sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010

Pikku kyliä

Aloitetaan matkakertomus vaikka pienistä kylistä, joita on kylkikyljessä. Minulta meni aluksi täysin tyystin sekaisin missä kylässä milloinkin oltiin, mistä tultiin tai mihin oltiin menossa. Suuntavaistokin katosi kun tiet kiemurtelivat milloin mihinkin suuntaan.

Majapaikkani oli Poggio Catino nimisessä kylässä. Se kuuluu Rietin provinssiin ja se on noin 100 kilometriä Roomasta koilliseen. Da Vincin lentokentältä pääsee paikallisjunalla n. 1,5 tunnissa Poggio Mirteton juna-asemalle ja siitä sitten autolla mutkitellen ylös mäkiä 300 metrin korkeuteen meren pinnasta n. 15 minuuttia. Sitten ollaankin perillä.

Kuvassa Poggio Catinon keskusta ylhäältä kaupungintalon pihalta. Vähän ennen kappelin ovea on oikealla ovi, josta pääsee Lissulaan.

Sitten kun kameraa kääntää vähän oikealle näkyy alhaalla laakso, jossa jossain päin luikertetelee Tiber-joki. Aamuisin joen kohdalla oli usvavana. Aamulla yleensä olimme täysin pilvessä, ja päivällä kauempana siintävät vuoret olivat udun peitossa.

Kaupungintalon vieressä oli pieni aution näköinen talo, joka oli minusta kaikessa rapistuneisuudessan hurmaava. Tosin en käsitä miten tuo pieni parveke voi pysyä paikallaan tipahtamatta?

Kylissä luikertelee meikäläisittäin erittäin kapeita ja kuoppaisia autoteitä, mutta varsinaiset kadut ovat rappusta rappusen perään.

Parin päivän jälkeen pohkeet jo huusivatkin armoa.


Mutta silti ne rappuset olivat niin sympaattisia. Nämä rappuset löytyvät naapurikylästä Casperiasta.

Toinen asia mihin ihastuin olivat talojen katot.


Sekä ihanat vanhat pienet autot. Isomman auton kanssa olisikin vähän turhan haasteellista.

Eikä se italialainen käsintehty gelatokaan niin erityisen pahaa ollut...


12 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ihanista kylistä kaukana turistirysistä! Mieli tekee mukaan!

    VastaaPoista
  2. Kovasti on kaunista. Portaat ovat upeita ja katot. Tuolla lähtisi järki meikäläiseltä taloyhtiöaktiivilta. Kattoa rapattaisiin sannaleista ja portaille ruiskuteltaisiin sammaleenpoistomyrkyt ja rapattaisiin huolella. Vähän eroa kulttuureissa, sano. Ikäeroakin.

    VastaaPoista
  3. Ihanat maisemat. Tuollaiset kylät ovat niin puoleensavetäviä. Kai se on se menneisyys, joka viehättää silmää ja mieltä. Pienestä kylästä kotoisin olevalle ihmiselle kylä kuin kylä aiheuttaa jonkinlaisia haikeuden tunteita.

    VastaaPoista
  4. rva pioni: taisin minä olla ainoa turistiksi luokiteltavissa oleva tuolla seudulla. kait niitä muitakin sitten kesemällä paikan päälle eksyy. pionit muuten jo kukkivat.

    outi: ei nuita kattosammalia saa poistaa, ovat pari sataa vuotta saaneet rehottaa joten antaa olla. nuot ruukkupuutarhat olivat minusta ihania. täytyy ostaa muutama iso terrakottaruukku omallekin pihalle.

    tess: tämmöiset linnoitustyyppiset kylät ovat huikeita. on yhtä jos toista katsottavaa. kerroksia, niin ajallisia kuin fyysisiäkin. niin erilaista kuin täällä kotosuomessa

    VastaaPoista
  5. Näyttää siltä, että sulla on ollut tosi ankeeta :D Aivan ihania maisemia, juuri nuo portaat ja talojen katot ja autot ja... Ah! Olen ollut Italiassa kerran, 6-vuotiaana kesänä ennen koulun aloittamista ja kyllä sinne pitäisi päästä tässä elämässä vielä uudestaan..

    VastaaPoista
  6. Oi, olet saanut olla maailmassa, joka ohittaa matkaesitteet ja kaikki steriilit hotellimainokset! Täydellinen irrottautuminen normaalikuvioista ei kai voi olla jättämättä mieluisia muistoja ja inspiraation lähteitä kaltaisellesi luovalle persoonalle... :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi20.20

    Nonniin, päästiin me muutkin matkalle.
    Nuo "kadut" kukkaruukkuineen kaikkineen ovat tosi ihania, mukava katsella ja kuljeskella ja se käy hyvin myös kuntoilusta. Ei tunnu autojen melut ja pakokaasut.
    -äiti-

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia! Kiva fiilistellä jo tulevaa, me ollaan lähdössä kuukauden päästä Como-järvelle.

    VastaaPoista
  9. Ei taida hàn nyt tareta Oulun seudulla noissa hepeneissà jàtskià makustelemassa. Tààllà on jo nyt (klo 8.30) n 20 astetta ja aurinko porottaa. Muuten suunnistajien olisi ehkà vaikea osata meille karttaohjeillasi. Menisivàt Rietiin. Roomaan on n 60 km ja suunta on melko pohjoiseen. Kentàlle on 100 ja sieltà suunta tànne on koillinen. Tààllà on turhan hiljaista ja yksitoikkoista! Haleja

    VastaaPoista
  10. lissu: epämääräiset ohjeet takaavat se ettei sinun ovikellosi ala soida päntiöinään :D

    VastaaPoista
  11. Anonyymi3.46

    Die Auswahl an Anhängern ist riesengroß und die thomas sabo online shop deutschland Wahrscheinlichkeit, dass jemand genau das schmuck thomas sabo gleiche Bettelarmband wie man selbst trägt, ist verschwindend ohrringe creolen gering. Auch nach vielen Jahren noch begeistert das Bettelarmband seine Besitzer. Es strahlt einen ganz eigenen thomas sabo uhren billig Charme aus und kann sowohl Glückssymbole, Armband mit Anhänger als auch Liebesbezeugnisse, Freundschaftszeichen oder thomas sabo schmuck günstig einfach modische Akzente beinhalten. Je nach dem, thomas sabo schmuck wie man es schmückt, kann es elegant, sportlich, modisch, thomas sabo charm club anhänger schlicht oder ausgefallen wirken. Es passt sich auf diese Weise immer wieder dem Anlass und dem gewählten thomas sabo shop Kleidungsstil an. Manche Trägerinnen weisen nach einiger Zeit zuhause eine richtige kleine Sammlung an Anhängern thomas sabo engelsflügel auf, um das Bettelarmband immer wieder neu schmücken zu können. So bleibt es auch nach langer Zeit immer noch interessant und kommt niemals aus der Mode. Der Design- und Produktionsprozess bei der Life Kollektion ist sehr ähnlich wie bei der Oliver Weber Kollektion.

    VastaaPoista