Vilai
Malli: Cookie A., Sock innovation-kirjasta
Lanka: Novita Nalle Aloevera+jojoba, pikkasen toista kerää
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: no, ihan jees
Eräällä kauppareissulla päätin pitkästä aikaa antaa mahdollisuuden suomalaiselle sukkalangalle. Myönnän suhtautuvani ko. tuotteeseen vähän epäilevästi. Huonojakin kokemuksia kun on. Väri oli kuitenkin just oikea, ja lanka tuntui käsissä mukavalta, joten kauppakassissa kotia.
Lanka oli neulottaessa mukavaa, pehmoista ja yllättävän liukasta. Ehkä pikkasen liian paksua tähän malliin, varsi jäi vähän turhan väljäksi ja menee makkaroille, mutta menettelee. Tiijä sitten niistä hoitavista vaikutuksista.
Vilai on mallina aika haastava. Vaikea se ei ole mutta keskittymistä kyllä vaaditaan. Aluksi kun ei oikein tiedä miten kuvio lähtee menemään, sai ohjetta vahdata ihan päntiöinään. Toisessa sukassa mallikerran osasi jo aika hyvin. Ainakin melkein.
Yksi kerä ei ihan riittänyt pariin. En ole satavarma onko kerät samaa värierää (kuka niitä vyötteitä muistaa tallennella?), mutta en kyllä huomaa eroa.
Nyt huomaan neuroottisesti vahtivani sukan kestävyyttä, onko nöyhtää, nuhjaantuuko? Tyhmää.
Blogger varmaan taas vihaa näitä värejä...
Oli kiireinen työviikko. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jyrätyn lisäksi myös ryöpätty, lingottu, mankeloitu ja mitä vielä. Niin sekä yksi migreenikohtaus. Eikä yhtään naurata, koska ensi viikko tulee olemaan samanlainen. Jos edes se migreenikohtaus vaikka jätettäisiin väliin. Iltaisin en ole jaksanut enää vääntäytyä koneen ääreen, ja readeri kertookin, että lukematta olisi joku 50 blogipostausta...
Kaikesta huolimatta minulla on uusi, kaunis mekko. Pitäisköhän laittaa se ensi viikolla päälle töihin, niin ei tuntuisi niin kamalalta?
Mekkokangas on velvetonia ja se on ostettu Iinulta. Onnistuin saamaan viimeisen palasen, jipjip! Kaavana käytin hyväksi havaittua Imkeä.
Koristenauhojen käyttö sai alkunsa siitä, kun kangas ei sittenkään riittänyt täyspitkiin hihoihin. Hihat piti kikkailla kahdesta palasta, joten sauma piti saada jotenkin piiloon. Koristenauhassa on pohjalla limenvihreää leveää satiininauhaa, jonka päälle ompelin vaaleanpunaista punottua koristenauhaa. Siinä saikin tikata kieli keskellä suuta, että menisi edes vähän suoraan. Kaula-aukon reunassa on vaaleanpunaista rikrak-nauhaa.
Helmaan ompelin helmapitsiä, joka on yläreunastaan pikkaisen rypytetty. Sivusaumoihin, vyötärön kohdalle, ompelin solmiamisnauhat. Mekko saa niillä vähän muotoa, enkä näytä raskaana olevalta Muumimammalta.
Kaikki koristenauhat sekä helmapitsi on ostettu Nappi-Kikasta. Kiitos Seijalle, joka jaksoi kaivella erilaisia koristenauhoja ja arvoida mikä toimisi parhaiten.
Suurin kiitos menee kuitenkin Mekkokeijulle, joka puhalsi hyvää ompeluenergiaa. Virtuaalinen Kaunis Veera -keksipaketti hänelle!
Jos on olemassa jotain ompelujumalia tahi -keijuja, niin pieni toive: älä tule paha mekko, tule hyvä mekko! Kiitos.
Flunssa minnuu riepottelee mutta ei välitetä siitä. Purin ne pinkit sukat, kun se kuvio ei sitten kuitenkaan miellyttänyt. Pientä mietintää, ja uudet silmukat puikoille. Tällä kertaa on malli Cookie A.:n Vilai, ja nyt näyttää paljon paremmalta. Vaikkakin lanka saisi olla ohuempi. Annoin nääs mahdollisuuden suomalaiselle sukkalangalle. Saas nähdä kuinka pian se harmittaa vai harmittaako lainkaan. Muitten kokemuksia Aloevera Nallesta?
Se rukki kaihertaa edelleenkin mieltä. Pitää varmaan perustaa oma rukkirahasto että voin sellaisen hankkia. Mutta miten sitten käy suhteelle Aapramin kanssa?
Ps. Blogger ilmeisesti vihaa tätä pinkkiä väri kuvissa....
Kehräsin kaksi päivää kässämessuilla, ja voe pojat oli lystiä! Vaikka loppumetreillä ei enää ääni kulkenutkaan ja hieman jo tursusi korvista ulos se modernin rukin taivastelu.... Kiitos kaikille, jotka kävitte moikkaamassa ja niille kans jotka tyytyivät hymyilemään kauempaa. Minusta oli niin ihanaa vain kehrätä ja kehrätä!
Kaverina minulla oli Ashfordin Joy-pystyrukki ja meistä tuli heti ylimmät ystävykset. Joy oli ihan nimensä veroinen, toimi kuin juna vessa, eikä tarvinnut säätää kuten vanhan rukkini kanssa. Melkein toivon että olisin rahoissani, oli se sen verran kiva pikku kaveri.
Kahdessa päivässä sain aikaiseksi pari sataa grammaa lankaa, kaikki ovat merinoa.
Oranssin teossa auttoivat Tuulia ja Taina, kiva kun kävitte!
Taustajoukkoina minulla oli raahelainen Lennun Paja, Lennu tuossa piileskelee silkkisten Manosien takana. Lennulle myös iso kiitos, otetaan joskus uusiksi?
Kun itse istuu rukin takana muitten pällisteltävänä ei paljoa kerkiä tuhlaamaan, siis tekemään hankintoja. Mutta jotain pientä kuitenkin: Noron Kureyon ja Silk Garden sukkalankaa (olen antanut Eisaku Norolle anteeksi) sekä Wetterhoffin Silviaa.
Lennulta sain lisäksi Manosin silk blendiä ja Colinetten JitterBugia.
Kyllä nyt kelpaa!
Tulkaahan kaikki sankoin joukoin huomenna Oulu-halliin kässämessuille! Minä sain sinne työkomennuksen eli olen kehräämässä Lennun Pajan osastolla. Mulle on luvattu sellainen pikkuinen pystyrukki, jolla en ole eläissäni kehrännyt, joten katotaanpa millaista sähellystä siitä tulee...pikkasen meinaa jänskättää. Sunnuntainakin olen paikalla, mutta varmimmin lauantaina. Tulkaa moikkaamaan!
Oma rukillani olen sen verran harjoitellut että eilen sain valmiiksi vyyhdillisen merinoa, 100g/584m, jonniinmoista huiviahan tästä kait joku päivä tulee.
Eräällä kauppareissulla päätin pitkästä aikaa antaa mahdollisuuden suomalaiselle sukkalangalle. Myönnän suhtautuvani ko. tuotteeseen vähän epäilevästi. Huonojakin kokemuksia kun on. Väri oli kuitenkin just oikea, ja lanka tuntui käsissä mukavalta, joten kauppakassissa kotia.
Vilai on mallina aika haastava. Vaikea se ei ole mutta keskittymistä kyllä vaaditaan. Aluksi kun ei oikein tiedä miten kuvio lähtee menemään, sai ohjetta vahdata ihan päntiöinään. Toisessa sukassa mallikerran osasi jo aika hyvin. Ainakin melkein.
Yksi kerä ei ihan riittänyt pariin. En ole satavarma onko kerät samaa värierää (kuka niitä vyötteitä muistaa tallennella?), mutta en kyllä huomaa eroa.
Nyt huomaan neuroottisesti vahtivani sukan kestävyyttä, onko nöyhtää, nuhjaantuuko? Tyhmää.
