Reunaehdot

Olen piilotellut langanpäitä ja miettinyt reunuksia. Heksis-täkki tarvitsee reunukset, ehdottomasti.
Eka virittelin tälleen suoraan heksagonien reunaan. Ei näytä hyvälle. Reunus "uppoaa" liikaa lappusiin.

Suunnitelma B. Reunaan virkataan ensin ketjusilmukkalenkkejä ja niihin sitten pylväsryppäät. Näin se toimii. Tosin en vielä tiedä miten lenkit toimivat suoralla sivulla. Mutta sehän selviää siten että jätän lätinät tähän ja menen kokeilemaan!

Ei niin tavallinen

Tämä lappunen saattaa näyttää ihan tavalliselta. Mutta se ei ole tavallinen vaan se on hyvin erityinen.

Se on aivan erityisen erityinen.


Se on viimeinen Heksis-täkkiin tuleva lappunen.
Ps. Kiitos kaikille palstaviljely- ja muista kitkemisasioista. Helpottavaa kuulla että kohtalotovereita löytyy. Tänään kävin kitkemässä kaksi tuntia. Huomenna menemme etsimään haraa, jolla käytävien niistäminen kävisi nopeammin. Ja kitkemme luultavasti lisää. Samaa muuten myös ohjelmistossa keskiviikkona!

Ilonpilkkujakin toki löytyy: persiljat ovat itäneet ja retiisi rehottaa. Tosin yhdestä penkistä en ole varma: kylvinköhän siihen jotakin? Rikkaruohoja kitkiessäni en ole siinä törmännyt taimen oloisiin ollenkaan...

Lähestyvä keski-ikä

Ei tää paljoa muutakaan voi olla kuin lähestyvä keski-ikä ja sen myötä tulevat vaivat. Sillä ihan oikeasti, mitä mun päässä oikein liikkui kun hankin itselleni viljelyspalstan? Tuuli siellä korvien välissä vain suhisi.

Ehkä takaraivossa oli muistitallenteena joku kuva akkainlehdestä, jossa kaunis ja verevä emäntä seisoo hymyssä suin satoa pursuavan kasvimaan edessä? Älkää uskoko moista kuvaa. Ensinnäkin ne rehut siellä taustalla on joko a) ostettu kaupasta b) tehty muovista. Eikä se onnellisena hymyilevä nainen ole kertaakaan kitkenyt yhden ainoaa rikkaruohoa tai muutenkaan liannut täydellistä manikyyriään mullassa. Ehei! Sille maksetaan siitä että se hymyilee siinä kuvassa ja näyttää touhukkaan onnelliselta.

Koska totuus on jotain muuta. Se on karu. Se on katkenneita kynsiä, kroonisesti mustia kynnenalusia, kipeitä polvia. Totuus on kitkemistä kitkemisen perään. Jos muistaa miten kurjaa lapsena oli kun komennettiin kitkemään perunapenkkia, niin se on juuri sitä. Juuri niin kurjaa!

Hernepenkki. Neljän tunnin kitkemisen jälkeen. Tää on vähän kuin ajelisi höylällä sääret. Tänään sileää, huomenna sänkeä. (Kuva on siis otettu vuorokausi kitkemisen jälkeen. Toim. huom.)


Retiisit. Kolme päivää kitkemisen jälkeen. Sänki on villiintynyt.


Ööh, mitäs tässä sitten pitkään olla? Kukkia? Lasketaanko valvatti ja juolaheinä kukiksi? Ei vai?
Toisaalta, jos vapaa-aika on yhtä helvettiä niin silloinhan arki on yhtä juhlaa?

Ps. Säädän vielä tämän ulkoasun kanssa, antakaa anteeksi.

Melkein

Loppusuora häämöttää. Vielä 31 tai 46 palaa sekä alle kymmenen puolikasta palasta. Sitten se olisi aikalailla siinä. (Ei puhuta vielä langanpäättelyistä taikka reunuksesta.)

Edit. Menin sitten leikkimään ulkoasutyökalulla, ja nyt ollaan tässä. Voikamala. Enkä pääse takasin vanhaan tuttuun. Voe elläimen käpälä!

Miksi teit?

Tyttö hyvä, opettele käyttämään mittanauhaa! Toisaalta, seuraavalla kerralla tiedän korjata pari muutakin seikkaa kuin pelkästään ympärysmitan.

Ja seuraavalla kerralla on pari kivaa kaveria mukana.

Huomioita

Kielo kukkii.

Särkynyt sydän kukkii.

Alppiruusu aikoo kukkia. Nuppuja oli yli kymmenen.

Meillä on sininen pöytäliina. Sininen!

Tänään olen virkannut melkein kahdeksan lappua.