Hei sun heiluvilles

Tässä lumenluonnin välissä tulin kertomaan että kehruu-hikipajassa on syntynyt taas tuotosta.
Vyyhdillinen harmaata alpakkaa, metrejä 300 ja painoa 100 grammaa. Oli oikeastaan todella mukavaa kehrättävää. Kertauksessa säikeet tottelivat niin hyvin ettei sitä meinannut uskoa. Niin nätisti kiertyivät toistensa ympärille että!

Mutta se tässä on kummaa että niin äärimmäisen pehmoinen ja kutittamaton kuin alpakka topsilla olikin niin eikös peijakas meinaa pistellä valmiina lankana.

Pitänee vielä neulasta mallitikku ja kokeilla kutittaako se. Hieman saattaapi harmittaa jos niin käy. Toisaalta, en ole vielä kertaakaan törmännyt alpakkalankaan joka ei kutittaisi. Se Dropsin ihana alpakkakin sai kutinallaan hulluksi.

Mutta toinen tekeillä oleva lanka ei takuulla kutita. Henkäisin syvään ja kaivoin angoran pussissaan. Voi että se on suloista. Haasteellisita kehrättävää, mutta pienellä nyhdöllä se tottelee. Välillä tosin kutittaa nenää vallan vietävästi kun niitä olemattomia karvoja leijailee ilmassa. Kehrätessä naurattaa: kehrään pupua. Pupua!

Surisee

sekä rukki että pää. Pään surinoista ei nyt sen enempää, mutta rukin surinoista voidaan jaaritella.

Sain valmiiksi sukkalangaksi aiotun villan, mutta täytyypä todeta ettei tästä sukat tule, ei taida metrit riittää. Harmi, koskapa värit ovat todella hienot ja lanka tuntuu kivalta.

Kuituna on blf:n ja mohairin sekoitusta suhteessa 80/20. Mittaa vyyhdillä on 100 g/186 metriä. Voisi riittää kämmekkäiksi? Lanka on kerrattu navajolla, jota allekirjoittanut voisi kyllä harjoitella enemmän.

Kaikenlaisia pikkusaparoita kurkkii sieltä täältä. Tosin rukki päätti kiukutella kun tein nyöriin uuden solmun, eikä ole ollut operaation jälkeen oma iloinen itsensä. Antaa kamalasti kierrettä ja samalla kiskoo ja repii minkä kerkiää. Ei sellaisen kanssa ole ilo työskennellä.

Tästä suivaantuneena otin käpälääni pelkäämäni alpakan ja päästelin menemään. Alpakka on kyllä niin erilaista kuin mikään ennen kehräämäni. Se on vähän kuin pitelisi vauvan hiuksia käsissä. Ei sitä vaikea ole työstää, erilaista vain.

Se angoratopsi kalvaa mieltäni. Taidan käydä sen kimppuun alpakan jälkeen. Jos tuo rukki vain rauhottuisi. Yhdestä solmusta nyt noin möksähtää!

Kehrää tyttönen

ja niinhän minä kehrään! Lauantain maratonkehruuta jatkettiin sunnuntain maratonkertauksella. Kahdeksan tuntia tiiviisti rukin ääressä ja kas, valmista tuli. Myönnettäköön että viimeiset pari tuntia olivat aikamoista tervanjuontia...

Kuituna oli merinon ja silkin sekoitetta leiskuvan oranssina. Silkkiä ei ollut varsinaisesti sekoitettu merinoon, vaan se kulki ohuina rantuina.

Mittaa vyyhdeillä on yhteensä 200 g ja 1 260 metriä. Joku sopiva pitsihuivimalli siis hakusessa.

Eikä se kehrääminen siihen jäänyt. Menossa on bläffää ja mohairia.

Kehräämisinnostukseltani en ole edes blogeja kerinnyt katsastaa. Readeri kertoo että lukematta olisi 89 postausta...uh, oh.

Rukki-Värttinä summit

Eilen meidän huushollissa surisi neljä rukkia ja kaksi värttinääkin pyörähteli. Lisäksi paljon puheen läpätystä, anteeksi sivistynyttä keskustelua maailman politiikan polttavimmista kysymyksistä. Kiitos kaikille, minun piti kaivaa kamerakin esille, mutta se sitten unohtui täysin.

Se aiemmin vilauttamani huopajuttu oli olkalaukku Tuulialle. Tässä se kokonaisuudessaan.

Sekä innokkaan linssiluteen kera. Ja huom! lapsen hiuksia ei revitä kuvassa, ei tartte soittaa lastensuojeluun.

Palkaksi sain valtavan kasan käsivärjättyä villaa. On blfää semmoisenaan, silkin kera ja mohairin kera. On Wensleydalea, on merinoa silkin kera ja ohuen ohutta lankaa. Lisäksi oli vielä angoraa. Olen aivan sanaton tästä kaikesta ihanuudesta!

Apulainenkin tuli ihastelemaan.

Oi tätä onnea!

Kohukuvat julki

Olen antanut itseni ymärtää että pari-kaksi-kolme saattasi odottaa erään villatakin kuvia. Enää ei tarvitse odottaa.

Oranssi alias Montera
Malli: Classic Elite Yarns/Winter Wimsy-vihkonen, suunnittelija Pam Allen
Lanka: Classic Elite Yarns Montera, väri Bolsita Orange, n. 680 g. 50% laama, 50% villa
Puikot: 5 mm
Napit: Dorset Button mallilla itse tehdyt
Fiilis: napakymppi!

Malli kolahti täysillä kun sen eka kerran Ravelrystä äkkäsin ja vaahto suupielistä roiskuen metsästin niin ohjevihkosta kuin lankaakin. Vihkonen löytyi Amazonista ja lanka Royal Yarns -nettikaupasta. Yllätyksekseni molemmat tulivat postin kautta. Olin varautunut vierailemaan tullissa, mutta tällä kertaa eivät lähetykset jaksaneet heitä kiinnostaa. Asia ärsytti suuresti siippaani, joka joutuu hakemaan kaikki Amerikan tilaukset tullista.


Lanka oli aikamoinen yllätys. Odotin kuvien perusteella kuivapintaista villalankaa ja sain hieman pörröistä. Tästäkin huolimatta lanka oln vallan ihanaa. Tömäkkää yksikierteiseksi, soljuvan neulottavaa ja suhteellisen riittoisaa näinkin paksuksi. Niin ja väri oli se Juttu! Jos korvaavaa lankaa haeskelee niin veikkaan että Cascaden Pastaza on samaa kamaa, värinä Burnt Orange. Ohjeessa tähän kokooon oli käytetty kahdeksan vyyhtiä, minulla meni vain seitsemän. Johtunee siitä että malli on tehty 5,5 millisillä ja omani puolta numeroa pienemmillä. Tilasin varmuuden vuoksi yhdeksän vyyhtiä eli vielä olisi kaksi iskemätöntä vyyhtiä.

Takin helma neulotaan vaakaan ja sitä muotoillaan lyhennetyillä kierroksilla. Rannekkeita varten loin silmukat provisonal-cast-on -systeemillä ja silmukoin lopuksi silmukat yhteen, jolloin ei tarvinnut ommella saumaa. Samoin hihat on neulottu pyörönä kaarrokkeeseen saakka. Ainoat saumat ovat kainaloissa, tosin nekin olisi voinut hoitaa silmukoinnilla. Näin paksuun neuleeseen kun ei ole kiva tehdä saumoja. Se paksuus onkin neuleen ainoa miinus, koska kuumahan tässä tulee. Toisaalta elohopean näyttäessä -27 astetta ei tuota ongelmaa ihmeemmin ole. Lisäksi takista irtoaa aika paljon oranssia karvaa, työtuolin selkämys ei ole enää musta. Saas nähdä nyppyyntyykö neule.

Sen verran kuitenkin mallista tykkään että olen miettinyt tehdä toisen samanlaisen jostain vähän ohuemmasta langasta. Toisaalta se taitaapi olla nämät napit, jotka saavat aikaan sen Jutun. Veikkaampa että tylsistä tylsin harmaa (tai mikä se tylsä väri sitten kenenkin mielestä milloinkin on) takki heräisi tämmöisillä napeilla ihan uuteen kukoistukseen. Nappien ainoa vika on se että ne ovat aika isoja ja isoille napeille tarvitaan isot napinlävet. Isot napinlävet taas lörpähtävät nopeasti. Jos niin käy, taidan ommella napinlävet umpeen ja ommella nepparit nappien alle.

Edellisen postauksen kommeteissa ihmeteltiin kovasti neulomusvauhtia ja jopa esitettiin epäilyksiä että posti toi valmiit kappaleet. Mutta viisi millisillä puikoilla tulee valmista nopeasti. Maanantaina ja tiistaina neuloin helman. Keskiviikkona ja torstaina rannekkeet ja hihat. Perjantaina ja lauantaina tein kaarrokkeen sekä toisen nappilistan. Sunnuntaille jäi toinen napituslista ja viimeistely. Tälle viikolle testailu. Hyväksi todettiin.

Tällä hetkellä ei muuten olekaan puikoilla mitään. Olen pörrännyt rukin kanssa ja tarttunut virkkuukoukkuun. Se on kato kevättä ilmassa. Vaikkei pakkasmittaria katsomalla sitä uskoisikaan.

Jos

ketään nyt yhtään kiinnostaa niin kerrottakoon että Oranssin viimeinenkin silmukka on neulottu, langat päätelty sekä napit ommeltu. Kuva on kyllä epäterävä kuin mikä. Tosin ei kuvaajakaan enää uinti- ja pulkkareissun jälkeen penaalin terävin kynä ole.

Nyt peittelen takin märän pyyheliinan alle yöksi ja vähän höyryttelen silitysraudalla. Helma onkin jo aiemmin käsitelty, joten se onkin siloisempi kuin yläosa. En uskaltanut uittaa takkia vedessä, se olisi kuitenkin venähtynyt uusiin ulottuvuuksiin.

Palataan asiaan.

Hanuri

Sanoppa oikein nopeasti ja monta kertaa peräkkäin haruni. Haruniharuniharunihanurihanuri. Muuta tekemistä Harunilla ei sitten olekaan hanurin kanssa.

Haruni
Malli: Emily Ross, ladattavissa Ravelrystä
Lanka: oman kehräämön merinosilkkiä, jotain 100 grammaa tai alle.
Puikot: 3,5 mm
Koko: n. 62 x 135 cm
Fiilis: hyväkivabra
Huivi on itseasiassa valmistunut jo alkuviikolla, mutta kuvaaminen on jäänyt. Nytkin oli pikainen sessio koskapa ulkona oli niin peijakkaan kylmä. Vaikka aurinko siellä paistaakin aivan ihanasti.

Mutta siis huivi. Tein niitä alun pikkulehtiä 14 mallikertaa ja sitten siirryin reunuskuvioon. Ruutupiirustuksia piti tässä vaiheessa hieman tuumata, ei meinannut ensin oikein aueta mitä pitäisi tehdä kunnes lamppu syttyi. Mikään vaikea tämä huivi ei kuitenkaan ole. Reunuskuviossa silmukkamäärä kasvaa aluksi hurjaa vauhtia, ja kierros alkoi tuntua iäisyydeltä. Päättelykierros tehtiin virkkaamalla.

Puikoilta tulleessaan huivi oli käsittämättömän ruma ja ruttuinen mytty. Pingotus teki todellakin taas taikansa. Tuntui että käsinkehrätty lanka jotenkin solahti pingoituksessa oikeaan muotoon.

Mitäs kuuluu Monteralle? Voi hyvin ja kasvaa vauhdilla. Aloitin juuri kaarrokkeen parissa. Väri on ihan väärä kuvassa, taitaa olla niitä vaikeita tapauksia....

Teille on saapunut suurikokoinen kirje

Viuhahdus

Ei karmea öinen mutta vilautus kuiteskin.



Palataan tähän muutaman viikon kuluttua.

Herkkua

Ruokiksella katsastin puoli huolimattomasti Akateemisen kirjahyllyä. Meinasi jäädä sydämenlyönti väliin kun näin hyllyssä jotain aivan ihanaa. Kassan kautta kiitos hei.

Aivan ihana kirja pitseistä! Täynnä infoa, inspiraatiota ja vaikka mitä. Suosittelen lämpöisesti. Ja haluan hetipaikallanyt kilokaupalla pitsejä ja kaikkea. (Lisäksi haluan-haluan sen paketin sieltä Atlantin takaa. Ei ole vieläkään näkynyt vaikka niin hartaasti ja aika kiltisti olen odottanut.)

Pitsikirjan teosta on pidetty blogia, ja olen sitä aika ajoin käynyt kurkkimassa. Sielläkin on niin hurmaavia kuvia, käykää kurkkaamassa.

Mutta nyt pitäisi kehitellä Tuulialle kana-lammas-hevosia, tai jotain. Katsotaan mitä tulee...

Hyvää syntymäpäivää neiti M.S.

Tämän päivän syntymäpäiväsankari köllii kuvassa kummitätinsä sylissä noin 18-vuotta sitten. Silloin kummitädin mittarissa oli 18-vuotta, tänä päivänä kaksin verroin.

Postipoika lienee kerinnyt perille asti, joten kerrotaanpa muillekin mitä paketissa oli:

Tuhti Saroyan
Malli: Saroyan
Lanka: SandnesGarn Easy, pikkasen matkaa viidettä kerää
Puikot: 8 mm
Fiilis: no, mutta minulle myös!

Koskapa lanka oli tällä kertaa paksua, tein levennyksiä vain neljä mallikertaa. Suoraa osuutta kahdeksan ja kavennuksia taas neljä. Easyä oli mukava neuloa, valmista tulee tuosta noin niin vaan ja kuviot erottuvat hienosti. Niin ja väri, se on ihan puhdasta parhautta!