Viimeisiä viedään

Huomenna on viimeinen lomapäivä. Viiden viikon kesäloma on ihana asia. Huono asia siinäkin on että se loppuu. Kesä on ollut aivan mahtava, ihana, lämmin, kuuma, kostea, lokoisa..toivottavasti se vielä jatkuu ja pitkään!

Viimeisen viikon vietimme mummolassa, ja kun Keski-Suomessa ollaan niin ralliltahan ei vältytty. Mummola sijaitsee sopivasti siirtymäreitin varrella, joten näimme mm. Loebin,

sukulaispojan (älkää kysykö minkä mutkan kautta sukua) sekä

Laukaan oman pojan.

Pojat pitivät rallistudiotaan tienvarressa, ja me muut pällistelimme autoja rinteen päältä.

Langanostolakkokin on pitänyt muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oikein hyvin. Kunnes sitten tapahtui pari seikkaa. Huivin tekeleestä loppui lanka ja sitä piti sitten käydä Jyväskylästä metsästämässä. Ihan "vahingossa" ajauduin Tityyn kauppaan. (Toki tarvittava lanka oli jo siihen mennessä löytynyt.) Mutku hyllyillä oli vaikka mitä ihanaa! Spud&Chloen Sweater lanka jäi takaraivoon tikittämään.

Toinen mutku tapahtui jo sitten melki kotimatkalla. Käytiin Hirvaskankaalla tankilla ja pitihän siinä Spektrissä sitten käydä. Siellä olikin sitten lankakauppa, jossa taas iski se mutkun mä haluun.


Ja tuo keltainen, kuplalasinen keittötölkki on sitten Ahvenlammen Rompetorilta. Tori on siellä vielä huomenna, menkää ihmeessä jos olette siellä suunnalla! Siellä oli mm. ameriikkalaisia vintage-vaatteita, jotka olivat niin mielettömiä että! Astioita, lasia ja erinäisiä autojen ja mopojen osia. Ahvenlampihan on n. 8 kilometriä Saarijärveltä Kokkolan suuntaan.

Huomenna voisi ainakin tsekata kasvimaan tilanteen, ottaa ne viimeiset päikkärit ja muuten vaan nauttia elostaan.

Ps. sainpas ängettyä rallin ja langat samaan postaukseen :D

Räyh räyh räyh!

Kävästiin Piippolassa Hevisauruksen keikalla, ja olipa hieno keikka!

Toinen pojista oli eturivissä ja hiplasi Riffi-Raffin varpaita. Toista ujostutti ja tyytyi istumaan sopivan matkan päässä lavalta. Molempien mielestä keikka oli hyvä.

Vielä kun saatiin kaikkien saurusten nimmarit ja päästiin läppäämään yläfemmaa herra Hevisauruksen kanssa niin olihan se hienoa.

Hevisauruksista sitten sujuvasti kehruuseen.

Menossa on BFL:n ja silkin sekoitetta, väri à la Tuulia. Vasemmalla on kuitu letillä, keskellä rullalla yksisäikeisenä ja kerällä sitten ketjukerrattuna. Aika räyhäkkää.

Äidin kasvimaalla

Tällä maalla ei tosin ole raparperia eikä sammakkoakaan, mutta tää onkin mun oma henkilökohtainen rikkaruohohelvettini.

Tältä siellä näytti pari päivää sitten. Kaksi etualalla olevaa penkkiä ovat täysin out of order. Kylvin niihin kukkia, mutta jotain tapahtui ja ne rehottavat vaan kaikkea muuta.
Siitäkin huolimatta kasvipenkeissä on kuitenkin kasvanut jotain muutakin, jopa syötäväksi kelpaavakin. Vaikkapa sipuleita. Pullistelevat jo.

Mangoldia. Tosin näitä rei'ittää joku kamalan näköinen musta ötökkä.

Romanesalaattikin rehottaa minkä kerkiää vaikka ohdake yrittää puskea seassa.

Herneetkin ovat hyvällä mallilla, vaikka kuivuus onkin hieman kiusannut.

Lisäksi tulee mm. rucolaa, vuonakaalia, persiljaa, pinaattia ja porkkanoita. Retiisejäkin oli mutta ne kerkisivät mennä puisiksi ja kitkeriksi ennenkuin älysin poimia ne. Samoin kähäräendiivi on sen verran pahanmakuista että olen antanut se rehottaa.

Tänään toin kotiakin jo sen verran ison määrän satoa että tuntui hyvältä. Se keväinen kitkentäpakkoleiri oli enää kaukainen muisto.

Mangoldit pistin kiehumaan, sitten pilkoin ne ja paistoin oliiviöljyssä. Sekaan murentelin feta-juustoa. Ja on niin hyvää ettei tiedä miten päin olla.

Kaikesta huolimatta taidan ottaa palstan myös ensi vuonna. Olen jo tehnyt suunnitelmia miten rikkaruohohelvetistä selvittäisiin paremmin. Samoin olen miettinyt mitä kasveja laitan ja mitä en. Ja kesäkukat kannattaa esikasvattaa. Niistä ota mitään tolkkua sirkkalehtivaiheessa mikä on mitäkin ja sitten kun tunnistaa niin rikkaruohot ovat vallanneet kaikki.

Nirsk narsk nirsk

Eilen oli todella kostea ilma. Rukki nitisi ja natisi, ja siippa käänteli narinan kasvaessa tellun ääntä isommalle. Ääniefekteistä huolimatta rukki kertasi minulle langan valmiiksi.
Merinon ja silkin sekoitetta, jonniin verran 100g/600metriä. Tästä pitäisi tulla äidille syntymäpäivälahjaksi pitsihuivi. Tosin synttärit olivat tiistaina. Öh.

Kehruukorissa oli toinen toistaan herkullisempia värejä tyrkyllä,

joten piti pistää rullalle heti uutta.

Kaupallisia tiedotteita

Ihan vaan jos jotain kiinnostaa: Stokkalla on tämmösiä puoleen hintaan. Nyt siellä on niitä kuusi vähemmän.

Niin ja nuot silmukkamerkit on vähän huonot. Renksussa on väli, johon lanka aina vänkää.

Virkvirks

Täällä on virkattu, virkattu ja virkattu. Toki välillä käyty rannalla ja nukuttu päikkärit. Mutta pääpaino aktiviteetilla virkkaus.

Tilasin joku aika sitten pari japanilaista virkkausvärkkäyskirjaa, joiden lumoissa olen ollut siitä lähtien. Toisessa kirjoista oli kiva kaulurihärpäke jota päätin kokeilla. Ensimmäinen yritys oli Markka-langasta.


Ihan jees, mutta vähän pienehkö? Joku pörröinen lanka voisi olla kivempi? Vaikka Rowanin Kidsilk Aura? Sitä olisi kolme kerää varastossa.



No, joo. Tämä on paremman kokoinen.

Kokeillaanpa jotain toista mallia. Manosin SilkBlendin kanssa.


No, jaa. Ihan kiva, värit ainakin on upeat. Mutta ehkä pitäisi tämänkin olla vähän isompi? Lankaa jäi vielä vyyhdistä, jos tekisi jotain ylimääräisiä kierroksia?

Kaikki tietty näyttävät vähän tyhmiltä kesävaatteiden kanssa. Mutta ehkä ne sitten talvella toimivat. Näitten töitten myötä päätin taas kerran vähentää lanka-arkkuni sisältöä ja tein semmoisen säännön, josta varmaan luistan heti ekan tilaisuuden tullen, että lankaa pitää mennä kilon verran ennenkuin saa ostaa uutta. Näitten valmistuneitten myötä voidaan todeta kadonneen semmoiset 225 grammaa.

Se värkkäyskirja, josta kaikki kolme mallia ovat, on kuvassa vasemmalla. Molemmissa kirjoissa on valtavan kauniit kuvat ja paljon kivoja ideoita virkkaukseen.

Pip

Eilen ne olivat tulleet. Luovosta suoraan hiekkaisena ja hikisenä ryysin niitä hakemaan.

Tänään pyykkäsin, ja nyt ne ovat sängyssä.

Tuskin maltan odottaa nukkumaanmenoaikaa.


Ihanat!
Ja kun kaupanpäälle sain vielä tämän kassin, niin voihan pojat!

Eilen illalla oli kunnon ukonilma. Ensin tuli sadeverhoja, jotka saivat meren katomaan vaaleanpunaiseen pilveen. Puoliltä öin alkoi itse show. Kuin strobovalot olisivat vilkkuneet ja kova pauke jytisi joka puolelta. Värit vaihtelivat harmaan turkoosista pinkkiin. Välillä näykyi salamoita ja se kuiva rätinä joka siitä kuuluu oli aivan huikaseva. Seurasin näytöstä ensin terassilla katon alla kunnes sade kasteli sielläkin ja piti mennä sisälle. En millään malttanut mennä nukkumaan, oli se sen verran hieno ukkonen. Saas nähdä onko tälle illalle odotettavissa samanmoista. Taivas ainakin on ihan musta.

Luovossa

Aamulla pakkasimme kimpsut ja kampsut ja käänsimme auton nokan kohti Hailuotoa. Muutama muukin oli päättänyt tehdä samoin, ja saimme odotella lauttalaiturissa tovin aikaa ennenkuin mahduimme kyytiin. Siinä välissä kerkisi syömään munkit ja poseeraamaan sen retromekon kanssa. Ja ei, sitä ei sitten tullut silitettyä.

Virkatakin kerkisi sekä

ihmetellä taas kerran tuulimyllyjen valtavaa kokoa.

Sitten tuli meidänkin vuoro ajaa kyytiin. Tiukasti vaan joka kolo täyteen autoa ja traktoria ja menoksi.

Ennen rannalle menoa pysähdyttiin tietysti Luovon Puojissa. Siellä oli hauskoja paperista ja ties mistä taiteiluja pukuja. Tarttuipa mukaan muutama vyyhti kasvivärjättyä villaakin sekä tuliaiset eräälle tärkeälle tyttöystävälle.

Sitten rantsulle etsimään omaa pientä reviiriä ja siihen peitto merkiksi.

Pojat menivät testaamaan veden lämpötilan, ja minä kasasin sillä välin grillin. Syödä mussutettiin massut täyteen ja nautittiin auringosta, lämmöstä. Kesästä.

Täydellistä, vaikka välillä tummat pilvet seilasivatkin auringon edessä.

Kun tuli lähdön aika poika tuumasi että voisi jäädä tänne asumaan. Mikäpä se olisi ollut jäädä rannalle kellimään auringonlaskuun saakka.

Kotimatkalla takapenkki meni tajuttomaksi n. 100 metriä lähdöstä. Mantereen puolella oli tosi tukalaa. Auton mittari näytti +31°, Luovossa oli seitsemisen astetta vähemmän. Voisin mennä heti huomenna uudestaan.

Pikkuhommia

Mulla on ollut pitkään vyyhdillinen hehkuvaa magentaa (Colinette Jitterbug, väri 94 magenta) odottelemassa parempia aikoja. Kun Heksiksestä loppui taas kerran lanka, kaivelin tuo vyyhdin esille ja tuumasin. Voisi näyttää huiville, mutta metrejä taitaa olla liian vähän. Kämmekkäät? No, nepä nepä.

Virkkauskuvio on sama kuin Heksiksen reunuksessa. Harmi ettei tuo väri pääse oikeuksiinsa kuvissa. Kamera ei yksinkertaisesti ymmärrä tuota leiskuvaa väriä.

Piti vielä kukkasetkin väkertää.

Näillä keleillä näitä ei tosin tarvita, mutta sitten syksymmällä, kun tämä trooppinen kesä on vain muisto enää.

All'aperto

Tutto bene? Molto bene! Nyt voisi vaikka laulaa luikauttaa jonkun laulun. On tämä kesä vaan niin ihana!

Makeaa mahan täydeltä

Takapihan kukkapenkissä on juhlat käynnissä.











On ne niin kauniita!