPoista
  10. Meille kotiutui viime viikolla sama opus adlibriksesta ja olen mykistynyt. Yleiskoneparka käy jatkuvasti ylikierroksilla...

    VastaaPoista
  11. Soile kuule, iskit mieleeni tänään tuolla kylillä. En tiedä, onko asia enää ajankohtainen tai edes sinne päinkään, että sulla kiinnostaisi, mutta Metsolan vaatekaupassa siellä kakkoskerroksessa, jossa on kankaita, niin siellä oli pakalla takaseinällä sun väristä (ja ehkä vähän munkin, pitää miettiä) oranssia kangasta. Ei se huopaa ollut, ei ehkä edes villaakaan, mutta näyttää sellaiselta ja on ohutta. Tuli vaan mieleen kun silloin joskus messujen aikaan puhuttiin, että sellaista ohutta jos löytyisi, niin voisi tehdä jotain sen tyylistä kauhtanaa, kuin mitä messuilla oli tai vaikka kirjailla sellaisen Gudrun Sjöden takin. Käy kattoon, jos et jo ole käynyt.

    VastaaPoista
  12. outi: kiva kun ajattelit! Tälleen tunnustettakoon kommettilaatikon puolella että olen saanut Metsolassa kiusallisen huono palvelua, ja siksi en oikein halua käydä siinä kaupassa...mutta eipä se mitään koskapa Eurokankaassa on just sellaista huopamaista kangasta jota olen aina etsinyt. Löysin sen viime kerralla käydessäni, eikä metrihintakaan ollut paha ja värejäkin löytyi.

    VastaaPoista
  13. Kiitos vinkistä! Koskapa Metsolassa oli ko kangasta vain kahta sävyä, pitänee rynnätä Eurokankaaseen tsekkaamaan värisävyt sieltä. Meinaan jos jää ajatus vaivaamaan..)

    VastaaPoista