Ei siitä pipotehtaasta sitten mitään tullut. Vaikka aika kova uho olikin.
Olen nähkääs houkutuksille altis. Jos kerran luvassa on kultahilepuikkoja ja tyttöjen värejä
sekä mielenkiintoisia lankayhdistelmiä,
niin se on menoa. Ei voi mitään, paluu lapastehtaalle oli edessä.
Huomaan omaavani taipumuksia manian suuntaan. Jos poikaset tarvitsevat lapasia, niin pitäähän kunnon äitin sellaisia tehdä. Ja kun kerran tekemään aletaan niin tehdään sitten ja paljon!
Samalla ovat kyytiä saaneet lanka-arkussa majailevat vuosikertalaiset. Ne pienet golf-pallon kokoiset nöttöset, joita on jotain kumman syystä säilötty vuodesta toiseen. Mistäs sitä ikinä tietää jos villa vaikka loppuu maailmasta?
Jos vielä muutaman parin vääntäsi, ja sitten sitten katse kohti uusia seikkailuja.
Olen juuri käyttänyt, ah niin kalliista, ajastani reilut 20 minuuttia yrittäen ängetä lankaa saumuriin. Tiedättehän sen alasiepparin vai mikä se on. Se jossa on se pieni ura jonne lanka pitää laittaa. Ei mene ei. Raivotauti uhkaa hiipiä päälle. On ronkittu nuppineulalla, on puhallettu ja puhkuttu, on näytetty imuria. Kiroiltu, raivottu. Eikä mikään auta.
Tarkoituksena olisi ommella mekko viikolla värjäämästäni kankaasta. Samassa väriliemessä kelluivat myös eri alelaareista löytyneet paita ja tunika. Kankaat on leikattu ja pötköttelevät köökin pöydällä nuppineuloilla kiinni toisissaan. Mutta se lanka. Palaa päreet, kele!
Olivian valmistumisen myötä olen selannut Kimin muita mallistoja sillä silmällä. Kuvathan ovat aina niin kauniita ja tunnelmallisia. Mutta sitten jossain pisteessä alkaa vähän risoa:
Effie vs. Flo
Heather vs. Hush
Pure vs. Whisper
Pagan vs. Rose
Huomaatte varmaan mitä tarkoitan? Taidan vielä kokeilla jos se lanka sujahtaisi koneen sisuksiin. Jos ei niin keksin jotain vähemmän verenpainetta nostattavaa.
Arvatkaas mitä. Aivan oikein.

Olivia
Malli: Kim Hargreaves, Thrown together -kirjasta
Lanka: Garnstudio SilkeTweed, väri 24, n. 325 grammaa = 6,5 kerää
Puikot: 3 mm
Napit: Nappi-Kikasta
Fiilis: jipjip!
Voi että minä olen iloinen että neuloin tämän mallin. Tämä on niin just minua kuin vain voi olla! Tylsäähän tämmöistä sileää oikeaa on tahkota, joten senkin takia pitää vähän läpsiä käsiä yhteen.
SilkeTweed on lankana ihastuttava kauniiden värisävyjensä takia, mutta sitä ei ole ilo neuloa. Langan pinta on epätasainen eikä se solju, joten käsiala on välillä tiukkaa ja välillä löysää. Toisaalta rouhea pinta antaa paljon anteeksi. Kevyiden villisten ystävänä pidän takin mitättömästä painosta. Tiheys ei täsmännyt ihan ohjeen kanssa, joten neuloin s-koon silmukoilla ja m-koon pituudella.
Napit löytyivät Nappi-Kikasta ja ovat niin passelit kuin vain voivat olla. Tietty isojen nappien ongelma on isot napinlävet, saas nähdä joudunko kursimaan nuita kokoon kun ne käytön mukaan löystyvät. Napit ovat tosi kevyet eivätkä vedä reunoja.
Se että takkiin tuli 3/4 hihat on kyllä täysi vahiko. Yritin tihrustaa kuvista että onko ne täyspitkät vai mitkä. Laitoin hihoihin pari senttiä lisää ennen raglanosuutta, ja silti ne on lyhyet. Onneksi kuitenkin reilusti liian lyhyet että näyttää siltä kuin olisi muka ihan harkittu juttu. No, ei ole. Lisäksi raglanhihat ovat vähän naftit kainalon kohdalta, mutta eiköhän siihenkin käyttö auta.
Kun takin ensimmäisen kerran laitoin valmiina päälle, tuntui kuin olisin omistanut tämän takin aina. Se taitaa olla mieluisan vaatteen merkki?
Töihin paluussa on ainakin yksi hyvä puoli: joka päivä tulee käveltyä erään nappikaupan ikkunoitten ohi. Mitäs ikkunassa sitten olikaan? Täydelliset napit meneillään olevaan projektiin. Sopivien nappien löytäminen kun on useasti yhtä tuskaa, joten siksikin pari hurraahuutoa on paikoillaan.
Tai ei ne ihan täydelliset ole. Etukappaletta pitää purkaa viitisen senttiä ja tehdä isompi napinläpi. Sitten ne ovat täydelliset.
Viimeinen lomapäivä. Hieman haikea olo, nytkö se on jo ohi? Kun vasta pääsi oikein kunnolla kesän makuun. Kahdentoista tunnin kuluttua ollen jo matkalla töihin. Parin päivän päästä en edes muista lomalla olleeni.
Olimme tänään useamman tunnin rannalla. Ratsastettiin aalloilla, naposteltiin karkkeja, ja pienin otti siellä pyyheliinan alla auringolta piilossa päiväunetkin. Ihanaa joutenoloa. Juuri sellaista verkkaista elämää jota lomalta haluankin. En halua säntäillä sinne tänne tiukan etukäteissuunnitelman mukaan. Haluan mennä ja olla niinkuin huvittaa. Ja jos ei huvita niin sitten vaan ollaan ja heilutellaan varpaita. Ainoat The Suunnitelmat tälle lomalle oli käydä Hailuodossa kehräämässä, Mikkelin suunnalla pöhisemässä ja Haaparannalla. Ja ne kaikki tuli toteutettuakin.
Haaparannalla kävimme poikien kanssa torstaina. Täydensin Peppi Pitkätossu salkkukokoelmaani.
Tässä salkussa säilytetään kehruuseen liittyviä juttuja: rullia, karstoja, pikkupussillista raakavillaa, muutamaa kerää ylijäämäyksisäikeistä sekä kahta uusinta kehrättyä vyyhtiä.
Salkkujen suhteen olen noudattanut monista lapsille suunnatuista mainoksista tuttua "Kerää ne kaikki"-lausetta.
Pienimmissä säilytetään kaikenlaisia ompelutarvikkeita. Ompelulankaa, ompelukoneenneuloja, kirjontalankoja, nauhoja...
Psst, Oulun Akateemisen hyllyssä oli nivaska uusia Designer Knitting aka Vogue Knitting lehtiä. Että jos mielii niin...
Noin 230 langan päättelyn jälkeen testi on testautunut valmiiksi.
Babette-peitto
Malli: Babette Blanket, Kathy Merric
Koko: n. 160x170 cm
Lanka: Novita Puro, n. 1700 grammaa = 34 kerää, väreinä Iltanuotio, Ruska ja Kanervikko, kaikkia suurinpiirtein saman verran
Koukku: 5 mm
Fiilis: tyytyväinen rouva hän
Olen pitkään ja hartaasti ihaillut Raveryssä olevia Babette-peittoja. Muttei siinä kummosempi ydinfyysikko tartte olla että tajusi moisessa peitossa oleven vallan mahdoton työ. Vai olisiko sittenkään?
Pojan Puro-paidasta jäi pari kerää tähteeksi. Mieleen hiipi ajatus että jos vaikka vähän testaisi millaisia neliöitä siitä tulisi. Ensimmäiset todettiin hyviksi ja sitten piti testata pari neliötä lisää ja sittenhän sitä olikin edessä täydennysreissu lankatiskille. En oikein uskaltanut myöntää itsellenikään ryhtyneeni mihinkään megalomaaniseen hommaan. Heksiksen kohtalokin oli ihan hyvässä muistissa.
Mutta paksu lanka, iso koukku eikä mitään langan vaihtamisia kesken neliön ja kas, kas, kummasti syntyi neliötä toisensa jälkeen.
Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein neliöistä tämmöisiä isoäidinneliöitä.
Aloitin jostain nurkasta ja virkkasin neliötä järjestyksessä, kiinnittäen valmistuneita neliöitä edellisiin. Ihan vaan siksi että jos puhti loppuisi kesken niin olisi edes jotain järjellistä palaa, josta voisi sitten tehdä vaikka tyynyn. Täkissähän palaset tehdään erikokoisten kaitaleitten muotoon, jotka edelleen kiinnitetään toisiinsa.
Puhti ei kuitenkaan loppunut, mitä nyt reunuksen viimeisillä kierroksilla vähän piiputti. Langanpäitäkin oli ihan kiitettävästi piilotettavana, mutta kun sen otti vaan projektiin kuuluvana osana eikä minään inkvisition pirullisena kidutuskeinona niin siitäkin selvisi.
Ainoa mitä ehkä pikkasen jäin miettimään oli se että olisiko pitänyt tehdä pikkasen isompi että tästä todella olisi tulllut päiväpeitto. Yksi pitkä kaitale päähän niin siinä se olisi ollut. En sitten ole varma olisko siihen enää motivaatio riittänyt. Joten ollaan tyytyväisiä tähän.
Langanmenekistä vielä sen verran etten pysynyt kärryillä kuin monta kerää Puroa kotiin kannoin. Muistaakseni ostin sitä neljästä eri kaupastakin... Kokoinaispainoa täkillä on n. 1700 grammaa eli 34 kerää. En muistanut punnita täkkiä ennen reunuksen tekemistä. Reunukseen meni kuitenkin kuusi täyttä kerää sekä muutamia erikokoisia loppunyttyröitä keskustasta ylijääneitä. Jos joku kuka samanmoista intoutuu tekemään niin kannataa ostella lankoja sitä mukaa kun niitä kuluu.
Nyt voisi ehkä tehdä jotain muuta kuin virkata.