maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Ilon pilkahdus

Lauantaina piti käydä Kärkkäisellä erään äärimmäisen ovelan tuotesijoittelun takia. Mullehan kato voi myydä melki mitä tahansa, kunhan pakkaus on houkutteleva. No, onhan se pesuaine myrkytöntä ja tuoksuu kivalle. Pääasia kuitenkin kait lienee se että se sai mut siivoamaan kylppärin.

Kärkkäisen jälkeen päätettiin kävästä Kontin kirpparin kautta. Ja se oli hyvä päätös. Vaikka en olekaan mitenkään uskonnollinen ihminen, olen päättänyt haluta jouluseimen. Siis se talli ja Maria, Joosef, Jeesus ja koko kööri. Noh, sellaisiahan ei kaupoissa ole tai jos on niin eivät innosta.

Mitäs Kontin hyllyssä sitten olikaan? No seimi. Juuri sellainen kuin olen halunnutkin. Tietäjät ja elukat puuttuvat, mutta kaikki muu, oleleellisimmat. Aivan käsittämätön tuuri. Eikä hintakaan päätä huimannut.
Florenceltakin tuli paketti, ja piti vesisateessa polkea postiin. Renkaatkin kun ovat olleet ehjinä, toistaiseksi. Nyt on corriedalea sen verran että paidan saisi. Lisäksi alpakkaa, harmaana ja toffeen värisenä. Vaikuttaa ensituntumalla hankalalta kuidulta.

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Valoa pimeyteen

Niin, mistähän sitä saisi? Aurinkoon ei voi luottaa, vaikka se eilen vähän yrittelikin. Paino sanalla vähän.

Pittää sitten repiä riemu joistain muista asioista. Kuten vaikka siitä että Taina kävi tuomassa kassillisen täyttä herkkua Saksanmaalta.

Vasemmalla oranssia silkin ja merinon sekoitetta. Silkki on siinä omina suikaleinaan ja merino omanaan. Silkki kiiltää mukavasti matan merinon seassa. Oikealla on taasen silkin ja vauvakamelin sekoitetta. Jumalaisen pehmeää, ihanan kiiltävää ja kaikkea ihanaa muutenkin. Kuitenkin se parhaista ihanuuksista ihmeellisin on tuossa alhalla oleva malvan värinen pallo. Se on mulperisilkkiä. Tartteeko edes sanoa miten ihanaa? On todella harmi ettei niitten tuntua voi liittää kuvaan mukaan.

Lisäksi paketissa oli vielä tumman ruskeaa corriedalea, jota mulla alkaa olla sen verran paljon että villoista voisi kehrätä langat paitaan. Corriedalen villa on kivan vivahteitakasta, värjäämätöntä kun on. Siitä tulisi varmasti kiva palmikkoneule.

Tovin toki kestää ennenkuin nämä pääsevät rukin rullalle pyörimään. Rukilla on tällä hetkellä menossa mustaa silkin ja merinon sekoitetetta. Yhteensä kuitua on n. 200 g ja ensimmäistä sataa grammaa on nyt kehrätty kohta kaksi viikkoa. Sen siitä saa kun tekee ohkasta lankaa.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Tahmeaa

Jotain virtapiikkiä kaivattaisiin. Tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi, kuin olisi hidastetussa elokuvassa. Tietää kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Mitä pienin ja mitättöminkin asia vaan jää tekemättä, unohtuu jonnekin. Kaikki mitä on lykätty huomiselle lykkääntyy samalla ensi viikolle.

Tai sitten tekee jotain täysin turhaa.


Mutta jos siitä turhasta tulee hyvä mieli, niin eikö se sitten kuitenkin ole jollain tapaa tärkeää?

Ohje lintuihin löytyy Lucyn ihanasta blogista. Itse en käyttänyt ohjetta vaan sävelsin. Ovathan nämä aika rumia. Mutta jos on tarpeeksi ruma, niin tuleeko siitä - jos ei ihan söpö - kuitenkin edes hellyyttävä? Lintuhomma karkasi jonniin verran käsistä, ja kuvissa esiintyy vain osa parvesta.


lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Vaihteeksi raitaa*

Kun oikein ahkerasti jaksoi tikuttaa, niin valmistuihan ne raitasukatkin.

Raitasukkikset
Lanka: SandnessGarn mini Palett, väri 0960
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: ihan jees

Kerien perusteella luulin saavani jotkut tosi ärhäkkään väriset sukat. Mutta enpäs saanutkaan, yllättävän hillityt tuli. Neuloin sukat kahdelta kerältä. Yksi raita on aina kolme kierrosta leveä. Kumpaakin kerää jäi sellaiset tennispallon kokoiset nöttöset, joista suunnittelen tekeväni hihat. Niin, hihat. Mulla on muutamia lyhythihaisia mekkoja, joita haluaisin käyttää myös talvella. (Tai mikä tämä vuodenaika nyt sitten ikinä onkaan.) Mekkojen kanssa käsivarsia palelee, joten hihat olisivat paikallaan. Sellaset pitempivarsiset kämmekkäät.

Mitähän tästä langasta sitten sanoisi. Epäilyttävän pehmeää, mutta jos sitä ihan oikeasti pitää vetää että sen saa katki, niin jospa se vaikka kestäisi? Värit, vaikka näyttävätkin kerällä tosi ärsyiltä, pehmenevät raidoittuessaan. Langassa oli aikas paljon eri vahvuuksia, ja toisessa kerässä oli parin metrin pätkällä useita solmuja sekä poikki olevia lankoja. Neulominen oli vähän ärsyttävää kun lanka on niin höttöä, ja tuppasi jäämään osia pois silmukasta. Mutta ihan ok noin yleensä. Katsotaan miten kestää. Niin ja yläresoriin pitää vielä pujottaa kumilankaa, eivät meinaan pysy ylhäällä vaikka teinkin tosi napakaksi.


*joo, levy on jäänyt kiinni.

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Pimeää valoa

On pimiää, on. Pimiää kuin siellä yhdessä paikassa. Poika tuumasi että talvella ei aurinko paista, oikeassa on. Päivä on vain ponneton harmaa hönkäisy. Sataisipa edes lunta. Pyryttäisi, tuiskuttaisi, tupruttaisi. Ihan miten vaan, tyyli on vapaa. Kun vain olisi lunta.

Kun laittaa kaikki valot päälle niin näkee just ja just ommella. Tämmösen kietaisumekon menin sitten tekemään. Ihan satatyytyväinen en ole, mutta kyllä tätä kehtaa kotona käyttää ja vaikka ihan ovenkin avata, jos joku erehtyy ovikelloa soittamaan. Kangas on Iinulta ja malli Ottobre Woman -lehdestä numero 5/09, malli 7.

Meidän perheellä on muuten uusi harrastus, tai tarkemmin sanottuna siipalla on uusi harrastus. Harrastuksen tarjoaa ilmeisesti Oulun Kaupunki. Tässä eräänä aamuna n. kuukausi sitten teillä oli vähän kuuraa. Joten kaupunki ampui kadut täyteen jotain käsittämätöntä soramurskaa. Sen jälkeen on ahkerasti paikattu pyöränkumeja. Jos ennen meni yksi rengas per vuosi, niin nyt on mennyt jo neljä reilussa kuukaudessa.

Siippa tosin ei erityisemmin tykkää uudesta harrastuksestaan. En tosin ole varma itsekään onko se erityisen hauskaa kun aamulla huomaa renkaiden olevan tyhjät ja kun laukkaa pysäkille, näkee vain bussin takavalot. Sitten kun saa johonkin bussiin itsensä ängettyä, niin siellä on n. 100 muutakin. Ja lisäksi niitä muualta tulleita, jotka ei tajua että aamulla bussissa pitää mököttää ja olla hiljaa.

Taidan mennä hengittelemään paperipussiin.

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Harmaata

Se oli sitten se laukku, joka valmistui ensiksi. Mekollakin oli ihan hyvät mahdollisuudet. Sopiva tikkauslanka vaan puuttui.

Joten laukku siis. Pohjakankaana on siis armeijan sarkaa. On paksua, tukevaa ja Harmaata. Veikkaan ettei nyppäänny ainakaan ihan heti kättelyssä. Loistava materiaali työstää. Sen mustapohjaisen kukkakassin pohjamateriaali on huovutettua villapaitaa ja se on nyppääntynyt käytössä. Ei mitenkään erityisen pahan näköinen kuitenkaan, joten laukku on edelleen runsaassa käytössä.

Kuviot on leikelty erilaisista huovutetuista villapaidoista. Ainoastaan tuo tumma magenta on Sipooperin (ylihintaista) huopalevyä. Jos onnistuu haalimaan vaikkapa viisi sopivan väristä villapaitaa huovutettavaksi, niin niitten kanssa kyllä pärjää. Sitä materiaalia kun riittää ja riittää.

Kukan keskustaan ompelin muutaman pienen helmen ja niihin huiskujen vierelle tein pieniä täpliä vihreällä konekirjontalangalla. Paljetitkin olisivat olleet pop, mutta niitäpä ei meidän taloudesta löytynyt. Tommonen täppä on helppo tehdä jos koneessa on portaaton siksakin leveyden säädin. Ensin laitetaan piston pituus napinlävelle, eli junnaa miltein paikoillaan. Aloitetaan muutamalla suoralla pistolla, jonka jälkeen vauhdissa säädetään siksakpiston leveys tappiin ja sitten taas ihan suoraksi.
Huiskat on ajeltu neljään kertaan, muut ovat kahteen kertaan. Laukun pohjaan tein pienet vekit, jotta pohja saa vähän muotoa. Toinen kulmista onnistui täydellisesti, toinen vähän eri tavalla. Vuori on tavallista vuorikangasta ja se on kiinnitetty käsin päälliseen. Olisi pitänyt muistaa leikat vuoriin saumavarat laukun suulle, mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa.

Tuo sarkakankaan väri vaikuttaa hassusti väreihin. Tuo vihreä konekirjontalanka hehkuu aivan kummasti. Se on oikeasti kirkkaan ruohonvihreää mutta sarkakankaassa se vaihtuu kummalliseksi. Eikä kukan tumma magentakaan niin edukseen ole. Seuraavaan versioon pitää kokeilla toisenlaisia värejä.

lauantaina, marraskuuta 14, 2009

Suurproduktio

Eräs suurprojekti on nyt valmis.

Sain vihdoin ja viimen kehrättyä viimeisenkin Hilla-topsin. Nyt on yhteensä n. 300g ja n. 810 metriä navajokerrattua lankaa vaikkapa sukkia varten. Kuituna on superwash merinovillaa, jota oli erityisen mukava kehrätä. Tosin ei se kyllä villalle tunnu. Aapramikin oli niin reippaana ettei tarvinnut sille paasata mittään.

Tosin navajokertaamisessa riittää vielä opeteltavaa. PItää aikalailla säädellä remmiä että rulla vetää sopivan tiukasti lankaa. Remmi meinaa jäädä aina liian löysälle, jolloin rukki ei vedä, ja lankaan tulee hirmuisesti kierrettä. Toinen vaihtoehto on sitten se liian löysä. Kun nyt löytäsi sen sopivan säädön.

Nyt taidan kaivautua peiton alle ja toivoa ettei lapset kaahottaisi kovin. Nukuttaisi niin makiasti. Sitten voisi arpoa tekisinkö huopalaukun loppuun vaiko ompelisin kolme viikkoa sitten leikatun trikoomekon. Vai tekisikö molemmat.

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Työ sarkaa

Kotimatkalla ristiäisistä tehtiin mutka Tikkakosken Kasihännän kautta. Kasihäntä on armeijan ylijäämämyymälä, ja sieltä saattaa löytää yhtä jos toistakin.

Minä löysin sarkakangasta. Hintaa oli peräti 12,50 euroa 7,5 metrin ja 150 senttiä leveästä palasta. Ei paha.

Tässä sitten olen mietiskellyt mitä siitä sitten tekisi. Ensimmäisenä listalle pääsi laukku.

Kaava on sama kuin mustassa kukkakassissa, eli Herkulliset huopatyöt kirjasta. Kuvion idea lähti tällä kertaa Marimekon servetistä. Luonnostelin kuvion ensin oikeaan kokoon paperille.

Sitten leikkelin vähän kaavan palasia. Valmiit huopapalat asettelin sarkakankaalle ja kun olin tyytyväinen asetelmaan, laitoin palat nuppineuloilla kiinni. Eikun ompelemaan!
Ensin palaset kiinnitetään siksak-ompeleella reunoistaan. Valitsin suurin piirten synkkaavaa ompelulankaa. Ompelu aloitetaan alimmiksi jäävistä osista. Eli ensin varsi, sitten kukan taimmaiset terälehdet, kukan keskusta ja lopuksi ulommaiset terälehdet ja muut lehdet. Siksakattunakin näyttää ihan ookoolle, mutta koristelu on kaiken aa ja oo. Ainakin minusta.

Tikkauksissa käytän kiiltävää konekirjontalankaa, jota myydään isoilla rullilla. Alulankana voi toki käyttää tavallistakin lankaa. Mutta jos tekee siksak-kirjontaa niin alulankanakin kanttaa käyttää kirjontalankaa ettei alulanka näy oikealle puolelle.
Sitten vaan tik-tik-tikataan. Kaikki tikkaukset on tehty suoralla ompeleella, jota on ajeltu edestakasin. Ei kannata kirjoa liian pienellä pistolla, koska se uppoaa helposti huopaan. Mulla oli ompeleen pituutena 3.

Jotain pientä tämä kuitenkin vielä kaipaa. Pitää vielä mutustella että mitä. Ehkä jotain pieniä pylpyröitä noitten huiskien vierelle. Ehkä vihreitä, ehkä pinkkejä. Mutta kunhan ne keksin niin sen jälkeen höyrytän kappaleen ja leikkaan sen avulla vuorin. Sitten vaan ompelen saumat ja kiinnitän vuorin päälliseen. Sittenhän laukku olisi valmis. Mutta eka ne pylpyrät tai jotku...


sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009

Sukkia ja salaliittoteoria

Niin vaikeaa kuin se onkin myöntää olleensa väärässä, niin nyt on liennyttävä. Anteeksi, Eisaku Noro. Menin haukkumaan sukkalankaasi. Pidin sitä huonona kun sukat tuntuivat jo toisella käyttökerralla menevän hajalle. Voi miten väärässä olinkaan. Pyöräytin ne pesussa, ja ihme tapahtui. Lanka pullistui ja luiruista tuli villavan pehmoiset. Kaikin puolin vallan mainiot. Tästä rohkaistuneena hankin sukka Noroa lisää.

Eriparit
Lanka: Noro Kureyon Sock. Löysin vyötteen, jossa oli värikoodi S185, mutta veikkaan että se on niitten edellisten vyöte

Puikot: 2,5 mm

Fiilis: jeejee


Nyt sitten Soile tarkkana että muistat ensi kerralla. Jos haluat että sukista tulee suurin piirtein samanlaiset niin korvat hörölleen. Neulo eka sukka tavallisesti raidoittaen kolme kerrosta kerän päältä ja kolme kerrosta kerän sisältä. Kun eka sukka on valmis niin keri päältä ja sisältä sen verran lankaa kun arvioit tarvittavan toiseen sukkaan. (Se digitaalinen keittövaaka olisi aika pop.) Sitten niiltä keriltä neulot sukat, niin värien pitäisi tulla samassa järjestyksessä kuin jo neulotuissa. Paino sanalla pitäisi. Nyt tein sukat ihan vaan siinä järjestyksessä kun kerältä tuli lankaa. Ja niistähän näkee vähän likinäköisempikin että raidat menevät just päin vastoin. Eli tuolla kerimistempulla näistä olisi tullut enemmän sukunäköiset. Täsmälleen samannäköisiähän ei varmaankaan tule vaikka heittelisi välillä voltteja.

Raitasukat ovat sen verran hirttäneet päälle että piti sitten ostaa SandnesGarnin mini Palettea ja kokeilla sukan vääntämistä siitä. Pikkasen lanka kyllä epäilyttää. On sen verran pehmoista höttöä että saas nähdä.


Se mikä jäi mietityttämään lankakaupassa käynnin jälkeen oli mini Paletten isoveli Palett. Katsoin kerää hetken aikaa ja jos olisin Nykäsen Matti olisin kokenut Bon Voyage-tunteen. Vähän aikaa kuikuilin muita hyllyjä ja poimin käteeni Puroa värissä Jäätynyt karpalo. Ja kas, kas, kerät olivat täysin identtiset. Väritys oli täsmälleen sama, metrimäärä ja paino samat. Ainoa että Palette tuntui oikealta villalta Puron tuntuessa, noh, joltain muulta. Eli norjalainen lankafirma ja suomalainen lankafirma ja samassa väripadassa lillunutta villaa. Mini Paletten vyötteessä lukee että se on valmistettu SandnesGarnille. Paksumman Paletten vyötettä en siltä kohdin lukenut. Olisiko siis Korian kehräämö tehnyt SandnesGarnille Puroa vähän paremmasta materiaalista? Siinäpä sitä salaliittoteoriaa kerrakseen.

torstaina, marraskuuta 05, 2009

Kauluri ja robotti

Uusimman Designer Knitting -lehden kannessa oli kauluri, joka toi mieleen kesällä kehräämäni langan. Pientä arkeologista kaivausta, puikot käteen ja kas, kauluri oli valmis.

Malli: Eyelet Cowl, Vogue Knitting, Holiday 2009
Lanka: itse kehrättyä merinon, silkin ja angelinakuidun sekoite
Puikot: taisivat olla 4,5 mm
Fiilis: jepjep

En nyt tarkkaan muista missä välissä tän tein. Varmaan kun Vilai-sukkien teossa loppui lanka kesken.

Harmi ettei viehkosti kimalteleva angelinakuitu näy kuvissa. Eikä näy myöskään langan pehmeys. Tämä on siitä hauska neulomus että pintana se näyttää kovalta ja karkealta. Mutta kun uskaltutuu koskemaan niin huomaa erehtyneensä ja rankasti.

Stokkalla olivat jo asetelleet joulukoristeita, ja sisäinen harakkani repesi erittäin äänekkääseen räkätykseen sen kimalluksen nähdessään. Lasinen robotti-kuusenkoriste lähti mukaan. Olisi lähtenyt vaikka yhtä ja toista jos kukkaro olisi ollut hövelimmällä tuulella.


tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Veljenpoika

Viikonloppuna, kun aurinko kultasi viljapellot, vietettin uuden, uljaan, pienen ihmisen ristiäisiä.

Täti ja veljenpoika, kummallakin imeläpussi leuan alla.

Lahjan poijjaalle olenkin jo näyttänyt Ravelryn salaisessa maailmassa, mutta näytetäänpä se sitten tälläkin puolella.

Virkattu peitto SandnesGarnin Alpakasta. Menekki oli muistaakseni joku 12 kerää.

Peiton kulmaan tein valokuvasta akryyliliimalla siirron kankaalle, johon myös kirjoin ne strategiset. Kirjominen oli aika ankeaa puuhaa, koska liiman takia kangas oli aika paksu, ja kirjominen siten kirjaimellisesti nihkeää. Helpomalla olisin päässyt, jos olisin tulostanut tekstit jo kuvaan. No, nytpähän tiedän tämänkin jutun.

Kahden lomapäivän aikana onnistuin ainakin vähän unohtamaan työheihulinaa, mutta huomennahan se on taas edessä. Pikkujoulutkin pitäisi keritä järjestämään. Viimehetken paniikki on aina inspiroivaa, vai miten se meni?

Ps. Kiitos kaikille, jotka olette lähetelleet erinäisiä palkintotäppiä. Olen niistä erittäin iloinen, mutta silti tylsä kaveri, enkä tartu haasteisiin.