sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009

Toinen kerta toden sanoo

Toisella kerralla se sitten onnistui


Ishbel-huivi
Malli: Ysolda Teague
Lanka: ShibuiKnits Socks, kaksi vyyhteä, väri Pioni
Puikot: 4 mm
Fiilis: hyvä

Alunperin tästä langasta piti tulla sukat. Mutta kun kerin vyyhteä kerälle alkoi lanka tuntua pikkasen liian hyvälle "tuhlattavaksi" sukkiin. Muistui mieleen se Ishbel-huivin alku, joka väärällä langalla sai purkutuomion.

Puikot vaan suihkimaan. Neuloin pienemmän koon mukaan sileän osuuden ja isomman koon mukaan pitsikuvion. Sitten tulikin tenkkapoo, lanka loppui. En neulonut viimeisen pitsikuvion kahtaa viimeistä kierrosta vaan hyppäsin suoraan koko ohjeen viimeiselle kierrokselle. Siinä tein yhden langankierron sijasta kaksi että "pylvääseen" tulee kaksi reikää niinkuin aiemmillakin kierroksilla.

Sitten olikin vuorossa päättelykierros, ja sille lanka ei enää riittänyt. Pientä pään raapimista ja varastojen penkomista. Onnekseni en ollut ihan jokaista nyssykkää ulkoistanut päiväkotiin, sillä SangnesGarnin Alpakka kerässä oli niin lähellä olevaa väriä, jolla sitten tein päättelykierroksen. Sitäkään en tehnyt ohjeen mukaan.

Käytän huivin reunan päättelyssä aina tätä tapaa: neulotaan kaksi yhteen, neulotaan seuraavat kaksi yhteen. Palautetaan silmukat (kaksi) takaisin vasemalle puikolle ja neulotaan ne yhteen. Sitten taas vasemmalta kaksi yhteen ja siirretään ne kaksi takaisin vasemmalle puikolle ja taas kaksi yhteen. Sellaista eestaas nylpyttämistä, mutta reunasta tulee joustava ja kuitenkin napakka. Niin ja tietenkin, jos päättelykierros on oikealla niin silmukat neulotaan oikein yhteen, jos nurjalla niin nurin yhteen.


torstaina, syyskuuta 24, 2009

Tohtori Tuho - otaksun?

Kesän korvilla sain pussillisen lankoja Italiasta. Liekö sitten pohjoinen ilmanala vai mikä niin mokomat ryhtyivät mykkäkouluun. Määräisin niille kuritushuonetta eli pahvilaatikkoa sängyn alla. Muutaman viikon mökötettyään, laatikosta alkoi kuulua sipinää. Vähänhän siinä silmät pyörivät päässä kun kuulin mitä suunnitelmia niillä oli. Kun jankutus oli jatkunut ja jatkunut, päätin kaivaa puikot esiin.

Nan
Malli: Kim Hargreaves/Thrown Together
Lanka: Viking, valmistajasta ei hajua kun kaikki vyötteet ovat jossain, n. 550 g, 60% villaa, 40% olikohan se akryylia?
Puikot: 10 mm
Napit: Nappi Kikasta
Fiilis: en tiijä

Mistähän alottaisi? Neuloin xs-koon silmukkamäärillä, malli kun oli vähintääkin väljä. Hihoihin lisäsin pituutta että ne olisivat täyspitkät. Kaula-aukossa meni vähän silmukat sekasin kun neuloin kappaleet yhdessä ilman saumoja. Sävelsin vähän sinne päin.

Muutoin malli oli tosi nopsa neuloa. Lanka kun oli kaksinkertaisena ja puikot kymppimilliset, eihän siinä kauaa nokka kerkiä tuhista. Perjantaina illalla aloitin ja sunnuntaina illalla oli valmista. Tässä vaiheessa takki oli mukavan napakka mutta täysin väärän värinen. Väri padan ääreen mars.

Käytin taas kerran Dylon käsiväriä, sävyä Intense violet. Laitoin kaksi pussia lämpimään veteen ja takin sinne sekaan lillimään. Ylös nousi mukavan sekä kivasti epätasaisen värinen takki. Mutta mitäpä tapahtui koolle? No sehän venyi ja paukkui. Helmaan tuli pituutta lisää ainakin kymmenen senttiä, hihoihin samoin ja vähän ekstraa toiseen kaupan päälle. Leveyttäkin tuli ihan kiitettävästi.

Pikkasen veti suuta mutruun. Ja saattoi siinä jokunen ruma sanakin päästä. Urhoollisesti kuitenkin laitoin napit kiinni ja nyt on peilailtu peilin edessä ihan päntiöinään. Onko se hyvä vai ei? Onko se liian iso vai mukavan väjlä? Ei tiijä vielä. Ehkä se joku päivä selkiää.

Sää ei kuitenkaan seljennyt vaan saimme kunnolla sadetta niskaamme.


keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Sitä saa mitä tilaa?

Siitä tuli violettia kuten toivottiinkin. Ei täysin tasaista, mutta oikein bueno.

Se mikä ei ole bueno on se että takki venyi aikas reippaasti. Niin pituutta kuin leveyttäkin. Sen kanssa voi kuitenkin elää. Mutta se että vasen hiha on nyt sormenpäihin ja oikea hiha reilut viisi senttiä lyhyempi ei ollut tavoitetila. Pitää miettiä. Ja ostaa napit.

tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Violettia, kiitos

Pikavauhtia valmistunut takki menee nyt värikylpyyn. Pelonsekaisin tuntein odotamme mitä padasta ylös nousee. Tummempi violetti on toivomuslistalla.

Katotaan miten käy.

maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Get up, stay up

Polvisukkien kumilangoittamisesta tuli kyssäriä edellisen postauksen yhteydessä, joten tässä vähän tutoriaalia.

Kumilankana käytän ihan tavallista kässäkaupasta saatavaa, rullalla myytävää kumilankaa. Pujottelen sen neulan avulla silmukoihin nurjalle puolelle. Huomaa että kumilanka menee oikean silmukan toisesta lenkistä, ei molemmista. Jos sen laittaa molemmista, niin kumilanka näkyy oikealle puolelle. Näihin sukkiin pujotin viisi kierrosta. Kumilanka kannattaa laittaa suht napakaksi, mutta silleen että verenkierto säilyy. Sitten vaan lankojen päät tiukkaan solmuun ja sukat jalkaan. Ylhäällä pysyvät!

Samaa kumilankaa voi pujotella esims. löperöä pipoa kiristämään. Tosin allekirjoittanut ei suosittele kiristäviä pipoja. Sen sijaan allekirjoittanut kiittää kaikkia raitapolvareita kommentoineita.


lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Syntyneitä

Minusta on viimeyönä tullut täti. Veljeni perheeseen on syntynyt pulleaposkinen poika. Paljon onnea A&R!

On täällä muutakin syntynyt, muttei mitään niin tärkeää kuin pikkupoika kuitenkaan.


Raitapolvarit
Malli: oma viritelmä
Lanka: Gjestal Maija, pinkkiä, viininpunaista, tummaa turkoosia ja sinapin keltaista. Kutakin yksi kerä
Puikot: 3 mm
Muuta: kumilankaa joustimessa, jotta pysyvät ylhäällä
Fiilis: hip hei!

Halusin reippaan väriset, raidalliset povisukat. Sellaiset sain.

Jos inspiroivat jotain toistakin niin kerrottakoon seuraavaa.

Raidoitus neljällä värillä (värit a, b, c ja d), kolme kierrosta per raita. *A, B, A, B, A, B, C, B, C, B, C, B, C, D, C, D, C, D, A, D, A, D, A, D*, toista * - *

Joustinta varten loin 80 silmukkaa ja neuloin 1 kiertäen oikein, 1 nurin joustinta kuusi raitaa. Jatkoin sileää oikeaa neljä raitaa, jonka jälkeen aloin kaventaa 1. puikon alussa ja 4. puikon lopussa seuraavasti: 1. puikko: 1o, 2 oikein yhteeen, neulo oikein 4. puikon loppuun kunnes vasemmalla puikolla on kolme silmukkaa, neulo 2 takareunoistaan oikein yhteen, 1 o.

Aluksi kavensin näin joka kolmennen raidan kohdalla ja kun 13 raitaa on valmiina (joustimen raitoja ei lasketa) kavennukset joka toisessa raidassa. Loppu peleissä nilkassa on 13 silmukkaa per puikko.

Kantapää on yksi värinen ja neulottu sillä värillä joka sattuu olemaan siihen päättyvä raita. Kantalapussa on 26 silmukkaa ja neuloin sen vahvistettuna neuleena: oikea puoli, *nosta 1 neulomatta, 1o*, toista * - *. Nurja puoli, nosta 1 s ja neulo loput nurin.


Kun kantalappu on n. 5 senttiä tehdään itse kantapää. Nosta ensimmäinen silmukka, neulo 14 o, neulo 2 yhten takareunoistaan ja 1 o. Käännä. Nosta 1s, neulo 5 nurin, 2 nurin yhteen, 1n. Käännä. Nosta ensimmäinen silmukka ja neulo yhtä silmukkaa vaille kääntökohtaan, se on se "kolo". Neulo kaksi takareunoistaan yhteen, 1 o. Tuo yhteenneulomiskohta on siis ne silmukat "kolon" molemmin puolin. Sitten taas käännetään, nostetaan ensimmäinen silmukka ja neulotaan nurjaa kolon kohdalle, 2 nurin yhteen ja 1 n. Tätä jatketaan kunnes puikolla on 16 silmukkaa.

Jatkoin raidoitusta ja poimin kantalapun reunasta silmukat. Neulo yksi kierros ja aloita sitten kiilakavennukset, jotka ovat 1. puikon lopussa ja 4. puikon alussa. Kavennukset tehdään joka toinen kierros. Eli neulo 1. puikon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja 4. puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa takareunoistaan yhteen. Jatka näin kunnes työssä on taasen 52 silmukkaa.

Neulo raidoittaen kunnes työ ylettyy isovarpaan juureen. Aloita sitten kavennukset: 1. puikko, neulo kunnes jäljellä on puikon kolme viimeistä silmukkaa, neulo 2 yhteen, 1o. 2. puikko, 1o, kaksi takareunoistaan yhteen. Neulo 3. puikko samoin kuin ensimmäinen ja 4. samoin kuin toinen. Tee kavennukset joka toinen kerros, kunnes työssä on 20 silmukkaa jäljellä tai kunnes varpaat ovat piilossa. Silmukoi silmukat yhteen.

Sitten pitää vielä päätellä muutama langanpätkä ja jos haluaapi niin pujottaa kumilankaa joustimeen.

Ohje on ylimalkainen ja varmaan sekava ja virheellinen, mutta jottain tämmöistä kuitenkin.

Puikoilla on jo jotain uutta, joka valmistuu näillä työkaluilla aika nopsaa vauhtia:


torstaina, syyskuuta 17, 2009

Nostakaa Tarzan puuhun, kamera käy!

Minulla on uusi kamera, kuten kuvista näkyy. (Voi tätä sanakikkailun aiheuttamaa suurta, säälittävää iloisuutta!)

Ja miten lähelle kohdetta linssin saakin ujutettua. Ujui!

Lisäksi minulla on Satulta saatu kiva pussukka puikoille,

sekä nappikukilla värjättyä villaa. Kiitos näistä Satu!

Stokkalla oli törkeän kallista saippuaa, mutku oli niin nätit paketit ja ihana tuoksu, niin minkäs teet. No, ostat. Ja kieltäydyt ajattelemasta kuinka kalliita ne loppupeleissä saippuaksi olivatkaan.

Loppukevennykseksi vielä että olen kokenut ahaa-elämyksen: raitojahan voi tehdä ilman itseraidoittuvia lankoja. Mikä älynväläys!


maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Mörr...

Kamera on rikki.

Sitten mulla olisi myös pari sanaa sanottavana Word ja PowerPoint-ohjelmista, mutta koskapa sanat ovat erittäin rumia, en kirjoita niitä. Nyt menen paiskomaan kattiloita keittiöön. Jos se vaikka kävisi vihanhallintakurssista.

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009

Houkutuksille altis

Melkein onnistuin suunnitelmissani olla hankkimatta lisää lankaa ennen vuoden vaihdetta. Melkein.

Toisaalta jos hankinnat neulotaan samoin tein joksikin tuotteeksi, eikä varastoida seuraaville sukupolville, niin ehkä sitä katsotaan läpi sormien? Pojat siis saivat pipot.

Malli: Turn a Square
Lanka: SandnesGarn Duet, kaksi kerää per pipo
Puikot: 4 mm
Fiilis: jeps

Duett oli minulle ihan uusi tuttavuus ja meistä tuli heti kavereita. Langassa on noin puolet puuvillaa ja loput merinoa. Tuntu on lämmin puuvillainen, pehmoinen mutta jämäkkä. Eikä varmasti kutita. Lankaa on mukava neuloa eikä se silmuunnu, ellei sitten yritä kovasti. Pipo valmistuu yhdessä illassa jos ei mene nukkumaan yhdeksältä. Ainoa pieni miinus että kerällä on kuitenkin aika vähän tavaraa, eli isompi vaatekappale syö armotta lankaa ja on painava.

lauantaina, syyskuuta 12, 2009

This time, and this time only, in english. Please excuse me all the grammar and spelling mistakes.

I got an award from Down Under, so far away from here. Dear Pinry said that my blogtexts are written from my heart and Pinry doesn't ever understand finnish! That's the reason why I'm writing in english so she also could understand.


For the award I must tell ten truth about myself and give this award to ten other dear bloggers. So first the truths:

1. I stopped dyening my hair some years ago and now my hair is turning to grey or white actually. That seems to bother many men.

2. I like dark chocolate with full-bodied red wine. Even though they said they won't come together. But it's good! In the combination you can taste some cherry.

3. In every autumn I plant some hundreds of flower bulbs to the ground. Tulips, narcissus, crocus and so are my favorite flowers.

4. I'm highly addicted to magazines: decoration, knitting, sewing, fashion...

5. I'm also addicted to self-adhesive notes. I think I must use them amount of one rainforest in a year.

6. Flies are scary! I so dislike them. Once I got one killed and it dropped to my pillow on the bed. I had to chance the pillow cover...

7. I wish I could sing. Of course I can sing but it might not sound good. But what I loose in voice I can compare with volume and lungs! I can sing Katri Helena's Vasten auringonsiltaa without fainting. Please, sing along!

8. I nearly failed my crafts (sewing, knitting, crocheting , etc.) course at school. I just couldn't knit socks and with mittens, well it was just pain in ass to get them done.

9. I really think it was cool when "Hard Rock Hallelujah" won Eurovision Song contest. Really. Finland won and hell freeze! When they were calculating the points I nearly pee in my pants, it was so exciting!

10. If I win in lottery I would buy old farmhouse, some sheep (my spouse would like to have some highlanders), chicken... but first I think I should start filling the lottery coupon...

Ja tästä vaihdamme sujuvasti suomeksi, sekä ojennamme palkinnon kymmenelle ihastuttavalle bloggaajalle, joiden kuvia ja tapaa kirjoittaa ihailen suuresti. En tiedä miten ymmärsin ne englanninkieliset "säännöt" mutta jotain tähän suuntaan, eli he saavat kertoa kymmenen totuutta itsestään ja pistää palkinnon kiertoon seuraavalle kymmenelle. Jos eijaksa, eihuvita niin en pahastu. Ainakaan kovin paljoa.

1. Satu, Satulla on vaikka mitä kaikkea kivaa työn alla.
2. Outi, Outin arki on mukamas harmaata, mitä tällä hetkellä nyt pukkaa keltaista, mutta mun mielestä tuossa arjessa ei harmaa edusta ainakaan ankeutta.
3. Amelie, Oulun-koulukunta :D
4. Lissu, Lissu on varmaan maailman positiivisin ihminen, joka löytää kaikesta ainakin pikkasen hyvää.
5. Liivia, Liivian kuvat ovat aina ja ikuisesti aamen ihania.
6. Ilona, Ilonan kuvat ovat kauniita ja ne kaikki ihanat eripari astiat ja kankaat, huoh.
7. Pikku-Kettu, tämä nainen on minun tilkkuilu-idolini.
8. Elena, Elenan kuvat saavat aikaan pienimuotoisen haaveen Italian reissusta.
9. Villa Lankala, no siellä on arpajaiset menossa ja minä yritän kaikkeni että olisi onnetar puolellani :DDD, vaineskin, ahkera perheensä sukittaja.
10. Iinu, ihania tyttöjen vaatteita. Onneksi minulla on vain poikia, houkutus olisi muuten liian suuri, hih!

Listalla on toki havaittavissa nepotismia...

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Ensimmäinen ja viimeinen

Tikuttelin itselleni Noro Kureyon Sock -langasta sukat. Värit ovat jees ja tuntu on jees. Mut, mut. Yhden päivän testaamisen jälkeen kantapää on huopunut, samoin pohja. Pari päivää lisää testiä ja varmasti löytyy reikä. Pöh, sanon minä. Jos lanka kestää kulutusta vähemään aikaa kuin mitä menee neulomiseen niin pöh! Ja kun on vielä suht kallistakin, niin vielä isompi PÖH! Ensimmäiset ja viimeiset sukat Norosta, tätä ei tähän talouteen lisää tule.

Tuohon "harmistukseen" kun lisätään vielä kaatosade kotimatkalla ja vuotava kumisaapas...

Muttei ihan vaan pelkästään harmittaisi, niin rukilta valmistui pari päivää sitten merinon ja silkin (80/20%) sekoitetta, sellaiset 100g/280m. Tää on kivaa.


sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Olipa kerran

pieni Ishbel-huivin alku.

Huivi kasvoi ja kasvoi kunnes huomattiin että siitä tulee susiruma.


Senpituinense.

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Varastotilanne

Lankavarastojen siivous on tuottanut tulosta. Tänä aamuna lähti iso kassillinen lankajämiä päiväkotiin, jossa ne otettiin vastaa riemuiten. Loppupeleissä roskiin menivät vain ne toivottomimmat tapaukset eli kerät jotka olivat tuhannen solmussa keskenään.

Kotia tosin jäi pieni jämävarasto ihan kaiken varalle:

Pitää jämälankaa nyt pikkasen olla. Aina sitä joku langanpätkä johonkin tarvitaan. Siks toisekseen tästä on hyvä alkaa kartuttaa seuravaa varastoa. Vaineskin, tämänkin määrä yritetään pienentää jollain tavoin. Esimerkiksi näin:

Kaksi säiettä Sisua, yksi Kamenaa ja yksi Sublimen angora-jotain lankaa. Ja taas olivat hilepuikot asialla.

Sitten se itse asia eli varasto:

Takarivissä vasemmalta:
NoroSilk Gardenia, Noro sukkalankaa, Rowanin Felted Tweediä, Marks&Kattensin Iceland.
Seuraava rivi vasemmalta:
Laurilan Laamasilkkiä, sitä kamalankirjavaaenmuistanimeä-lankaa, Sisua ja Noron sukkalankaa.
Seuraavassa rivissä vasemmalta:
Laurilan Angoralankaa, Markka-lankaa, Hailuodon kasvivärjättyä villaa, Handpainted boutone -lankaa, ShibuiKnits Socks, ShibuiKnits SilksCloud ja Etelä-Afrikan merinoa.
Alimmassa rivssä:
Viron villaa, Vehkomäen villaa, Gedfiran jotain lankaa, Eco Woolia ja Cashbah-sukkalankaa.

Kuvasta puuttuu viisi kartiota raakasilkkilankaa, jokunen kerä Phildarin pompulalankaa, 10 kerää Anttilan Silketweediä, 13 tai 15 kerää Italiasta saatua villaa, 10 kerää Sublimen Soya Cotton-lankaa sekä hahtuvakiekko tai kaksi.

Että ei paha tilanne. Okei, näitten lisäksi on kaikki itse kehrätyt langat, joita on varmaa kolmatta kiloa. Niitä vaan on jotenkin niin vaikea käyttää. Kun pitäisi olla satavarma että lanka varmasti riittää siihen mitä aikoo, lisää kun ei saa. Lisäksi projektin pitää olla jotain ylimaallista että voin siihen uhrata ominkätösin uurastettua lankaa...että siinäpä niitä reunaehtoja.

Nyt vaan mietin että pärjäisinkö näillä loppuvuoden ilman kaupassa käyntiä? Osaisinko viritellä näistä tarvittavat joululahjat? Ja varsinkin, miksi sitä lankaa pitää varastoida kotia? Loppuuko villa maailmasta?

Näitä pohtiessani yritän piiskata itseni käymään kangasvarastojeni kimppuun. En vain halua myöntää itselleni että niitä on liikaa. Varsinkin sellaisia joita tuskin tulen koskaan käyttämään. En halua kohdata totuutta.

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Sano la-pa-nen!

Oikeasti vimmaa neuloa lapasia ei selitetä sillä että niitä mitenkään suuria määriä tarvittaisiin. Ei. Takana on paljon suurempi vimma. Se on vimma päästä eroon isosta, epämääräisestä kasasta jämälankoja. Mun lanka-arkusta kun löytyy yksi jos toinenkin nyssykkä täynnä golf-pallon kokoisia, nimettömiä lankoja.

Kaikkea en toki edes yritä neulomalla hävittää vaan aika ison osan olen laittanut suoraan roskiin. Mitä ihmettä muka teen 10 metrillä Novitan Cocos-lankaa? En niin mitään. Silti sitä pätkää on säilötty suurella hartaudella useampi vuosi.

Kun lasten lapasten jälkeen alkoi puuduttaa, keksin, ah, niin innovatiivisen tavan käyttää jämiä: useita eri laatuja yhteen ja menoksi.

Tyttö-lapaset syntyivät Tovesta, Dropsin Alpakasta ja kahdesta eri sävyisestä Sisusta.


Kirkkaanpunaiset-lapaset taasen ovat yhdistelmä kahtaa peruspunaista lankaa (en tiedä, olisikohan toinen ollut Nallea), Multimohairia ja Kamenaa.



Sitten olisi tämä yhdistelmä malli.

Valkoinen on yhdistelmä Maijaa, Sisua ja Lanettia. On luonnonvalkoista, valkoista ja vaalean keltaista. Yhteensä viisi säiettä, joista kaksi on ainakin Maijaa. Ehkä.

Sinivihreä taasen on kolmea eri väristä Sisua maustettuna saman firman Alpakalla. Itse tykkään tästä väristä kovasti. Alpakka tosin loppui viime metreillä kesken ja ranteen viuhkat ovat virkattu kolmella säikeellä Sisua.


Siippa sai itselleen mustat kämmekkäät.

Näitten lankana on Nallea, Lett Lopia ja olisikohan Novitan Rose mohairia. (Missä olen muka käyttänyt mustaa mohairia!?)

Eihän nämät nyt mittään mestariteoksia tai neulomistaiteen merkkipaaluja ole, mutta tykkään kovasti miten hienoja neulepintoja värien puolesta sai yhdistelemällä eri laatuja. Alpakka ja mohair antavat perusvillalangalle kivan lisän pienenä pörrönä ja samalla syventävät värejä. Tuo sinivihreä jäi sen verran pahasti kaihertamaan että saatan käydä hankkimassa kyseisiä lankoja lisää, ainakin pienen pojan pipon verran. Tai sitten pysyn tiukasti suunnitelmissani vähentää varastojani. Täällähän nyt ennenkään ole missään päätöksissä pysytty.