Viimeinen päivä

Kohta sanotaan heipat tälle vuodelle ja katsotaan uteliaana uuteen. Saas nähdä mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Tänä viimeisenä päivänä olen leiponut pähkinäleipää,

kehrännyt merinoglitteriä (ja sitä glitteriä on nyt aikalailla joka paikassa),

vyyhdinnyt kehrätyn shetlannin lampaan villan. Villaa tulee yhteensä n. 200 g ja 1 000 metriä. Tästä haluaisin tehdä jonkun eestiläistyyppisen pitsihuivin. Se sitten ensi vuonna.

Olen myös haistellut hyasintteja, (olivat muutama päivä sitten Prismassa -70%)

ja huomannut että amaryllis on avannut kukkiaan.

Sain jopa aikaiseksi pätkän toista hihaa.

Että ei huonommin viimeiseksi päiväksi, joka aluksi näytti hieman huonolta, koskapa pienin oksensi sohvalle heti aamusta. Ilmeisesti ei sen kummempia koska nyt töhöttää sata lasissa.

Poltetaan vielä kynttilöitä ja otetaan rennosti, ehkäpä päiväunet? Illalla sitten syödään jotain hyvää ja käydään vähän räiskimässä raketteja.

Sitten vielä itelleni syy miksi se hiha kannattaa taistella valmiiksi:


Tavataan taas ensi vuonna!

Trööt trööt!

Kaitpa sitä pittää jotkut väliaikafanfaarit soitella itelleen, sillä Kiemuran eka hiha on valmis. Eihän siihen periaatteessa kauaan mennyt, mutta jotenkin on niin takkusta tää tekeminen ettei tosikaan. Fanfaarin sointia hieman haittaa se, että vielä on se toinen hiha. Kuuluu enää semmoinen pltrööt ääni.

Toisaalta olen keksinyt kaikkea muuta vältelläkseni hihoja. Kuten vaikkapa kehräämistä. Vetelin sen shetlannin villan oikein ohkaiseksi. Nyt sitä sitten kerrataan. Ja kerrataan. Ja sanonko vielä että kerrataan? Ja kerrataan varmaan vielä huomennakin.

Ei ne asiat kuitenkaan ihan huonolla tolalla ole. Viiksiä ei ainakaan ole tässä taloudessa näkynyt. Mutta ihanaisia villoja on kyllä tullut lisää. Glitterillä kuorrutettua

sekä ilman glitteriä. Letit ovat alpakan ja silkin sekoitetta ja niin upeaa ettei mitään määrää eikä rajaa.

Mutku valo on mikä on, tai sitä ei siis ole, niin eihän nää kuvissa miltään näytä.

Se mitä tässä kuitenkin pitäisi tehdä, on englanninkielinen versio Robottitanssista. Pienen tuuppauksen ansiosta sain aikaiseksi ladattua ohjeen Ravelryyn, ja sen jälkeen onkin postilaatikko paukkunut pyynnöistä saada ohje englanniksi. Kyllä se jotenkuten luonnistuu, mutta saattahan se "vähän" hassua enkkua olla.

Ja lopuksi vielä pakolliset hamsterit. Poika haluaa ehdottomasti näitä kuvia tänne blogiin. Äm-näpä vaan.

Tapanina

Nyt on maha niin täynnä kaikkea, ettei jaksa kirjoittaa. Kuvia vain.

Aika pian

Kuusi on koristeltu.

Kinkku on paistettu ja suklaasalami on pyöritetty.

Amaryllikset ovat ajallaan,

ja joulukoristeetkin ovat paikoillaan.

Kristallit on kiillottamatta,

mutta se ei johdu pienistä sienistä, joita ei toki ole syöty.

Nyt vain odotamme.

Tunnelmallista Joulua ihan jokaiselle!

4. adventtina

Keittiössä tuoksuu sula suklaa. Lapset käyvät vähän väliä kysymässä voisivatko rapsia kulhon tai muuten vaan maistaa. Selitän suu täynnä suklaata ettei sitä voi määrättömiä määriä maistella etukäteen tai ei jää kakkua varten yhtään.

Sulatan vesihauteessa lisää suklaata. Lasken että siinä on liki puoli kiloa suklaata, kolme desiä kermaa ja voitakin ihan hyvän kokoinen nokare. Ei taida anemia vaivata tänä jouluna ei. Laitetaan vielä kuitenkin pari kourallista pähkinöitä sekaan. Teksi mieli syödä niitäkin, mutta raakoina syötynä pähkinät kutittavat kurkkua. Ne on parempi kiehauttaa ensi suklaassa.

Kun kakku paistuu uunissa, voin neulasta muutaman kierroksen Kiemuran hihoja. Hihat ovat odotelleet jo pitkään että aloittaisin ne. Ei vaan ole napannut. Pitää yrittää sinnitellä loppuun. Haluaisin niin kovasti että takki olisi jo valmis. Mutta eihän se valmistu ellei tee.

Valmistumista on haitannut se, että olen pelehtinyt Aapramin ja shetlanninlampaan villan kanssa. Ihan vaan vinkkinä jos joku haaveilee oikein ohkaisen langan teosta niin tällä villalla se tulee ohuen ohutta kuin itsestään. Pelehtiminen tosin ei ole sujunut ihan niin hyvin. Aaprami on kiukutellut, ja salaa olen miettinyt uuden rukin hankkimista. Kun rulla lyhtyineen lentelee lattialle, nyöri katkeilee ja hyppelehtii minne sattuu, kun rulla lakkaa yhtäkkiä pyörimästä, niin tuleehan sinä yksi jos toinenkin ajatus mieleen.

Postipoika on lisäksi kantanut kotio vauva-alpakkaa

sekä glitteriä.

Alpakkaa on tilattu lisää, ja jotain muitakin herkkuja on tulossa. Jouluksi eivät taida keritä.

3. adventti

Tässä blogissa on kyllä hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Johtunee siitä, että olen joutunut jonnekin pitkään työtunneliin. Ehkä vähän liioittelen jos sanon, että sinne ei ole aurinko pahemmin paistanut. Mutta en paljoa. Ja jos olen tunnelista vahingossa joskus ulos päässyt, niin ensimmäisenä ei ole ollut mielessä blogin päivittäminen. Vielä hetken jos sinnittelisi, ehkä se sitten edes vähän helpottaisi.

Jouluhommelit ovat ihan levällään. Itsenäisyyspäivänä sain kortit askarreltua. Se olikin ainoa askartelu joka ei mennyt paskarteluksi. Olen yrittänyt löytää pientä sisäistä askartelijaani, mutta ilmeisesti se on sitten niin pieni tai niin syvällä ettei sitä löydy. Jotkut tekee munakennosta kristallikruunun, minä saan kristallikruunusta munakennon. Ymmärtänette vertauksen.

Samaisena Itsenäisyyspäivänä lämmittelin suhdetta Aapramin kanssa. Raukkaparalla ole ollut yhtään leikkikaveria piiitkään aikaan. Tein kaverin aiemmin kehräämälleni säikeelle, ja nyt on vyyhdillinen vauvakameli-silkkiä. Tää on kyllä aikas ihanaista. Kuitu tuntui vauvan hiuksilta ja sellaista kamaa on vaan ilo kehrätä.

Olen myös pitkästä aikaa tilannut uusia kehruukuituja. Tulossa on angelinalla höystettyjä villalevyjä ja alpakkasilkkiä, muistaakseni. Hieman olen myös pohtinut jos tälle illalle vielä innostuisin kaivelemaan kätköistä sen ihanan tumman harmaan Shetlanninlampaan villan. Sen jos päästelisi ihan hengettömän ohkaiseksi?

Jos en innostu niin aina voin kiemurrella.

2. adventti

Kun kerran näyttää siltä ettei tuolla ulkona päivä oikein jaksa valjeta, niin taidan minäkin pysyä pyjamissani koko päivän.

Lapsetkin ovat mummolassa, soitan joululauluja, juon inkivääriteetä ja kirjon. Ei hullumpaa? Samalla yritän olla syömättä eilen tekemiäni suklaita. Toisessa on kuivattuja kirsikoita, toisessa pistaasipähkinöitä. Eilisten makutestien mukaan niistä tuli oikein hyviä! Tietty voisi olla hyvä maistaa, että ovatko ne hyviä vielä tänäänkin. Ehkä teen vielä toisenkin satsin. Yhteen suklaamassaan voisi raastaa appelsiinin kuorta.

Suklaita varten ähersin somaa pakettia, ajatuksella lahjoa tiettyjä ihmisä. Mutta paketin kanssa oli sen verran ähräämistä, että pää meinasi revetä. Tuota aukkoa kun ei sitten saksilla saa mitenkään tasaiseksi. Pitäisi olla skapelli ja erittäin tarkka käsi. Samoin nuot läpän kiemurat...leikkaappa kaksi täysin identtistä kappaletta. Täytyy viritellä suunnitelma b.

Vaikka olisihan se pitänyt muistaa että Tilda-juttujen askartelu menee aina sinne paskartelu puolelle. Viikko sitten keksin ommella semmoisen enkelitytön. Kun ei ole pitkään aikaan ommellut, niin kaikki ompelusvehkeet olivat tietty hukassa. Vanuakin etsiessä piti kääntää koko huusholli. Löytyi sitten pahvilaatikosta poikien sängyn alta autoradan takaa. Kappaleet saatiin ommeltua ja sittenhän alkoi se riemu: tyttösen raajojen kääntäminen oikein päin sekä täyttäminen vanulla. Myönnetään, että suhteellisen rumia sanoja kävi huulilla. Kun enkelityttö oli sitten valmis, niin huomasin, että toinen jalka on reilun sentin pidempi toista. Lisäksi nenä on kummallisen mallinen, jonka takia kasvoissa on lintumaisia piirteitä. Jalat ja kädet olen täyttänyt liian tiukkaan, joten tyttöä ei saa istumaan ja sen kädet sojottavat kohti taivasta. Ja muutenkin, mitä ihmettä mä teen tämmösellä nukella? Kaikkea sitä ihminen saakin päähänsä.

Joten pysytään siinä kirjomisessa. Eihän se mikään paraatilajini ole, mutta ei aiheuta niin paljon pään kivistystä kuin lyijykynän paksuisten nuken raajojen kääntäminen nurjalta oikealle. Ja mitä mä sitten olen kirjonut? No tätä:

Aikamoinen muutos tulee näinkin pienillä kirjonnoilla. Taidan vielä purkaa nuot muutamat tumman vihreät kirjonnat ja tehdä nekin beigellä. Vielä on harkinnassa että teenkö tuo alareunan sinisen kuvion sittenkin vaalealla vihreällä vai annanko olla noin. Se ei enää niin hirveästi hypi silmille kuin silloin alussa. Ja jos jotakuta ihmetyttää miksi alareunan silmukat ovat langalla, niin siksi että purin sen helmareunuksen pois, kun en pitänyt siitä. Siihen olisi tarkoitus tulla tuommoinen aaltokuvio kuin tuo sininen nyt on. Sitten teen päärmeen nurjalle.

Samoin oli kysytty että miten olen tehnyt kavennukset ja levennykset kun ne eivät näy neuleessa. Ne menevät tuolla kuvion lomassa, ovat kirjoitettuna ohjeeseen siten. Ohjeen kokosarjoitushan on vähän huono. S ja L kokoisissa versioissa on vähennetty/lisätty mallikertoja, ja sehän johtaa siiten ettei kainaloista alaspäin oleva osa ole symmetrinen. Mallikertaa on hankala muokata juuri noitten kavennusten ja lisäysten takia. Tämä M-koko on taasen aikas vartaloa myötäilevä. Ja tuota vyötärökavennusta jaksan aina vaan ihmetellä. On se aikamoinen. Princessline niinkuin asia ohjeessa ilmaistaan.