tiistaina, tammikuuta 04, 2011

Ei omena kauas...

Pelkkiä keskeneräisyyksiä minulla, joten kerrotaanpa mitä jälkikasvuni on saanut aikaiseksi. Tällä kertaa ei kuitenkaan hamsteripukimia.

Joulupukki toi taloutemme 7-vuotiaalle lahjaksi ompelupaketin, jossa oli kaikki tarvikkeet pienen pesukarhun tekemiseksi. Sunnuntaina illalla poika sitten päätti ryhtyä pesukarhun ompeluun. Minä vähän avustin langan pujottamisessa neulaan ja muuta sellaista pientä, mutta muuten poika ompeli ihan itse.

Paketissa ollut neula vaihdettiin heti alkumetreillä toiseen. Paketin neula oli hyvin paksu eikä tarpeeksi terävä. Ompeleminen on sellaisella täyttä tuskaa. Olisi kiva jos lastenkin juttuihin laitettaisiin ihan oikeat ja hyvät työkalut, intohan siinä menee jos tekemisestä tulee hankalaa.

Kaksi tuntia siinä meni, hyvin keskittyneesti ja tarkasti ommellen. Minä laitoin täytteet ja ompelin täyttöaukon kiinni, sitten pieni pesukarhu oli valmis!

Pojan ommellessa pesukarhuaan minä tein pienemmälle oman version, josta sitten tulikin kettu. Pieni kävi vähän väliä tsekkaamassa joko on valmista, ja voi sitä riemua kun sai ketun omaan käpäläänsä.

Firkku ja Farkku matkalla kohti seikkailuita! Kuvat ovat kyllä kamalan epätarkkoja, koska kaverukset eivät pysy sekuntiankaan paikoillaan, kuten eivät pojatkaan...

Ja tartteeko edes mainita miten pursuan ylpeyttä poikani ompeluksesta? No kyllä tarttee!

25 kommenttia:

  1. Huippua! Taitaa huolellisuus olla verenperintöä...

    VastaaPoista
  2. Voin kuvitella tuon paikallaanpysymättömyyden. Nuohan lähtevät heti liikenteeseen ja niinhän niiden kuuluukin. Mahtavat otukset ja niiden tekijät!
    (miten joku kuvitteleekaan, että lapsi, jonka taidot ovat vasta kehittymässä, tekisi mitään huonoilla välineillä,... joku rehtori luuli joskus, mutta nyt tietää enemmän!)

    VastaaPoista
  3. Hieno on! Kyllähän tuosta saa olla ylpeä niin poika kuin äitikin.

    VastaaPoista
  4. Olipa viisas joulupukki/muori!!! Laitetaanpa korvan taakse. Rutistelepas otusten tekijàà ja molempia omistajia. Ai niin, omenoistaan puu(t) tunnetaan. Mukavaa loppiaista.

    VastaaPoista
  5. Hienoa! Tosi hyvä lahja joulupukilta :)

    VastaaPoista
  6. Olen samaa mieltä noista välineistä. Luvattoman huonoja neuloja. Esmes meidän neidin kahdessa eri ompeluspaketissa ollut sellainen vaaleanpunainen muovineula, joka on taipuillut käytössä. Onneksi äiteeltä löytyy tavaraa joka lähtöön. Ja nostan pojallesi hattua. Et ylpeile siellä suotta. Meidän kohta 7 vee ei jaksa keskittyä niin, että valmista tulisi yhdellä istumalla. Sanoo itsekkin , ettei sinni riitä. Meillä pitää kehittää sitä sektoria velä, ennen kuin pääsen röyhistelmään tyttäreni aikaansaannoksilla. Ja hei, ei ole kettukaan hullumpi!

    VastaaPoista
  7. pirle: käsillä tekemisen iloa toivon kovasti omille lapsilleni! toivottavasti saan tartutettua

    pioni: nuot vipeltävät sellaista vauhtia ettei perässä pysy. ja kunnon työkalut ovat kaikkien oikeus!

    satup: olen ihan liikuttunut millä intensiteetillä tuota otusta tehtiin.

    lissu: pittää varmaan miettiä jottain toisia vastaavanlaisia malleja. hän miettii tuolla keittiössä sarjakuvaa firkun ja farkun eikkailuista. ekana kuulemma tapaavat hirviön.

    paula: joulupukki on kekseliäs ja tuo joskus jottain muutakin kuin on hoksattu pyytää ja toivoa

    VastaaPoista
  8. Aivan ihanat tyypit, ja mahtavasti poikasi jaksoi! Hienoa työtä! Wau!

    VastaaPoista
  9. outi: tuossa paketissa oli ihan oikea metallineula, sellainen teräväkärkinen parsinneula, siitä plussaa. mutta se oli tosiaankin hirmuisen paksu ja vain jonkin verran terävä. mutta kun tässä kuitenkin on huopaa ja kaksinkerroin, on paksulla neulalla vaikea päästä läpi. ohkasempi ja terävä menee paljon iisimmin läpi paksusta huovasta. ja silloin ompelukin on joutusampaa

    VastaaPoista
  10. Aivan ihanat :D

    Ja kunnon välineet pitää olla, ei huonoilla opi kuin työtä vieroksumaan!

    VastaaPoista
  11. Voi, kuinka hellyyttäviä!

    VastaaPoista
  12. nonna: olin kyllä aika hämmästynyt että se jaksoi niin kauan eikä nitissyt yhtään

    jasmiina: onhan nämät aika lutuset

    black on white: pittää vähän kattoa perään että nämät tyypit pysyvät tallessa, ovat sitten vuosien kulutua aarteita

    VastaaPoista
  13. Mahottoman taitavia pojuja!

    VastaaPoista
  14. Voi kuka vain äiti halkeaisi onnesta moisesta pojan innosta sekä tietysti taidosta. Johan mainittiin ne omenat.Kettukin on söpö.

    VastaaPoista
  15. Voi herran ja rouvan tähen sentäs!
    Ymmärrän täysin ylpeytesi ja olen aika mykkyrällä.
    Onnea ompusta ja Firkusta ja Farkusta!

    VastaaPoista
  16. Oi, miten ihanat!!
    Tosi taitava poikanen ♥
    Mun tartteekin kaivella esikoispojalle kans ompelujutut esiin - ja ompelukone. Se kun on jo "niin" iso.

    VastaaPoista
  17. Ihanat kaverukset!
    Ja voin hyvin kuvitella ylpeytesi poikasi työstä. Usein sitä olen saanut tuntea opena. Ja äitinäkin. Ehkä se työn arvo nousee siitäkin, että on nähnyt tuon työprosessin ja tekemisen intensiteetin. Mutta nuo örkit on kyllä oikeestikin mahtavia... joku taitaa matkia...

    VastaaPoista
  18. Miten ihanat! :)) hitsin hyvä idea antaa lahjaksi tekemistä! :)

    VastaaPoista
  19. Minä sain tuon saman pesukarhun joululajhaksi avokiltani! :) Odottaa kyllä vielä paketissa ompelua...

    VastaaPoista
  20. Mainiot Firkku ja Farkku! Tuttua ja niin väärin on tuo, että lasten jutuissa on kököt työvälineet!

    VastaaPoista
  21. Hienot tekeleet ja hienoa että poikasi jaksoi keskittyä koko sen ajan, että sai valmiiksi.
    Kyllähän sitä toivoo jälkikasvulleen itsestään innoittajaa.

    VastaaPoista
  22. Ihania :-). Ja tosi kiva lahja tuommoinen, jossa saa itse tehdä.

    VastaaPoista
  23. Todella upeet! Ei ihme, että oot ylpee!

    VastaaPoista
  24. Anonyymi10.09

    Onnea Firkun ja Farkun seikkailuihin !
    -äiti-

    VastaaPoista