Virkkaus saa nyt odottaa sen verran että saan niskajumin pois. Lapsiin pitäisi laittaa varoitusteksti että ne voivat olla terveydelle vaarallisia. Lääkäri antoi jumiin mielenkiintoisen nappiyhdistelmän. Nyt vaan odotellaan onko niistä mitään apua...

Parannellessa voi vaikka silitellä villoja.

Kuten tätä jo jokin aika sitten hankittua shettiksen ja silkin yhdstelmää.


Tai sitten näitä muhkeita lettejä australialaista villaa.



Nami.

Kyllä se on mitä ilmeisemmin kevät, koskapa tekee mieli virkata.


Löysin ihanan blogin täynnä vallan inspiroivia virkkauskuvia, Attic24. Miten voikin pelkät ohjekuvat olla niin herkullisia? Ohje hexagoneihin löytyy sieltä sivupalkista. Jos näitä sitten saisi aikaiseksi jonniinmoisen läjän niin näistä voisi vaikka tulla torkkutäkki, sängynpäällinen, lainapeite...megalomaanisuuden rajalla ja määrällä kun ei niin nöpönuukaa ole!

Uusimmassa Pirkka-lehdessä oli ohje Macaroni-leivoksiin. Pitihän niitä sitten testata.


Värijauheen puuttumien korvattiin kaakaojauheella ja täytteeksi suklaata. Vallan herkullisia olivat. Ainakin akuutein makeahimo tuli tyydyttyneeksi.

Kyllä se värkkääminen ja pari sataa laskutoimitusta sitten kuitenkin kannatti.


Paperinuket
Malli: Kate Davies/Paper Dolls
Lanka: SandnesGarn Mandarin Classic, magentaa n. 5 kerää, violettia, kaksi kerää, vaaleaa violettia kerä
Puikot: 3 mm (25 s/10 cm), hihoissa 3,5 mm
Fiilis: ihan(a) minun paita!

Innostuin kovasti tästä mallista kun sen Ravelrystä bongasin. Ja kun ohje tuli, niin pitihän se hankkia ja samointein rynniä lankaa ostamaan. Lankavalinta kohdistui Mandarin Classiciin täysin värin takia. Tiheyden kanssa piti vähän säätää että sain edes pikkasen samalle taajuudelle. I-cord aloitus oli täyttä tuskaa, se on äärettömän hidasta ja vaikka tein mitä, niin varsinaisista aloitussilmukoista tuli kamalan löysät ja rumat. Joten vartalo-osassa tein sen kolmosen puikoilla, mikä näin jälkikäteen ajateltuna ei kuitenkaan ollut se paras ratkaisu. Tein aika reippaasti vyötärökavennuksia, itseasiassa niitä piti laittaa muutamia kappaleiden keskellekin että sain tarpeellisen määrän pois silmukoita, ilman että sivusauma näyttäisi tyhmältä. Ikävä kyllä ne kavennukset näkyvät kiiltävästä neulepinnasta vähän turhankin hyvin.

Sitten se todellinen murheenkryyni eli kaarroke. Tein sen ensin täysin ohjeen mukaan, mutta kuten todettu se ei toiminut ei sitten ollenkaan. Ohjeessa kaikki kavennukset tehdään kahdella kierroksella, joten olisihan se pitänyt tajuta ettei tule toimimaan... Purkuhommiin vaan mars, taskulaskin käteen ja pohtimaan.

Ja näin tuli homma hoidettua: Kun hihat olivat kiinni vartalo-osassa, oli puikolla yhteensä 324 silmukkaa. Ensimmäiset kavennukset tein ensimmäisen kuvion jälkeen: 36 silmukkaa pois, jäljellä 288 s.Seuraavat kavennukset tein tyttöjen päitten välissä, silmien korkeudella. Napsin jokaisesta välistä yhden silmukan pois, eli 24 silmukkaa, jäljellä 264 s. Tyttöjen jälkeen kavensin 60 silmukkaa, jäljellä 204 s. Sitten neuloin viimeisen kuvion jonka jälkeen vähensin 52 silmukkaa, jäljellä 152 s. SItten oli niskaan tulevat lyhennetyt kierrokset, jotka tein täysin mututuntumalla. Viimeisellä kierroksella ennen pääntien resoria kavensin vielä 26 silmukkaa pois, joten resoria varten oli 126 silmukkaa.

Laitan tähän vielä kuvan, johon olen merkinnyt kavennuskohdat ja määrät. Josko vaikka aukeaisi paremmin.


Mittään tiedettä en ole tähän soveltanut, kavennusten määrät on vedetty täysin hatusta ja paikat kavennuksille lähinnä siten että mihin ne on voinut laittaa. Tällä tavoin tehtynä paita istuu minulle, mutta ei välttämättä jollekin toiselle. Mutta tätä voi ja saa käyttää inspiraation lähteenä jos ongelmia tulee tuon varsinaisen ohjeen kanssa.

Niin ja vielä yksi säätö, lisäsin tytöille palmikot, pittäähän tytöllä hiukset olla :)

Tämmöinen pikainen linjoilla riekunta ja sitten nukkumaan.

Epäskarppi ja kaikkea kuva, mutta:


Hahaa, nyt on turhat vekit veks! Perskeles! No, tulihan sitä säädettyä yhden jos toisenkin kerran...vielä resori ja viimeistelyt, niin eiköhän se tästä. Tarkemmat speksit sitten kun on täysin valmista.

Oli vähän fiilis että Paperinukkien kanssa tulee muitakin ongelmia kuin mahdollinen langan loppuminen.

Kaarrokkeen kavennukset hieman mietityttivät ennen puuhaan ryhtymistä, ja niin ne pahimmat pelot sitten kävivät toteen. Takakappale pönköttää pikkasen:

ja etukappale sitten sitäkin enemmän. Että-notta-juu. Plääh.

Jotenkin tätä nyt sitten pitäisi muokata. Kun tietäisi että miten. Auttaako jos teen kakkoskavennukset harvemmin? Ohjeessa koko kierros neulotaan kaksi yhteen. Vai pitäisikö ensimmäiset kavennukset tehdä jo ensimmäisen kuvion jälkeen? Laskeskelin että kahden nuken tai jopa kolmenkin poisto voisi tehdä taikoja. Eli jos kaventaisi ekan kuvion jälkeen pois 36 silmukkaa, nukkien jälkeen niinkuin ohjeessa ja sitten taas kolmannen kuvion jälkeen kuten ohjeessa. Pittääkö ekat kavenukset tehdä etu- ja takakappaleelle, muttei hihoihin, vai pitääkö kavennukset ripotella tasaisesti?

Ääääh, en tiedä. Onko kellään mitään vinkkiä? Rinnan ympärystä ei voi kaventaa koska sen jälkeen neule soi ja paukkuu. Tämän takia vihaan kaarrokeneuleita, mulle ei vaan mene jakeluun nämät kavennusjutskat.

Lomalla on aikaa tehdä erinäisiä asioita. Silloin voi vaikka..

...tehdä lumiveistoksia ja rakentaa lumilinnan.

...täydentää villavarastoja.

...kirota reistailevaa autoa (nostaa verenpainetta, toimitus ei suosittele).

...suunnitella lego-rakennelmia.

...hoksata miksi koulussa opiskeltiin matematiikkaa.

...neuloa maanisesti. Tuo helman rullautuvuushan saadaan kitkettyä pois. Eikös saadakin? Joohan?!

Taloutemme kuusivuotias päätti ottaa syntymäpäivästään kaiken irti ja nousi aamulla ylös kello puoli viisi. Pikkuveli komppasi kuuden korvilla. Oma olo on kuin jyrän alle jäänyt. Ei paljoa herne pyörähdä päässä ei.

No toisaalta, kun aikaisin nousee ylös niin kerkiää tekemään yhtä ja toista. Leipomaan kakkua tekemään nappisleipiä kahdella eri täytteellä, pesemään pyykkiä, siivoamaan koko huushollin.

Niin ja neulomaan. Juu-u, neulomisinto on palannut. Kaikki kiitos tälle mallille, jonka ohjetta olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Itseasiassa tämä on jo toinen otto, ekassa oli epäsopiva reunuksen väri. I-cord-aloituksen teko on muuten aika...aikaa vievää. Huomenna istutaankin autossa pitkät tovit, joten eiköhän se tästä etene.

Oli hauskaa lukea teidän mietintöjä jämälangoista ja lankavarastoista! Muutama muukin nöttösten vaalija ilmottautui.

Villi veikkaus omista nöttösistä on se että osa niistä on liki kymmenen vuotta vanhoja. Että hyvin on säilötty! Ja mitä niihin varastoihin tulee, niin angstin varmaan laukaisi Ravelryssä nähty kuva. Sellainen varasto että keskiverto lankakauppa näyttää lähinnä aneemiselta. Kyllähän minä ymmärrän että iso varasto on inspiksen syntyessä käteävä: senkun ojentaa kätensä. Tai jos on jonniin sortin ammattilainen. Mutta kun minnuu se nyt vaan ahistaa, joten annoin pois sinne tänne sellaiset 1,5 kiloa omista varastoista. Nyt tuntuu olo paljon kepoisemmalta sen suhteen. Ja kyllä, lankaa jäi ihan tarpeeksi vieläkin.

Viimeistään rukki pitää huolen ettei pulaan jouduta: merinoa n. 100g/550 m. Vähän ehkä, köh, erikoisen väristä.

Lienen ainoa pöljä joka säästelee aivan olemattomia langanloppunöttösiä. Jos niitä vaikka joskus johonkin tarvitsisi.


Siitähän se ajatus sitten lähti. Nöttöstenhävitystaistelu:


En ole ihan varma vielä miksi tämä muotuotuu, on olemassa vaihtoehdot a ja b sen mukaan miten hävitysvimmainen (ja reipas) olen.

Joskus suuri varasto rasittaa. En ole mikään erityinen hamsteri, lankakauppa saa hoitaa varastoinnin puolestani. Omat varastot ovat pääasiassa jämiä ja sellaisia. Mutta liian isoja kuitenkin. Tuntuisi jotenkin rauhoittavammalta jos kaikki talouden langat mahtuisivat yhteen koriin. Vaikkapa näin:


Kaikki itse kehrättyjä. Odottamassa inspiraatiota.

Eilen illalla rukilta valmistui jotain niin ihanaa etten usko sitä edes itsekään todeksi.

Uskaltauduin vihdoin ja viimein se höttöisen villalevyn kimppuun. Hiemanhan se pelotti moista käsitellä mutta yllätyksekseni se olikin suhteellisen helppoa, ja lopputulos on mannaa!

Värejä oli likipitäen mahdotonta saada toistumaan oikein. Siinä on kuitenkin oikein tummaa musteensinistä, joka on melkein mustaa. Sitten on kirkasta liilaan taittavaa pinkkiä ja kirkasta vaalea violettia. Ja kaiken päälle mukava kiilto siellä täällä. Kuva ei todellakaan tee oikeutta langalle. Yritin kuvata vaikka millä asetuksilla, mutta ei.

Langan väritys on täysin sattumanvaraista. Nyhdin levyltä villaa siten miten siitä tuli ja kertauksessa kaikki vielä sekottui. Levyllä värit olivat tasaisissa kerroksissa. Mitään kuviota tästä ei siis pitäisi syntyä, toivotaan ainakin niin. Testiä en ole vielä kerinnyt neuloa.

Langan koostumus on bambua, alpakkaa, corriedale villaa ja kid mohairia. Vyyhdillä on painoa 85 grammaa ja metrejä löytyy puikeat 284. Mä haluaisin tästä jonkun pikkuisen huivin tai kaulurin. Jotain pitsistä ehkä?

Näin tuhruisena päivänä - ja miksei muutenkin - kaipaa väriä.

Kirpparilta löytyi pientä väri-iloittelua, tosin tuosta paidasta en ole varma meneekö se enää petrooliluokkaan vai onko se jo turkoosia. Sillehän tosin voi näyttää värinappia jos alkaa ahistaa.

Rukkikin on pyöräyttänyt aimo annoksen piristeitä:

Tässä merinovillaa vallan herkullisissa vihreän sävyissä. Tätä on vielä 100 grammaa lettinä odottamassa muotoutumistaan langaksi. Tähtäimessa olisi paita pojalle. Lankaa tässä on joku reipas 100 g ja pituutta, noh, mä luulin että muistaisin sen mutta... oisko jottain 300 metrin luokkaa? Pitää laskea myöhemmin uudestaan.

Sain hyvän (teko)syyn kaivaa Lintu käpälässä -lapaset esille, ja hoplaa, edistymistä huomattavissa!