perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Ollaan kavereita

Aaprami näytti surulliselta. Oli tietysti kuullut minun kohkaamiseni hienosta uudesta rukista. Pelkäsi joutuvansa uudestaan jonkun kämänän kierrätyskeskuksen nurkkaan.

Päätin vähän ilahduttaa sitä. Kaivelin kätköistä superwash käsiteltyä merinoa ja ryhdyin puuhaan. Aaprami taisi olla sen verran iloinen ettei muistanut ryttyillä yhtään.

Tässä mitään uutta rukkia tarvita. Onhan se vanha, onhan se rohjo, onhan sillä ne omat temppunsa ja metkunsa. Mutta minä tiijän sen metkut ja silti minä siitä tykkään.

Ole huoleti kaverini, ei pelkoa kierrätyskeskuksesta!

8 kommenttia:

  1. Nyt siellä saa se ihana hilla kyytiä :)

    VastaaPoista
  2. Tää on iloinen Aapramin puolesta!

    VastaaPoista
  3. Niin on tääkin; eihän vanha rakkaus voi ruostua, kun vielä nuin kauniilla kuidulla ruokit :)

    VastaaPoista
  4. Mie oon ilonen Aapramin puolesta :) Teän yhteistyö näkyy toimivan erittäin hyvin, kun niin upeaa lankaa saat aina aikaiseksi. Turhahan se sillon on toiseen vaihtaa...

    VastaaPoista
  5. annikainen: hilla muuttuupi nyt langaksi :)

    pikkusisko: niin taidan minäkin olla, en olisi siitä raatsinut luopua

    pirle: pittää syöttää sille kaikkia kivoja kuituja niin se pysyy iloisena. niinkuin emäntäsäkin

    tess: oikeastaan samaa mieltä, jos toimii, ainakin suurimman osan ajasta, hyvin niin miksipä vaihtaa? vaiks oli se Joy kyllä aikas kiva sekin...

    VastaaPoista
  6. Mukava kuulla, että rouva alkaa siellä olla iskussa. Ja rupesi se vanha suolakin taas janottamaan. Pitkää ja onnellista suhdetta teille!

    VastaaPoista
  7. Ihan oikein, kyllä vanhoilla rukeilla on paikkansa. Meillekin muutti äskettäin uusi rukki, mutta mummolta saatu Kiikkalainen ei tule talosta lähtemään kulumallakaan. Se saa viettää ansaittuja eläkepäiviään ihailun kohteena ja kehräillä halutessaan jonkun säikeen ihkulankaa :)

    VastaaPoista