lauantaina, heinäkuuta 03, 2010

Italialainen pässi

Olipa kerran italialainen pässi. Se ruoskutti heinää jossainpäin Rietin provinssia. Eleli tyytyväistä pässin elämää. Sitten eräänä päivänä pässi kerittiin. Siinä sinänsä ei ollut mitään uutta, mutta uutta oli se ettei kerittyä taljaa hävitettykään. Tuli nainen, otti taljan, sulloi sen muovikassiin ja nosti Kaunottareksi kutsutun auton takakonttiin. Niin alkoi taljan matka läpi Euroopan kohti Suomea.

Kesän korvilla eräs oululaisnainen ajeli Keski-Suomeen. Siellä hän tutustui tuohon kovasti maalaismaista tuoksua uhoavaan pussiin. Kokeili varovasti pussista pursuilevaa turkkia. Vähän hätääntyi.

Yön yli nukuttuaan nainen kumosi pussin sisällön terassille ja ihmetteli. Varovaisesti hän poisti lyhyimmät taljan osat sekä isoimmat kakkapaakit. Italialainen pässi kun ei ollut ollut kovinkaan siisti tapaus. Takiaisiakin turkin seasta löytyi. Urheasti sankarittarimme kuitenkin nyhti ja repi villaa. Eipä aikaakaan kun oikealla puolella oli kasa villalta näyttävää villaa. Vasemmalla puolella oli sitä takkuturkkia.

Pesuun otettiin ensin pieni koe-erä. Laitettiin vatiin lämmintä vettä ja pesuainetta sekä villa sinne sekaan lillimään. Sankarittarimme ei jaksanut olla erityisen kärsivällinen tässä vaihessa, vaan hän kävi sorkkimassa villaa vähän väliä. Sillä seurauksella että kohta olikin erinäinen möykky huopaantunutta villaa. Tästä suivaantuneena hän sulloi villat ämpäriin ja lähti matonpesupaikalle. Olihan häntä valistettu että ennen vanhaan Karjalassa, kun kultakäkönenkin vielä kukkui, villat upotettiin järveen taikka jokeen. Perimätieto ei tosin kerro kuinka kauan ne siellä lilluivat. Päivän pari nyt ensi alkuun.

Saraveden rannalla ei olekaan mikään tavallinen mattolaituri. Se on oikeastaan maalle nostettu pesula, jossa on isot, teräksiset altaat hanoineen. Vesi tulee järvestä ja menee viemäriin. Sinne sankarittarimme villat kiikutti. Nyt alkoi lyyti kirjoittaa. Italialaisen pässin kakat valuivat suomalaisen järviveden saattelemana viemäriin. Villan värikin vaihtui beigestä kermanvalkoiseksi. Eikä huopumista tarvinnut pelätä, villaa sai nujuuttaa miten tahtoi. Kun villa oli puhdasta, ja selkä kipeä, villat laitettiin valoverhon sisään kuivumaan. Sitten sankarittarimme kurvasi takaisin Ouluun suunnittelemaan seuraavaa siirtoa.

Kun italialaisen pässin kerityt ja pestyt villat olivat kuivuneet viikon verran leppeässä suvituulessa, oululainen nainen palasi. Tällä kertaa hänellä oli karstat matkassaan. Niillä siliteteltiin takkuturkin viimeisetkin takut auki pehmeiksi lepereiksi. Sitten villa pakattiin uudelleen kassiin ja sullottiin seuraavan auton takakonttiin.

Perillä Oulussa italialaisen pässin villat kohtasivat seuraavan ennennäkemättömän kojeen: rukin. Vanhan Aapramin, joka pillastui pässin villoista niin että katkaisi nyörin. Hän kun on tottunut vain silkkiin ja hienostuneenpaan merinoon. Ja nyt tuotiin tämmöistä! Sehän haisikin!

Aapramille taiteiltiin uusi nyöri ja se voideltiin apteekin voiteilla hyväksi. Siitähän se innostui ja kehräsi mukisematta ensimmäisen lepereen. Tässä vaiheessa sankarittariimme iski pienoinen kisaväsymys. Lepereeltä kehrääminen kyllä onnistui mutta möykkyistä siitä tuli. Lienee jäänyt karstausvaiheessa jokin manööveri suorittamatta? Lisäksi villa yritti kehräytyä niin kivikovaksi langaksi ettei mitään rajaa. Eihän se toki sitä untuvaisinta ole, välillä oikeaa jouhta. Mutta pehmoista se on, villana.


Kunhan sankarittarimme saa kehiteltyä uuden entistä ehomman juonen, niin villa kyllä muuttuu langaksi. Ties vaikka palautuu takaisin Italiaan lankana tahi jonain langasta tehtynä?

11 kommenttia:

  1. Mukava oli italopässin villainen juttu.Odottelen jatkoja ♥

    VastaaPoista
  2. Koville on sankaritar joutunut. Ja hänen selkänsä. Ovat piinanneet rikkaruohot ja nyt pässi. Mutta sitkeä on nainen. Hyvä siitä tulee, ei tuolla asenteella voi muuta tulla. Ja muuten kiinnostava ero todellakin pesemättömän ja pestyn villan värisävyjen välillä.

    VastaaPoista
  3. Huhhuh. Kovaa on ollut elämä entisaikoina. Onneksi ei tarvinnut sun teurastaa itse sitä pässiä ja perata, tai mitä se nyt onkaan mitä pässeille tehdään...

    VastaaPoista
  4. sirkkis: katotaan miten pässin villojen käy

    outi: siippa tuossa miettikin että välillä näyttää siltä että mä harrastan asioita joista en pidä. vrt. kitkeminen ja kakkisen villan pesu. pisti miettimään.

    mokkakissa: ei ole villat ennen helpolla tulleet. toivottavasti tämä kyseinen pässi on vielä hengissä ja pupeltaa apetta jollain aurinkoisella niityllä. eihän niitä tarvitse hengiltä ottaa jotta villat saadaan! joku päivähän se tie toki teuraaksikin vie.

    VastaaPoista
  5. Ohhoh, kylläpä tarinamme sankaritar on ahkera ja urhoollinen. Moista sankaruutta nykypäivänä niin harvoin näkee, kun on tämä nykyajan nuoriso ja niin edespäin... Heh! Täällä jo innolla odotetaan miten tarina sitten lopulta päättyy. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  6. Hih. Jossain kirjassa oli "sankaritar" joka teki kuinka likaista työtä tahansa, jos sen lopputuloksena oli hitunen puhdasta (eli siivosi innokkaasti, vaikka inhosi, kun piti lopputulosesta). Ehkä se sama pätee tohon kakanpesuun, kun sen kautta saa läjän ihanaa villaa, niin se lopputlos palkitsee, vaikka välivaihe ei yhtään houkuttelevalta kuulostakaan.

    Sitkeä olet, voisitkos vaikka laajakaistaa pitkin lähettää ripauksen tosta sisusta tännekin suuntaan. ;)

    VastaaPoista
  7. Lisàà villaa olisi kuulemma vuoristomajlle tulossa niin paljon kuin haluat. Siis taljoja, joita voisit jatkojalostaa Kinnulan ja Suojoen mummojen jalanjàlkià seuraten. Saapasmaassa kun kerityt taljat menevàt yleensà roskiin, nykypàivinà. Lampaita pidetààn juuston ja lihan takia, ei villan. Sità kun saa kaupastakin!!! Siis valmiita villavaatteita. Kukas sità nyt itse kutomaan!!!

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä sinulle! Minäkin täällä pesen syksyisiä kainuunharmaksen kikkaroita, kun ovat alkaneet "mahia" - kourat kakkavedessä lioten. Mutta kiva on kehräillä puhtaasta; kyllä se työ edetessään neuvoo! ...vaikka ulkomaalaista onkin ;)

    VastaaPoista
  9. marjukka: pullamössösukupolvesta kajahtaa! rukissa on nyt niin vauhti päällä ettei tätä villaa voi sillä kehrätä. on niin kostea ilma että remmi menee miten lystää. palataan asiaan sitten kuivemmalla kelillä.

    morso: siivoaminen on aina tylsää puuhaa, mutta kummasti se lopputulos sitten kuitenkin ilahduttaa. phui - siinä sinulle sisua!

    lissu: ei nyt kuitenkaan avata ilmasiltaa villojen kera. nyt pitää vähän huilata. oli se semmonen urakka!

    pirle: siellä matto"laiturilla" oli hyvä pestä: vettä mielin määrin sekä isot altaat joissa huljata. hyvin tuli puhdasta, tosin rasvaiseksi jäi. Pesen valmiin langan sitten lämpöisessä niin ei ole niin rasvaista pässiä :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos. Heti tuli ryhtiä niin paljon, että päättelin ja kuvasin yhdet sukat. ;)

    VastaaPoista
  11. Pässin itsepäisyys on siirtynyt sen villaan? Mutta tuolla sinnillä keksit varmasti ratkaisun, jos ei pariakin villan käsittelyyn!

    VastaaPoista