maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Kun ensin kärvistelee töissä valtaisan närästyksen kanssa ja pohtii riittääkö pelkät Renniet päivittäisen kalorimäärän takaamiseksi, ja sitten polkee kotia älyttömässä vastatuulessa, ja kotona odottaa raivotaudin kynsiin joutunut kaksivuotias, mököttävä kuusivuotias ja edellä mainittuihin tyyppeihin vit...kyllästynyt aviomies, niin on mukavaa huomata pöydän nurkalla "Teille on tullut isokokoinen kirje" -lappunen. (Vaikka toisaalta siitä taas tulee mieleen viime kesänä hankitut postilaatikot, jotka maksoivat 150 euroa kipale ja joihin ei paljon kirjettä kummempaa saa luukusta sisään.)

Sitten sen mököttävän kuusivuotiaan kanssa postiin, ja mitä ihania leikkikavereita pussista paljastuukaan! Nam, nam, nam!

Siihen se riemu sitten loppuukin, ja nyt pittää paijjalla sitä kaksivuotiasta parempaan kuosiin. Huutaa mun sylissä niin että näppäimistö kastuu. Kersat.

16 kommenttia:

  1. En tiedä miten teillä, mutta meillä ne onneksi kohta sammuvat. Täällä on päivä värkätty vaaleanpunaista merirosvohattua ja pahvimiekkaa päiväkodin karkeloihin. Jospa tästä pääsisi parin tunnin päästä "omiinkin" hommiin. Tsemppiä kullannuppusten kanssa!

    VastaaPoista
  2. Lapset ne on joskus niin ihania.... :o/
    Voimia!
    Ihanan aurinkoisia villoja! Kehräämään tahdon minäkin, pitänee pölliä mummun vanha rukki mökiltä pölyyntymästä ja ruveta opettelemaan. Tai sitten kasa villaa mökille mukkaan eikä muita käsitöitä...

    VastaaPoista
  3. Lapset, niin.

    Mutta onpa ihanan väristä villaa. Haaveilen kehräämisestä. Nyt se on ihan salatiedettä mulle.

    VastaaPoista
  4. Laita muksut tanne. Postimerkki otsaan vaan! Plus varoitus raivotaudista, postia varten! Baci koko sakille. Ukkosen jalkeen ilma on aina raikkaampi. Lissu

    VastaaPoista
  5. outi: se enemmän rähjääjä jo sammui, saas nähdä kuinka aikaisin huomenna herätään...

    anniina: jos omasta takaa rukki löytyy niin kannattaa tsekata onko siitä kaveriksi. itse olen opetellut kehräämisen kirjojen, lehtien ja juutuupin avulla. lisäksi vaan yritystä yrityksen perään

    solveig: lapset, nii-iin. joskus ei tiedä halaisisiko vai kuristaisiko samantein. ei se kehrääminen salatiedettä ole.

    lissu: soitampa kuriirille, palauta sitten kun ovat ihmisiksi ;DD

    VastaaPoista
  6. Mun puolesta voitas vaikka joskus hankalana päivänä vaihtaa tuo meidän lähes 13-vuotias herranterttu niihin teidän raivopäiseen ja mököttävään.

    Herkullisia villoja!

    VastaaPoista
  7. satu.p: nuot voisi värinsä puolesta vaikka syödä. tjaa, ehkä saat ihan pitää sen herrantertun itselläsi... nyt ajatus jo aiheuttaa ihottumaa kun joku päivä täällä on yksi 13-vuotias ja toinen 17-vuotias.

    VastaaPoista
  8. Ihanan väristä postia olet saanut! :)

    VastaaPoista
  9. Onpa ihania!
    Meidän vajaa 2v järjesti tänään kaupassa sellaisen shown, että ihan oikeesti hävetti. Ja huusi vielä autossakin melkein vartin. Onneksi mulle tuli paketti, jossa oli lankaa ja kool-aideja :)

    VastaaPoista
  10. Hahaa, minä katoin ensin, että onpa valtavia hilloja. Ihanat värit, njam.

    Maarit lauloin aikanaan, että; ...pienellä pojalla sydämessä on toistaan lähellä itku ja nauru...

    Kyllä tähän maailmaan huutoa mahtuu :)

    VastaaPoista
  11. No joo, kolme ei-niin-hyvän-tuulista miestä ja närästys. Laita postimerkit otsaan ja Lissun luo ja sitten vie rukki ulkoilma studioon kehrää;D. Kyllä se elämä taas voittaa:-)Ihania villoja.

    P.s mun rukin lyhty, se alkuperäinen on löytynyt:DDD

    VastaaPoista
  12. mari: herkkuja, juu-u!

    samma: kaksivuotiaat (ja vähän vanhemmatkin) osaavat olla aikamoisia draamakuninkaita

    annikainen: oikeassa olet, näyttävät hilloilta, tai siis lakoilta kuten minä tapaan niitä sanoa. heiman vielä raakoja ehkä?

    villa lanka: juu, ei niin ihastuttava yhdistelmä. hienoa että lyhty löytyi, onko sulla siihen sopivia rullia?

    VastaaPoista
  13. Voi mitä kaikkea ihanaa, tarkoitan lankoja ja villoja. Miunkin pitäisi koittaa sitä yhdestä langasta kolmisäikeistä. En ole vielä perehtynyt sen paremmin, vaikka kävinkin kurkkaamassa siellä "tuubissa".
    Minä laitoin semmosen parisenttisen kirjan sinne takajalan alle, kun mies pätevänä sanoi seurattuaan aikansa sitä liipottimen lapsutusta.

    VastaaPoista
  14. Anonyymi15.17

    Siis närästää vai NÄRÄSTÄÄ? Kysyy neljän lapsen äiti, jota ei enää koskaan närästä :)

    VastaaPoista
  15. Anonyymi18.37

    Aika rohkeasti kirjoitat tänne... "ei tiedä halaisisiko vai kuristaisiko"... taidat olla aika väsynyt kun tuollaisia mietit. Samalta kuulosti mun puheet sillon, ku mulla todettiin masennus. Onneks tilanne on eri nykyään. Tsemppiä lasten kanssa olemiseen ja eloon.
    T : viiden äiti

    VastaaPoista
  16. pirena: matto ja joku vastaava ajaa liipottimen kanssa saman asian. lisäksi rukki pysyy paikoillaan eikä kolise paljaalla lattialla, saati naarmuta. sormet syyhyäisi käydä noitten villojen kimppuun , mutta eka pitä saada keskeneräiset valmiiksi!

    neljän äiti: tää oli ihan sitä oikeaa närästystä. henkiseen närästykseen, jota sitäkin tietty joskus esiintyy, ei renniet paljoa auta

    viiden äiti: ei sitä pidä ottaa nuin kirjaimellisesti, ajattele vähän samalla tavalla kuin fraasia itkeäkkö vai nauraa. kun joku on niin ihastuttavan raivostuttava. sellaisia ne muksut on. ja vähän isommatkin.

    VastaaPoista