tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Vaihteeksi sukat

Vilai
Malli: Cookie A., Sock innovation-kirjasta
Lanka: Novita Nalle Aloevera+jojoba, pikkasen toista kerää
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: no, ihan jees

Eräällä kauppareissulla päätin pitkästä aikaa antaa mahdollisuuden suomalaiselle sukkalangalle. Myönnän suhtautuvani ko. tuotteeseen vähän epäilevästi. Huonojakin kokemuksia kun on. Väri oli kuitenkin just oikea, ja lanka tuntui käsissä mukavalta, joten kauppakassissa kotia.

Lanka oli neulottaessa mukavaa, pehmoista ja yllättävän liukasta. Ehkä pikkasen liian paksua tähän malliin, varsi jäi vähän turhan väljäksi ja menee makkaroille, mutta menettelee. Tiijä sitten niistä hoitavista vaikutuksista.

Vilai on mallina aika haastava. Vaikea se ei ole mutta keskittymistä kyllä vaaditaan. Aluksi kun ei oikein tiedä miten kuvio lähtee menemään, sai ohjetta vahdata ihan päntiöinään. Toisessa sukassa mallikerran osasi jo aika hyvin. Ainakin melkein.

Yksi kerä ei ihan riittänyt pariin. En ole satavarma onko kerät samaa värierää (kuka niitä vyötteitä muistaa tallennella?), mutta en kyllä huomaa eroa.

Nyt huomaan neuroottisesti vahtivani sukan kestävyyttä, onko nöyhtää, nuhjaantuuko? Tyhmää.

Blogger varmaan taas vihaa näitä värejä...

lauantaina, lokakuuta 24, 2009

Ryöpätty, lingottu, mankeloitu

Oli kiireinen työviikko. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Jyrätyn lisäksi myös ryöpätty, lingottu, mankeloitu ja mitä vielä. Niin sekä yksi migreenikohtaus. Eikä yhtään naurata, koska ensi viikko tulee olemaan samanlainen. Jos edes se migreenikohtaus vaikka jätettäisiin väliin. Iltaisin en ole jaksanut enää vääntäytyä koneen ääreen, ja readeri kertookin, että lukematta olisi joku 50 blogipostausta...

Kaikesta huolimatta minulla on uusi, kaunis mekko. Pitäisköhän laittaa se ensi viikolla päälle töihin, niin ei tuntuisi niin kamalalta?

Mekkokangas on velvetonia ja se on ostettu Iinulta. Onnistuin saamaan viimeisen palasen, jipjip! Kaavana käytin hyväksi havaittua Imkeä.

Koristenauhojen käyttö sai alkunsa siitä, kun kangas ei sittenkään riittänyt täyspitkiin hihoihin. Hihat piti kikkailla kahdesta palasta, joten sauma piti saada jotenkin piiloon. Koristenauhassa on pohjalla limenvihreää leveää satiininauhaa, jonka päälle ompelin vaaleanpunaista punottua koristenauhaa. Siinä saikin tikata kieli keskellä suuta, että menisi edes vähän suoraan. Kaula-aukon reunassa on vaaleanpunaista rikrak-nauhaa.

Helmaan ompelin helmapitsiä, joka on yläreunastaan pikkaisen rypytetty. Sivusaumoihin, vyötärön kohdalle, ompelin solmiamisnauhat. Mekko saa niillä vähän muotoa, enkä näytä raskaana olevalta Muumimammalta.

Kaikki koristenauhat sekä helmapitsi on ostettu Nappi-Kikasta. Kiitos Seijalle, joka jaksoi kaivella erilaisia koristenauhoja ja arvoida mikä toimisi parhaiten.

Suurin kiitos menee kuitenkin Mekkokeijulle, joka puhalsi hyvää ompeluenergiaa. Virtuaalinen Kaunis Veera -keksipaketti hänelle!



tiistaina, lokakuuta 20, 2009

Kiitos Mekkokeijulle

Sain eilen ommeltua pitkät pätkät mekkoa valmiiksi, ja tällä hetkellä näyttää erittäin lupaavalta.

Vielä olisi jäljellä helman päärme, hihojen päärmeet, kaula-aukon kuminauhakuja sekä helmaan tulevan koristenauhan ompelu. Sitten vielä yksi harkinnassa oleva, istuvuuteen liittyvä juttu. Mutta eiköhän se tästä.


maanantaina, lokakuuta 19, 2009

Pieni toive

Jos on olemassa jotain ompelujumalia tahi -keijuja, niin pieni toive: älä tule paha mekko, tule hyvä mekko! Kiitos.

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Ollaan kavereita

Aaprami näytti surulliselta. Oli tietysti kuullut minun kohkaamiseni hienosta uudesta rukista. Pelkäsi joutuvansa uudestaan jonkun kämänän kierrätyskeskuksen nurkkaan.

Päätin vähän ilahduttaa sitä. Kaivelin kätköistä superwash käsiteltyä merinoa ja ryhdyin puuhaan. Aaprami taisi olla sen verran iloinen ettei muistanut ryttyillä yhtään.

Tässä mitään uutta rukkia tarvita. Onhan se vanha, onhan se rohjo, onhan sillä ne omat temppunsa ja metkunsa. Mutta minä tiijän sen metkut ja silti minä siitä tykkään.

Ole huoleti kaverini, ei pelkoa kierrätyskeskuksesta!

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009

Räkää ja sukkia

Flunssa minnuu riepottelee mutta ei välitetä siitä. Purin ne pinkit sukat, kun se kuvio ei sitten kuitenkaan miellyttänyt. Pientä mietintää, ja uudet silmukat puikoille. Tällä kertaa on malli Cookie A.:n Vilai, ja nyt näyttää paljon paremmalta. Vaikkakin lanka saisi olla ohuempi. Annoin nääs mahdollisuuden suomalaiselle sukkalangalle. Saas nähdä kuinka pian se harmittaa vai harmittaako lainkaan. Muitten kokemuksia Aloevera Nallesta?

Se rukki kaihertaa edelleenkin mieltä. Pitää varmaan perustaa oma rukkirahasto että voin sellaisen hankkia. Mutta miten sitten käy suhteelle Aapramin kanssa?

Ps. Blogger ilmeisesti vihaa tätä pinkkiä väri kuvissa....

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Väsynyt, mutta niin onnellinen

Kehräsin kaksi päivää kässämessuilla, ja voe pojat oli lystiä! Vaikka loppumetreillä ei enää ääni kulkenutkaan ja hieman jo tursusi korvista ulos se modernin rukin taivastelu.... Kiitos kaikille, jotka kävitte moikkaamassa ja niille kans jotka tyytyivät hymyilemään kauempaa. Minusta oli niin ihanaa vain kehrätä ja kehrätä!

Kaverina minulla oli Ashfordin Joy-pystyrukki ja meistä tuli heti ylimmät ystävykset. Joy oli ihan nimensä veroinen, toimi kuin juna vessa, eikä tarvinnut säätää kuten vanhan rukkini kanssa. Melkein toivon että olisin rahoissani, oli se sen verran kiva pikku kaveri.

Kahdessa päivässä sain aikaiseksi pari sataa grammaa lankaa, kaikki ovat merinoa.

Oranssin teossa auttoivat Tuulia ja Taina, kiva kun kävitte!

Taustajoukkoina minulla oli raahelainen Lennun Paja, Lennu tuossa piileskelee silkkisten Manosien takana. Lennulle myös iso kiitos, otetaan joskus uusiksi?

Kun itse istuu rukin takana muitten pällisteltävänä ei paljoa kerkiä tuhlaamaan, siis tekemään hankintoja. Mutta jotain pientä kuitenkin: Noron Kureyon ja Silk Garden sukkalankaa (olen antanut Eisaku Norolle anteeksi) sekä Wetterhoffin Silviaa.

Lennulta sain lisäksi Manosin silk blendiä ja Colinetten JitterBugia.

Kyllä nyt kelpaa!

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Kässämessuille!

Tulkaahan kaikki sankoin joukoin huomenna Oulu-halliin kässämessuille! Minä sain sinne työkomennuksen eli olen kehräämässä Lennun Pajan osastolla. Mulle on luvattu sellainen pikkuinen pystyrukki, jolla en ole eläissäni kehrännyt, joten katotaanpa millaista sähellystä siitä tulee...pikkasen meinaa jänskättää. Sunnuntainakin olen paikalla, mutta varmimmin lauantaina. Tulkaa moikkaamaan!

Oma rukillani olen sen verran harjoitellut että eilen sain valmiiksi vyyhdillisen merinoa, 100g/584m, jonniinmoista huiviahan tästä kait joku päivä tulee.

torstaina, lokakuuta 08, 2009

Homma outo omituinen

Neuloin sukan, enkä osaa päättää onko se
a) kummallinen
b) omituinen
c) erikoinen
d) joku muu, mikä?

Hämmästyttävintä on se että se istuu ja tuntuu hyvältä jalassa. En vaan ole varma että haluanko tehdä toista sukkaa. Siipan mielestä pitää tehdä, eihän siinä nyt kauaa mene. Olin huomaavinani pientä sarkasmia äänensävyssä. Se myös mietityttää miksi neuloin tumman ruskean sukan. Tumman ruskean!?

Kokeillaanpa sitten jotain muuta. Japanilaisesta mallkirjasta se kiva malli, jota Cookie A. sukkien jumalatarkin on käyttänyt esikuvanaan. Tein pari mallikertaa, ja sitten iski pöh-tauti. Ei nappaa, ei iske, vaikka väri onkin tällä kertaa just. Kuvio vaan ei jotenkin tule tarpeeksi esille. Purkuun menee.

Sitten ei kait auta muu kuin istua rukin ääreen. Olisi kaksi rullallista ohuen ohutta merinoa odottamassa kertausta. Siinä samallahan voi miettiä mitä neuloisi. Kankaisiin en ole vielä koskenut, odotan vielä ajatukselleni vahvistusta ennenkuin tartun saksiin. Niin ihania kankaita ei saa pilata.

Kiitos Riikalle ja Tuijalle kivasta kortista ja napista, olette ihania ihmisiä!

maanantaina, lokakuuta 05, 2009

Maanantai

Joskus maanantai vaan on.

Aamulla poljin pyörällä ensin kuusi kilometriä rankassa räntäsateessa. Sitten kuului poks, ja loput kaksi kilometriä talutin pyörää, jonka takakumi oli puhki. Siinä se luonne kehittyi ja kasvoi. Ihan kerrostalon kokoiseksi.

Pyöräliike onneksi korjasi renkaan, ja pääsin töitten jälkeen kotia. Tosin kotimatkalla oli kova vastatuuli, ja lumisade tuntui akupunktiolta kasvoilla. Lisäksi joku ihastuttava autoilija roiskautti lätäköstä vettä naaman märäksi. Liekö ollut Audi-kuski?

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat:

Kotona odotti paketti. Paketista löytyi vaaleanpunainen silkkipaperipaketti, jonka sisältä kuoritui maailman kauneimpia kankaita.

Kankaiden välistä vielä pätkä ihanaa Punahilkka-nauhaa.

Kiitos Iinu, pelastit päivän!

sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Päälämmike

Kylmähän se tässä ennenpitkää tulee, joten paras tehdä asialle jottain. Kun ei kerran lämpösempään pääse niin sitten on tehtävä lämmikettä.

Peaches
Malli: Kim Hargreaves/Breeze
Lanka: Schachenmayer nomotta, Alpaka Fashion, vajaa kaksi kerää
Koukku: 4,5 mm
Fiilis: no juu

Virkkaminen englannin termeillä on alkuksi hankalaa, varsinkin jos on oppinut amerikkalaiset termit. Nehän kun eivät ole ihan samat. Hikeä pukkaa kun katsoo sitä lyhenneviidakkoa, joka näyttää täysin käsittämättömältä.

Mutta kun sitten vauhtiin pääsee niin siitä selviää kyllä, ja ihan selvästihän tämä joltain päähineeltä näyttää.

Pikkasen isompihan se voisi kuupaltaan olla, mutta tällä mennään.


Nyt on vähän ottiatuota, mille alkaisi?

lauantaina, lokakuuta 03, 2009