sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Jos jostakin nyt voi piristyä niin teidän kaikkien kommenteista. Kiitos!

Se mikä tässä vaivaa, taitaa olla sama mikä vaivaa tuhansia muitakin perheitä tässä maassa: huoli toimeentulosta. Siipan työsoppari kaatui loppusenteillä rekrytointikieltoon ja sitä seuranneeseen yt-puuhaan. Ansiosidonnainenkin loppuu muutaman viikon kuluttua. Taskulaskin punaisena ollaan ynnäilty miten saadaan rahat riittämään. Kait ne jotenkin riittää. Mutta yhtään yllätystä ei saa tulla: auto ei saa hajota kuten ei myöskään pesukone. Ja nehän hajoavat just silloin kun ei missään nimessä saisi. Tietty huolestuminen ja masentuminen eivät auta pätkääkään, mutta vaikeaahan se on olla hurlumhei meiningillä. Niin ja lamaa ei saisi ruokkia.

Se mikä itseä ehkä hieman ilahdutti lisää oli se, että heitin kaikki y-kromosomiset pihalle - toki saivat tulla takaisin vähän myöhemmin - sitten laitoin kukkoa viinissä Agentsien rocklevyn tahdissa. Jorkka on muuten aika hottis, vaikkakin minun sanomana vähän perverssiä. Koskapa armoitettu isäni on saanut jaella Agentsien keikoilla nimikirjoituksia kiihkeässä mielentilassa olleille naisihmisille. Sitten kyseiset rouvat ovat tavailleet mitä siinä käsivarressa lukee, kun jotenkin ei näytä siltä että lukisi Jorma Kääriäinen...

Ruoanlaiton lomassa siivosin huushollia ja twistasin Let me be your teddybear tahdissa. Mopatessa huomasin että Don't be cruel to my heart that's blue on liki samanlanen kuin tuo Teddybear piisikin. Kuunnelkaapa vaikka.

Mutta sitten itse arvontaan. Liselotte pisti ihan gaalamekon päälleen, ja korista nousivat seuraavat nimet:

Jenni ja AnniKainen

Pistäkääpäs postia tuonne neulova piste narttu ät gmail piste com niin postipoika rynnii luoksenne.

Ja vielä kerran kiitos kaikille, olette kultaisia, pus!

11 kommenttia:

  1. Kiva, että piristyit:-). Tosiaan vaikea tilanne. En vaan osaa sanoa muuta, että nyt kädet solisluita myöden ristiin ja toivotaan hyvää ratkaisua asiaan. Sanonta kuulostaa sinusta varmaan tutulta. No, sinähän kirjoitit minulle melkolailla samoin sanoin pari viikkoa sitten kun meillä oli kriittiset ajat. Se sun sanonta piristi minua ja meitä suunnattomasti silloin. Kiitos!
    Neuvoja en osaa antaa, mutta toivoa ei kannatta menettää. Tsemppiä!.

    VastaaPoista
  2. Elämällä on tapana aina jollakin tapaa LUTVIUTUA. Että kyllä se siitä, ja "aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy.." :D

    VastaaPoista
  3. Tietenki täälä on arvonta pystyssä just sillon ku olen nettipimennossa. Myöhästynyttä ystävänpäivää kuitenkin. :)

    Vaikka itse koen olevani siinä mielessä onnellisessa (taloudellisesti) asemassa, että ei ole velkaa eikä lapsia huolehdittavana ja työtkin näyttäisi jatkuvan taas vuoden verran eteenpäin, niin silti saan välillä hengenahdistuksen kun mietin, että mitä jos sopimusta ei jatketakaan. Ja heti perään mietin, että miten pärjäävät ne perheet, joilla on lapsia ja pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmat työttöminä. Sitten yritän ajatella, että asioilla on tapana järjestyä, mutta silti tämä nykyinen tilanne pistää masentamaan.

    Siitä huolimatta olen Maijun kanssa samoilla linjoilla ja pidän teille peukkuja. Kyllä se tästä vielä. :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi14.21

    On (ainaskin) yksi asia, josta teidän pikku-ukot ovat ikionnellisia: oma iskä on ollut kotosalla, eikä heidän ole tarvinnut herätä puolihorroksissa tarhareissuille. Heidän iloiset olemuksensa kertovat sen kyllä. Lohduttaako yhtään? Lissu

    VastaaPoista
  5. villa lankala: puolin ja toisin :)

    maiju: tuohon minäkin olen aina uskonut, nyt sitä tosin vähän heilutellaan


    amelie: välillä tuntuu ettei nykyisin uutisissa ole paljon mitään muuta kuin sitä kuinka monta tänään on laitettu kilometritehtaalle. ihan kuin se olisi joku kisa. silloin kun asusti talouttaan yksin ei paljoa tarvinnut huolta huomisesta kantaa, nyt on vähän pakko.


    lissu: lohduttaa se :)

    VastaaPoista
  6. JIIIHAAA, niinkuin isäukko muinoin sanoi :) Ihana ylläripylläri :)

    VastaaPoista
  7. Nykyään tuntuu että tämä epävarma freelancerin elämä on kuitenkin varminta, kun vakityö saattaa mennä alta koska tahansa. Voimia.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi20.55

    Eikä vain naiset! Kerran ollessamme Agentisen tansseissa, tuli eräs mies kahvijonossa ja läimäsi isää selkään sanoen: "Oletko niin leuhka jätkä ettet nimikirjoitusta anna ?" Isä vain kysyi että mihin haluat että kirjoitan.
    -äiti-

    VastaaPoista
  9. Voimia ja jaksamista sinne. Tuttu tilanne laskimen kanssa.

    VastaaPoista
  10. Pidän molempia peukkuja ( ja varpaita myös) että saatte hyviä uutisia pikapian! Saatan kohta olla samassa tilantessa. Odottelen tässä mitä GM tänä iltana amerikoissa päätää. Voi olla että niitä "laatuautoja" huomisen jälkeen enään tehdään yhdessä paikkasa täällä länsiruotsissa.

    VastaaPoista
  11. matroskin: ainoa mikä on varmaa on epävarmuus

    äiti: jee jee

    anniina: tää on nyt tätä, toivottavasti joskus jotain parempaa

    hanne: kuulin just ne luvut, ei paljoa naurattanut

    VastaaPoista