sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009

Onhan kylmässäkin juhannuksessa toki puolensa: ei tule hiki. Lisäbonuksena saa olla sisällä, joten hyttyset eivät häiritse, eikä aurinkokaan kärtsää nahkaa ja siten altista melanoomalle. Niin ja voi kehrätä niin että pohkeet paukkuvat.

Ekkana valmistui sitä takkuturkkilankaa. Kuituna se näytti siltä kuin olisi kehrännyt impala-antiloopin kylkiraitaa.

Kertasin langan itsensä kanssa ja tästä tuli oikein kivaa. Piti ottaa pieni testitilkkukin samointein. Lankaa on n. 270m/150 grammaa.

Kun kerran vauhtiin oli päästy niin seuraavan villan kimppuun.

Tämän päätin kerrata valkoisen Uuden-Seelannin lampaan villan kanssa. Kyseistä villaa oli aivan ihana kehrätä, niin pehmoista ja hyvin soljuvaa.

Kertaamisen aikana iski pieni epäilys että tuleekohan vähän karseaa lankaa, joten pätkäisin langan poikki ja neuloin pienen mallitilkun suoraan rullata ja totesin että voidaan jatkaa.

Lopputulos on n. 300 metriä ja 150 grammaa tuotosta. Tätä olisi vielä toinen samanmoinen satsi tekemättä.

Pittäisköhän tänään tehdä jotain muuta? Nääh.

7 kommenttia:

  1. Oi, miksi tehdä jotain muuta, kun jälki on noin hienoa? Jatka vaan saman malliin. :)

    VastaaPoista
  2. nina: taitaa tuo muu osa perhettä olla kohta hieman toista mieltä...

    VastaaPoista
  3. Ihania lankoja taas!

    VastaaPoista
  4. Tuo mustavalkoinen on mun aikas hauska:)

    Täällä etelässä paistaa nyt aurinko, joten itse ajattelin tehdä jotain ihan muuta...Hmm, rikkaruohot kutsuvat;)

    VastaaPoista
  5. Ihanan pehmeitä luonnon sävyjä. Niin se on: elämä ja arki tuppaa häiritsemään himoa...

    VastaaPoista
  6. Eikos siella olisi mitaan autonayttelyita, minne miehet menisivat? Ja onhan siella toinen mummola lahella. Miehet sinne hemmoteltaviksi. Jokos hellelahetys taalta tuli perille?

    VastaaPoista
  7. Ihana tweedhenki tuossa alimmassa langassa!

    VastaaPoista