tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Mitens se menikään "...ja loppuu yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö." Että röh, röh vaan! Mutta äitin leivinuunissa 11 tuntia muhinut porsaan perä vaan on niin hyvää. Koska joulu muutenkin on luvattua laiskottelun aikaa on hyvä ettei kinkun pureksemisen tarvitse hukata energiaa vaan possu sulaa suuhun. Nam!

Joulun aikaa on muutenkin hyvä harjoitella etukäteen ettei pyhinä iske sitten hiki jä ähky. Itse aloitin kevyesti poikien pipoilla.

Lankana on itse kehrättyä merinovillaa kesän loppupuolelta, aikaa per pipo noin 1,5 tuntia. Vihreä pipo on siipan, siinä lanka on paksuinta ja möykkyisintä. Puikot täysi kymppi. Sininen on talotemme viisivuotiaan, puikot kasit. Ruskea on sitten taloutemme liki kaksivuotiaan. Siinäkin suihkivat kasin puikot. In action kuvia on vähänlaisesti koskapa pienin piilotti isänsä pipon joulun ajaksi, ja pienten lasten kuvaaminen, jos niitä ei ole sidottu tai liimattu kiinni paikoilleen, on vähän, noh, vaikeaa.
Kun oli kevyesti verrytelty pipoilla saattoi keskittyä vakavaan neulomiseen. Ajomatkalle Oulu-Laukaa, 300 kilsaa, aikaa liki viisi tuntia pysähdyksineen ja kitisevän takapenkkiosaston kera, oli varattu Tervaa ja höyheniä nimellä kuleksiva yksilö.
Lankana itse kehrättyä merinoa, puikot neloset. Huivin kanssa on edistytty pisteeseen: kehrää lisää lankaa ja neulo loppuun. Ihan lupaavan oloinen kaveri.

Olin varannut mukaan myös sukkalangat, ja siinä aaton aaton paikkeilla pistin silmukat puikoille ja annoin palaa.

Regian Kaffe Fassett langasta täytyy sanoa sen verran että raidat ovat just eikä melkein ja värit vallan buenot. Eka vähän karsastin tuota turkoosia ja sinistä, mutta ilman niitä sukat olisivat vähän tylsät. Raitoja piti pikkasen säätää toisen sukan nilkassa, siinä kaikki.

Kuvaaja-assarilla oli miesten pms, joten huokailkaa daideellisden (hei vaan Idols-Kalle) itse räpsittyjen kuvien tahdissa. Jalkoja on muuten hankala kuvata.


Niin eikä sovi unohtaa villatakin tekelettä, joka sekin on edistynyt vallan mainosti. Toiseen hihaan vielä kierros tai kaksi ja sitten pääsee itse asiaan eli kirjoneulekaarrokkeeseen.

Malli on
Sandnes Garnin ohjevihkosesta, Mix Dam tai jotain sinnepäin. Tämä Marsvinille tiedoksi. Lankana on samaisen firman Alpakka lankaa, joka on vallan ihanaista vaikkakaan en meinaa saada siitä tasaista en sitten en millään. Enkä ole ihan satavarma onko tulossa edes oikean kokoista. Jää nähtäväksi.

Mutta siinäpä se neuleosasto. Aattona kävi pukki ja lapset olivat villissään. Minun paketista löytyi vallan ihana Kokeshi-nukke. Tälle saattaa jatkossa kertyä kavereita.

Eikä tässä vielä kaikki. Koska lahjojen hankkiminen on aikas mukavaa ja niitä on kiva saada, satsasin myös itseni lahjomiseen. Varttia vaille jouluna tein tilauksen Petäjävedelle ja sain jo seuraavana päivänä pätkävärjättyä merinoa kehruushommia varten. Jyväskylästä ostin vielä yksivärisiä saman firman tuotteita.

Näitä joko kehrätään tämmöisenään tai sitten sekoitetaan jotenkin fiksusti keskenään että saadaan tweedmäistä pintaa. Kunhan keksin eka sen fiksun tavan sekoittaa. Ovat niin ihanaisen pehmeitä että voisi tuommoisen letin kietaista suoraan kaulan ympärille. Niin ja ruskeaa voi käyttää vaikka hiuslisäkkeenä jos on huono hiuspäivä. Lisäksi odotellaan paria pakettia Etsystä, ja jotain ison rapakon takaa.

Niin ja Laukaaseen oli avattu uusi lankakauppa. Tai oikeastaan se on kello- ja kultakauppa, jossa myydään lankoja. Langoilla on oma pikku seinänsä. Ei mitään suuren suurta, mutta jos Laukaan kaltaisesta metropolista saa esims. Rowanin Pure Life-villaa, tai Kidsilk Auraa tai sitä puuvillaa jossa on maitoproteiinia seassa ja värit kuin pehmiksestä, niin pittäähän sitä nyt vähän villiintyä. Auraa otin muutaman kerän mukaani. Katsotaan miksi muotoutuu. Lisäksi siellä oli Sirdarin (mm. Ecowool, Sublime merino, Peru..) lankoja sekä joitain TeeTeen lankoja. Kannattaa käydä jos lähistöllä liikkuu. Kauppa on Alkon kupeessa, S-marketin takana.

Sitten pitäisi kait suunnata katsetta ensi vuoteen. Mittään en luppaa, paitsi neuloa. Ja kehrätä. Ehkä vähän ommellakin...

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

Tänä iltana pitäisi pakata kimpsut ja kampsut kasaan. Piilottaa paketit auton perään sekä katsoa ettei kaappiin jää maitoa happanemaan. Tarkastaa että mukaan tulee oikean kokoiset puikot niin että äitikin viihtyy matkalla.

Matkalle mukaan lähtee tämä villatakin alku sekä varmaankin kerällinen itse kehrättyä merinoa, joka saattaa muotoutua huiviksi tai joksikin. Tai olla muotoutumatta. Ei se jouluna niin tarkkaa ole.

Lopuksi toivotetaan kaikille lukijoille:

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Mun rukki on pyörinyt ilta toisensa jälkeen. Välillä ei meinaa edes keritä nukkumaan kun on vauhti päällä. Yhden rullan täyttämiseen kun saattaa kulua reipas kaksi tuntinen.

Viimeisimpiä tuotoksia on ihanainen vaaleanpuna-liila merino.

Vyyhdillä on n. 100g/370 metriä. Olen vähintäänkin täpinöissäni! No eihän se tietty ihan tasaista ole kun eka rullan kanssa oli ongelmia. Villa katkeili, ja päätä sitten piti metsästää useampaankin otteeseen rullalta. Sitten muistin sen eräästä kehruukirjata lukemani lauseen: "Kierre pitää langan kasassa." Sitä mantraa hokien alkoi homma taasen pelittää. Se vaan on ohuen langan kanssa semmonen juttu ettei sitä uskalla pidätellä käsissään ja päästää liian pikaisesti rullalle. Siihen ei sitten synny tarpeeksi kasassa pitävää kierrettä ja katkeilu alkaa. Kun uskaltaa vähän pistää hantiin niin homma pelittää tasaisen varmasti. Ei tule paniikki eikä hengästytä.

Tuolla olkkarin puolella itseasiassa olisi kaksi rullallista valkoista suomenlampaan villaa odottamassa kertaamista. En tiedä jaksanko odottaa että lapset menisivät nukkumaan.

Uusimmassa Spinn off -lehdessä oli juttua villalevystä (batt) kehruusta. Vaikutti äärimmäisen mielenkiintoiselta. Muitakin hyviä juttuja siinä oli, ainoa miinus lehden järettömän kalliille hinnalle.

lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Pitkään hautomani vuoden hitit ja hudit, olkaat hyvät. Kuvat ovat vähän mitä ovat, täällä ei päivä valkene näköjään ollenkaan.

Aloitetaan siitä suurimmasta hudista eli vuoden überkammotus:

February takki. Mä en käsitä mikä tässä mättää. Mättää vaan ja pahasti mättääkin. Kaikkien muitten tekemät ovat olleet tosi kivoja ja kaikkea, mutta mun täysi katastrofi. Takkia on pidetty päällä tasan kaksi kertaa, ja kummallakin kerralla olo on ollut lähinnä vaivaantunut. Jatkotoimenpiteinä toimitus suosittaa purkamista.

Muita täysiä fiaskoja en keksi. Sellaisia pikkasen parannettavaa kylläkin.

Puhvi. Puhvin väri ja materiaali (SlikeTweed) ovat jumalaisia. Mutta nuot hihat vähän rassaavat. Vaikka pienensikin sitä hihapönkkää on se edelleen vähän turhan iso eli paksu. Tän neuleen päälle on hankala pukea takkia. Toimitus suosittaa hihojen purkua ja uudelleenneulomista tavallisiksi.

Sitten kaverukset Tryffeli ja Medaljonki. Tästä kaksikosta en pahaa sanottavaa keksi, en sitten en millään. Kummankin materiaalit ovat ihania (100% silkki ja kashmir/silkki 50/50), taivaallisen pehmeitä. Tuo kashmirin ja silkin yhdistelmä on pehmeyden lisäksi erittäin lämmin. Tryffeliä kohtaan oli aluksi vähän ennakkoluuloja: olisiko se hieman liian hieno tms. Väri siinä on ehkä vähän hankala yhdisteltävä. Toimitus suosittaa ahkeraa käyttöä.

Sitten tietty edelleenkin liikuttava Kirjolintu. Tässä olisi varmaan paljonkin korjattavaa mutta tähän on sen verran luja tunneside etten jaksa välittää. Sen verran voin kertoa että etukappaleessa on ilmeisesti ylimääräistä, koskapa se pönköttää silleen tyhmästi kun istuu ja kädet ovat sylissä esim. neuloessa. Toimitus suosittaa kuitenkin ahkeraa käyttöä sekä nokka pystyssä kulkemista itse kehrätyn langan ansiosta.

Vuoden käytetyimmät sukat ovat olleet kirjoneulesukat, Lailat ja Pastillit. Hieman jo kovasta käytöstä kuluneita, mutta silti yhä poppiksia. Nämät vedetään jalkaan liki joka päivä. Henk. koht. tykkään ehkä eniten sukista, jotka ovat puoleen sääreen asti pitkiä. Polvisukat kun eivät pysy ilman vippaskonsteja ylhäällä. Toimitus suosittaa neulomaan lisää kivoja sukkia ennenkuin nämät yksilöt räjähtävät.

Vuoden parasta on kuitenkin se, että olen oppinut kehräämään. Näytettävääkin olisi mutta odotan parempaa valoa. Töissä on päivänvaloloisteputkilamppu, ja sen alla saa vallan mainioita kuvia. Väliaikatietona kerrottakoon että merinoa 370m/100g. Iiiiik!

tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Sain viikonloppuna rutistettua joululahjat valmiiksi. Hyvä minä! Pääsin vihdoin palaamaan keskenjääneisiin Meriheppa-lapasiin ja väsäsin ne eilen valmiiksi.


Merihepat
Malli: Torirot Design Hippocampus
Lanka: Evilla, liukuvärjätty vihreä ja kukertavankellertävänpunertavanruskehtava
Puikot: 2,5 mm
Fiilis: hykertelee

Meriheppa malli oli sen verran kaunis että puuhaan oli ryhdytävä ja heti. Lankakin löytyi omista varastoista sekä puikotkin - pienen kaivelun jälkeen.


Ekaa lapasta neuloessa huomasin että lapasista tulee liian isot minulle ja jätin kaiken huopumis-kutistuskortin varaan. Pohjaväriä yrtin mätsätä kohilleen muttei se ihan täydellisesti mennyt. Oikean lapasen peukku ei ole synkassa ei sitten yhtään.

Evilla on jotenkin tosi rasvaista, öljyistä? Eikä mikään kirjoneuleiden ykköslanka tuon tahmaisuutensa takia sekä haisee pahalle. Mutta värit ovat pyörryttävän ihkut!
Kun olin piilotellut langatpäät annoin lapasille oikein kunnon kylvyn kuumassa saippuvedessä. Langasta lähti aivan kamalasti väriä ja ties mitä PCB yhdisteitä. Mutta se huopui ja kaunisti huopuikin, eikä haise enää pahalle saati tunnu tahmaiselle. Parasta kuitenkin se että lapasista tuli just sopivat! Voisihan se heppa toki paremminkin erottua...

Mallista vielä sen verran että kämmenpuolen kuvio vaatii kauheasti nysväämistä mutta on silti valmiina sekava. Eli pikkasen liian paljon työtä lopputulokseen nähden. Jos tekisin toiset, tekisin kämmenpuolen kuvion erilaiseksi. Onhan se tuolleen kiemurtelevastikin ihan hauska mutta silti.

Kun kaikki lahjat ovat valmiina ja keskeneräiset jutut saatettu loppuun olen tuonut sen alpakkaa sisältävän kassin kotia, että siitä se taas lähtee. Tosin ensin tekisi ehkä mieli kehrätä...hmm, mahdollisuudet on monet.

perjantaina, joulukuuta 05, 2008

Perjantaina Pärähtää Peetä!

Sain Annikaiselta P-kirjaimen. Tulee ekaksi mieleen kaikkea täysin keskenkasvuista mutta mietitäänpä nyt hetki ihan oikeasti.

Sukunimi
Okei, sukunimi-sana ei ala P-kirjaimella, mutta mun sukunimi alkaa. Täysin suomalainen sana joka kirjoitetaan kroonisesti väärin. Samalla sukunimellä kulkevia löytyy 16 kipaletta. Ei paljon.

Pojat
Mun kaksi pikku poikaa. Rakkaat riiviöt joita tekisi mieli halata ja kuristaa yhtäaikaa. Kaksi ihmistä jotka ovat muuttaneet elämääni kaikista eniten. Toinen niistä on oksentanut mun suuhun ja huutanut liki kaikki yöt, kunnes oppi 13 kuukauden iässä kävelemään. Toinen ollut niin helppo kuin vaan voi olla. Kummatkin totaalisen autohulluja ja Late Lammas faneja. Pienin ei vielä puhu, isompi senkin edestä eli jatkuvasti. Kts. kohta pälätys.

Luulin että äidiksi tullaan tuosta vaan. Muttei se mitään helppoa ollut. Varsinkin esikoisen syntymän jälkeen olin tavattoman väsynyt ja yltiöpäisen hormonihuuruissa. Naurua seurasi itku ja sitä raivotautikohtaus. Itsekään oikein pysynyt perässä. Jälkeenpäin ajatellen ihmettelen kovasti miten selvisin ensimmäisestä vuodesta ylipäätään täysissä järjissä saati hengissä. Kiukuttaa edelleen myös neuvolan tätien "neuvot". Jos niille kertoo olevansa täysin uupunut niin ne vastaavat että pitäisi nukkua ainakin neljä tuntia että jaksaisi paremmin. No enhän minä huvikseni niitä öitä valvonut.

Puoliso
Olen tavannut puolisoni ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Hän istui lasin takana selin minuun. Tiesin heti että tuon kanssa tulen toimeen vaikken edes nimeä tiennyt. Mutta minä olenkin aina uskonut ensivaikutelmaan. Naimisiin menimme vuonna 2001 ja siitä eteenpäin on menty niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Onneksi eniten on ollut myötäkäymisiä.

Perhe
tärkein asia maailmassa! Meidän oma Oy Perhe Ab.

Painopinnavalmistaja
Olen koulutukseltani painopinnanvalmistaja. Ei varmaan sano kenellekään yhtään mitään? Ko. tyypit työskentelevät painojen reproissa ja tekevät niitä painopintoja. Eli ennen vanhaan kuvasivat reprokameralla, valottivat ja kehittivät filmejä, asemoivat, tekivät puukolla syväykset kuviin ja värkkäsivät kaikenmoista että saatiin aikaiseksi filmit joista valotettiin painopellit painokonetta varten. Nykyisin tuo sama tehdään tietokoneella. Itse olen aloittanut urani repron puolella liki 14 vuotta sitten ja sieltä kulkeutunut mainostoimistoon. Toimistolla taitan esitteitä, lehtiä, suunnittelen ilmoituksia ja kaikkea, ja sitten toimittelen niitä edelleen lehtiin, kirjapainoihin ja linja-autojen kylkiin. Mitä milloinkin. Välillä on pitänyt itte poseerata kameran edessä vuosikertomusta varten.

Post-it -laput
riippuvuussuhde. Mun työpöytä on täynnä post-it lappuja, kulutan niitä vuodessa luultavasti yhden sademetsän verran...

Punainen, pinkki, purppura
Suosikkivärejäni jo monen vuoden ajalta. Samaiseen palettiin lisätään mustaa ja tummaa harmaata niin siinä se vaatekaapin sisältö.

Pälätys
Puhua pälätän jatkuvasti ja tiedän että se ärsyttää monia. Mutta kun ei pysty olemaan hiljaa, on vaan niin paljon asiaa ja varsinkin asiattomuutta. Toisaalta jos olen hiljaa niin multa tullaan kysymään luottamuksellisella äänensävyllä onko jokin hullusti. Koita siinä sitten olla. Shrek elokuvan Aasi on idolini! :D

Patela
kaupunginosa jossa asumme. Olen asunut Oulussa kohta 14 vuotta, mutta en osaa oikein sanoa olenko oululainen vai en. Alunperin olen tullut tänne vain kesätöihin mutta jäänyt sille reissulle. Olihan se aluksi vaikeaa olla yksin kaupungissa jota ei tunne, ympärillä ihmiset, jotka puhuvat kummallisesti ja joita ei tunne. Ei ne piirit edelleenkään isot ole. Välillä kaipaan takaisin Keski-Suomeen omieni pariin. Täällä tunnen olevani syrjässä heidän elämästään. Toisaalta, mikäs minulla on täällä olessa? Oma koti, oma perhe, työpaikka. Mutta niitä mäkiä ja järviä kaipaan, täällä on niin litteää ja tasaista. Niin ja tuulee. Aina.

Pupu
Minulla oli joitain vuosia sitten kani nimeltä Elmeri. Vallan ihastuttavan vihastuttava persoona. Jyrsijä järsivä. Sen sata kertaa uhkasin tehdä siitä rukkaset. Snif, ihan tulee ikävä kun muistelee. Elmeri nukkuu ikiuntaan meidän omenapuun alla.


Puuhastelu
En osaa olla aloillani. Aina pitää olla värkkäämässä jotain, kädet kaipaavat tekemistä. Jos makaan vain sohvalla poika luulee minun olevan kipeä. Toisaalta kaikesta värkkäämisestä on ollut aina paljon iloa. Toivon että käsillä tekemisen taito ja into edes jossain muodossa siirtyisivät lapsilleni. Mä en oikein ymmärrä ihmisiä jotka vaan oleilevat, musta se on omituista.

Puikot
Ha-haa, sainpa ängettyä neulomisen tänne! Puikot ovat tärkeät työkalut joita käytetään liki päivittäin. Mieluiten Addit, metalliset tai mitä ainetta ne sitten ikinä ovatkaan. Puisia puikkoja ei taloudesta löydy.

Positiivinen pessimisti
Liian positiiviset ihmiset ärsyttävät. Ei kenelläkään voi olla kivakivanaminami kokoajan. Ripaus pessimismiä pelastaa päivän. Mieluummin Aku Ankka kuin Mikki Hiiri.

Pikkutarkka päällepäsmäri
Välillä viilaan joitain pikkujuttuja niin etten pysty hahmottamaan kokonaisuutta. Toisaalta saatan olla hyvinkin suurpiirteinen. Riippuu tähtien asennosta ja vuorovedestä. Niin ja mukava ihminen olen tasan niin kauan kun kaikki menee niin kuin itse haluan. Olen kärkäs arvostelemaan kaikkia ja jokaista, kriittinen pikku niuhottaja joka vetää herneen salamana nenukkiinsa jos joku erehtyy vastaavasti poikkipuolista sanaa sanomaan takaisin. Niin ja se horoskooppimerkki oli? Niuhoneitsyt, just se. Vaikken horoskooppeihin uskokaan. Mutta tuon merkin luonnehdinta vaan sattuu hyvin ikävästi olemaan totuus minusta.

Kun olen tänne asti jaksanut käyttäytyä jotenkin säädyllisesti niin nyt on pakko: pieru, pissa, pylly, pökäle...

Sunnuntaina sitten kello 15 Valveella?