Ihana kun on lämmintä! Kyllä tätä on niin odotettukin. Ukkospilvetkin kiertivät meidät, pitivät vain mekkalaa ja häipyivät.

Uusimmassa Lantliv-lehdessä oli taasen houkuttelevia ruokaohjeita, ja päätin testata amerikkalaisia pannukakkuja. Kaapista ei löytynyt ihan kaikkea tarvittavaa joten tuli sävellettyä:

2 kananmunaa
5 dl turkkilaista jugurttia
1 ruokalusikallinen sulatettua voita

Vispataan keskenään.

3 dl vehnäjauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta
1 teelusikallinen suolaa

Sekoitetaan keskenään ja lisätään edellisiin.

Paistetaan keskilämmöllä lettupannulla, reipas ruokalusikallinen taikinaa per pannunkolo. Tarjoillaan siirapin ja kohmeisten mansikoiden kanssa.

Ja on niin hyvää ettei määrää eikä rajaa!

Lopuksi itselleni vielä fiiliskuvia Heksiksestä, jospa ne vaikka siivittäisivät projektin uuteen lentoon.

Eilen sain ihan kunnioitettavan määrän palasia aikaiseksi. Tanssii Susien Kanssa kun on sen verran pitkä ja erityisesti hyvä elokuva.

Jatketaan tossulinjalla.

Hessun vauvan bootsit
Malli: Saartje's Bootees
Lanka: Sandnes Garn Alpaca, meleerattu musta ja vaalean harmaan sininen
Puikot: taisivat olla 3,5 mm
Fiilis: upanat!

Pikkuriikkiset töppöset kaverin siskon lokakuussa materialisoituvalle vauvalle. On niin söpöt...

Niin söpöt että mietin voisiko näistä tehdä myös aikuisen koon? No miksipä ei. Mutta näin kuumalla ei oikein neulotuta. Ja ei ne taida olla aikuisten koossa enää saada osakseen iih-huokaisuja.

Voisi vaikka kaivella jostain sen Heksis-täkin ja tehdä siihen pari pylpyrää. Sitten huomenna vaikka? Siellä rannalla? Kun on mukavaa ja lämmintä? Onhan vielä huomenna lämmintä?

Voi tätä mielikuvituksen lentoa, tätä kekseliäisyyden paloa!

Vanhat, viime kesänä ostetut kengät:

Uudet, tänä kesänä ostetut kengät.

Eipä mulla muuta.

Ja kun kuitenkin joku kysyy, niin Kenkämeklarista.

Onhan kylmässäkin juhannuksessa toki puolensa: ei tule hiki. Lisäbonuksena saa olla sisällä, joten hyttyset eivät häiritse, eikä aurinkokaan kärtsää nahkaa ja siten altista melanoomalle. Niin ja voi kehrätä niin että pohkeet paukkuvat.

Ekkana valmistui sitä takkuturkkilankaa. Kuituna se näytti siltä kuin olisi kehrännyt impala-antiloopin kylkiraitaa.

Kertasin langan itsensä kanssa ja tästä tuli oikein kivaa. Piti ottaa pieni testitilkkukin samointein. Lankaa on n. 270m/150 grammaa.

Kun kerran vauhtiin oli päästy niin seuraavan villan kimppuun.

Tämän päätin kerrata valkoisen Uuden-Seelannin lampaan villan kanssa. Kyseistä villaa oli aivan ihana kehrätä, niin pehmoista ja hyvin soljuvaa.

Kertaamisen aikana iski pieni epäilys että tuleekohan vähän karseaa lankaa, joten pätkäisin langan poikki ja neuloin pienen mallitilkun suoraan rullata ja totesin että voidaan jatkaa.

Lopputulos on n. 300 metriä ja 150 grammaa tuotosta. Tätä olisi vielä toinen samanmoinen satsi tekemättä.

Pittäisköhän tänään tehdä jotain muuta? Nääh.

Postissa tuli niin puhdasta parhautta että piti ihan heti tulla sitä kaikelle kansalle kailottamaan.

Merinoa ja silkkiä sekä vähän kimallusta:

Niin pehmeää, niin kaunista!

Sekä täyttä silkkiä:

iih! Mikä väri, mikä kiilto!

Rukilla taasen on menossa takkuturkkia. En edes tiedä minkä kaikkien elukoitten villaa tässä on, lienee jotain lammasta, laamaa ja ehkä vuohtakin. Mutta hauskaa ja erityisesti vauhdikasta tätä on ollut kehrätä.

Alkuperäinen ajatus oli kerrata tää valkoisen Uuuden-Seelannin lampaan kanssa, mutta ajatus sattaa vaihtua. Katotaan mitä tapahtuu.

Mukavaa Jussintaita kaikille, pitäkää sepalus kiinni ja teltassa ei grillata!

Eilen tuli vietettyä KIP (Knitting in public) päivää Rotuaarin Pallolla. Mutku oli kylmä tuuli, ja se yks yrityshakupalvelu mölötys alkoi lievästi riipoa, piti pelastautua Coffee Houseen. Siellä oli niin mukavan upottavat sohvat sekä erityisesti lämmintä eikä sitä yrityshakupalvelua. Kiitos kaikille kanssaneulojille seurasta!


Mun sukanalku sai jatkoa KIP-päivän jatkoilla, jonka nimesin Knitting in Pub. Sekin on oikein mukavaa, suosittelen. Tuosta sukasta en tosin ole vielä ihan satavarma, pikkasen mennään siinä äärirajoilla on lanka liian sekavaa. Onneksi mallin kuvio on sen verran voimakas että näkyy kuitenkin.

Tän päivän saldona on ollut vino pino leikattuja tilkkuja, lapset ovat siis olleet mummolassa. Vielä toinen mummolakeikka tai jotain ja palat on ommeltu yhteen.

Koska teitä kaikki kiinnostaa ihan niin mahdottoman paljon, niin päästetään teidät piinastanne:

Onko nuppu, onko?
No, on, on, on! Mun alppiruusu on päättänyt sitten vihdoin ja viimein kukkia. Kahtena edellisenä kesänä olen vahdannut ja vahdannut eikä mitään ole tapahnut. Mutta nyt! *meinaa pissiä housuihinsa*

Muutaman lämpöisen päivän ansiosta pihan rehuissa on tapahtunut muitakin positiivisia asioita.

Kärhö on täynnä nuppuja ja auenneitakin kukkia.

Samoin rautatieomenapuu pinnistää.

Räikeän epätodellisen punaisen tulppaanin kukat olivat niin painavat että menivät pitkin maata, joten piti leikata ne maljakkoon.

Hennon vaaleanpunainen lajitoverinsa on paljon ryhdikkäämpi. Ja siinä näköjään oli kärpänenkin.
Eikä Bowl of Beauty pionikaan sitten kovin hirveästi suuttunut siirrostaan. Tässä on niin kauniit kukat että itku tulisi jos se ei kukkisi.

Vaaleanpunaisen patjarikon kukkameri on hurmaava!

Se niistä rehuista. Langat laukkuun ja Rotuaarille neulomaan, moi!

Sain kaiveltua ompelukoneen ja saumurin villakoirien seasta köökin pöydälle. Onnistuin jopa langoittamaan saumurin alle puolessa tunnissa joten surrur ja pränprän ja tunika oli valmis! Nopsa ommella kun mikä. Jos ei siis yritä saada tolkkua englanninkielistä ohjeesta, joka ainakin minulle oli silkkaa ohutta yläpilveä.

Kunpa vaan olisi tekovaiheessa tajunnut pari seikkaa. Tohon keskelle ei olisi tarvinnut tehdä leikkaussaumaa vaan kankaan olisi voinut leikata yhtenä kappaleena. Nyt siinä on sauma ja saumassa on kuminauha. En tiedä onko se kiva vai ei. Mutta siihen on nyt tyytyminen.

Samoin hihat voisivat olla pidemmät. Nyt ne jää vähän hankalasti kainaloon ja hankaavat. Oli miten oli, niin kyllä tän kanssa voi elää ja ihan vaikka töissäkin pitää. Ainakaa kukaan ei rumaksi haukkunut. Tunikaa siis.

Nyt saunaan ja sitten megakarkkimässypussin kanssa sohvalle. Matalapainetta.

Vähänkö näytän plösöltä kuvissa! Argh! Ja miten luonnollinen hartiat kumarassa pönötysasento. Toinen argh!

Kyllä se on niin että nyt on kesä. Koskapa hyttynen ja sen pari kaks kolme sataa tuhatta parasta kaveria ovat heränneet ja haluavat päästä lähelle. Ihan iholle asti. Joten se on kesä nyt.

Kesän kunniaksi valmistui kiva pari keikkuvan keltaista sukkaa.


Kai-Mei
Malli: Cookia A./Sock Innovation
Lanka: Merino Sock, Orange Sorbet
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: hippati hei!

Kun sain Sock Innovation kirjan päätin heti ensimmäisenä tehdä Kai-Mei sukat. Tai siis halusin Kai-Meit ja tilasin kirjan. Toisaalta kirjassa on niin paljon toteuttamisen arvoisia sukkia että yhtä hyvin voisi neuloa ne vaikka kirjassa esitellyssä järjestyksessä.

Langaksi tilasin Ninnukalta ei yksiväristä, ei semi-solidia vaan kirjavaa. Mutta vain sopivasti kirjavaa. Ja sehän toimii sukassa kuin, kuin, mikäs se nyt olisi sopiva kielikuva? Lanka oli tiheydeltään just passeli ja sitä oli reippaasti vaikka aluksi vähän mietityttikin 10 metrin ero ohjeen menekin ja vyyhdin metrin välillä.

Vasemman jalan sukan ohjeessa on sitten muuten pieni virhe. Itse en ollut tsekannut sitä ja kantapään tehtyä piti hetken aikaa tsuubata silmukoiden järjestelyä. Laitoin ne sitten jotenkin ja hyvin siitä sitten selvittiin. Mutta kannattaa katsoa korjattu ohje Interweaven sivuilta.

Lisäksi mun jalkaterä on sen verran lyhyt että olisi pitänyt olla vielä yksi mallikerta tuota jalkasyrjän kuviota että kärjen kavennukset olisivat menneet silleen kuvion jatkumona. Ei olisi varmaan haitannut vaikka olisi nitkuttanut kakkosmillisillä puikoilla niin sitten olisi varmaan saanut sen yhden mallikerran lisää (nyt on seitsemän) ja varren joustinneuleen napakammaksi (kolme oikein ja kolme nurin joustin on aikas venyväistä). Saas nähdä kuinka äkkiä se lörpähtää täysin.

Niin ja kukapa estää käyttämästä sukkia väärissä jaloissa? Paitsi että ne istuu paremmin jalkaan ollessaan oikein...

Sitten voisikin tehdä seuraavat sukat. *Paitsi eka kyllä voisit tehdä sen Kaurapuurotakin ekan etukappaleen valmiiksi.*

ps. Pakko vähän nalkuttaa: Avotakan tekijöille pieni huomautus että virkkaaminen ja neulominen ovat eri asioita.

Etsivä löytää. Olen etsinyt sopivaista kangasta tunikan tekoon. Mikään ei ole oikein napannut, paitsi nyt:

napakkaa pellavan ja puuvillan sekoitetta, värinä mahtava poltettu oranssi sekä riemastuttavat kirjonnat, pykäreunaa unohtamatta. Rakkautta ensisilmäyksellä. Eikä hintakaan ollut paha. Nyt vaan kangas pesuun, kaavaa piirtämään ja ompelemaan. (Tosin ei se noin suoraviivaisesti mene. Ei kun lapsia on talossa.)

Pari viikkoa sitten Suomalaisen kautta tilattu leikkuualustakin saapui.

Tästä se seuraava hullutus taitaa lähteä. Tosin joku toinen päivä, koska tän hetkinen fiilis on se että päässä pyörii tuhat ja yks ideaa muttei jaksa toteuttaa niitä. Mikäs laiskuuden muoto se tämä nyt sitten onkaan?

Tämmönen ilmotusluotoinen juttu: huomenna kun on se neulemiitti Valveella (olihan se huomenna?) niin minä aattelin ottaa sinne surisevan ystäväni mukkaan. Niin näätte sitten mimmoista puuhaa se on. Siis jos saan kuskin itselleni ja isokokoiselle ystävälleni.

Muutenhan tässä sujuu vallan mainiosti, mitä nyt välillä rakeita ropsauttaa. Mutteivät ne haittaa kun on sisällä ja käpälissä kiva kudin.

Ajattelee yhtä, sanoo toista ja tekee kolmatta. Siinähän sitä sopivaista logiikkaa.

Haikailin yksiväristen, ohuiden sukkalankojen perään. Sain tarjouksen semi-solideista. Ostin kirjavaa.

Mulla on Visio, toivottavasti toimii.

Kiitos myös Iinulle tosi nopsasta kaavapostista! Nyt kun vielä löytäisi sopivaista kangasta ja hetken ompelukoneen ääressä.

Iso, iiiso kiitos Lissulle Paketista! Minä vähän aavistelin sisältöä, ja voe elläimen käpälä kun aavistus osui oikeaksi: käsikarstat!

Piti jo hieman kokeilla, ja eiköhän se tästä. Tuokaa mulle lammas!

Posti toi mukanaan kirjapaketin. Tämä se vastaa saakin silmät pyörimään eri suuntiin. Vaikka mitä ja kaikkea.

Harmi että meillä Oulussa on vähän onneton tuo ohuen, yksivärisen sukkalangan valikoima, vai tuntuuko minusta vain?