torstaina, syyskuuta 30, 2010

SYTYCK: Suunta selvillä

Edellisen postauksen kommenttien myöstä tuli aika selväksi mitä toivotaan: neuletta pojille! Kiitos ihan jokaiselle kommentin jättäneelle, pääsin aika hyvin raiteille kun luin niitä.

Mikäs se sitten olisi jotain uutta ja kivaa pojille? Joskushan auttaa kun lähtee liikkeelle siitä mitä se ei ainakaan ole.

Ensimmäisenä siis värit: ei
mustaa, beigeä, harmaata, eikä ylipäätään mitään harmaalla murrettua. Vauvansinisetkin voidaan unohtaa.

Toisekseen: ei keskelle paitaa lätättyä Muumia/Puuha-Peteä tai oksentavaa dinosaurusta. Myös autot ja traktorit voidaan jättää pois laskuista.

Kolmanneksi: ei lasten kokoon väännettyä erä-/kalastushenkistä aikuisten miesten paitaa.

Tämän jälkeen pitikin raapia päätä entistä kovemmin. Mitä jää jäljelle kun nuot asiat jätetään poikan paidasta pois? Ei oikeastaan mitään, jos katotaan niitä malleja mitä pojille yleensä tarjotaan. Sitten iskikin jo pienoista paniikkia, koska tuntui että nyt pitää keksiä jotain galaksia keikauttavaa!

No, ajatellaanpa alusta ja otetaan rauhallisesti. Raikkaita ja reippaita värejä, jotain asioita joista pojat tykkäävät. Sitten tuli mieleen robotit. Ruutupaperia esille ja värikynät kouraan. Vähän hakemistahan se oli ennenkuin niitä alkoi syntyä. Sitten syntyi ihan liuta. Eilen illalla ruokaa tehdessäni, neuloin mallitilkun yhdestä robotista, ja tästä tuli aikas kiva. Tämä koreografi taitaakin tanssia Robottitanssia satubaletin tahdissa.

Minulla on erilaisia visioita miten ne robotit neuleessa menevät. Pitää vielä vähän pyöritellä. Kuinka hc-kirjoneuleeseen olette valmiita?

Pitää paljastaa vielä sen verran että minulla on vielä kaksi muutakin ideaa. Toinen on suht simppeli kirjoneule, jota vähän huovutetaaan ja toinen on suht monimutkainen palmikoiden ja kirjoneuleen yhdistelmä. En ole vielä varma pystyykö sitä edes neulomaan ja miten ihmeessä teen siitä kaavion. Eiköhän se tästä. Elämme jännittäviä aikoja!

maanantaina, syyskuuta 27, 2010

SYTYCK: Koreografi

"Haasteesi on KOREOGRAFI. Olet jo niin kokenut neuloja, että on aika pistää oma luovuus peliin ja suunnitella oma malli! Kokeile miltä tuntuisi kirjata ylös oman neuleen edistyminen aina ohjeeksi asti. Haasta itsesi toteuttamaan se mielessäsi muhinut ideanpoikanen ”The Neuleesta”! Kanssaneulojien kannustuksella uskallat ehkä jopa tarjota ohjetta myös Ullaan?!"

Vai niin! Että koreografinakki siis napsahti. En sitä kyllä osannut odottaa. Eiköhän tästä kuitenkin jotain kehitellä. Itse ajattelisin kilpailun tarkoituksena olevan jokinlainen mukavuusrajojen ulkopuolella neulomisen. Jos miettii että aikalailla kaikkea on tullut neulottua paitsi soutuvenettä, niin mikähän olisi se juttu joka takkuaa eniten.

No, lapasethan se on minun akilleen kantapääni. Ihmisenä joka käyttää käsineinään pelkästään lapasia, luulisi olevan niitä joka lähtöön. Surullinen tosiasia on se että tällä hetkellä taitaa olla kahdet käyttölapaset, jotka molemmat ovat aivan hirveässä kunnossa. En osaa eritellä miksi niitten neulominen on niin työlästä ja epämukavaa. Onko se se että niitä pitää tehdä kaksi? Sukkiakin pitää, mutta se ei ole mikään ongelma. Vai onko se se peukalo? Kun muuten olisi valmista niin sitten on se peukalo. Joku semmonen ahdistus siinä taitaa olla.

Jotenkin se lapasohjeen tekeminen tuntuu kuitenkin vähän riman alittamiselta. Pitäisihän sitä tavoitella suuria ja neulasta sekä tehdä ohjeet kokopukukirjoneulehaalariin koissa 34-52. Siinähän olisi se todellinen haasteiden haaste! Tietysti jos niihin lapasiin ujuttaisi useampia eri tekniikoita ja ties mitä koukkuja, niin voisihan siinä olla sitä jotain. Laitetaan mietintään.

Toinen ajatus mihin voisi tarttua olisi poikien neuleet. Pojille suunnitellut neulepaidat yms. ovat jotenkin kurjia ja aneemisia. Iloisen harmaita tai jotain kalastavia pikkumiehiä. Tästä aiheesta olen narissut useampaakin otteeseen. Pitäisi varmaan ryhtyä sanoista tekoihin.

Tämmösiä suunnitelmia siis mielessä. Tietysti jos jollekin tulee mieleen mimmoinen neuleohje minun pitäisi suunnitella, niin toiveita kuunnellaan. Toki loppupeleissä teen niinkuin itseäni huvittaa, mutta virkistävät ideat ja ajatuksenjuoksut ovat aina tervetulleita!

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Maisemanvaihtoa

Vaihdettiin viikonlopuksi maisemaa. Sellaisiin maisemiin, josta löytyi esimerkiksi suppilovahveroita. Suppilovahveropaikalle meni pieni rupinen soratie, jossa oli ihan nopeusrajoituskin: 60 km/h. Sitä vauhtia kun olisi hurutellut, ei olisi autosta paljoa jäljelle jäänyt. Pienet kädet löysivät hyvin sammaleen sekaan piiloituneita suppiloita. Liekö apuna se että pienen silmät ovat paljon lähempänä maata kuin meillä aikuisilla? Nämä sienet ovat siitä hauskoja, että ensin niitä ei näy yhtään missään, ja siten yhtäkkiä huomaa että niitä on ryppäittäin jaloissa ja osan päälle on tullut jo tallattua.

Viikonloppuna tuli harrastettua myös muuta luotomatkailua. Samoilta suuntimilta löytyy Hitonhauta , joka on jääkauden aikaansaama rotko. Hieman haastavaahan se oli lasten kanssa könytä, kun itsekin sai olla tarkkana mihin jalkansa laittaa.

Poikia kiinnosti kovasti ylhäällä kalliossa ollut pieni luola sekä vesiputous. Samoin sammaleisten kivien seasta nouseva höyry mietitytti.

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Käykää ihmeessä jos sille suunnalle satutte. Tähän aikaan vuodesta siellä on märkää, joten tukevat kumisaappaat ovat paikallaan.

Viikonlopulla oli myös tarjolla erään pienen miehen synttärit ja kyllähän sitä kerkisi lankakaupassakin käydä :) Miinuspuolena yli kahdeksan tuntia autossa. Ristiselkä ei tykkää.

Tanssihaastekin on tullut, siitä sitten seuraavalla kerralla. Pää lyö aikalailla tyhjää.

keskiviikkona, syyskuuta 22, 2010

Hyväksi havaittu

Vuosi sitten neulomani Olivia-takki on paljastunut oikeaksi ihmevaatteeksi. Se käy kaikkien vaatteiden kanssa sekä kesällä että talvella. Se on ihanan kevyt ja aina mukava päällä. Sellainen vaate jota ei tartte asetella tai nykiä, antaa vain olla ja jossa erityisesti on hyvä olla. Voisiko neuletakilta enempää vaatiakaan?

No, että semmoisia olisi useampi.

Olivia
Malli: Kim Hargreaves, Thrown Together -kirjasta
Lanka: BC Garn Semilla, menekki pikkasen kahdeksatta kerää
Puikot: 3,5 mm
Fiilis: no nyt niitä on kaksi, jei!

BC Garnin Semilla oli minulle ihan uusi tuttavuus. Vaikutuksen se teki minuun vallan ihanalla tummalla magentallaan. Väri on siitäkin kiva ettei se ole ihan tasainen vaan siinä on seassa vähän tummempaakin. Se tuo neulepintaan ihan uutta syvyyttä.

Lankaa oli aivan ihana neuloa vaikka aluksi sen kanssa oli pieniä vaikeuksia: en meinannut millään saada tasaista jälkeä. Kun yhdistelin kappaleita toisiinsa huomasin että takakappale, josta neulomisen aloitin, on ihan kamalan epätasaista kun taas hihat, jotka tein viimeisenä, ovat siloisemmat. Eli jotain kehitystä oli tapahtunut matkan varrella! Lanka oli oikeastaan kauneimmillaan ainaoikeassa neuleessa. Raglankavennuksista sain kyllä aika törkeän näköiset, mutta antaapa olla. En oikein tiedä miten mun pitäisi tehdä ne kavennukset, kun niistä aina tulee vähän kököt.

Takista tuli myös ihanan kevyt, se painaa vain pikkuisen päälle 350 grammaa. Se ei myöskään kutita eikä pistele. Koska tiheys oli eri kuin ohjeessa, neuloin takin xs-silmukoilla, mutta m-koon pituudella. Tein myös tähän takkiin 3/4 hihat, koska ne tuntuvat hyviltä. Napinlävet ovat ohjeessa jotenkin tosi kaukana reunasta. Ompelin ensin kaksi samankokoista nappia, ja ylin sitten näytti ihan hölmöltä. Saksin sen pois ja laitoin tilalle isomman, nyt pelittää!

Pitääköhän vielä joskus neuloa kolmas?

Edit: vähän meni pieleen tuo langanmenekki, korjasin sen ettei tule väärinkäsityksiä.

tiistaina, syyskuuta 21, 2010

Ihkutusta

Kehruupäivänä huristelin ison bfl-villakasan kanssa, ja nyt kaikki on valmista, joten proudly presents:

Jotain 550 metriä ja 400 grammaa navajokerrattuna. Semmoista aika paksua mutta ihanan pehmoista ja kuohkeaa.

Minusta tämä on niin kaunista etten tiedä mitenpäin olla.

Villa on ostettu Etsystä UrbanGypz:ltä. Viimeksi tilattessa postikulut olivat todella pienet ja toimitus nopeaa. Vähän erimaata kuin eräällä irlantilaisella firmalla...

Tiiviinä mielessä siintävänä ajatuksena on ollut lanka villatakkia tai muuta semmoista varten. Mutta en ole varma riittääkö tää määrä nyt oikeen mihinkään. Katotaan miten käyp.

Toinen Olivia on kaulusta vaille valmis, ja siitä tulee niin ihana että! Iik!

lauantaina, syyskuuta 18, 2010

Spinning in public, Oulu

Täällä Oulussa vietimme kehruupäivää Lumoavassa Langassa, ja ihan mukavasti kävi ihmisiä tutustumassa, kyselemässä, ihmettelemässä ja rukkiakin kokeilemassa. Kiitos kaikille kävijöille sekä muille kanssakehrääjille! Teidän kanssa on aina ilo huristella. Erityiskiitos putiikin pitäjälle kun huoli meidät sirottelemaan villaa kauppaansa. Kyllä me aika hyvin hahtuvat kerättiin, mutta saattoihin vähän jäädä töitä imurillekin...

Kamerakin oli mukana, mutta ilmeisesti oli muuta, parempaa tekemistä kuin näpsiä kuvia, sen verran surkea oli kuvasaalis. Lankaa toki valmistui joku 150 metriä. Siitä sitten myöhemmin kun saan kaiken valmiiksi.

Se hyllyssä majaileva keltainen Lucca-lanka jäi kyllä polttelemaan. Eikä se ollut edes sellaista oikeaa keltaista. Silti siinä kuitenkin oli se jokin.

perjantaina, syyskuuta 17, 2010

Muistutus

Huomennahan on sitten se kehräyspäivä, muistakaahan tulla paikalle!

Olen pakannut pakaasit täyteen erilaisia kehruukuituja, valmiita lankoja sekä muutaman itsekehrätystä langasta tehdyn neuleenkin. Otan mukaan myös harjoitteluvillaa, joten jos kiinnostusta löytyy niin pääsee pelehtimään Aapramin kanssa.

tiistaina, syyskuuta 14, 2010

Kroppa tietää

Kokoajan on nälkä. Voisi syödä vaikka kokonaisen hirven. Ja päälle pussillisen ÄssäMixejä. Varmuuden vuoksi vaikka kaksi pussia. Välipalaksi munkkipossuja. Monta munkkipossua. Ja taas pari ÄssäMixiä. Vaikka tekisi jo vähän pahaakin.


Sitten voisi myös nukkua. Kaivautua peiton alle niin että näkyy vain nenänpää. Nukkua tuhista niin antaumuksella että toisessa suupielessä olisi vähän kuolaa ja tyynyliinan rypyt painautuisivat poskeen. Olla niin syvässä unessa ettei mikään häiritsisi. Ei edes ÄssäMix pussin rapina.


Kroppa tietää. Aika käydä talviunille.
Ennen unille menoa osallistun neuletanssiin, neulon nukkuessani, nukun neuloessani, miten vaan.



perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Perjantaihommia

Vieteri on nyt niin lopussa että korjaavia toimenpiteitä tarvitaan.

Jos vaikka aloittaisi mullan mylläämisellä, on niin hieno tulppaanitruuttakin.

Sitten jatkaisi huristellen.

Josko se pään hurina siitä tasaantuisi.

maanantaina, syyskuuta 06, 2010

Se pieni ääni

Tiedättehän sen pienen äänen pään sisällä, joka aina muistaa jankuttaa erinäisiä asioita? Yleensä tylsiä, näsäviisaita, semmoisia juttuja joita ei aina jaksaisi kuunnella?

Joskus kyllä kannattaisi.

Merinon ja silkin sekoitetta, 50/50%, 125 g, n. 500 metriä. Ja mitä se pieni ääni minulle kertoi? "Mikset navajokertaa? Tulisi nätimpää. Värit säilyisivät kauniimpina."

Seuraavalla kerralla kyllä kuuntelen.


Ylläoleva kuva taitaakin kertoa kaiken mitä ajattelen villasta ja kehräämisestä.

perjantaina, syyskuuta 03, 2010

Glorian kiillotusta

Etten nyt päätyisi Huonot Äidit ry:n puheenjohtajaksi taikka kunniajäseneksi, piti tehdä muutamia asioita. Kuten neulasta pipo. Tai jopa kaksi!

Jotta muutkin välttyisivät kyseisen kerhon kunniajäsenyydestä, päätin tehdä jonniinmoisen ohjeenkin. Kuvat ovat vähän rupisia kun niitä illalla köökinpöydän ääressä kuvasin. Jospa tästä tolkun ottaisi. Saapi kysyä, jos jokin asia on selitetty vaikeasti tai ihan väärin.


Pipolaaripipo

Lankana oli jotain nimetöntä lankaa, suunnilleen Lanetin tai Sisun paksuista. Lankaa neulotaan nelinkertaisena. Puikolla 5 mm neulottuna tiheys oli aikalailla luokkaa 14s/10 cm.

Jos neulot ohuemmasta langasta, pitää päälaen kavennuksia varmaan vähän säätää.

Aloitetaan alareunakappaleesta. Luodaan 14 silmukkaa ja neulotaan joka kierros oikein. Kolmannella kierroksella tehdään napinlävet: Neulo 3 s, päätä 2 s, neulo 2, päätä 2, neulo loput silmukat. Seuraavalla kierroksella luodaan kaksi silmukkaa päätettyjen tilalle.

Sitten vaan neulotaan aina oikeaa kunnes kappale on niin pitkä että se menee napakasti pään ympärille, siten että lyhyet reunat menevät n. 3 cm päällekkäin. Oma kappaleeni oli n. 50 cm pitkä. Päättele silmukat ja jätä n. 30 pitkät langanpäät.

Kiinnitä kaitaleen toiseen lyhyeen päähän napit ja napita ne. Ompele reunat kiinni, päältä sekä nurjalta puolelta, niin napinreiät eivät irviste. Päällimmäinen reuna kannattaa ommella kiinni n. 0,5 sentin päästä reunasta, jolloin reuna jää vähän auki. Käytä ompeluun langanpäitä, jotka jäivät päättelystä. Itse ompelin reunat kiinni kahdella säikeellä, jolloin pistot katoavat silmukoiden sekaan.

Tämän jälkeen poimi reunasta silmukat pipon päälliosaa varten. Poimi silmukat oikeiden kierrosten kohdalta, eli nurjien harjanteiden välistä.

Napituskaitaleen kohdalla poimi silmukat päällekkäin menevien kappaleiden reunosta, samalla suljet yläreunan.

Vihreässä pipossa silmukoita tuli 58 ja ruskeareunaisessa 60. Jaa silmukat tasaisesti neljälle puikoille ja neulo sileää oikeaa. Oma silmukkamääräsi saattaa olla eri, mutta ei se niin nuukaa ole. Tarkastat vain että päälliosan leveys on sama kuin reunakaitaleen leveys ettei lähde liiraamaan.

Nämä pipot on neulottu 15 senttiä (sisälten reunakappaleen mitan) korkeiksi ennenkuin kärkikavennukset on aloitettu. Tässä vaiheessa kannattaakin sovitella, niin näet pitääkö neuloa enemmän.

Kavennukset hoituvat siten että:
1. krs: jokaisen puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa neulotaan takareunoistaan yhteen, eli vasemmalle kallistuva kavennus. Jokaisen puikon viimeiset kaksi silmukkaa neulotaan yhteen, eli oikealle kallistuva kavennus.
2. krs: neulo kaikki silmukat oikein.

Toista näitä kahta kierrosta kunnes puikolla on joko 2 tai 3 silmukkaa jäljellä, riippuen siitä oliko puikolla alunperin parillinen vai pariton määrä silmukoita. Sovita pipoa, ja jos se on sopiva niin katkaise lanka ja vedä se kaikkien silmukoiden läpi. Päättele napakasti nurjalle.

Sitten vaan pipo päähän ja baanalle!

torstaina, syyskuuta 02, 2010

Kutsu


Lauantaina syyskuun 18. päivä vietetään kansainvälistä Spinning in Public -päivää, eli suomeksi julkikehruupäivää.

Kehräätkö? Ota rukkisi tai värttinäsi mukaan ja tule tekemään lankaa. Ei ole väliä oletko vasta-alkaja tai konkari, kaikki mukaan.

Vai oletko vasta miettinyt kehräämistä? Tule katsomaan miten lanka syntyy ja kuulemaan miten pääset harrastuksessa alkuun.

Oulussa SIP-päivää vietetään Lumoava Lanka-putiikissa, Pakkahuoneenkatu 17, kello 10-15.

Tervetuloa!


--------------------------

Ihan ominpäin ja keneltäkään lupaa kysymättä tein tämmösen SIP-mainosbannerin. Mainosta saa vapaasti kopioida omaan blogiin, sivupalkkiin taikka postauksen lomaan, ja levittää kehräämisen ilosanomaa :) Saa myös linkittää takaisin tähän postaukseen.