Ravelry otti ja lähti tauolle kun sinne ihanaisia villatopsejani listasin, joten tullaan sitten tänne blogin puolelle huseeraamaan.

Eilen kotona odottelivat vihdoin ja viimein postin tuomat lappuset että olisi pakettia haettavissa. Ei kun renkaat sutien matkaan. Juuri ja juuri maltoin kotia takasin ennenkuin raastoin paketit auki. Ihania!

Merinosilkkiä (80/20) All Spun Upilta.

ja FreckleFaceFibersiltä merinoa
sekä Falklandia.

Niin namuja kaikki että voisin vaikka syödä ne! Tullin kanssa ei ollut mittään ongelmia. Kunkin lähetyksen arvo oli alle sen maagisen 50 euroa joten tulivat liki kotiovelle saakka. Tosin en nyt ihan näille tulille kerkiä kehräämän vaan pitäisi tehdä pipo tai kaksi. Häpeillen myönnän ettei pipojen teko ole mun laji. Siitä eka piposta on nyt tehty 4 tai 5 eri versiota joista yksikään ei ole sellainen kuin pitäisi. Siis ihan tavallinen sileää neuletta oleva miesten pipo joka menee päätä myöten. Mä en onnistu niitten kavennusten kanssa. KLE!

Eilen ryhdistäydyin ja kaivoin rytökasan alta laukun tekeleen, joka oli nukkunut ruususen untaan jo useamman viikon.

Pistin Singerin laulamaan, ja pian minulla oli mitä herkullisin huovasta tehty kassi.

Matskuina on kirppareilta haalittuja villaneuleita, jotka olen huovuttanut koneessa ja joillekin vielä uutta väriä keitellyt.

Koristetikkaukset on tehty konekirjontalangalla.
Oli oikein mukavaa hurruutella menemään! Malli löytyy Herkulliset huopatyöt -kirjasta, joka on muuten pullollaan mitä ihanaisempia juttuja. Laukun koko on muuten noin 30x45 cm. Vuorena tavallista vuorikangasta.

Pieni ilmoitusluontoinen asia vielä: Satu on avannut ihan ihka oman etsy-kauppansa, käykääpä kurkistamassa.

Tässä eräänä päivänä kun tulin kotia niin sängyllä pötkötteli hopeakimalteleva kernipala. Spanielisilmäinen siippani hymyili vienosti vierellä ja luikautti mitä maireammin että ompelisitko moottoripyörän satulaan päällisen? Tässä vaiheessa teki mieli pukea takki takaisin päälle ja rynniä ovesta ulos.

Siippa käveli kuitenkin sen verran terhakkaasti kernipala käpälässään mun perässä ja lupasi ummet ja lammet jos päällisen ompelisin.

No, ei siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä puuhaan. Laskeskella ja mittoa, raapia päätä, tehdä harjoituskappale ja taas raapia päätä. Sitten ei auttanut muu kun vaan ryhtyä työstämään itse kerniä. Voin vakuuttaa ettei ole niitä kaikken ihanimpia ommeltavia. Mutta siitä se alkoi pikkuhiljaa muotoutua...


...ihan valmiiksi saakka. Tässä se hieman vielä lommottaa koska on silleen teipillä pingotettu rungon ympärille. Mutta ehkä se tällä kehtaa ensi keväänä lähteä liikenteeseen?

Olen mä kerinnyt harrastelemaan vähän perinteisempiäkin.

Kun kerran sininaaman kanssa kehrääminen onnistui sen verran mukavasti niin piti kaivella merinoletit esille ja alkaa veivata lankaa niistä. Sain aikaiseksi n. 100 grammaa ja n. 280 metriä ihanan pehmoista lankaa. Samaista villaa on vielä toinen mokoma jäljellä työstettäväksi. Ja mikä parasta: tämä lanka alkoi heti jutella minulle mukavia. Haluaa kuulemma olla Feather and Fan comfort shawl. Niin ja Räpläämöstä löytyi sitten heti yksi samoissa väreissä komeileva.

Joskus on hassua millaisia värejä topsista saakaan vedeltyä. Luulin ostaneeni violetin eri sävyjä mutta seasta puski esiin tasaisin välimatkoin tiilenpunaista. Kuviin kaikki sävyt eivät halunneet tallentua ollenkaan. Ruudulla oli kokoajan jotain sinistä vaikka se on oikeasti violettia ja tumminkin yritti kokoajan vihertää. Höh.

Etsyssä olen kuolannut erinäisten villatopsien perään. Miten se on, jos Ameriikasta tilaan jutuja niin meneekö ne aina tullin kautta ja sitten saa maksaa ne alvit sun muut? Tuon takia olen vältellyt rapakon takaa tilaamista ja keskittynyt esim. Englantiin, mutta kauaa ei pystykykene koska houkutus on niin suuri.

Täällä oli harmaata, sumuista ja suttuista. Hypättiin autoon ja täräytettiin Ruotsin puolelle. Siellä paistoi aurinko, oli pikkasen pakkasta ja maa valkea. Isompi pojista halusi muuttaa sinne koskapa Ruotsissa on paremmat lelukaupat. Eikä se ettei ymmärrä ruotsia kuulemma haittaisi yhtään. Päätettiin kuitenkin tulla takaisin kotia.

Matkalla neuloskelin pipoja, jotka saavat tulevaisuudessa seuraa lapasista. Hassut nuot värit. Vaalea harmaa näyttää tummalla pohjalla vaalean siniseltä ja tumma harmaa vaalealla pohjalla vihertää.

Ruotsinmaalla törmäsin monessakin sisustusaiheita sivuavassa blogissa ylistettyyn Vakre hjem&interiør -lehteen.

Päätin sitten napata se mukaani. Ja voi pettymyksen määrää. Onhan se tavallaan hyvinkin kaunista katseltavaa, mutta kuitenkin. Taitto on luvalla sanoen surkea. Jos ei oikein erota mikä on mainosta ja mikä taasen artikkeli niin metsässä ollaan. Lisäksi epämääräiset otsikot, ei väliotsikoita ja se liiallinen seesteisyys ärsyttivät suunnattomasti. Kun ollaan niiiin seesteistä ei oikein maistuta millekään, ja se on sääli koska aineksia olisi paljon paremaan. Koska lehti on painettu paksulle, laadukkaalle paperille voisi olettaa että kuvat olisi viilattu huippuunsa. Ja paskat. Sellaisia vihertäviä kaikki. Ostin myös Lantlivet-lehden jossa sattui olemaan samasta paikasta tehty juttu.

Vasemmalla Vakre hjemin vihreä neitokainen oikealla Lantlivin rusoposki. Eipähän tartte mokomaa opusta enää toistaa kertaa ostaa, vaikka Ruotsin puolella hyvin sopuhintainen olikin.

Eilen istuin rukkini ääreen ja kyllä, se rullateoria pitää paikkansa. Kolmesta rullasta yksi on täysi fiasko. En tiedä mikä siinä on vialla, koska päällisin puolin se on täysin samannäköinen ja -oloinen kuin muutkin. Mutta joku siinä on mättää. Ei toimi. Koskapa osasin vältellä sitä viallista kappaletta sain aikaiseksi 120g ja 212 metriä ihanaista lankaa.

Nyt tätä ihanuutta on yhteensä n. 220g/340m. Aattelin yhdistää tähän sitä tummempaa merinoa (kunhan saan sen kehrätyksi) tai sitten ruinata lisää tätä samaista väriä. Tietty eka voisi tehdä sen mallitilkun...

Vielä kerran sanon että BFL:ää oli ilo kehrätä!

Mittään vapaapäivää jaksanut ootella vaan ryhdyin hommaan. Sadasta grammasta tuntui piisaavan ja piisaavan lankaa. BFL:ää oli mukava kehrätä. Se muotoutui kuin itsestään langaksi. Villa on pehmoista mutta jämäkkää eikä hajoa kovin helpolla verrattuna suomen lampaan villaan. Ehkä kertaamattomana kauniimpaa kuin näin kerrattuna. Katsotaanpa sitten millaista tää on neulottuna. Vyyhdillä on vajaa 100 grammaa ja n. 130 metriä lankaa, arviolta nelosen puikoille sopivaista. Samaista villaa on vielä 100 gramman köntti odottamassa kehruuta. Kuva on sitten epäterävä kun kamera ei näin pimeässä taivu...

Siitä mun rullasyndroomasta vielä sen verran että kaiken pahan alku ja juuri taitaa olla nimenomaan rulla. Käytössä olevat rullat ovat kaikki appiukon sorvaamia ja siten jokainen on pikkaisen erilainen. Alkuperäinen alkoi hajoilla joten se on päässyt eläkkeelle. Yksi uusista rullista ei vaan pelitä kunnolla, sillä kehrääminen on aina yhtä tuskaa. Tämän havainnon tuloksena olen merkannut rulliin mikä toimii ja mikä ei. Kuvassa oleva rulla on hyvä. Huonon taidan laittaa kertausrullaksi. Kertaaminen ei ole niin hektistä.

Sain viikolla aivan ihanaisia villalettejä Englannista.

Laventelin tuoksuista Blue face leicesteriä yhteensä 220 grammaa Spidlefrogilta


Falkland lampaanvillaa ja merinoa Shunkliesiltä, yhteensä n.200 g. Kaikki vallan ihanaisen pehmeitä.

Sininaama on näistä mun suosikkini, pehmoista ja sitkeää. Pieni testikehräys osoitti että tää toimii. Falkland muistuttaa ehkä eniten suomenlampaan villaa, mutta on paljon pidempää. Tuntu on kuitenkin samantapainen. Nyt vaan odotellaan ensi viikon vapaapäivää että pääsen oikein urakalla liikkeelle.

Joskus se lanka vaan yksinkertaiseti kiljaisee laatikostaan miksi haluaa muotoutua, ja sittenhän on alettava hommiin. Tässä tapauksessa tosin alku oli jo ties milloin, mutta viime sunnuntaina tuli valmista. Meinasin ottaa tän mukaan neuletapaamiseen, mutta raahasinkin sitten sen huivin alun, joka puolestaan nyt on jäissä.

Nimeä vähän mietin, ekaks tuli se kuuran kukkia mieleen. Mutta sitten alkaa se tyhmä renkutus soimaan samantien päässä joten:

Winter Flowers
Malli: japanilaisesata kässäkirjasta, ISBN 978-4-529-04503-2, kuva heti siinä kannessa
Lanka: Rowan Tapestry, kaksi kerää
Koukku: 5 mm
Fiilis: ihankiva
Tapestry oli niitä Menitan tyhjennysoperaation tuomisia. Mukavan tuntuinen, tosin täysin mahdoton purkaa. Hieman oli tyhmää paksuuden vaihtelua: Rowanilla on ollut sillä kertaa ilmeisesti minun tasoinen kehrääjä asialla. Värit liukuvat tosi kivasti ja langassa on kiva kiilto. Tätä kiilto asiaa taidan viljellä joka toisessa postauksessani, minkäs sille voi että harakka tykkää kaikesta kiiltävästä?

Jos jottain negatiivista sanottavaa tikulla kaivelee niin kaulan ympärille tää ei ehkä niitä pehmeimpiä ole eikä kunnon talvikelillä niin hirveästi lämmitä. Mutta mitäs siitä, jos fiilis muuten on kiva.

Niin ja mitä kehräämiseen tulee niin minulla on kasa englannin herkkuja. Ovat niin mahottaman kauniita letillä, toivottavasti saan niistä jotain ihanaista tehtyä. Niistä sitten lisää seuraavalla kerralla. Jos huomisista pikkujouluista hengissä selviän.

Öhö-öhö. (Lausutaan silleen Jopemaisesti.)

Katoppa ku tajusin että nythän se on aika puuhata joululahjat kasaan, ettei tartte sitten aaton aattona kirjaimellisesti pipo punaisena vääntää. Hilppasin ruokiksella Villiinaan. Suunnitelmien mukaisesti otin hyllystä ne mitä tarvitsin ja maksoin.

Sitten se oho-sektori. En mennytkään ovesta ulos niinkuin pitäisi vaan jäin vähän katselemaan. Tuli se Ajatus. Räpläämössä olin nähnyt kivan kirjoneuletakin, joka oli tehty Sandnesgarnin vihkosen ohjeella. Olisikohan täällä sitä ohjevihkosta? Vähän pläräsin ja kas, kas, löytyihän se. Vienokaino kyssäri Villiinan tädille mahtaisiko lankaa olla valikoimissa. Olihan sitä ja samalla ilmestyi tiskin alta lankasäkki, jossa oli valmiiksi tarvittava määrä sekä oikeat värit lankoja. Pientä kerän hypistelyä: pehmeää ja ihanaa, eikä kutita vaikka alpaakkaa onkin. Eikä mennyt kuin hetki ja pankkikortti kitisi lukulaitteessa. Että öhö-öhö.

Sovin kuitenkin itseni kanssa että takkilangat pysyvät työpaikalla tasan niin kauan olen lahjahommissa selvemmillä vesillä. Voi kyllä tehdä hieman tuskaa... auttaiskohan se Bepanthen? Tuskinpa, koska kotimatkalla liimannuin Nappi-Kikan ikkunaan: onpas kivan väristä tuo Regian Kaffe Fasett-lanka...

Se tuli eilen. Ja voi pojat miten paljon sitä tuli!

Pieni seisoi aamulla yhtenä isona kysymysmerkkinä olkkarin ikkunassa ja katsoi pihalle. Ulkona sitä vasta erikoista olikin. Valkoista juttua joka puolella.

Toinenkin kummallinen juttu tapahtui: Erikoinen valmistui.

Kietsuhärpäke
Malli: Garnstudio
Lanka: Lin, 100 % pellava, sellaiset vajaa 400 g.
Puikot: 5 mm
Fiilis: kunhan opin pukemaan tämän niin bueno

Innostuin heti tästä mallista kun sen Garnstudion sivuilta bongasin. Lankaa tai oikeammin sen värisävyä piti pohtia, ja Menitan reissulla sitten napsahti kun näin langan livenä. Ihana kiilto ja pehmoinen tuntu. Olen aina ajatellut että pellavalanka olisi karkeaa ja kovaa.

Ohjeessa käytettiin kutosen puikkoja. Minä sain sillä koolla lähinnä kalaverkkoa. Vitosen puikot antoivat saman tiheyden kuin ohjeessa, mutta lankaa sitten kului enemmän ja yksi kerä piti erikseen soittaa Menitasta kotia. Kiitos teille jotka tarjouduite minulle lankaa hakemaan.

Etukappaleet olivat neulontavaiheessa vähintäänkin epäilyttävät. Suorastaan kummalliset. Välillä vaivasi suuri epäluulo koko kietsua kohtaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun etukappaleet olivat takakappaleessa kiinni ja asettelin vaatekappaletta päälleni. Jos jotain vaatetta ei osaa pukea päälleen niin saattaahan se tuntua arveluttavalta. Kun kaikki saumat oli ommeltu, sovittelin kietsua uudelleen. Taittelin härpäkkeitä ja päädyin purkamaan vasemmasta etukappaleesta n. 20 senttiä pois ja oikeaan lisäämään n. 10 senttiä. Sitten alkoi tuntua siltä että tämän kanssa voisi vaikka elää. Ja ihan mukavasti jopa. Olalle pitää ehkä laittaa vielä toinen nappi ettei liehuke tipahda olalta jos kumartuu. Toisaalta tässä on aikas antava tuo kaula-aukko joten kumartumiset pitää suunnitella etukäteen. Aluspaita on ehdoton.
Lanka on siis pehmoista ja pehmenee neuloessa aika tavalla. Hieman mietityttää pinnasta nouseva nöyhtä, onko tämän kestävää? Kun neuleen kastelee ja asettelee kuivumaan niin se muuttuu kovemmaksi, mutta pehmenee taas äkkiä. Niinkuin pellavakangaskin.

Kun nuot kaikki yllä olevat ynnätään yhteen päästään positiivisen fiiliksen puolelle ja ihan reippasti. Käyttöön menee. Mutta nyt pitänee aloittaa joululahjapuuhat. Niin ja pojille pitäisi tehdä sukkia ja parit lapaset. Ja kaulurit. Ja ties vaikka mitä. Taas se tyhmä pitäisi.