Iski kehruutyhjiö. Semmonen, jottain pitäis tehdä mutku mitä? Levitin villat keittiön pöydälle ja pohdin. Ylärivissä olisi kainuunharmasta, shetlanninvillaa ja corriedalevillaa. Niistä tulisi keskenään joku kiva kirjoneule. Mutku niitä on yhteensä yli 600 grammaa, joten kehrääminen veisi ikuisuuden. Ja haluaisinko edes kirjoneuletta? Nääh.
Tarjolla olisi myös vauvakamelia ja alpakkaa. Ne olivat ihan mykkiä, umpimielisiä. Kirjavat blue face leichester letit eivät olleet mykkiä, vaan kälättivät niin paljon ja kovalla äänellä, etten pysynyt mukana. Pinkki mulperisilkki oli tyynesti hiljaa, mutta tiedän, että se haluaisi olla ohuen ohut pitsihuivi.
Näitä vesseleitä aikani tuijoteltuani muistin erään merinosilkkitopsin ja aloin puuhastella sen kanssa. Vesselit laitettiin takaisin laatikkoon, ja musta vähän tuntuu että mulperisilkki huokaisi paheksuvasti.
Kehruutyhjiö siis täytetty. Sitten oli enää neuletyhjiö. Kauppareissulla pysähdyin lankahyllyn ääreen. Pitkään hipelsin sitä, jossa on ne paljetit. Melkein jo otin, mutta laitoin takaisin. Paljetit olivat väärän värisiä. Silittelin beigen väristä lankaa. Harmaata, luonnonvalkoista ja myyrän ruskeaa. Kauhistuneena värittömien värien ihailusta nappasin mukaani räikeimmät sukkalangat ja lähdin kotia. Nyt neulotaan jotain tosi säpäkkää! Kotona sitten raivoisasti nitkutin kahden millin puikoilla. Sitten tajusin että on sillä säpäkkyydelläkin rajansa.
Että neuletyhjiö edelleenkin. Katotaanpa miten järkevän idean keksin tänä iltana tyhjiötä täyttämään.
Voipi olla ettei tänään sateenkaaria nähdä, sadetta kyllä senkin edestä. Kävin jo toiveikkaana katsastamassa näkyisikö myös kukkasipuleita. Eipä ollut. Niitäkään. Syklaameja oli. Nehän pitävät kosteudesta.
Sateenkaaren väristä lankaa kuitenkin on. Tai puuttuuhan tästä ne siniset ja vihreät, mutta eipä takerruta pikkuseikkoihin. Kuitu on BFL ja silkin sekoitetta, taisi olla 70/30 suhteella. Metrejä on 410 ja grammoja 250. Navajokerrattu. Jos jollekin tuo navajokerrattu ei sano mitään, niin kolmisäikeinen varmaan sanoo.
Kehräsin ensin vajaan rullallisen ja sitten kertasin sen sekä kerin kerälle. Toisen kerityn rullan sidoin edelliseen kerään kiinni, jotta värijuoksu menisi koko vyyhdin läpi oikeassa järjestyksessä. Sen solmun voipi sitten neuloessa napsia pois. Joku pieni huivihan tästä olisi mukava tehdä, lanka kun on mukavan pehmoista.
Nyt olen sitten pyöritellyt muita villoja ajatuksella mitäs sitten kehrättäisiin. Toki siihen pyörittelemiseen liittyy sekin juttu, että eilen kainuunharmaspussukasta löytyi koppakuoriainen. Sitä porukalla ihmettelemään, ja ihrakuoriainenhan se. Ei mikään toivottu vieras. Pääsi hengestään. Olen etsiskellyt sen kavereita, toistaiseksi ei ole löytynyt.
Eilen mun rukki sai uuden kaverin. Osasi jopa käyttäytyä (siis rukki) ja rullalta pesupuljun kautta narulle kuivumaan matkannut hahtuvasta tehty tuotos näyttää tältä:
ihan käypästä tavaraa, eikös vain? Onnea tuoreelle lankaäitille sinne Mäntylään!
Nyt tässä vaan pidellään sadetta ja odotellaan erään kuivumista. Ja koska sitä sateenkaarta ei nyt nähdä, niin kuunnellaan sitä.
Ilmassa on jo selvästi syksyä. Iltaa kohden ilma viilenee ja muuttuu kosteaksi. Ilmassa tuoksuu syksy. Sellainen multa ja maatuvat lehdet. Auringon valokin on jo iltaisin erilainen, kultainen.
Pidän syksystä silloin kun se on kirpeä, raikas, tuoksuva ja värikäs. Loputon sade ja pimeys saavat minut alakuloiseksi. Syksyn myötä kaipaan myös täyteläisiä värejä: okraa, munakoison violettia, petroolia, tummaa magentaa, sitä tietynlaista tummaa harmahtavaa vihreää.
Palstalta on korjattu herneet. Viimeiset olivat vähän jo kuivia. Vielä on persiljaa ja salaattia. Kosmoskukka aloittelee kukkimistaan, ja mangoldi on ottanut uutta vauhtia kasvuun. Sipulit ovat pulleita. Pitäisi vielä viimeisen kerran kitkeä ohdaketta ja muuta pois. Hankkia vaikka se talikko. Jos se edes pikkaisen helpottaisi ensi kesän hommaa.
Omalla pihalla, tai virallisesti kaupingin puolella, herukkapensaissa olisi vielä kerättävää. Aamuisin fasaaninpoikaset noukkivat alimmilta oksilta marjoja. Välillä hätistelen niitä, välillä annan syödä. Riittähän niitä niillekin.
Elokuu
Malli: Outin liivin pohjalta viritelty
Lanka: Noro Silk Garden (5 kerää väriä 084, 2 kerää väriä 282 ja kerä väriä 302), viuhkareunaan langan loputtua pikkaisen Silk Garden Sockia
Koukku: 4,5 mm
Fiilis: *hihkuu*
Huomenna on Tärkeä Päivä: esikoinen aloittaa koulutaipaleensa.
Hän on vallan innoissaan, minulle tulee liikutuskyyneleet silmiin. Miten minun pikkuisesta on tullut jo näin iso? Täytyy ryhdistäytyä etten vallan repeä huomenna. Koulu on ihan tuossa ihan vieressä ja tuttu paikka pojalle, sinällään minua ei huoleta. Koulu tuo kuitenkin tullessaan niin paljon uusia asioita, ja kun tietää ettei se kaikki ole aina niin kivaa. Tuo kuva on viiden vuoden takaa Ainolanpuistosta.
Koulutarvikkeet on laitettu jo valmiiksi. Löysimme kirpparilta sopuhintaan pulpetin. Yritin ottaa siitä kuvan mutta se oli vähintääkin haastavaa, kun sopivien (lue romut pois rajaavien) kuvakulmien löytäminen oli lievästi sanottuna mahdotonta.
Oho, Glorian sisustustoimittaja soittaa ovikelloa, nyt pitää mennä!
Ps. Kaikille eppuluokkalaisille, ja muillekin kouluunmenijöille, mukavaa ja turvallista koulumatkaa! Muistetaan ja huomioidaan me vanhemmat liikenteessä olevat pikkuiset.
Nyt tuottaa suurta tuskaa tuottaa mitään järjellistä tekstiä, joten mennäänkö suoraan asiaan? Kiitos. Ja kun ei kerran ole niin kuuma niin se karvakasa tuli kuvattua. Vaikka hikihän siinäkin kerkisi tulla.
Miralda
Malli: Nancy Bush/Knitted Lace of Estonian -kirjasta
Lanka: Lane Birgosesia Mohair, ( 50% mohair, 50% acrylic Dralon, 50g/150m) 4 kerää
Puikot: 5 mm
Fiilis: pörröinen
Lanka tarttui mukaan viime keväänä Poggio Mirtetosta, päivä sen jälkeen kun se tulivuori pössähti. Nyt kesällä kun helle oikein pehmitti aivot, aloin neuloa. Ja siinähän kävi juuri niin kuin pelkäsin: lanka loppui kun jäljellä oli enää mitättömän vähän neulottavaa. Siinä sitten miettimään että matka Italiaan ja takaisin olisi ehkä liioiteltua.
Sandnesin Kittenissä oli onneksi sävy, joka oli tarpeeksi lähellä. Kyllähän se sieltä erottuu, mutta kun huivi on käytössä niin ei se sieltä näy. Lankavarasto pieneni tällä 200 grammalla, joten kokonaissaldo, mitäs se nyt olikaan, 400 grammaa?
Viimeistelyssä odottelee valmistumistaan jotain todella kivaa!
Otin pussista jottain lankaa, paljoahan ei lasten lapasiin tarvita. Vähän tietty matkan varrella mietitytti että miksi tämmöistä lankaa on tehty? Mitähän se suunnittelija tai joku on aatellut kun on värityksiä ja kuviointeja miettinyt? Mä veikkaan ettei paljoa mitään. Varmaan odotteli kesälomalle pääsyä.
Toisaalta, lapsi oli vallan iloinen kun uudet lapaset sai. "Nämä tuntuu hyvältä, kiitos äiti." Nyt tuntuu vähän paremmalta äidiltä.
Saroyan
Montera takista jäi kaksi iskemätöntä vyyhtiä jalkoihin pyörimään ja vihdoin ne kertoivat mitä ne haluavat olla. Eihän tää kyllä parasta kaulahuivilankaa ole, mutta väri on mehevä.
Se on ihan hyvää vauhtia täyttymässä.
Tarjolla olisi myös vauvakamelia ja alpakkaa. Ne olivat ihan mykkiä, umpimielisiä. Kirjavat blue face leichester letit eivät olleet mykkiä, vaan kälättivät niin paljon ja kovalla äänellä, etten pysynyt mukana. Pinkki mulperisilkki oli tyynesti hiljaa, mutta tiedän, että se haluaisi olla ohuen ohut pitsihuivi.
Kehruutyhjiö siis täytetty. Sitten oli enää neuletyhjiö. Kauppareissulla pysähdyin lankahyllyn ääreen. Pitkään hipelsin sitä, jossa on ne paljetit. Melkein jo otin, mutta laitoin takaisin. Paljetit olivat väärän värisiä. Silittelin beigen väristä lankaa. Harmaata, luonnonvalkoista ja myyrän ruskeaa. Kauhistuneena värittömien värien ihailusta nappasin mukaani räikeimmät sukkalangat ja lähdin kotia. Nyt neulotaan jotain tosi säpäkkää! Kotona sitten raivoisasti nitkutin kahden millin puikoilla. Sitten tajusin että on sillä säpäkkyydelläkin rajansa.
Että neuletyhjiö edelleenkin. Katotaanpa miten järkevän idean keksin tänä iltana tyhjiötä täyttämään.
Ootas nyt, kumpi on oikea puoli?
Juu, näin päin!
Tää tähän päälle.
Samperin vesisade!
No tää klassinen?
Vai oisko näin?
Tai sitten näin.
Voipi olla ettei tänään sateenkaaria nähdä, sadetta kyllä senkin edestä. Kävin jo toiveikkaana katsastamassa näkyisikö myös kukkasipuleita. Eipä ollut. Niitäkään. Syklaameja oli. Nehän pitävät kosteudesta.
Sateenkaaren väristä lankaa kuitenkin on. Tai puuttuuhan tästä ne siniset ja vihreät, mutta eipä takerruta pikkuseikkoihin. Kuitu on BFL ja silkin sekoitetta, taisi olla 70/30 suhteella. Metrejä on 410 ja grammoja 250. Navajokerrattu. Jos jollekin tuo navajokerrattu ei sano mitään, niin kolmisäikeinen varmaan sanoo.
Kehräsin ensin vajaan rullallisen ja sitten kertasin sen sekä kerin kerälle. Toisen kerityn rullan sidoin edelliseen kerään kiinni, jotta värijuoksu menisi koko vyyhdin läpi oikeassa järjestyksessä. Sen solmun voipi sitten neuloessa napsia pois. Joku pieni huivihan tästä olisi mukava tehdä, lanka kun on mukavan pehmoista.
Nyt olen sitten pyöritellyt muita villoja ajatuksella mitäs sitten kehrättäisiin. Toki siihen pyörittelemiseen liittyy sekin juttu, että eilen kainuunharmaspussukasta löytyi koppakuoriainen. Sitä porukalla ihmettelemään, ja ihrakuoriainenhan se. Ei mikään toivottu vieras. Pääsi hengestään. Olen etsiskellyt sen kavereita, toistaiseksi ei ole löytynyt.
Eilen mun rukki sai uuden kaverin. Osasi jopa käyttäytyä (siis rukki) ja rullalta pesupuljun kautta narulle kuivumaan matkannut hahtuvasta tehty tuotos näyttää tältä:
ihan käypästä tavaraa, eikös vain? Onnea tuoreelle lankaäitille sinne Mäntylään!
Nyt tässä vaan pidellään sadetta ja odotellaan erään kuivumista. Ja koska sitä sateenkaarta ei nyt nähdä, niin kuunnellaan sitä.
Nyt ne kuivuvat kylppärissä, ja siellä tuoksuu sipulille ja paljon!
Olen kehrännyt myös lankaa. Sitä yksisäikeistä. Sitäkin tuli aika paljon. Ainakin reilu 500 metriä ja 200 grammaa. Tämä on merinoa ja sitä oli paljon vaikeampi saada tasaiseksi. Taiteellisia kohtia on paljon.
Sinänsä yksisäikeisen teko on hyvin palkitsevaa. Tämä, ja aiemmassa postauksessa olleet violetinsävyiset langat, on tehty neljässä päivässä. Yhteensä yli kilometri ja 400 grammaa lankaa. Se on paljon.
Paljon iloa tuottaa myös ensimmäinen valokuvakirjani. Hassua nähdä omia kuvia kirjana. Harmi vaan että kämmäsin kannet. Nolottaa ihan myöntää että leikkuuvarat jäivät huonolle tarkastukselle. Pitäisihän ne nyt ihan ammatinkin puolesta hanskata. Taidan tehdä kankaasta uudet kannet kirjalle niin ei nolota niin paljon.
Eli ei liian tiukkaa kierrettä ja mahdollisimman hitaalla ja tasaisella temmolla. Sitten kun rulla on täynnä se vyyhditään. Sidoin valmiiseen vyyhtiin neljä haltialankaa, ja pidin vyyhdistä hyvin kiinni kun irrotin sen pestäväksi. Tämän siksi koska valmis lanka vetää tässä vaiheessa aikamoiselle afrokiharalle. Sitten koko kasa kuumaan veteen. Ja kuumalla tässä tapauksessa tarkoitetaan sellaista että kädet vielä kestävät. Välillä vyyhti ylös ja suoristus. Sitten puristellaan vesiä pois ja upotetaan vyyhti kylmään veteen. Sitten taas kuumaan, kylmään ja kuumaan. Välillä aina vyyhtiä suoristaen käsien välissä. Sellaista suht kovakouraista toimintaa. Tarkoitus on, että lanka ottaa vähän itseensä ja suurimmat kiemurat häviävät.
Kolmannen kuuman kylvyn jälkeen vedin vyyhdin taas suoraksi, puristelin enimmät vedet pois ja laitoin roikkumaan. Alareunaan laitoin painoksi muutaman henkarin, jotta lanka olisi mahdollisimman suoraa kuivuttuaan.
Nyt on sitten yhteensä 200 grammaa ja 600 metriä raidallista yksisäikeistä lankaa. Tästä innostuneena kävin vielä huolellisemmin säilöttyjen merinoitten kimppuun. Niitten kanssa onkin vähän enemmän vääntämistä.
Kirpparituuri jatkuu valitettavan hyvänä. Löysin ihanan pussukan,
Ilmassa on jo selvästi syksyä. Iltaa kohden ilma viilenee ja muuttuu kosteaksi. Ilmassa tuoksuu syksy. Sellainen multa ja maatuvat lehdet. Auringon valokin on jo iltaisin erilainen, kultainen.
Pidän syksystä silloin kun se on kirpeä, raikas, tuoksuva ja värikäs. Loputon sade ja pimeys saavat minut alakuloiseksi. Syksyn myötä kaipaan myös täyteläisiä värejä: okraa, munakoison violettia, petroolia, tummaa magentaa, sitä tietynlaista tummaa harmahtavaa vihreää.
Palstalta on korjattu herneet. Viimeiset olivat vähän jo kuivia. Vielä on persiljaa ja salaattia. Kosmoskukka aloittelee kukkimistaan, ja mangoldi on ottanut uutta vauhtia kasvuun. Sipulit ovat pulleita. Pitäisi vielä viimeisen kerran kitkeä ohdaketta ja muuta pois. Hankkia vaikka se talikko. Jos se edes pikkaisen helpottaisi ensi kesän hommaa.
Omalla pihalla, tai virallisesti kaupingin puolella, herukkapensaissa olisi vielä kerättävää. Aamuisin fasaaninpoikaset noukkivat alimmilta oksilta marjoja. Välillä hätistelen niitä, välillä annan syödä. Riittähän niitä niillekin.
Elokuu
Hän on vallan innoissaan, minulle tulee liikutuskyyneleet silmiin. Miten minun pikkuisesta on tullut jo näin iso? Täytyy ryhdistäytyä etten vallan repeä huomenna. Koulu on ihan tuossa ihan vieressä ja tuttu paikka pojalle, sinällään minua ei huoleta. Koulu tuo kuitenkin tullessaan niin paljon uusia asioita, ja kun tietää ettei se kaikki ole aina niin kivaa. Tuo kuva on viiden vuoden takaa Ainolanpuistosta.
Oho, Glorian sisustustoimittaja soittaa ovikelloa, nyt pitää mennä!
Miralda 
Lanka tarttui mukaan viime keväänä Poggio Mirtetosta, päivä sen jälkeen kun se tulivuori pössähti. Nyt kesällä kun helle oikein pehmitti aivot, aloin neuloa. Ja siinähän kävi juuri niin kuin pelkäsin: lanka loppui kun jäljellä oli enää mitättömän vähän neulottavaa. Siinä sitten miettimään että matka Italiaan ja takaisin olisi ehkä liioiteltua. 
Sandnesin Kittenissä oli onneksi sävy, joka oli tarpeeksi lähellä. Kyllähän se sieltä erottuu, mutta kun huivi on käytössä niin ei se sieltä näy. Lankavarasto pieneni tällä 200 grammalla, joten kokonaissaldo, mitäs se nyt olikaan, 400 grammaa?
Viimeistelyssä odottelee valmistumistaan jotain todella kivaa!
Tämmöinen hankalasti kuvattava tekee tuloaan.
Keittiön pöydällä valmistuu puhdasta väri-iloittelua. Mä sitten rakastan tätä lankaa! Ollappa rahoissaan niin hankkisin säkillisen.
Lomalla järjestelin keittön kaappeja. Tämän kaapin järjestyksestä ja tavaroista tykkään niin paljon että välillä avaan sen ja vaan nautin näkymästä. Onpahan edes yksi tyttöasia tässä miespainotteisessa taloudessa.
Lopuksi vielä yksi erityisen kaunis peltirasia. Pohjan tarra kertoo, että sisältönä on joskus ollut Kolibri-keksejä. Miltähän ne ovat maistuneet?
