torstaina, helmikuuta 26, 2009

Soile alkoi säästäväiseksi. Mitäs sitten tapahtui? No, krääh, öh, tuota...

Okei, tunnustetaan sitten kaikki. Olen niiiiiin huono ihminen.

Matkalla lelukauppaan piti tarkistaa viereisen vaatekaupan -70% alelaari, ja katos kun on kiva paitahärpäke.

Kassan kautta kiitos.

Seuraavaksi matkan varrella oli outlet myymälä, ja oho, tosi kiva takki!


Nami ku mikä!


Vuorikin niin mannaa että.


Väri-iloittelua komppaa kirpparilta löytynyt samettihame.


Sitten piti tietty eksyä Etsyyn (paketti on vielä postimiehen matkassa) ja AdLibrikseen. Joissa hiiri ihan itsekseen naputteli tilaa-osta-kassalle-maksa - nappuloita. Ihan itsekseen, uskokaa pois. (Niin varmaan juu). Kidstonin kirja on ihan huikeanpuikea!


Pitäisi varmaan mennä nurkkaan häpeämään aasihattu päässä. Mutta en halua: ostokseni eivät kaduta yhtään ja olen niistä iloinen! Paljon huonompihan se olisi jos ei olisi tyytyväinen hankintoihinsa?

Kärsitään sitten joku toinen päivä.

Neulomukset? Älkää viitsikö.

maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Voihan lapanen. Voiko lapasta syyttää neulomisinnon lopahtamisesta? Voihan?

Korjasin sen Bird in Hand -lapasen jo aikaa sitten, mutta paria ei sille ole muotoutunut. Ei vaikka olen välillä lapasta ärtyneenä mulkaissutkin. Siinä vaan lötköttää velttona olkkarin sohvapöydällä eikä tajua lisääntyä. Tyhmä tyyppi.

Samalla se on vienyt kaiken hinkumisen puikkojen heiluttelemiseen. Mielessä olisi pari kolmekin mallia, joiden kanssa voisi alkaa pöhistä, langatkin olisi kun vaan käden ojentaisi. Mutta ei jaksa, ei huvita. Kysyinkin siipaltani että olenkohan sairas vai parantunut. Se oli sitä mieltä että sairas.

Pitäisiköhän kehystää mokoma lapanen seinälle otsikolla lapanen, johon neulominen loppui?

Jos nyt ei kuitenkaan.

Niin, ja korjasin tuota ruisleipäohjetta. Närppimiseen taipuvainen työkaverini kyseli kakkosvaiheen veden määrää, että mikäs se mahtaa olla, desiä vai litraa? No ämpäriä tietenkin...

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Innostuin pitkästä aikaa leipomaan ruisleipää. Itse tehty kun hakkaa mennen tullen kaupasta ostetut. Kaupan päälle saa vielä keittiössä leijailevan vastapaistetun leivän tuoksun.


Monien ruisjauhopussien kyljessä on leipäjuuren ohje, oman juuren olen saanut äitiltäni.

Siemenruisleipä

taikinanjuuri
5 dl vettä
2 dl ruisrouhetta tai rukiin jyviä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1/2 rkl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja

Sekoitetaan keskenään. Taikina on tässä vaiheessa löysää. Jätetään tekeytymään kulhossaan kostean liinan alle vuorokaudeksi. Kostea liina estää taikinan kuoren kovettumisen.

Sitten taikinaan lisätään
1 1/2 dl lämmintä vettä
4 dl ruisjauhoja

Sekoitellaan tasaiseksi taikinaksi. Taikina on tässä vaiheessa tahmeampaa mutta ei kovaa.

Ota talteen seuraavaa leipää varten juuri, noin nyrkin kokoinen köntti taikinaa. Voit laittaa juuren pakkaseen niin se pysyy hyvänä jos leipomiskerta venähtää.

Voitele ja leivitä vuoka ruisrouheella ja laita taikina vuokaan. Ripottele ruisrouhetta leivän päälle. Anna tekeytyä vuoassa kostean liinan alla 12 tuntia.

Paista leipä vuoassa 175° 1 tunti ja 45 minuuttia. Ota leipä pois vuoasta ja paista vielä n. 15 minuuttia. Anna leivän jäähtyä ennenkuin leikkaat sitä. Sitten vaan herkuttelemaan!

Samoilla tulilla tuli tehtyä myös sämpylöitä.


keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Pöllövillitys sitten lensi tänne Pohjan perukoillekin.

Ei pöllömpää
Malli: Owls, Kate Davis
Koko: taloutemme kuusivuotiaalle
Lanka: Novita Fauna
Puikot: 4,5 mm ja 5 mm
Fiilis: ei pöllömpää

Mulla oli hinku pöllöihin. Paksu lanka vastusteli, en ole sen ylin ystävä. Mutta kappas, kappas, löytyyhän meidän taloudesta muitakin ihmisiä joille neuloa. Sitten kun vielä muistui se purkulanka mitä jäi yli Minivaara-paidasta, niin eikun puikot suihkimaan.

Tiheyden ollessa eri, piti vähän säätää. Loin apulangan kanssa silmukat kolmeatoista pöllöä varten ja neuloin ensin kaarrokkeen. Pöllöjä sävelsin sen verran että mahan kohdalle tein ainaoikein neuletta. Niskan puolelle tein lyhennettyjä kierroksia ja sitten kaventelin silmukoita ja pyysin poikaa vähän väliä mallailemaan paitaa. Kaulus nyt vähän töröttää tolleen tyhmästi, mutta päätin olla välittämättä.

Sitten kun kaarroke oli valmis poimin alareunasta silmukat vartaloa ja hihoja varten. Kainaloon loin 12 silmukaa. Ja sitten vaan mennä pösöteltiin. Lauantaina aloitin ja maanantai-iltana oli valmista. Nopsaa kuin mikä. Niin ja muistin samoilla tulilla neuloa pikkasen ylimääräistä helmaan ja hihoihin ettei heti huomenna jää lyhyeksi.

Vaikein osa oli nappien löytäminen. Tuli mallailtua toistaa kymmentä ennenkuin löytyi sopivat. Tai olisi niitä sopiviakin ollut, mutta ei tarpeeksi. Kiitos sinne Nappi-Kikkaan kun jaksoitte ettiä!

tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Menin sitten ja ostin sen mekon, sen petroolinvärisen. Hintakaan ei enää alennuksen jälkeen huimannut. Kun mekon eka kerran laitoin päälleni, niin se oli heti oma. Miksi olen tätä väriä niin vältellyt? Kummallista.

Kylppärissä on kuivumassa pieni parvi pöllöjä. Niiden silmät taitavat avautua illan mittaan.

sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Jos jostakin nyt voi piristyä niin teidän kaikkien kommenteista. Kiitos!

Se mikä tässä vaivaa, taitaa olla sama mikä vaivaa tuhansia muitakin perheitä tässä maassa: huoli toimeentulosta. Siipan työsoppari kaatui loppusenteillä rekrytointikieltoon ja sitä seuranneeseen yt-puuhaan. Ansiosidonnainenkin loppuu muutaman viikon kuluttua. Taskulaskin punaisena ollaan ynnäilty miten saadaan rahat riittämään. Kait ne jotenkin riittää. Mutta yhtään yllätystä ei saa tulla: auto ei saa hajota kuten ei myöskään pesukone. Ja nehän hajoavat just silloin kun ei missään nimessä saisi. Tietty huolestuminen ja masentuminen eivät auta pätkääkään, mutta vaikeaahan se on olla hurlumhei meiningillä. Niin ja lamaa ei saisi ruokkia.

Se mikä itseä ehkä hieman ilahdutti lisää oli se, että heitin kaikki y-kromosomiset pihalle - toki saivat tulla takaisin vähän myöhemmin - sitten laitoin kukkoa viinissä Agentsien rocklevyn tahdissa. Jorkka on muuten aika hottis, vaikkakin minun sanomana vähän perverssiä. Koskapa armoitettu isäni on saanut jaella Agentsien keikoilla nimikirjoituksia kiihkeässä mielentilassa olleille naisihmisille. Sitten kyseiset rouvat ovat tavailleet mitä siinä käsivarressa lukee, kun jotenkin ei näytä siltä että lukisi Jorma Kääriäinen...

Ruoanlaiton lomassa siivosin huushollia ja twistasin Let me be your teddybear tahdissa. Mopatessa huomasin että Don't be cruel to my heart that's blue on liki samanlanen kuin tuo Teddybear piisikin. Kuunnelkaapa vaikka.

Mutta sitten itse arvontaan. Liselotte pisti ihan gaalamekon päälleen, ja korista nousivat seuraavat nimet:

Jenni ja AnniKainen

Pistäkääpäs postia tuonne neulova piste narttu ät gmail piste com niin postipoika rynnii luoksenne.

Ja vielä kerran kiitos kaikille, olette kultaisia, pus!

lauantaina, helmikuuta 14, 2009

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Oma mieliala on lievästi sanoen pakkasen puolella - siitä sitten joskus kun viitin avautua - mutta siitä huolimatta päätin, että net kutka jättävät kommenttilootaan mietinnön siitä, mikä saa hyvälle tuulelle, niin heidän joukostaan vetäistään huomenna sunnuntaina joskus ehtoo puolella hatusta pari nimeä. Niille postipoika kantaa jottain tämmöistä, jota Liselotte-lottotyttö ystävällisesti esittelee:

Mutta sitten vielä yksi asia, johon en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Hipelöin eilen kaupassa petroolinväristä mekkoa. Se on kumma väri. Huomaan katselevani sitä hyvinkin intensiivisesti, mutta ostoskoriin saakka se ei koskaan pääse. Paitsi että onhan mulla sen väriset korkkarit ja hame. Ja taitaapa lanka-arkusta löytyä yksi vyyhti tuota erityistä väriä. Kuitenkaan mä en osaa kuvitella itseäni pukeutuneena petroolin väriseen juttuun, en, en! Toisaalta se voisi passata minulle oikein hyvin...tätä pitää sulatella. Hämmentävää.


tiistaina, helmikuuta 10, 2009

On mulla yksi ihan oikeakin syy miksi neulominen ei oikein maistu saati luista.

Se syy tuli eilen postissa:

Olisipa kesä. Olisipa ainainen auringonpaiste ja sunnuntai.

maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Nyt ei oikein onnistu. Toissa sunnuntaina ennenkuin vintti pimeni otin puikoille Bird in hand lapaset. Opettelin kaikki ne vikkel-jutut ja värkkäsin värkkäämästä päästyäni. Lankana Sisua ja 2,5 milliset puikot. Kun peukkukiila oli valmis oli pakko tunnustaa: tulee liian isot.

Salainen ase nimeltä 2 milliset puikot tanaan ja uudelleen sotaan. Vikkelitkin onnistuivat paremmin ja kaikki oli puhdasta ihanuutta. Mutta sitten loppumetreillä se tietty myrkyn lykkäs. Tarvittais sellaiset kolme senttiä lisää että näissä olisi tarpeeksi pituutta. Pitäisi ilmeisesti olla 2,25 milliset puikot tai leikata ensimmäiset nivelet pois sormista. Tai sittenhän voi vaan vetästä puikot pois ja tuumata että kivat olisivat olleet ja keskittyä johonkin toiseen hommaan.

Kun en keksi mitään mitä haluaisin neuloa taidan keskittyä langan tekemiseen.

lauantaina, helmikuuta 07, 2009

Blogissa on ollut jonniinasteinen radiohiljaisuus. Meillä kun on ollut The Tauti. Minä ensin ja sitten kaikki muut perässä. Eilen lähinnä itketti kun kattelin pitkin sohvaa röhnöttäviä, yskiviä ja räkänenäisiä tyyppejä, joihin myös itse kuuluin. Oikea masennuksen multihuipennus koko näky!

Niin että anteeksi kaikille joihin taudin tartutin sunnuntaina Valveella. Jos yskittämään alkaa niin kohta olette sängypohjalla kunnon kuumeessa. Ja monta päivää.

Ei siitä kuitenkaan sen enempää, sen verran tylsä aihe että siirrytään mukavampiin juttusiin kuten kehräämiseen. Olipa muuten hyvä että tein sen kehruuvideonpätkän silloin kun tein. Meinaan seuraava rulla oli täysi katastrofi. Lanka katkeili x kertaa, rulla temppuili ja kaikkea mahollista. Neljännen rullan kanssa en päässyt alkua pidemmälle. Onneksi, onneksi keksin ratkaisun, löysäsin rukin remmin niin löysälle että se letkui pyöriessä, mutta tällä kertaa rulla käyttäytyi nätisti eikä vetänyt/ahminut lankaa sisuksiinsa. Ja voi sitä oivaltamisen riemua! Osa rullista pitää kehrätä kireämmällä remmillä, osa löysemmällä. Pittää vielä merkata että mitkä.

Kerrotaanpa sitten kertaamisesta. Kun rullat on kehrätty täyteen on aika aloittaa kertaus. Appi-ukko askarteli minulle tämmöisen hyvin innovatiivisen rullatelineen johon pujottelen rullat. Puinen viinipullon paketti, johon on porattu reiät päihin ja väliin on ujutettu metallinen tappi.

Langan päät sidotaan kiinni alkulankaan, ja rukki pyöräytetään toiseen suuntaan kuin kehrätessä. Minä kehrään aina myötäpäivään ja kertaan vastapäivään. Pakko olla joku tämmönen muistisääntö, muuten tekisin vielä enemmän mitä sattuu. Muuten minulla ei ole mitään sen kummempaa sääntöä kun kertaan, katson vain silmämääräisesti että kierrettä tulee tasaisesti, ja jos kierre koittaa löystyä pidättelen lankoja välillä käsissä ennen kuin päästän ne rullalle. Tukiaineistona taas videota:

video

Alemmalla kädellä pidän huolen että langat juoksevat tasaisesti eikä siansaparoita pääse livahtamaan kerrattuun lankaan. Niin ja tuossa loppupuolella vaihdan langan juoksukohtaa rullalle.

Sitten kun rulla on täysi, vyyhditsen langan sohvatyynyn ympärille. Tyyny on siitä kätevä että sen avulla saan samoin tein laskettua paljonko lankaa syntyi. Tyynyn ympärysmitta on aikalailla tasan kaksi metriä, joten mitta on helppo laskea ilman taskulaskinta. Ossaa se palikkamatikkalainenkin!

Tässä kuvassa lanka pötköttelee valmiina kylpyyn. Aika tasaista ja hyvää näinkin, mutta kylpy aina kaunistaa. Kastelen langat lämpöisessä vedessä, puristelen enimmät vedet pois ja asettelen kuivumaan, muoviset henkarit ovat osoittautuneet hyviksi.

Sittenpä lanka onkin valmista hypisteltäväksi, niin ja voi siitä vaikka neuloakin! Lankaa näissä neljässä vyyhdissä on yhteensä n. 200g/732 metriä. Ja miten hienosti värit passaavatkin vanhan Turve-takkini kanssa yhteen! Valkoinen töhnä on sitten lunta. The Suunnitelmaa langalle ei vielä ole.

Sitä odotellessa voi vaikka haaveilla keväästä. Varsinkin kun ulkona on joku €%&#€:n Siperia-säätila.