maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Lähestyvä keski-ikä

Ei tää paljoa muutakaan voi olla kuin lähestyvä keski-ikä ja sen myötä tulevat vaivat. Sillä ihan oikeasti, mitä mun päässä oikein liikkui kun hankin itselleni viljelyspalstan? Tuuli siellä korvien välissä vain suhisi.

Ehkä takaraivossa oli muistitallenteena joku kuva akkainlehdestä, jossa kaunis ja verevä emäntä seisoo hymyssä suin satoa pursuavan kasvimaan edessä? Älkää uskoko moista kuvaa. Ensinnäkin ne rehut siellä taustalla on joko a) ostettu kaupasta b) tehty muovista. Eikä se onnellisena hymyilevä nainen ole kertaakaan kitkenyt yhden ainoaa rikkaruohoa tai muutenkaan liannut täydellistä manikyyriään mullassa. Ehei! Sille maksetaan siitä että se hymyilee siinä kuvassa ja näyttää touhukkaan onnelliselta.

Koska totuus on jotain muuta. Se on karu. Se on katkenneita kynsiä, kroonisesti mustia kynnenalusia, kipeitä polvia. Totuus on kitkemistä kitkemisen perään. Jos muistaa miten kurjaa lapsena oli kun komennettiin kitkemään perunapenkkia, niin se on juuri sitä. Juuri niin kurjaa!

Hernepenkki. Neljän tunnin kitkemisen jälkeen. Tää on vähän kuin ajelisi höylällä sääret. Tänään sileää, huomenna sänkeä. (Kuva on siis otettu vuorokausi kitkemisen jälkeen. Toim. huom.)


Retiisit. Kolme päivää kitkemisen jälkeen. Sänki on villiintynyt.


Ööh, mitäs tässä sitten pitkään olla? Kukkia? Lasketaanko valvatti ja juolaheinä kukiksi? Ei vai?
Toisaalta, jos vapaa-aika on yhtä helvettiä niin silloinhan arki on yhtä juhlaa?

Ps. Säädän vielä tämän ulkoasun kanssa, antakaa anteeksi.

31 kommenttia:

  1. Jep. Sullon maata, jota ei ole hoidettu jokuseen aikaan ennen sua. Sullon pellon perinteiset rikkakasvit, joihin ei pikkukitkemiset uppoa. Esim tuossa juolaheinässä on se juuririhmasto semmonen, että jos ja kun sitä jää maahan vähäänkään, sen perskules kasvattaa siitä uutta vihreää aika pikaisesti. Kun (?) kitket siellä suvi toisensa jälkeen, luulisi, että vihulaiset alkavat vähetä. Helpommille rikkakasveille tehoaa se semmoinen varrellinen rikkarauta, jolla vain hellepäivänä vedät rikat poikki ja jätät kuumottelemaan helteeseen. Ei muuta kuin talvisodan meininkiä sinne vaan. Herneitä ei jätetä!

    VastaaPoista
  2. outi: tuo on ihan toivoton paikka. vähemmästäkin ihminen masentuu.

    VastaaPoista
  3. Hei onko sun pakko??? Jos ei niin kaupasta saa kaikkea ilman kitkemistä.Tuohon paikkaan voisi laittaa kukka kedon, tarvitsee vain niittää parikertaa kesässä.Tosin syksyllä kannattaa rikkamyrkyttää. Näin minä tein ☼

    VastaaPoista
  4. =) Juuri tästä syystä aloitin itse erittäin vaatimattomasti: kasvimaan koko on 100 cm x 90 cm. Muistissa on ne iki-ihanat jokapäiväiset kitkemissavotat...

    VastaaPoista
  5. Hesarista olen lukenut, että ainakin Tsadissa on niitä jotka haluaa vähän vain nautiskella ja sitten sitä työleiri-leiriä. Mä muistan, kuinka lapsena just jossain pottupellossa kärsittiin. Ihan kamalaa. Ja silti mä haaveilen siirtolapuutarhasta (jonka varmaan vuoden päästä päällystäisin betonilla ja istuttaisin rautakankia). Onko sullakin aarin pala? Se on musta jotenkin ylivoimaisen iso, mulle riittäis ihan vaan pari penkkiä.

    VastaaPoista
  6. sirkkis: ei mun ole mikään pakko. mutta en kait mä nyt voi jättää herneitä, sipuleita, mangoldeja, pinaatteja ja muita enää oman onnensa nojaan? ihan hullun hommaa tää kyllä on...

    marja: sitä ei alkuki tajunnut mihin syteen ja saveen kuokkansa tuli iskeneeksi. prkle, 40 metriä hernettä!

    kirsi: tuumasin että voisin laittaa pystyn kitkemiskurssin. kurssilla opetellan erilaiset kitkemistyylit ja tunnistetaan rikkaruhoja. kurssin kesto on 2h ja maksaa 50 euroa. hyvä bisness. ai eikö?

    VastaaPoista
  7. En tiedä onkos tää nyt ihan korrektia, mutta hirittelen täällä itsekseni. Kuvauksesi oli niin osuvaa. Juu, mulla ei sattuneesta syystä ole kasvimaata. :)

    VastaaPoista
  8. tuo on ihan hyvää harjotusta, ettei vaan esimerkiksi sano kiivastuksissaan itseään irti työpaikasta ja luule alkavansa luomuviljelijäksi. Ei oo tainnu vielä mitään kaalimatoja tai muita tuholaisparvia näkyä... hirviä? jäniksiä? etanoita?

    VastaaPoista
  9. Olipa sittenkin hyvä, ettei sitä kasvimaata tullut tänä(kään) vuonna perustettua :-D :-D :-D

    VastaaPoista
  10. Tämä oli niin hyvä. Muistuu mieleen ne lapsuuden itkut jotka kasvimaalla kitkiessä itkettiin ja kitkettiin kun oli tehtävä jotain kesähommia. Toinen mitä hikihatussa tehtiin oli ruohonleikkuu, silloin olin sen verran isompi, että ajattelin samalla kalorien kulutusta.
    Toisin sanoen nyt aikuisen ruohokenttää on vähän ja sen hoitaa mies. Kasvimaata ei ole, ainostaan mansikkamaa ja senkin mansikat kasvaa peitekankaan reistä. Voimia urakkaan sinulle.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi21.44

    Hihhih. Muistan kun lapsena laitettiin innoissaan kasvimaata. Aluksi siellä oli ihan mukava käydä kitkemässä mutta pian siihen hommaan kypsyi totaalisesti ja loppujen lopuksi ei niitä (äitin kasvattamia) tuotoksia tehnyt edes mieli syödä. Että se siitä ilosta.

    VastaaPoista
  12. Leena22.07

    Jep jep - kyllä pentuna piti erräänkin kerran olla pottu- ynnä kasvimaalla kitkemässä. Ja eipä oo kertaakaan tullut mieleen laittaa itelle minkäänlaista kasvimaata. Tai no - ehkä kerran, mutta kun palautui tietyt tunnelmat mieleen, niin jäi ajatuksen tasolle. Kovasti tsemppiä kuiteskin ;-)

    VastaaPoista
  13. taina: hyvähän se on siellä hihittää...täällä on nauru kaukana. pidetääkö seuraava möötti mun kasvimaalla? ei vai?

    mokkakissa: harakat kaivaa sipuleita maasta ja jotkut porkkanakärpäset vievät porkkanat. miten joku kärpänen muka jaksaa nostaa porkkanan, en usko :DDD

    ellimelli: perustamattomuudessa on tietty ne omat puolensa. noin niinkuin ei tartte raataa hyttysten syötävänä.

    katrir: mä olin ilmeisesti unohtanut. eli alkavan keski-iän lisäksi on orastava dementia.

    nimetön: pahoin pelkään että kaikki taimet ovat valvattien ja juolavehnän alla kun parin viikon kuluttua isken hanskat naulaan.

    leena: olen yrittänyt saada lapsia palstalle. kolmevuotis repiaa ja kaivaa kaiken mahdllisen, seittämän vuotias pitkästyy minuutisa ja häipyy. miten minä niihin nyt kitkemisen trauman istutan???

    VastaaPoista
  14. Vähän kuin meillä :) Vuosista viisastuneena kasvimaa on tänä vuonna edellisiä pienempi. Suosittelen minäkin sitä Outin mainitsemaa rautaa. On teho peli ja se on totta, muutama eka vuosi on pahimpia. Sitten jos muu ei auta niin meillä jyrää myrkky, roundup. Tietysti ne vihannekset suojataan siltä.
    Jaksamista vaan!

    VastaaPoista
  15. Mitä, eikö kukaan muu tykkää kitkemisestä kuin minä! Siinähän sielu ja kroppa lepää...

    VastaaPoista
  16. En ole lainkaan noin käytännöllinen kuin sinä. Valitsen rehottavia, poimittavia, kukkivia kasveja, minä jonka pitäisi kai syödä vain kasveja?!

    VastaaPoista
  17. Hmm... ja tää suunnittelee laittavansa kasvimaan vanhaan peltoon, jonka tällä hetkellä on haapa, maitohorsma ja nokkonen vallanneet. Täytyy tehdä pohjatyöt hyvin.

    VastaaPoista
  18. Mitä? Eikö ne unikko-saapasnaiset itse kitkekään niitä penkkejä? Mä en voi uskoa tätä! Ihan sama juttu uudelleen kun viimeks lapsena ku äiti kerto ettei joulupukkia olekaan. :/

    VastaaPoista
  19. Anonyymi9.19

    Olisipa tuo maatilkku lähempänä, osallistuisin talkoisiin.
    -äiti-

    VastaaPoista
  20. Jos tuota palstan palaa ei aikaisemmin ole viljelty, niin ihmeen siistiin kuntoon sen olet saanut. Laitapas jotain katetta, vaikka sahanpuruja tms sellaista rivien väliin, se auttaa himpan verran. Sitä paitsi useimmat rikkaruohot ovat SYÖTÄVIÄ. Siis saat ne ihan ilmaiseksi. Neuvoja jaan lisää viikonloppuna Laukaassa.

    VastaaPoista
  21. Ohoh. Pyydän ensin anteeksi. Minäkin nimittäin täällä hihitän itsekseni. Ja sitten pyydän anteeksi marjapuskiltani, jotka on tukehtumaisillaan vuohenputkiin joita laiska emäntä ei jaksa kitkeä. Perheemme nuoriso osaa kieltäytyä kunniasta. Mullakin on taustalla lapsuuden traumoja kitkemisestä. Karmeimpana se, kun äiti keksi kylvää penkkisarjojen päihin poikittain kukkasia ja me ei muistettu sitä, vaan kitkettiin nekin... Huuto oli karmea. ;)

    Musta olis ihana saada omia tuotteita penkistä, mutta olen niin huono hoitamaan ketään, että meillä on vain yrttipenkki, johon keväällä ostetaan uudet taimet paleltuneiden tilalle. Ne jotka on selvinneet talvesta leviää mielensä mukaan. Viime vuonna oli herneitä, mutta niitä ei kukaan styönyt puskista, niin jätin tänä vuonna kylvämättä.

    Se pitkävartinen hara on kyllä oiva peli kitkemiseen.

    Se kitkemiskurssi kuuosti kyllä hyvältä, niinhän se Tom Soyerkin aidan maalausurakkansa hoiti. ;)

    VastaaPoista
  22. Siis minähän olen ihan oikea maatilan emäntä, jolla pitäisi olla puolen hehtaarin ryytimaa. Tältä myös jatkuvasti kysellään, että onko kasvimaa tehty. No, ainahan minä sen teen! Niin kauan kuin muutaman tilan yhteiset perunanistutus ja -nostokoneet toimii, niin perunaa laitetaan. Sen jälkeen ajetaan muutama tyhjä harju, johon laitan sipulia (tänä vuonna 2 kg siementä) ja jotain muuta. Tänä vuonna löytyi siemenvarastoista hernettä, salaattia, pinaattia, tilliä ja persiljaa. Nyt vaan sitten odottelen, mitä syksymmällä harjuista nousee. Ai, kitkeminen! Sen jätän suosiolla väliin! Yleensä ainakin sipulit ovat onnistuneet! Ja tilliä on saatu uusien perunoiden kanssa. Ja koira syö herneet... :-)

    No, isäntä mullatessaan perunan (tai minä) saatetaan harata niitä harjuja vähän! Myönnetään.

    Nyt pahasti vaikuttaa, että 40 vuotta vanhat perunanlaittokoneet taitaa laueta, joten ensi kesä on vielä täysin avoin!

    VastaaPoista
  23. Anonyymi18.16

    Mulla tulee niin mieleen äitini kertoma juttu veljestäni, joka oli komennettu kitkemään kasvimaata. Oli kuulemma tuumannut "työn tehtyään", että kun hän pyörän päälle hyppäsi, niin uudet rikkaruohot jo kasvoivat...
    Tähän puuhaan minä en taida ryhtyä, mutta stemppiä sulle! T. Päivis

    VastaaPoista
  24. Tsemppiä! Lasten muovinen kylppärijakkara takamuksen alle, se auttaa selkää. Nurmikkoa leikatessa ota ruoholeikkeet talteen ja käytä katteena. Kuvasta näyttää maa melko hiekaiselta, me ollaan syksyisin katettu koko kasvimaa pihalta haravoiduilla lehdillä. Keväällä maa on helpommin muokkautuva ja matoja paljon! Olkeakin voi käyttää katteena, etenkin herneille jotka hoitaa typensaannin itse.

    VastaaPoista
  25. Heh, tutulta kuulostaa! :) Mulla on muutamana vuotena ollut Turun kaupungilta vuokrattu maapläntti. Ihan yhtä paljon (enemmänkin?) rikkaruohoja Turussakin kasvoi. Joka vuosi saa uuden maapalan kun jakavat ja merkkaavat tontit vuosittain uusiksi, niin ei ees edellisvuoden kitkeminen auta!

    Joka kevät into on ollut suuri, kesän kuluessa alkaa manaamaan että miksi ihmeessä keksin tän, ja syksyllä on jo ihan leipääntynyt tuotoksiin jos jotain tuleekin. Silti se on joskus kuitenkin hauskaa, joten superpaljon tsemppiä! mulla kävi kaveri viime vuonna kasteluapuna, tänä vuonna hän ei olisi ehtinyt, joten päätin olla viisas enkä ottanut palstaa.

    Nyt on ikävä kitkemistä, muka, mutta jos palsta olisi, minäkin olisin samassa kunnossa kuin sinä. Mutta jatka silti! on se vaan hienoa sitten jos sieltä jotakin tulee! ja KUN tulee! Mullakin muuten harakat nyppi sipuleita, onneksi osa kuiteskin jäi maahankin.
    Outi

    VastaaPoista
  26. Kiitos tästä. Nyt voin unohtaa hullun kerrostalolaisen haaveen omasta rehevästä pikku palstasta, olisi tässä ihan meidän lähellä kyllä ja ai kun ne ovat kauniita ja runsaita ja viehkoja...Tämä palautti mut maan pinnalle rikkaruohojen sekaan ja raa`an työn äärelle, eli unohdan koko jutun. Tsemppiä sulle, saattaapi se vielä iloksikin muuttua, toivon!

    VastaaPoista
  27. Mua ei ole onneksi kakarana pakotettu kasvimaan kitkentään, mutta sen verran kokemusta on, että nykyelämässä olen kertakaikkiaan kieltäytynyt laittamasta maahan mitään muuta kuin perennoja ja ruusupuskia.. mieluummin silmänruokaa kuin oikeaa..

    VastaaPoista
  28. moi. Meilläkin oli Karinkannasta viime kesänä palsta ,aivan toivoton juttu ... Harmitti kun kovasta työstä huolimatta ei pärjätty rikkakasveille . Mutta tänä vuonnapa ei ole palstaa.
    Mutta vielä jonain päivänä olen "omavarainen" kasvisten suhteen !!!!

    VastaaPoista
  29. Ruohosipuli ja raparperi kasvavat itsekseen, suosittelen. Kitkeminen on syvältä. Mä totesin, ettei hyötyviljely ole mun juttu sen jälkeen, kun kesän sato muodostui retiisin varsista ja kesäkurpitsan kukista.

    VastaaPoista
  30. Anonyymi21.20

    Hei

    Lapsuusajat tulee mieleen penkistäsi, vieläkin on kasvimaa, mutta penkit ei tunnu niin pitkiltä kuin ennen.
    hei, minulla on tuftauslaitteita myynnissä ne on tilattu usasta ja ovat paljon mukavampia käyttää kun kotimaiset ja hintakin on vain 50 e + postikulut.
    Ottakaa yhteyttä jos kiinnostaa hellevii@luukku .com.

    VastaaPoista
  31. Meillä on oma talo ja 2000m tontti ja vaaa eipä ole kasvimaata eikä marjapensaitakaan. Vain helppohoitosia pansaita ja puita. Tosi yksi kukkapenkki on takapihalla terassin edustalla- ja juuri sen pienen kukkapenkin verran nautin puutarhatöistä. Olenkin alkanut puhumaan miehelleni että jos vaidettas talo rivariin, kun kuopuskin muuttaa syksyllä kotoa pois. Rivarin pikkupihalla terassin edessä olisi juuri tilaa sille yhdelle kauniille kukkapenklle. Olen melkein saanut miehen ylipuhuttua. Eilen kävimme jo yhdessa asuntonayttelyyssakin.:) Olisipa vähemmän siivoomista ja nurmikon leikuuta, lumitöitä ja muuta minusta tylsää hommaa ja enemmän aikaa sille puuhalle jota rakastan eli aikaa käsitöille!

    VastaaPoista