perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Käytiin kattomassa millaiselta maailma näyttää Keski-Suomessa. Autossa jossa ilmastointi on rikki, on matkanteko toki aika tuskaa, mutta siitäkin selvittiin: ikkunoita vaan auki ja unohtaa selässä valuva hikinoro. Mulla oli toki kamerakin matkassa, mutta harvakseltaan sitä tuli käyteltyä.

Pojat kävivät pulikoimassa rannalla joka päivä, ja pienempi päätti pari kertaa sukeltaakin. Tosin vahingossa ja sitten piti itse onkia sitä veden pinnan yläpuolelle.

Onkimiseltakaan ei vältytty. Tässä vanhempi esittelee itse onkimaansa kirjolohta. Kaikille kalamiehille vinkki, kalan saa näyttämään tosi isolta kun laittaa pienen ihmisen roikottamaan sitä! No totuuden nimissä, on tuo kuitenkin kaksikiloinen vonkale.

Pientä maaseutumatkailua tuli myös harrastettua. Auton nokka kohti Mikkeliä ja sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa. Aloitettiin Kenkäverosta, jossa piti tutkia kukkia tarkkaan. Vaikka mitä kivoja lajeja, harmi vaan että oma piha on niin pieni ettei siihen enempiä mahdu. Pojat heittäytivät täysiksi apinoiksi myymälän puolella, joten jatkoimme matkaa Raijan-Aittaan. Paikka on todellakin ei-missään, mutta hyvät opasteet sinne oli. Ovat kuulemma tulossa Ouluun kässämessuille syksyllä.

Mukaan tarttui pellavakankaita
(ihanan pehmoista!) sekä pellavakuitua, jos vaikka kokeilisi kehräämistä sekä vähän Wolli-lankaa tuliaisiksi.

Sitten kartta uudelleen käteen ja etsimään Laurilan Lammastilaa. Pojat menivät ihan puihin kaikkien elukoitten, erityisesti koirien takia. Minä taasen huseerasin myymälän puolella ja matkaan tarttui laama-silkkilankaa, angoralankaa sekä kainuun harmaksen villaa kehrättäväksi.

Ennen kotiin paluuta piti hetkeksi ravistaa pahemmanlaatuisen äitiriippuvuussuhteen kehittänyt jälkikasvu ja paeta yksin Jyväskylään. Ja senhän tietää mihin sitä tuli suunnattua. Ensiksi Pikkulinnaan muka äitin hameeseen sopivaa kirjontalankaa katteleen. Toki sekin löytyi, mutta löytyi sieltä vähän Silke-Tweediä takkia varten, sekä kehruuseen merinosilkkiäkin.

Sieltä raapimaan Titityyn ovea, eikä sieltäkään ihan tyhjin käsin ulos tultu, Cashbahia ja Shibuiknitsin huivilankaa. Sitten olikin jo parempi palata takaisin...

Kotona kotona meitä odottivat asumattomalta tuoksuva koti ja takapihalla kukkimaan intoutuneet daaliat. Yhdessä oli pörriäinen unilla.

Tänään olen yrittänyt virkata täkkiin reunusta, keskiosa on siis valmis. Mutta on niin kuuma ettei pysty. Koko täkki sylissä ja lämpöä liki 30°. Ehei.


lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

Testi se tässä testiytyy.

Ja hyvin on testiytynytkin. Pakkohan se on testata loppuun saakka.

Valmis testitulos voisi olla kokoluokkaa 160x160 senttiä.

Olisiko hyvä tulos?

Nämät tässä kiltisti odottavat omaa testivuoroaan.

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Kun ulkona on kurja keli pitää etsiä jotain kaunista katseltavaa. Kuten pionit. Mun Sarah intoutui kukkimaan ihan kiitettävästi, kahdeksan kaunista kukkaa yhteensä. Bowl of Beautyssäkin oli neljä tai viisi nuppua.

Nyt sade piiskaa niitä maata myöten. Höh.

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009

Tuli ajatus. Piti tehdä testi.

Ihan vaan pikkainen testi. Testi vain.

Mopo on hallinnassa, lapaset ovat tallessa.

Testi vain.

Voin lopettaa ihan milloin haluan.

torstaina, heinäkuuta 16, 2009

Hajasijoitin pojat anoppilaan ja levitin tilkut lattialle.

Järkkäsin sopivaiseen järjestykseen ja aloin ommella. En ompele tilkkuja rivittäin, kuten monissa ohjeissa neuvotaan.

Ompelen niitä yhteen isommiksi neliöiksi. Tällä tavoin saan tilkut kohdistumaan paremmin yhteen ilman isompia heittoja.

Tilkkujen toisiinsa täsmäämisen teen aina saumojen kohdalta enkä reunoista, sekin vähentää heittoja.
Sitten viiden tunnin uurastuksen jälkeen päällinen on valmis ja sitä voi mallata sängylle. Hyvältä näyttää.

Jäämme odottelemaan päivää kun vanu ja taustakangas on hankittu, sitten jatkamme.

Postipoika toi eräänä päivänä mukavaa luettavaa. To do-lista räjähti käsiin.


keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009

Puro-paita oli nopsa neuloa. Perjantaina illalla aloitin. Viikonloppu skipattiin koska ei ollut sopivaisia puikkoja hihoille, ja kehrätäkin piti. Maanantaina hihat, tiistaina kaarroke ja tänä aamuna langanpäät piiloon. Suit sait sukkelaan.

Kuvaaminen olikin sitten toista maata. Malli kun ei halunnut olla kuvattavissa ja juoksi pakoon.
Omaan sänkyyn piiloon.
Välillä kurkittiin peiton alta, joko se häipyi tyhmän kameransa kanssa.
Sitten keekoiltiin mutta ei suostuttu tulemaan sängystä alas.
Ja mielipide kuvaamisesta tuli hyvin selväksi.

Puro-paita
Malli: oma, alhaalta ylös ja kaarroke, niskassa muutama lyhennetty kierros
Lanka: Novita Puro, väri Iltanuotio, menekki n. 6 kerää (osa meni raitojen säätämiseen ja yli jäi ainakin pipon verran.)
Puikot: 6 mm
Fiilis: kiva paita

Puroa on mukava ja joutuisa neuloa. Hiemanhan tämä pehmeys mietityttää noin nyppyyntymisen kannalta. Jälkeenpäin ajatellen ei olisi ehkä haitannut jos olisi tehnyt vähän pienemmillä puikoilla, siten pinta olisi ollut vähän tiiviimpi eikä niin herkkää nyppääntymään.

Pinta on neulottu kahdelta eri kerältä, kaksi riviä per kerä. Aika hyvin raidat pysyivät kasassa, vain toisessa hihassa alkoi pukata mustaa kummaltakin kerältä. Sitä mustaa muuten piisasi tässä värissä, olisi voinut ehkä ottaa toisen kerän jotain toistaa väriä, mutta sitähän nyt on enää turha jossitella.

maanantaina, heinäkuuta 13, 2009

Keräsin rentun ruusuja maljakkoon. Miten sitä onkin aina täysin aliarvioinut tämän kasvin. Kukathan ovat mitä kauneimmat!

Tuli myös herkuteltua kesän ensimmäinen mansikkamaito, se jos joku on kesäherkkua parhaimmillaan.


Kehräsin.
Keltainen boa ensin kiemurteli lattialla

ja siitä sylin kautta rukin rullalle.

Neuloin hihan ja ihmeteltiin lasten kanssa kun sisällä satoi vettä. Onneksi ei meillä kotona kuitenkaan vaan Tuomenkukan kahvilassa. Pojilta meinasi suistua herne radalta kyseisen tapahtuman vuoksi.


sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009

Ihanaa, loma on alkanut! Nupullaan kuin pionin kukka.

Eilisen päivän olin kesätöissä Luovon Puojissa. Tai voiko sitä edes sanoa töiksi jos voi vain kehrätä koko päivän? Hurruuttaa menemään sydämensä kyllyydestä?


Päivän tuotoksena oli valmista kerrattua Skotlannin lampaan villaa, noin 50 grammaa ja 124 metriä sekä rullallinen mustaa suomenlampaan villaa, joka jäi odottelemaan kertauskaveria. Paljon kävi ihmisiä ihmettelemässä rukin pyörimistä, ja muutama uskalias jopa istuutui tuolille kokeilemaan.

Puodista ostin itselleni pikkasen tuliaisia, kasvivärjättyä villaa:
Muitakin lankaostoksia on tullut tehtyä. Tännekin kaukaisuuteen saapui erä Puroa, mikä kyllä kolahti heti ja pääsi samointein puikoille.

Sellaista köyhän miehen Noroahan tämä on. Ihmeen pehmoista eikä sen takia erityisen villaisen tuntuista, mutta paitaa tästä pojalle tulee ja uskompa että lapsi pitää enemmän pehmoisesta. Mukava tätä on neuloa ja katsoa mitä väriä seuraavaksi tulee. Ainoa mistä miinus on odotettavissa oleva reilu nyppyyntyminen. Sekä se ettei mulla ole kutosen sukkapuikkoja, joten hihat jäävät odottelemaan kaupassa käyntiä.

Eikä siinä vielä kaikki. Kävin koheltamassa myös Titityyn-verkkokaupassa, täyttelin koria ees taas ja maksuvälineitäkin tuli arvottua, kuten noutotapaakin. Mutta loppupelissä Valintatalon postiin saapui kaksi vyyhteä ShibuiKnitsiä,

sekä oikeaa Noroa

ja ovat vallan viehkoja näin kaksistaankin.

Mutta mikäs loma se olisi jos sitä ei siivoamisella alottaisi? Pitäsi käydä häkkivarasto läpi vanhoista lastentavaroista, jos ne saisi immaterialisoitumaan ensi viikolla veljen perheeseen, joka taasen saa täydennystä syyskuussa. Minusta tulee siis täti. Soile-täti. Täti-Soile. Tätitätitäti. Okei, menen siivoamaan.

ps. Elenalle täten tiedoksi annettakoon että vyyhti numero kaksi on materialisoitunut. Siinä on merinoa n. 50 grammaa ja 310 metriä. Tulee sinne Italiaan sitten kun kuriirimme taas takaisin (l)ennättää.


keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Bongasin Raveryn kautta Novitan uutuuslanka Puron. Sepä vaikutti sen verran kiinnostavalta että piti ihan käydä pikaisesti katsastamassa mahtaisiko osua okulaariin. Ei osunut. Mutta mitäpä siellä nurkassa lymysi?

Vyötteessä lukee että SilkyTweed. Tarkemmin tutkiskeltuna 40% silkkiä, 20% merinoa, 30% puuvillaa ja 10% viskoosia. Tätä kaikkea 50g/120 metriä ja hintaa 2,5 per kerä. Ei huono, ei paha. Mukaan lähti heti kymmenen kerää. Oi tätä villiä ja vaarallista elämää!

Sitten mainoskatkolle:

Jos tuntuu ettei lauantaille ole sen kummosempaa ohjelmaa niin hyppääppä Hailuodon lauttaan ja karauta Luovon Puojiin. Minä menen surisemaan sinne koko päiväksi rukkini kanssa, saattaapa siinä syntyä metri jos toinenkin lankaa. Kaupan ehtoisana emäntänä puuhailee Satu.

Ja mainoskatkolta palattuamme päätämme täältä tähän.

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009

Kun on monta eri prokkista tekosessa, niin välillä tuntuu ettei mitään valmistu. Sitten yhtäkkiä: plop, plop.


Rick-sukat
Malli: Cookie A./Sock Innovation-kirjasta
Lanka: Rainbow Hand Dyed Merinosock, Whirlwind
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: jepjep
Muuta: bongaa kuvasta linssilude...

Lanka ja malli eivät passaa kovin erityisen hyvin yhteen. Mutta menettelee näinkin, varsinkin kun sukat istuvat niin hyvin. Lanka raidottuu tosi nätisti, joten jos olisin ollut fiksumpi olisin tehnyt tästä langasta ne Kai-Meit ja siitä langasta nämät. Mitäpä sitä jossittelemaan. Näillekin tulee käyttöä piisaamaan.

Yksi kumma juttu näissä vaan on. Oikea sukka on paljon napakampi kuin vasen. Johtuuko sitten erilaisista kavennuksista. Oikeassa sukassa kun neulotaan kaksi yhteen takareunoista ja vasemassa sitten tavallisesti kaksi yhteen. Mene ja tiedä, en aio rasittaa sillä päätäni enempää.

Vähänkin viksumpi ihmettelee nyt että missäs niitä muita valmistuneita. No, se toinen Iisakinkirkko on esillä tällä hetkellä vain Ravelryssä, mutta tulee sitten tännekin kun ei ole enää salaisuus.