sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Maisemanvaihtoa

Vaihdettiin viikonlopuksi maisemaa. Sellaisiin maisemiin, josta löytyi esimerkiksi suppilovahveroita. Suppilovahveropaikalle meni pieni rupinen soratie, jossa oli ihan nopeusrajoituskin: 60 km/h. Sitä vauhtia kun olisi hurutellut, ei olisi autosta paljoa jäljelle jäänyt. Pienet kädet löysivät hyvin sammaleen sekaan piiloituneita suppiloita. Liekö apuna se että pienen silmät ovat paljon lähempänä maata kuin meillä aikuisilla? Nämä sienet ovat siitä hauskoja, että ensin niitä ei näy yhtään missään, ja siten yhtäkkiä huomaa että niitä on ryppäittäin jaloissa ja osan päälle on tullut jo tallattua.

Viikonloppuna tuli harrastettua myös muuta luotomatkailua. Samoilta suuntimilta löytyy Hitonhauta , joka on jääkauden aikaansaama rotko. Hieman haastavaahan se oli lasten kanssa könytä, kun itsekin sai olla tarkkana mihin jalkansa laittaa.

Poikia kiinnosti kovasti ylhäällä kalliossa ollut pieni luola sekä vesiputous. Samoin sammaleisten kivien seasta nouseva höyry mietitytti.

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Käykää ihmeessä jos sille suunnalle satutte. Tähän aikaan vuodesta siellä on märkää, joten tukevat kumisaappaat ovat paikallaan.

Viikonlopulla oli myös tarjolla erään pienen miehen synttärit ja kyllähän sitä kerkisi lankakaupassakin käydä :) Miinuspuolena yli kahdeksan tuntia autossa. Ristiselkä ei tykkää.

Tanssihaastekin on tullut, siitä sitten seuraavalla kerralla. Pää lyö aikalailla tyhjää.

8 kommenttia:

  1. Mikä herkkusaalis ja mitkä satumaiset kanjonit salaisuuksineen!

    VastaaPoista
  2. Oi, missä tuommoinen Hitonhauta on?

    VastaaPoista
  3. Minun suppispaikassa ei ole vielä sienen sientä! Kateellisena katselen sienisaalista ja ihailin luontokuviasi.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi10.13

    Kiitos kun pääsin retkelle mukaan.
    Kuvia vaan olisi saanut napsia enemmänkin.
    Siispä retki pitää uusia.
    7-vuotias sanoi sattuvasti rotkonpohjalla pystysuorien, korkeiden kallioseinien välissä: "Tunnen itseni täällä niin pieneksi".
    -äiti-

    VastaaPoista
  5. Suppiksia on tosiaan nàillà main nyt aikaisemmin ja enemmàn kuin naismuistiin. Komeissa maisemissa. Alin kuva ihana! Haleja ja arrivederci!

    VastaaPoista
  6. pirle: meillä oli kyllä aika hyvä saalis, nopsaan tuli ämpärillinen

    heidik: Hitonhauta löytyy Keski-Suomesta, Laukaan kunnasta Valkolan kylän alueelta. Se on aikalailla ei-missään.

    neili: suurin osa suppiksista oli vielä aika pieniä, ne jätimme kasvamaan. kyllä se vielä sinne sinunkin paikkan kasvavat!

    äiti: mennään vaan uudelleen. pitää sitten muistaa ottaa se oma kamerakin, eikä unohtaa sitä pesukoneen päälle...

    lissu: hitonhaudan lähettyvillä oli vain karvarouskuja ja semosia tavissieniä. suppilovahveropaikka on vähän toisaalla, miten sinä sen sanotkin: tuolla jossain. äiti suuttuu jos paljastan paikan :DDD

    VastaaPoista
  7. Anonyymi18.56

    Voi juku. Te ootte TAAS ollu täällä käymättä meillä. Hitonhitonhitto hautoineen.. :)
    Minäkin olin samaan aikaan 'toisaalla' suppisjahdissa, eli tuossa toisella kylällä. Ja saalista tuli.. nam nam...

    Tuijalla olis sulle yhdet lautaset, kun seuraavan kerran tuutte. Noin niiku asiasta neljänteen..

    Terkut!

    -koulun talonnainen M-

    VastaaPoista
  8. koulun talkkari: myö ajettiin siitä teijän ohi kun sieniä haettiin,mutta ei ollut valkeaa ikkunassa ei. mutta tällä kertaa ei muutenkaan kyennyt eikä taipunut tulla käymään, oli ohjelmaa sen verran runsaasti. mutta kyllä me tullaan taas, joku päivä!

    VastaaPoista