Vannomatta paras

Ei siitä pipotehtaasta sitten mitään tullut. Vaikka aika kova uho olikin.

Olen nähkääs houkutuksille altis. Jos kerran luvassa on kultahilepuikkoja ja tyttöjen värejä

sekä mielenkiintoisia lankayhdistelmiä,

niin se on menoa. Ei voi mitään, paluu lapastehtaalle oli edessä.

Lapastehdas lopettaa

Patelan Lapastehdas lopettaa toimintansa. Tehtaan alasajo aloitetaan nyt kun viimeisen lapasen viimeinen peukalo on neulottu ja langat päätelty.

Syyksi tehtaan lopettamiseen kerrotaan työntekijän ja työnantajan erimielisyydet. "Ei vähempää voisi kiinnostaa", työntekijän kerrotaan tokaisseen ja arvelleen samalla vaihtavansa työpaikkaa Patelan Pipotehtaalle. Työnantajapuoli epäilee ettei se mokoma tuuliviiri viihdy sielläkään kovin kauaa.

Lapasesta lähtee

Huomaan omaavani taipumuksia manian suuntaan. Jos poikaset tarvitsevat lapasia, niin pitäähän kunnon äitin sellaisia tehdä. Ja kun kerran tekemään aletaan niin tehdään sitten ja paljon!

Samalla ovat kyytiä saaneet lanka-arkussa majailevat vuosikertalaiset. Ne pienet golf-pallon kokoiset nöttöset, joita on jotain kumman syystä säilötty vuodesta toiseen. Mistäs sitä ikinä tietää jos villa vaikka loppuu maailmasta?

Jos vielä muutaman parin vääntäsi, ja sitten sitten katse kohti uusia seikkailuja.

...

Erinäisten koukeroiden jälkeen sain mekon valmiiksi. Eihän siinä loppupeleissä kauaa nokka tuhise, sellaiset kaksi tuntia. Jos vielä vähentää saumurin langoituksen parissa hekumoinnin sekä siitä netissä urputtamisen mekko valmistuu tunnissa.

Kaavana oli Iiinulta ostettu Imke, josta älysin tälle kertaa jättää pois sen poikkisauman.

Olihan tässä tietty se toinenkin jännitysmomenttinsa: mallailin peilin ääressä kaula-aukon poimutusta kun huomasin ison vekin kainalossa. Veri pakeni päästä kun tajusin että olin saumaa saumurilla huolitellessani onnistunut ryttäämään kankaan paininjalan alle ja ompelemaan oikein kunnon vekin. Kaikkihan tietää että saumurissa on se leikkaava terä ja kun sillä pistelee keskeltä kangasta menemään niin ei tartte korkeakoulututkintoa jotta tajuaa miten käy.

Masokistisena luonteena kuitenkin tutkailin ompelemaani saumaa ja mitäs, mitäs! Se vekki oli millin päästä siitä mistä leikkuri oli leikannut, joten kangas oli ehjä. EHJÄ! Täysin käsittämätöntä. Joten ratkoin pätkän saumuriommelta ja se oli siinä. Mekko valmis.


Ps. Kaikki Suomen naiset huom! Elämänne tsäänssi tarjolla: Danny, tuo iskelmätaivaamme kirkkain kiintötähti, on valmis uuteen parisuhteeseen. Olishan se vähän eritoista Ilkan kanssa...

Ps2. Mikä näitä kuvia vaivaa, häh? Tommosta pikselimössöä.

Olen juuri käyttänyt, ah niin kalliista, ajastani reilut 20 minuuttia yrittäen ängetä lankaa saumuriin. Tiedättehän sen alasiepparin vai mikä se on. Se jossa on se pieni ura jonne lanka pitää laittaa. Ei mene ei. Raivotauti uhkaa hiipiä päälle. On ronkittu nuppineulalla, on puhallettu ja puhkuttu, on näytetty imuria. Kiroiltu, raivottu. Eikä mikään auta.

Tarkoituksena olisi ommella mekko viikolla värjäämästäni kankaasta. Samassa väriliemessä kelluivat myös eri alelaareista löytyneet paita ja tunika. Kankaat on leikattu ja pötköttelevät köökin pöydällä nuppineuloilla kiinni toisissaan. Mutta se lanka. Palaa päreet, kele!

Olivian valmistumisen myötä olen selannut Kimin muita mallistoja sillä silmällä. Kuvathan ovat aina niin kauniita ja tunnelmallisia. Mutta sitten jossain pisteessä alkaa vähän risoa:

Effie vs. Flo
Heather vs. Hush
Pure vs. Whisper
Pagan vs. Rose

Huomaatte varmaan mitä tarkoitan? Taidan vielä kokeilla jos se lanka sujahtaisi koneen sisuksiin. Jos ei niin keksin jotain vähemmän verenpainetta nostattavaa.

Arvatkaas mitä. Aivan oikein.


Olivia
Malli: Kim Hargreaves, Thrown together -kirjasta
Lanka: Garnstudio SilkeTweed, väri 24, n. 325 grammaa = 6,5 kerää
Puikot: 3 mm
Napit: Nappi-Kikasta
Fiilis: jipjip!
Voi että minä olen iloinen että neuloin tämän mallin. Tämä on niin just minua kuin vain voi olla! Tylsäähän tämmöistä sileää oikeaa on tahkota, joten senkin takia pitää vähän läpsiä käsiä yhteen.

SilkeTweed on lankana ihastuttava kauniiden värisävyjensä takia, mutta sitä ei ole ilo neuloa. Langan pinta on epätasainen eikä se solju, joten käsiala on välillä tiukkaa ja välillä löysää. Toisaalta rouhea pinta antaa paljon anteeksi. Kevyiden villisten ystävänä pidän takin mitättömästä painosta. Tiheys ei täsmännyt ihan ohjeen kanssa, joten neuloin s-koon silmukoilla ja m-koon pituudella.

Napit löytyivät Nappi-Kikasta ja ovat niin passelit kuin vain voivat olla. Tietty isojen nappien ongelma on isot napinlävet, saas nähdä joudunko kursimaan nuita kokoon kun ne käytön mukaan löystyvät. Napit ovat tosi kevyet eivätkä vedä reunoja.

Se että takkiin tuli 3/4 hihat on kyllä täysi vahiko. Yritin tihrustaa kuvista että onko ne täyspitkät vai mitkä. Laitoin hihoihin pari senttiä lisää ennen raglanosuutta, ja silti ne on lyhyet. Onneksi kuitenkin reilusti liian lyhyet että näyttää siltä kuin olisi muka ihan harkittu juttu. No, ei ole. Lisäksi raglanhihat ovat vähän naftit kainalon kohdalta, mutta eiköhän siihenkin käyttö auta.

Kun takin ensimmäisen kerran laitoin valmiina päälle, tuntui kuin olisin omistanut tämän takin aina. Se taitaa olla mieluisan vaatteen merkki?

Kaitpa se on myönnettävä että syksyä on ilmassa. Aamulla valo on ihan erilainen, sellainen punaisempi, ja ilmassa tuntuu viileys vaikka aurinko paistaakin. Sitä tiettyä syksyn tuoksua ei kuitenkaan ole vielä ilmassa joten puhutaanko armeliaasti vaikka loppukesästä?

Herukkapensaat kutsuivat. Punaisia ei tänä vuonna tullut kovin paljoa, ja eräs pieni käsi piti huolen että kulhoon niitä päätyi vielä vähemmän.

Mutta mustaherukoita! Niitä on paljon ja isoja ku mitkä. Ongelmana vaan se että pensaan toisella puolella marjat ovat kypsiä, toisella puolella raakoja. Pitää kerätä vähän sieltä täältä, ja urakkaa siinä tulee piisaamaan.

Tuli niitä punaisia sen verran että sain piirakan tehtyä. Pohjana on tavallista kaupan murotaikinaa. Täytteessä marjojen lisäksi kananmunasta, turkkilaisesta jugurtista, reilusta määrästä sokeria ja kookoshiutaleista tehty mössö. Nassun mussun nami.

Ps. se violetti juttu edistyy, ei toki niin nopsaan kuin toivoisin. Luulen että siitä tulee ihana.

Töihin paluussa on ainakin yksi hyvä puoli: joka päivä tulee käveltyä erään nappikaupan ikkunoitten ohi. Mitäs ikkunassa sitten olikaan? Täydelliset napit meneillään olevaan projektiin. Sopivien nappien löytäminen kun on useasti yhtä tuskaa, joten siksikin pari hurraahuutoa on paikoillaan.

Tai ei ne ihan täydelliset ole. Etukappaletta pitää purkaa viitisen senttiä ja tehdä isompi napinläpi. Sitten ne ovat täydelliset.

Viimeinen lomapäivä. Hieman haikea olo, nytkö se on jo ohi? Kun vasta pääsi oikein kunnolla kesän makuun. Kahdentoista tunnin kuluttua ollen jo matkalla töihin. Parin päivän päästä en edes muista lomalla olleeni.

Olimme tänään useamman tunnin rannalla. Ratsastettiin aalloilla, naposteltiin karkkeja, ja pienin otti siellä pyyheliinan alla auringolta piilossa päiväunetkin. Ihanaa joutenoloa. Juuri sellaista verkkaista elämää jota lomalta haluankin. En halua säntäillä sinne tänne tiukan etukäteissuunnitelman mukaan. Haluan mennä ja olla niinkuin huvittaa. Ja jos ei huvita niin sitten vaan ollaan ja heilutellaan varpaita. Ainoat The Suunnitelmat tälle lomalle oli käydä Hailuodossa kehräämässä, Mikkelin suunnalla pöhisemässä ja Haaparannalla. Ja ne kaikki tuli toteutettuakin.

Haaparannalla kävimme poikien kanssa torstaina. Täydensin Peppi Pitkätossu salkkukokoelmaani.
Tässä salkussa säilytetään kehruuseen liittyviä juttuja: rullia, karstoja, pikkupussillista raakavillaa, muutamaa kerää ylijäämäyksisäikeistä sekä kahta uusinta kehrättyä vyyhtiä.

Salkkujen suhteen olen noudattanut monista lapsille suunnatuista mainoksista tuttua "Kerää ne kaikki"-lausetta.

Pienimmissä säilytetään kaikenlaisia ompelutarvikkeita. Ompelulankaa, ompelukoneenneuloja, kirjontalankoja, nauhoja...

Palataanpa siihen trasselitukkoon. Ilona kuvaili sitä aika hyvällä sanalla: silkkinen.

Sillä se todellakin on silkkiä. Ihan sitä itteään eikä mitään muuta. Jumalaisen pehmeää ja kaikkea parhautta mitä vaan voi olla!

Silkin kehrääminen on oikeastaan helppoa. Melkein helpompaa kuin joittenkin villojen. Ainoa vaan että nätti kuitupötkylä avautuu sellaiseksi trasselitukoksi. Mutta sekään ei oikeastaan haittaa kunhan ei päästä tukkoa valtavan kokoiseksi.

Ainoa mikä oli hieman hankalaa niin kertaus. Valmiina yksisäikeisenä silkki olikin muuttunut äärimmäisen liukkaaksi ja lipsui sormien välistä rullalle ennenkuin kerkisi kunnolla antamaan kierrettä.

Ja toinen juttu oli se että kertaus kesti ja kesti. Mulla meni kaksi tuntia tämän koko vyyhdin kertaamiseen. Olihan siinä toki lankaakin pari metriä yli 500 metriä. Painoa vyyhdillä on 120 grammaa.

Viimesinä lomapäivillä olemme herkutelleet lohella ja paistetuilla kasviksilla. Suurta herkkua! Peruna viipaloidaan ohkaisiksi veneiksi, paprikat paloitellaan ja punasipulit lohkotaan. Päälle oliiviöljyä, suolaa sekä yrttimaustetta tai tuoreita yrttejä ja noin tunniksi uuniin. Kasvikset saavat jäähtyä sillä välin pellillä kun lohi paistetaan ja sitten: syömään! Niin taivaallisen hyvää. Lohen kanssa meillä oli itse tehtyä tzatsikia. (Turkkilaista jugurttia, valutettua kurkkuraastetta, valkosipulia, mustapippuria ja pikku loraus valkoviinietikkaa.)

Raijan Aitasta hankittu harsopellava houkutti sen verran pahasti ompelemaan, että piti ihan hypätä linja-autoon ja käydä ostamassa ompelulankaa. No, olihan se peräti toinen reissu keskustaan loman aikana...Sitten kotona hetimmiten Singerin ääreen ja valmista tuli tuosta noin vaan.

Tämmönen härpäkehän tämä, oikein mukava viileneviin elokuun iltoihin.

Malli on tosi helppo. Alahelmaan päärmeet ja sitten reunat laakasaumalla. Eli ommellaan ensin n. 2,5 sentin saumavaroilla ja varoista käännetään sitten päärme. Samainen päärme jatkuu myös kaula-aukkoon. Ei kauaa nokka tuhise! Raijan Aitan sivuilta löytyy teko-ohjetta.

Eräänä päivänä huomasin että retiisit ovat juuri oikean väriset:

Ps. Kun kokoajan meinaan unohtaa: kiitos kaikille Babette-täkkiä kommentoineille, sananne lämmittivät kovasti, kiitos!

Eilisen päivän pyhitin täysin tyystin kehräämiselle. Kaivoin kätköistä esiin jotain erityisen ihanaa ja aloin hommiin.

Merinoa (60%) ja silkkiä (40%) angelinanalla höystettynä.

Jumalaisen pehmeää kaikkea. Olipa mulla pieni apurikin.

Kun säikeet olivat valmiina pisti hieman mietityttämään. Kuinka kamalalta nämät näyttävät yhdessä?
No, siinä vaiheessa on oikeastaan enää turha tuumata, tehty mikä tehty ja kertaamaan.
Rullalta otettuna lanka näytti kuitenkin kivalle. Moni ei kait tämmösistä sekaväreistä innostu, mutta minun sisäistä harakkaani tämä puhutteli syvästi.

Niin pehmoista ja pikkaisen kiiltelevää. Vyyhdellä on noin 100 g/240 metriä lankaa. Täytyy joku päivä tehdä mallitilkku.

Illalla, kun kynsienkin väri oli vaihtunut, piti vielä askarrella erään toisen ihanuuden parissa. Tiedän että se näyttää likaiselta trasselitukolta, mutta ulkonäkö pettää. Tästä lisää seuraavalla kerralla.

Psst, Oulun Akateemisen hyllyssä oli nivaska uusia Designer Knitting aka Vogue Knitting lehtiä. Että jos mielii niin...

Noin 230 langan päättelyn jälkeen testi on testautunut valmiiksi.

Babette-peitto
Malli: Babette Blanket, Kathy Merric
Koko: n. 160x170 cm
Lanka: Novita Puro, n. 1700 grammaa = 34 kerää, väreinä Iltanuotio, Ruska ja Kanervikko, kaikkia suurinpiirtein saman verran
Koukku: 5 mm
Fiilis: tyytyväinen rouva hän

Olen pitkään ja hartaasti ihaillut Raveryssä olevia Babette-peittoja. Muttei siinä kummosempi ydinfyysikko tartte olla että tajusi moisessa peitossa oleven vallan mahdoton työ. Vai olisiko sittenkään?

Pojan Puro-paidasta jäi pari kerää tähteeksi. Mieleen hiipi ajatus että jos vaikka vähän testaisi millaisia neliöitä siitä tulisi. Ensimmäiset todettiin hyviksi ja sitten piti testata pari neliötä lisää ja sittenhän sitä olikin edessä täydennysreissu lankatiskille. En oikein uskaltanut myöntää itsellenikään ryhtyneeni mihinkään megalomaaniseen hommaan. Heksiksen kohtalokin oli ihan hyvässä muistissa.

Mutta paksu lanka, iso koukku eikä mitään langan vaihtamisia kesken neliön ja kas, kas, kummasti syntyi neliötä toisensa jälkeen.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein neliöistä tämmöisiä isoäidinneliöitä.

Aloitin jostain nurkasta ja virkkasin neliötä järjestyksessä, kiinnittäen valmistuneita neliöitä edellisiin. Ihan vaan siksi että jos puhti loppuisi kesken niin olisi edes jotain järjellistä palaa, josta voisi sitten tehdä vaikka tyynyn. Täkissähän palaset tehdään erikokoisten kaitaleitten muotoon, jotka edelleen kiinnitetään toisiinsa.

Puhti ei kuitenkaan loppunut, mitä nyt reunuksen viimeisillä kierroksilla vähän piiputti. Langanpäitäkin oli ihan kiitettävästi piilotettavana, mutta kun sen otti vaan projektiin kuuluvana osana eikä minään inkvisition pirullisena kidutuskeinona niin siitäkin selvisi.

Ainoa mitä ehkä pikkasen jäin miettimään oli se että olisiko pitänyt tehdä pikkasen isompi että tästä todella olisi tulllut päiväpeitto. Yksi pitkä kaitale päähän niin siinä se olisi ollut. En sitten ole varma olisko siihen enää motivaatio riittänyt. Joten ollaan tyytyväisiä tähän.

Langanmenekistä vielä sen verran etten pysynyt kärryillä kuin monta kerää Puroa kotiin kannoin. Muistaakseni ostin sitä neljästä eri kaupastakin... Kokoinaispainoa täkillä on n. 1700 grammaa eli 34 kerää. En muistanut punnita täkkiä ennen reunuksen tekemistä. Reunukseen meni kuitenkin kuusi täyttä kerää sekä muutamia erikokoisia loppunyttyröitä keskustasta ylijääneitä. Jos joku kuka samanmoista intoutuu tekemään niin kannataa ostella lankoja sitä mukaa kun niitä kuluu.

Nyt voisi ehkä tehdä jotain muuta kuin virkata.