maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Kutimet

No, eihän siellä Italiassa ilman kutimia oltu.

Viimeisenä ylimääräisenä päivänä kiipesin kunnantalolle ja löysin pienen penkin varjossa, jossa oli mukava kilkutella puikkoja sillä välin kun muut viettivät siestaa. Samalla pohdiskella lähteekö lento seuraavana päivänä, ja mihin asti päästään.*

Suoraan edessä oli kunnantalon kulma ja taaempana vuoret.

Vasemmalla alas laaksoon ja edelleen Tiber-joelle.

Tramonto a Poggio Catino

Malli: Oma tavisperussukka
Lanka: itsekehrättyä wensleydale-villaa, navajo-kerrattua, vajaa 200 grammaa
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: jepjep




*Helsinkiin asti päästiin. Matkalla lentokentälle paikallisjuna meni rikki Roma Tiburtiana asemalla. Hetken aikaa pörräsin ihmeissäni että mitäs nyt. Aseman ulkopuolelta sain taksin, jolla matka jatkui. Muuten hyvä kyyti, mutta kuski olisi voinut hieman enemmän keskittyä ajamiseen. Vähän huippaa kun toinen ajaa 130 km/h, tekstailee tekstiviestejä ja kommentoi liikennettä kummatkin kädet irti ratista. Perille kuitekin päästiin, ja kun tutkin kentällä taulua mille check-tiskille mennä, huomasin että kaulassa liehunut Kaikukukka-huivi oli kadonnut. Jäänyt joko junaan, asemalle tai taksiin.

Koneella pääsin Riikan saakka. Siellä oli Oulun lento myöhässä, ja varmuuden vuoksi varasin itselleni paikan illan viimeiselle lennolle Helsinkiin. Oulun lento sitten peruttiin ja meidät komennettiin hakeman matkalaukut. Sitten laukut piti tsekata uudemman kerran ja taas turvatarkastukseen. Tässä vaiheessa olin jo sen verran väsynyt, että rouva turvatarkastaja sai pitää minulle puhuttelun käsiväskyyn unohtuneesta vesipullosta.

Kun yhteensä kuusi tuntia oli kulunut Riikan kentällä, pääsimme vihdoin bussiin, joka ajoi pienen potkurikoneen viereen. Siinä vaiheessa polvia hieman täristi. Lentoemo huitoi koneen ovelta, eikä meitä päästetty bussista pois. Koneen miehistö kun oli Vilnasta tulevassa koneessa, eikä se ollut vielä laskeutunut. Koneeseen kuitenkin päästiin. Koneen käynnistäessä moottoreita se tärisi ja tutisi siihen malliin että lievästi sanottuana kammotti. Yllätys oli suuri, kun se pysyi ilmassa perille saakka ja lasku oli koko reissun tasaisin.

Helsinki-Vantaalta Leppävaaraan ystävien luoksi pariksi tunniksi nukkumaan ja aamulla Oulun junaan. Matka meni joutuisasti Kokkolaan saakka, josta köröteltiin routavaurioiden takia kävelyvauhtia Ouluun. Limingassakin pidettiin 15 minuutin hiljainen hetki, kun odoteltiin vastaantulevia junia. Täytyy sanoa että junamatkan viimeiset kaksi tuntia olivat käsittämättömän pitkäveteiset. Asemalla pojat tulla juoksivat vastaan. Itkuhan siinä pääsi.

11 kommenttia:

  1. Joku sai ilmaiseksi kauniin huivin. On varmaan onnellinen löydöstään.
    Mukavissa maisemissa sait kutoa sukkia.
    -äiti-

    VastaaPoista
  2. Kyllä tässä matkastooria lukiessakin jännitti...
    Suru vihlaisi unelmaoranssihuivin menetystäsi :(
    Mutta ylpeillä saat ihanista omakehruisista perussukistasi - herkut!

    VastaaPoista
  3. Meità (Elenaa ja minua) surettaa kovasti, ettà ensimmàinen matkasi vuoristomajalle ei sujunut loppuosaltaan ihan mukavasti. Ota seuraavalla kerralla pojat mukaasi, niin ei haittaa, vaikka matka venyisi... Ihanat sukat sait kuiteskin tààllà aikaiseksi. Onkos mutsisikin avaamassa blogia? Ihanaa.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi20.47

    Ei sentään omaa blogia, sähköposti vain sattui olemaan auki. Mieluummin lueskelen muiden kirjoituksia ja ihastelen valokuvia, niinkuin nyt esim. Neulovanarttua ja Lissu-titityytä. Mielelläni kävisin myös Elenan blogissa. Jospa hänkin vielä joskus ehtii sinne kirjoitella.
    -seija-

    VastaaPoista
  5. seija: hyvä syy neulasta uusi. ei kyllä ole mitään havaintoa missä vaiheessa se huivi katosi.

    pirle: olihan se vähän höhlä olo kun juna ei jatkanutkaan asemalta eteenpäin. ihmiset vaan kuhisivat konnarin ympärillä. yksi sittenosasi englantia ja tieti kertoa että juna on rikki. siinä vaiheessa kyllä kävi mielessä, että tämäkin vielä!

    lissu: älkää huoliko! tämmönen kotimatka muistuu mieliin vielä vuosienkin kuluttua. ja kun uudestaan lähden reissuun, pidän visusti huolen ettei satu ole silloin maailmalla. se kun vetää puoleensa kaikki hurrikaanit ja näköjän tulivuorenpurkauksetkin. sano elenalle moikka! sen taksin numero oli muuten 1040, mutta se ei takuulla "muista" jos huivi olisi sinne jäänyt....

    VastaaPoista
  6. Ensin ajattelin, että kylläpä se neuloo näyttävän sukkaparin vallan joutuisasti. Että viimeisenä päivänä Italiassa. Luettuani loppuun huomasin, että kyllä siinä riitti rauhallisia neulontahetkiä ihan kotitarpeiksi. Matkallakin. Onneksi olet perillä.

    VastaaPoista
  7. Elähän nyt, jännitystä elämään! Oonhan mää joskus ollut ihan normaalillakin matkalla, mutta se tosin on kyllä sattunut aika harvoin. Ilmineeran varalta, kun seuraava reissu on varattu ;) Sua on sitten vissiin turha pyytää matkaseuraksi?

    VastaaPoista
  8. outi: no ei se ihan viimeisenä päivänä syntynyt, tuo kuvassa oleva on jo se toinen. junassahan olisi kerinnyt neuloa vaikka mitä, mutta viimeiset pari sataa kilometriä jurppi se matelu niin kamalasti.

    satup: "ihan normaalillakin matkalla" :D, niin oonhan mä kerran pari ollut sun kanssa lentokoneessa, eikä se tippunut alas! mutta ilmineeraa kaiken varalta.

    VastaaPoista
  9. Kokemusta on noista AB:n koneista !! Siinä kyllä luottamusta kysytään ku pitää siihen fokkeriin kiivetä. Mutta eikös juu ollu tosi sievä laskeutuminen . Oma lukunsa on sitten lentoemäntien englannintaito tai "lentokenttähenkilökunta", kysyttiin infosta , että onko kentällä leikkinurkkausta , vastaus oli että maybe ... Mutta kyllä me toisenkin kerran vielä lennetään Riian kautta ..Barcelonaan,siellä myös ihania pitsi"keitaita" !!! Aurinkoista toukokuuta !
    Mia

    VastaaPoista
  10. Melkoinen paluumatka, muuta ei voi sanoa. Vuosia sitten olen matkustanut Genevestä junalla Ouluun, oli siinäkin istumista ja useammalla asemalla jännäämistä, että ehtiikö seuraavaan junaan.

    Minä istuin taannoin Limingassa (junan nokka kohti Oulua), kun jouduimme vastaavasti odottelemaan Oulusta tulevaa junaa. Sillä kertaa myöhästymisen syy oli junan eteen hypännyt ihmiskohtalo. Veti vähän hiljaiseksi.

    Harmi kaunista huivia!

    VastaaPoista
  11. Voi ei! Ittekehrätystä langasta vielä... toivottavasti löytäjä osaa arvostaa.

    Ihanat sukat. Taas. Ihme kehruuvelhoja siellä Oulun seudulla kasvaa.

    VastaaPoista