maanantaina, joulukuuta 28, 2009

Valot päällä muttei ketään kotona

Aamulla kun polki töihin eikä ketään näkynyt missään, olo oli vähintäänkin epävarma: onko nyt varmasti maanantai? Pitikö mennä töihin vai onko mua jymäytetty? Jotenkin kerkisi niin tottua pukeutumaan pelkästään pyjamaan ja pysyttelemään neljän seinän sisällä syömässä suklaata. Näin se arki meitä rankaisee.

Joulukuusikin piti lempata pihalle. Hyvin se sinnitteli pari viikkoa. Sitten alkoi olla lattialla sen verran iso kasa neulasia että tuli mittari täyteen. Lapset innostuivat auttamaan ja imuroivat koko huushollin. Toivon hartaasti että tarttuvat kyseiseen kapistukseen vielä kymmenen vuoden kuluttakin. (No niin varmaan juu.)

Nyt nukuttaa aivan armottomasti. Viime yönä kiusasivat niin kännykän piippaava akku kuin viereen könyävä lapsi, joka käytti tehokkaasti jalkojaan raivatakseen tilaa. Kun se ei auttanut niin se pissi mun kainaloon. Sitten tuli tilaa kun minä vaihdon sänkyä.

keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009

Taitaa olla aika...

...vetäytyä joululepoon. Ottaa pala suklaakakkua ja kuppi höyryävää glögiä.

Kaivautua sohvannurkkaan tai kuunnella rukin tasaista surinaa. Laittaa myöhemmin illalla laatikot sekä kinkku paistumaan.

Maistella juustoja, juoda hyvää punaviiniä.

Olla raukea, kiireetön, onnellinen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Oikein lempeää joulua juuri sinulle.


tiistaina, joulukuuta 22, 2009

Jokojoko?

Minulta on joskus kysytty kehräänkö lankaa tilauksesta. Kohteliaasti olen kieltäytynyt. Miksikö moinen tiukkapipo? Let me tell you.

Sain eilen merinosilkin (70/30%) valmiiksi. Yhteensä noin 1 376 metriä ja 200 grammaa huivipaksuista lankaa. Jos muutetaan kehräämiseen mennyt aika tavallisiksi kahdeksan tunnin työpäiviksi, niin työpäiviä tulee ainakin seitsemän. Mikäpä sitten lienee sopiva rahallinen korvaus seitsemästä työpäivästä? Mikä olisi vyyhtien hinta? Siksi en tee tilauksesta. Lahjaksi kylläkin.

Ja mustien, vähän kiiltävien lankojen kuvaaminen tässä valossa on niin arsesta ettei mitään määrää.

Tänään tein uusimman Maalaisunelmia lehden ohjeella tryffeleitä. Sekä tummasta suklaasta että valkoisesta. Oli aika hyviä. Tai ei hyviä vaan taivaallisia!


maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Ihan kohta

Sain jo yhden ihanaisen joululahjan. Ilmeisesti olen ollut niiiin kiltti. Tai jotain. Kiitos hyvin paljon pomoltani näyttäneelle joulupukille. Täytyy myöntää että kirjaa tuli luettua usempaan eri otteeseen jo työpöydän ääressä. Slurps!

Tänään on ohjelmistossa puolen kilon suklaakakun leipominen, kuten aika monena jouluna aikaisemminkin. Kyseinen kakku on sen verran ihanaa että laitanpa ohjeen tähän. Alunperin ohje on julkaistu Kodin Kuvalehdessä vuonna jotain. Vuosien aikana ohje on vähän elänyt. Kaapissa olisi kirsikkahilloa, jota voisi lisätä täytteesen. Tämän kakun lisäksi ei jouluna erityisemmin konvehteja tarvita....Suklaana olen käyttänyt Block-leivontasuklaata.

Puolen kilon suklaakakku

Pohja:
200 g tummaa suklaata
100 g voita
5 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl piparkakkumaustetta
1,5 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
3 rkl ranskankermaa

Täyte ja kuorrutus:
150 g pekaanipähkinöitä
250 g tummaa suklaata
110 g maitosuklaata
3,5 dl kuohukermaa
50 g voita

Pohja:
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.

Vaahdota munat ja sokeri toisessa vesihauteessa. Sekoita muna-sokerivaahtoon suklaa-voiseos.

Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lisää edelliseen.

Kaada taikina voideltuun, 24-26 senttiseen irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä

Täyte ja kuorrutus:
Hienonna pähkinät kuorrutusta varten.

Pilko suklaat vesihauteeseen, lisää sekaan kerma ja voi. Anna sulaa ja sekoita murskatut pähkinät joukkoon.

Leikkaa pohjaa kolmeen kerrokseen ja täytä kerroksittain. Anna kakun kovetta hetki kymässä ennen kuorrutusta.

Kuorruta kakku huoneenlämpöisellä kuorrutteella ja koristele.

Kakku kannataa leipoa paria päivää ennemmin tekeytymään. Maku vain paranee.

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2009

Kohta

Vihdoin ja viimein olen päässyt kertamaan merinosilkkiä. Ja siinäkin näyttää olevan oma hommansa. Jos vielä jaksaisi muutaman tunnin pinnistää olisi vyyhdet valmiit. Sittenhän voisi aloittaa uuden prokkiksen parissa...jee jee.

Kuvissa jo joku aika sitten hankittuja herkkuja, vasemmalla silkkiä ja oikealla merinosilkkiä 50/50.

En vielä tiedä millaista lankaa näistä teen, eivätkä ole edes seuraavana jonossa. Mutta sitten joku päivä.

Jos jouluksi mielit jotain pientä suolapalaa niin tässä pieni vinkki. Tarvitset:

Kylmäsavulohta
Punasipulia
Smetanaa
Mustapippuria

Silppua ensin kylmäsavulohi ja sipuli pieniksi palasiksi. Sekoita sekaan smetanaa ja mausta mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa muutama tunti. Herkkua esim. Väinämöisen palttoonappien päällä. Lihaversion saat vaihtamalla lohen kylmäsavustettuun härkään tai poroon. Se tässä on huono puoli että loppuu aina kesken.

torstaina, joulukuuta 17, 2009

Lahjuksia

Kun tuli ruikutettua talven perään niin ei nyt sitten valiteta. Todetaan vaan että pyörää on raskasta ajaa -24 asteen pakkasessa. Ei siksi että palelisi tai sellaista. Pyörä vaan on niin kohmeessa että tuntuu kuin ajaisi ylämäkeen. No, kunto kasvaa, rasva palaa, tulee liikuntaa, raitista ilmaa, ei saastuta, on ilmaista....milläs muulla sitä itseään huijaisi?

Mulla oli ajatuksena etten tänä jouluna tee joululahjoja. No, mitens sitten kävi? Ihan pikkasen vaan.


Hienohelma
Lanka: Gedifra Diandra, n. 1.5 kerää
Puikot: 8 mm
Muuta: pitsiä
Fiilis: no, mulle kans!

Mulla oli tätä lankaa kaksi kerää. Neuloin kämmekkään per kerä, kummastakin kerästä jäi siis vähän tähteeksi, kun en halunnut että lanka loppuu kesken kämmekkään. Näin paksua lankaa kun ei ole ilo päätellä. Pitsi on ommeltu käsin kevyesti poimuttaen. Rouva E:lle tiedoksi että lanka on merinon ja pellavan sekoitetta, ja se sitten pestään käsin. Eikä Hiskin ulottuville!

Ilari
Malli: Turn A Square
Lanka: SandnesGarn Duett (55% puuvilla, 45% merino), pikkasen toista kerää
Puikot: 4 mm
Fiilis: aikas kiva

Pipo kummipojalle. Ei varmaan joulun ykköslahja noin niin kuin teinin mielestä, mutta jospa kuitenkin pitoon menisi.

Eddie
Lanka: SandnesGarn Duett (55% puuvilla, 45 % merino), nelisen kerää
Puikot: 4mm
Muuta: liuta nappeja ja nepparit
Fiilis: jepjep

Eddien äiti pyysi minua neuloman pikkuisen takin. Mustaa ja rokkihenkeä, kaupasta sellaista kun ei saa. Mitoittamisen kanssa oli pieniä ongelmia kun Eddie ei asu Suomessa. Ensin kattelin mittoja Phildarista ja hetken aikaa neulottuani totesin että ranskalaisvauvat taitavat olla aika rääpäleitä. Sitten katsastettiin mittoja Garnstudion puolelta, ja nyt tuntui vähän järkevämmältä. Paidan koko on semmoinen 60-70 senttiselle.

Takki on neulottu alhaalta ylös ilman saumoja. Vaikka lanka on mukavaa en näköjään osaa neuloa sitä edestakaisneuleena. Saan aivan kamalan epätasaista pintaa. Välillä on niin tiukkaa ettei silmukat liiku puikoilla. Eron huomaa kun katselee hihojen alaosaa, joka on neulottu suljettuna. Se on paljon nätimpää.

Napinlävet onnistuin mittomaan silleen luovasti. Kun enää en jaksanut purkaa piti keksiä jotain. Kaivelin nappijemmasta eri kokoisia nappeja ja ompelin ne, noh, käytetäänkö vaikka termiä rokkihenkisesti? Nappilistan sisäpuolelle ompelin nepparit.

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2009

Jurahevin kuninkaat

Menin ja ostin joulukuusen. Jospa se joulufiilis siitä pikkuhiljaa hiipisi nurkkiin?

Samalla kaivelin varastosta vuosia palvelleen Ikean valokranssin, joka sitten tänä jouluna sanoikin yhteistyösopimuksen irti. Hetken aikaa kirvattuani leikkasin valoköynnöksen pois ja sen alta paljastuneeseen kehikkoon kieputin havuköynnöstä. Ja valot ja parhaimmat lasipallot. Havu on toki tekotekoa, koskapa kranssi sijaitsee ruokapöydän päälle. Vaikka Muumit syövät havunneulasia talviunilleen mennessä, en itse halua niitä ruokaani.

Mutta mitens Jurahevi tähän sitten liittyy? Meidän pojat ovat menneet aivan sekaisin Hevisauruksista. YouTuben avustuksella on opeteltu ulkoa jo Jee Hevisaurus. Itse on hauska huomata tuttuja melodiakulkuja sekä tapoja soittaa. Kiss, Gary Moore ja Iron Maiden sekä Mötörhead löytyvät. Onpa myös Nightwishin Ocean born -levy kuunneltu tarkkaan. Seassa on perinteisempiäkin lastenlauluja hevipoljennolla soitettuina sekä minua syvästi liikuttava Viimeinen Mammutti. Suosittelemme lämpöisesti!

torstaina, joulukuuta 10, 2009

Lyhyt lehtikatsaus

Lehtihyllyä silmäillessä katse kiinnittyi uuden näköiseen lehteen.

Käsityö on lehden nimi ja se tulee Virosta. Lehti on käännetty suomeksi. Ensi vilkaisulla lehti vaikutti mielenkiintoiselta, joten ostin sen.

Ja mielenkiintoinen se onkin. Esimerkisi tämä neulottu ja kirjottu takki menee niin överiksi että se on oikeastaan hurmaava.

Ja tämä kansallispukuihin nojautuva malli sai oman neulomisinnostuksen elpymään. Nyt vaan mietin että jaksaisinko kehrätä tähän langat itse vai ostaisinko kaupasta? Lehdessä oli mukavasti historiaa sekä tekijöiden omia mietteitä malleista sekä teosta. Suosittelen lämpöisesti jos satut törmäämään. Omani tosin oli lehtihyllyn viimeinen.

Käsityörintamalla ei noin muuten mitää mainitsemisen tai ainakaan kuvaaminen arvoista. Meneillään kun on (edelleenkin) sitä mustaa merinosilkkiä rukin kanssa sekä musta neuletakki pikkumiehelle. Mustien lankojen tai neuleiden kuvaaminen ei tällä hetkellä ole sitä kuuminta hottia.

Ai, niin onhan mulla yksi pari viikkoa sitten valmistunut.

Verkko


Malli: oma
Lanka: Sirdar Peru, olisiko ollut viisi kerää?
Puikot: 6 mm
Fiilis: no joo.

Poika tykkäsi, joten silloinhan se on hyvä. Pitäisi varmaan pingottaa tai jotain tuo helmakuvio. Mutku ei jaksaviitihuvita. Perua oli mukava neuloa ja tykkäsin kovasti miten värit menivät. Vaikka ne olivatkin sinisiä.

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Ei tullut takkia eikä kukkaroa


Sohvatyynyt tuli kuitenkin.

Tyynyjen koko on n. 50 x 50 cm ja täytteenä kummassakin kaksi linttaan nukuttua höyhentyynyä.

Seimeenkin on löytynyt pari tyyppiä lisää. Päätähteä odotellessa.


torstaina, joulukuuta 03, 2009

Huopastelua osa 2.

Tehdään nyt sellainen jatkokertomus, kun kommenttilootaan tuli sen verran paljon kysymyksiä.

Edit: 4.12. Se siksak ohje meni väärinpäin, korjaukset merkitty punaisella!

Suunnitelma paperilla ja osat leikattuina ja
nuppineuloilla kiinnitettynä paikoilleen.


Harmaa käyttämäni huopa on sarkaa ja se on ostettu armeijan ylijäämämyymälästä Tikkakoskelta. Luulisin että kangaskaupasta saattaisi löytyä vastaavaa. Tiimareissa, Eurokankaassa sekä Sinooperissa myydään askarteluhuopaa, jälkimmäisissä metritavarana. Toki askarteluhuopa on aika kökköä, enkä itse tykkää käyttää sitä. Sinooperista löytyy myös sitä käsinhuovutettua villalevyä, mutta se on ihan järkyttävän hintaista. Toisaalta siinä on aivan upeita värejä.

Ompelu aloitetaan aina alimmiksi jäävistä osista
ja edetään päällimmäisiin osiin.


Omissa töissä pääosin käyttämäni huovat ovat kirppareilta haalittuja villapaitoja, jotka olen huovuttanut pesukoneessa. Jos paidan pesulapussa lukee käsinpesu, siinä on villaa ainakin 60 % ja villa EI ole superwashkäsiteltyä, se huopuu kun peset sen 60°. Lisäksi tyhmän värisiä villapaitoja voi värjätä huovutuksen yhteydessä pesukoneessa tai sitten reilusti keittää kattilassa kuumavärinapin kanssa.

Tässä valmistellaan kolmatta kerrosta.

Muita lähteitä huovalle voivat olla erilaiset villakankaat, kudotut villaiset kaulahuivit, erilaiset metritavarana myytävät neulokset jne. Muista että jos ne kestävät pesukoneessa pesun yli 30° asteessa niin ne eivät todennäköisesti huovu. Muita mitä tulee mieleen ovat esikäsitellyt huopalevyt, joita myy mm. Merinovilla.com Petäjävedellä.

Sitten neljäs kerros.

En käytä huovan applikoinnissa liimakankaita, vaikkakaan isommissa pinnoissa se ei pahitteeksi olisi. Liimakankaat tai -harsot tekevät applikoinnin jäykäksi, ja jos kerroksia on paljon, niin siitä tulee myös paksu. Itse tökin aplikoitavaan palasen täyteen nuppineuloja ja annan mennä. Pienimmät vaan tyyrään paininjalan alle. Reunat ompelen siksakilla, sillä keskileveällä. Reunat voi toki ommella vaikkapa suoralla ompeleella, ihan kuinka haluaa. Niin ja kun siksakataan ja tarttee kääntyä niin pieni muistisääntö: kun kangasta käännetään vastapäivään niin neulan pitää olla oikeassa reunassa ja myötäpäivään käännettäessä vasemmassa reunassa. Sillälailla ommel jatkuu mukavasti.

Ja viimeinenkin pala paikoillaan.

Reunasiksakit teen ihan tavallisella ompelulangalla. Kirjontoihin käytän ompeluliikkeistä saatavaa kirjontalankaa. Sitä myydään isoilla puolilla. Se on tavallista ompelulankaa ohuempaa ja kiiltävää. Kirjonnoissa käytän erilevyisiä ja -tiheyksisiä siksakkeja sekä tavallista suoratikkiä. Suoraompelessa kannattaa käyttää suht isoa tikin pituutta, muuten ommel hukkuu huopaan.

Kun kuviot on kiinnitetty paikoilleen alkaa koristelu.

Oma ompelukoneeni on ihan perus-Singer, josta löytyy muutamia erilaisia tikkejä.

Tärkein nappula on tuo suurinpiirtein keskellä näkyvä pistonleveyden säädin, jota voi säätää vauhdissa. Esimerkiksi pallo ommellaan siten että säädetään piston pituus napinläpipituudelle, eli junnaa melki paikoillaan. Sitten valitaan siksak-ommel. Ensin muutama pisto siten ettei neula vielä tee siksakkia. Sitten samalla kun ommellaan säädetään piston leveys tappiin ja ommellaan hetki sillä. Sitten kun pallo alkaa olla sopivan kokoinen säädetään piston leveys takaisin nollaan. Säätö tehdän loivasti ettei pallo muutu neliöksi.


Nyt maatuska on valmis. Silmäripset ja suun ompelin käsin. Kirjonnassa ja applikoinnissa kannattaa miustaa että mitä monimutkaisempia ja yksityiskohtaisempia ne ovat, niin sitä vaikeampia ne on myös tehdä. Kannattaa siis pelkistää. Maatuskan applikointiin ja kirjontaan meni aikaa vajaa kaksi tuntia.

Tässä varmaan ne päivän polttavimmat asiat. Toivottavasti vastasin kaikkiin kysymyksiin. Lisääkin saa kysyä jos jäi jotain epäselväksi. Rohkeasti vaan kokeilemaan, tämä ei ole ollenkaan vaikeaa!

Poseerataan vielä hepan kanssa. Sitten nämät vielä pitäisi ommella valmiiksi tuotteeksi, joka ei tällä kertaa olekaan laukku.

Niin kuvien värit ovat sitten ihan mitä sattuu...

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009

Huopastelua

Olen jatkanut sarkakankaan kanssa vehtaamista. Mielen sopukoista jostain ponkaisi esille vuosi tai pari sitten Suuresta Käsityölehdestä kopioidut kuvat. Pienten arkeologisten kaivausten jälkeen kuvat löytyivät, ja ei kun hommiin.

Ensimmäisenä muodon sai taalainmaan hevonen. Hepan kyljessä olevia kuvioita piti jonniin verran yksinkertaistaa ettei ompelu mene vallan mahdottomaksi. Vähän tuossa kaulan kohdalla kurttaa. Mutta eipä välitetä siitä.

Hepan jälkeen on muotoutumassa maatuska. Pitää kuitenkin käydä vielä tsekkaamassa jos löytyisi ihon väristä huopaa. Tuo vaaleanpunainen on turhan possunpunaista ja valkoinen taas näytää kaamelta.

Tänään en kuitenkaan jaksa alkaa ompelupuuhiin. Taidan kaivatua erään englantilaisen nuorenmiehen neuletakin alun kanssa sohvan nurkkaan katsomaan Greyn anatomiaa.